Täytin äskettäin 50, esittelempä itseni teille!

Kyllähän sitä tässä iässä vielä jaksaa...jos, on terve. Ehkä vähän ennemmän vaan joutuu tekemään itsensä eteen fyysisiä harrastuksia. Elämä muutenkin tässä iässä siinä mielessä on parempaa...ymmärtää ehkä jotain...hiukan enemmän itse myöskin elämästä ja myöskin siitä toisesta puolesta ...(jotkut siis ainakin...;))) Elämä on itselleni ainakin sellainen jatkuva peruskoulu (noin vertauskuvallisesti otettuna)...Hyvä jos, ensimmäisen luokan...yli vielä....toiselle ehkä? olen siirtynyt....

tsau:Friidu

Tervetuloa kerhoon! Täältä ei sitten ole varsinaisesti paluuta, mutta kymmenen vuoden päästä saa siirtyä seuraavalle osastolle.

Täytin 50 keskikesällä, ja syntymäpäiväretken tein Kylmäpihlajan majakkasaarelle Rauman edustalla.

Töitä on ainakin vielä riittänyt, terveysjuttujenkin kanssa pärjää ja kuopus saavuttaa parin vuoden päästä täysi-ikäisyyden. Nuori seura tekee keski-iässä hyvää noin yleensä - ihan kuin se vaikuttaisi nuorentavasti. Tietysti vanhusten seurassa tuntee itsensä suhteellisesti nuoreksi muutenkin, kun joutuu/pääsee joskus kuuntelemaan 80-vuotiaiden juttuja.

muuta kuin, että onneksi olkoon ja kiva, että olet hyvässä iskussa vielä. Omasta viiskymppisjuhlasta on jo tovi, mutta kyllä täälläkin vielä jaksetaan vaikka mitä.:-) Tervetuloa joukkoon.

Rohkea eränkävijä olet, ei voi muuta sanoa.
Vaimoni kuntonsa puolesta reitin rasituksista varmaan selviytyisi, mutta yksin ei mistään hinnasta uskaltaisi lähteä maastoon.
Minulta olis jäänyt Karhunkierros tekemättä silloin kun täytin viiskyppiseni, "happi oli silloin tosi vähissä". En vieläkään ehkä patikoimaan pystyis vastaavaa lenkkiä, ainakaan yksin, nälkään kuolisin, jos en muuten. Erätaidot puuttuu tyystin.
Nyt olen 58 ja kuntoutunut olen vuosien saatossa ja nyt reilu kaksi vuotta on ollut lähes taivaallinen olo, kun keho ja mieli voi hyvin, entiseen verraten. Ja onneksi vaimo on jaksanut jo 35-vuotta asua samaa huonetta ja lapset päälle kahdenkymmenen kaikki.

Voihan hyvin ja pidä itsestäsi ja "ehkä myös jossainmäärin jälkikasvustasi" huolta, kun kerran noita poikia ovat!:)))

tuon "maagisen"iän kolme vuotta sitten.Valitettavasti jouduin eläkkeelle jo 48-vuotiaana selkävammojen takia.

En silti kuitenkaan anna periksi:)

Ettäkö miten vietin viiskymppisiäni.
Onhan siitä jokunen vuosi, mutta hyvin on muistissa.
Olen melko hyvä sellaisten prutaalien juhlien järjestäjä, ei haittaa, vaikka on isompikin porukka.
Vitsinä heitin joskus, että ostan puoli sikaa, ja palvaan sen nuotiolla. No sukuhan otti sen tosissaan, niin ei siinä auttanut, kun hankkia puolikas sika (valmiiksi palvattuna tosin, todella hyvän makuista).
Ajatus oli, että ruokailu olisi sellainen seisova pöytä (makaava se oli, ei se sika kahdella jalalla pystyssä olisi pysynyt, ja muutenkin hengetön).
Mutta ei siitä mitään tullut.
Aikani katsoin sitä närppimistä. Ajattelin, että minähän joudun syömään koko sian tuolla menolla.
Heitin kravatin olan yli, ja otin fileerausveitsen, niin lähti nälkä siitä pöydästä.(oli siinä muutakin kun se sianpuolikas)
Siitä olen suruissani, että vierailla oli niin pieni vatsa, ettei monikaan jaksanut enää jälkiruokaa syödä.

Hyvä ikähän tää on, miun viiskymmppisistä on vierähtänyt pien hetki, nii, ainaski miust tuntuu siltä:)))
Mie en yksin kyl uskaltas lähtee kiertämää karhun kierroksia, kuntoa kyllä on, mut kaveri pitäis olla mukana, sellane pelkuri oon:)))

Oikein mukavaa jatkoa,,, siinä ne vuodet vierähtää äkkiä, lapsista sen huomaa, heidän kanssaan aika livahtaa tosi nopeesti. Meil on nuorin tyttö 15v. Joten hänen kanssaanki sitä elämää täs kotisilla riittää:))))

Parhaimmat onnittelut viisikymppisen johdosta ja rohkeudesta uskaltaa rikkoa omia rajojasi. ;)