Tilanne on siis tämä. Kyseessä 13v ns ongelma lapsi, Valehtelee kirkkain silmin eikä pärjää oli kasvattaja kuka tahansa. Sosiaalinen ja ihana ulospäin. Äiti pesi kätensä ja tyttö meni laitokseen mistä isovanhempi taistelun jälkeen pelasti. Nyt tilanne 2v jälkeen tulehtunut uudestaan äärimmilleen päällekäymiseen asti. Minä olen tytön täti 22 v työssäkäyvä yksinhuoltaja. Onko mitään mahdollisuuksia saada tyttö tänne pysyvästi? Tyttö tällä hetkellä täällä mutta ilmeisesti huomenna jo päätyy sosiaalityön hoivaan koska mahdollisuudet ovat vähissä. En hetkeäkään epäile ettei olisi rankkaa ja tyttö ei pistäisi myös minua koville mutta yritys on kova, tytön tuntenut syntymästä ja tietäen että perheolosuhteet johtaneet pitkälti tähän. Auttakaa siis, jolla vähänkään on sanottavaa asiasta! Sosiaalityön silmissä asia on loppuun pelattu varmastikkin. Antakaa neuvoja miten tytön elämän vielä saisi raiteilleen ilman hylkäämistä ja vierasta paikkaa taas.
Auttakaa nopeasti, tyttö lähtee huostaan muuten huomenna!
eliko
5356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tytöllä täytyy olla isä. Isän tulisi osallistua lapsensa kasvatukseen. Ehkä isän puute onkin johtanut tähän tilanteseen.
Ei juuri mitään ole tehtävissä. Kyllä sosiaaliviranomaiset osaavat asiansa. Ei 22v. voi ongelmanuorta kasvattaa. Kyllä siihen vaaditaan tiukempia keinoja ja vanhempia kokeneita kasvattajia. Esim. tällainen perhekoti voisi olla hyvä vaihtoehto, missä olisi rajat ja rakkautta ja kuitenkin kodinomainen ympäristö. Tottakai tyttö ensin pistää hanttiin ja purkaa siellä pahaa oloaan, mutta ajanmittaan rauhoittuu ja tasapainottuu.
En tarkoita tätä pahalla, älkää loukkaantuko, mutta edellinen viesti sai käyrät ainakin omassa päässäni nousemaan! Perhekodit ovat kaukana niistä "kodinomaisista"tunnelmista, joista aina niin puhutaan. Itse olen aikoinani työkennellyt tälläisessä ja voin sanoa, että rajoja on, mutta rakkaus puuttuu.. Ihmiset ärsyyntyvät nopeasti ns. "ongelma nuoreen" tai sitten pelästyvät tämän käytöstä niin, että alkavat joko karttaa tai käyttää kovempia keinoja, jotta nuori rauhoittuu.. Eivät tietenkään kaikki, mutta useammat.
Se mitä tuo nuori tarvitsee on nimenomaan aikaa, läheisyyttä ja kärsivällisyyttä, ei perhekotia.
Mikä tahansa taitaa olla parempi paikka kuin nämä "perhekodit". Olen lukenut tarpeeksi nuorten kärsimyksistä ja kohteluista tällaisissa paikoissa. Ei niissä kasvateta rakkaudella yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Pahempia paikkoja kuin vankilat rikollisille.
Uuden lastensuojelu lain mukaan sosiaalityöntekijöiden on selvitettävä ennen sijoitusta, onko lähesisijoitus mahdollinen. Sossut eivät vain välitä ko lain kohdasta. Lain mukaan tytön voisi siis ottaa huostaan ja sijoittaa asumaan sinulle, jolloin saisit perhehoidon korvausta. Tytön oikeus tavata sukulaisia ja kavereita varmaan toteutuisi sinun luonasi.
Minun ex- mieheltä otettiin kesällä lapset huostaan ja sijoitettiin yli 100 km päähän perhekotiin. Lapset eivät ole vieläkään saaneet soittaa kenellekään ei vanhemmille, ei yhdellekään kaverille, ei sukulaisille jne. Lapset eivät ole tavanneet yhtään kaveria - paitsi niitä uusia koulukavereita. Nettiä he saavat käyttää valvotusti 2h viikossa. Vanhemmat saavat käydä tapaamassa kolme viikon välein 2 tunnin ajan.
Minun lapseni eivät ole koskaan maistaneet tupakkaa eivätkä alkoholia ja ikääkin on vasta 10v ja 12v. Perhekodissa ovat viihtyneet yllättävän hyvin ja koulusta huonoin numero kokeesta on koko syksyn aikana ollut 9½. Perhekoti on heille ihan hyvä paikka, mikäli on tarkoitus erottaa heidät täysin entisestä elämästä ja omista sukulaisista. Tätä yhteydenpidon rajoitusta voidaan jatkaa määräämättömän ajan sosiaalityöntekijän mielivallalla.
Pelottelepa se sukulaistyttö aivan näillä oikeilla esimerkeillä mitä todellisuus perhesijoituksessa voi olla. Onneksi perehekoti ei ole Lapissa ja perhekoti tuntuu aivan fiksulta muuten paitsi pakko heidän on noudattaa yhden sossun mielivaltaisia säännöksiä. Heistähän on myös mukavaa, kun entisillä lapsilla ei ole muuta sukua kuin he, eikä lapsille tule näin ristiriitoja.