Talvihaikeus

UPDATE_8968375 kirjoitti:

Täytyy sanoa, että todella kaunis runo, mutta jos aioit sillä jotenkin kommentoida runoa, niin se meni ainakin minulta ohi, eli jos halutaan kommentoida, niin kommentoikaa arkisella selkokielellä itse varsinaista asiaa, sillä haluaisin todella tietää, onko tässä runossani edes jotain.

taasen bonjannut, siis toimia oikein.

Mutta jostakin syystä pidin runostasi, ja se antoi tavallansa inspiraation tuohon omaani. Ehkä se oli tuo sana 'äiti' ja se näky joka yhtenä aamuna silmiäni kohtasi. Eli pakkasyö oli jäädyttänyt kosteat ruohonkorret.

Joten löysin runostasi kuvauksen luontoäidin mahdista, joka mykistää ihmisen. Toki toisaalta runosi saattaa pitää sisällään jotakin tyystin päinvastaista, eli ihmisen sisäistä tuskaa, jonka jokin kaunis tai sitten vähemmän kaunis kokemus purkaa tunteina esiin.

Että näin.

UPDATE_9449256 kirjoitti:

taasen bonjannut, siis toimia oikein.

Mutta jostakin syystä pidin runostasi, ja se antoi tavallansa inspiraation tuohon omaani. Ehkä se oli tuo sana 'äiti' ja se näky joka yhtenä aamuna silmiäni kohtasi. Eli pakkasyö oli jäädyttänyt kosteat ruohonkorret.

Joten löysin runostasi kuvauksen luontoäidin mahdista, joka mykistää ihmisen. Toki toisaalta runosi saattaa pitää sisällään jotakin tyystin päinvastaista, eli ihmisen sisäistä tuskaa, jonka jokin kaunis tai sitten vähemmän kaunis kokemus purkaa tunteina esiin.

Että näin.

Kiitos. Kokemasi näky oli varmasti yhtä voimakas ja elämyksellinen kuin ne, joita minäkin lähes päivittäin, ellei peräti montakin kertaa päivässä kohtaan. Mutta korjaan hieman, että tuo "äiti" ei viittaa mitenkään luontoäitiin tms., vaan sen on tarkoitus näyttää, millaisesta itkusta on kyse, siis sellaisesta uihkaisusta jonka pieni lapsi saattaa päästää.