Vankiloissammehan on sairaita vankeja
mutta myös hyvin organisoitu sairaanhoitojärjestelmä.
On ollut jo kauan. Jos oli päässä heittoa suuntaan tai
toiseen, pääsi jo vanhana aikana Annekseen, jossa Ylipsykiatri
kuuluisa Hermo-Hormia, jo nykyisin vainaa, otti vastaan ja pisti
piikillä tai suullisesti potilaan tainnoksiin "Larcantiinilla" tai
pääsi alan specialistille Larkku-Late Pyykkösen, jo nykyisin vainaa,
huomaan ja sai asianmukaista lääkitystä koko hoidon ajan äly pihalla.
Nuo Sörkan Palikka-osaston potilaat vaelsivatkin sitten peräkanaa milloin
saunaan, milloin kanttiiniin yleensä aika kasveina, sillä harvoin heihin sai kontaktia
edes kättä heiluttamalla.
Mutta kyllä tavallisestakin vangista huolehdittiin. Sitä varten oli olemassa tippa-iita
ja sen ympärillä neljä vartijaa, ettei vaan tippa-iita fuskannut ja erehtynyt antamaan
oikeaa lääkettä. Koska vakiolääke oli kalkkitapletti purkki tippa-iitan pöydän kulmalla.
Kuumekin mitattiin kullin juuresta siihen pikaisesti mittarilla tökäten. Kuumemittarissa
oli valmiina vakiolukema 36.5 astetta, joten vanki oli aina terve.
Kyllä joskus vanki parka oli sairaskin. Jopa niin, että tarvitsi suppoa peppuunsa.
Vangin peppu oli helppo supotettava koska vanki oli tottunut kuljettamaan peräsuolessa
kaiken henkilökohtaisen, kuten rahat, pöpykät eli pillerit ja joskus myöhemmin huumeet.
Varastoa sanottiin nyytiksi tai hivakaksi; hivakka perseessä oli yleinen nimitys.
Niinpä vanki laitettiin kontalleen hoitopöydälle ja hän sai pukertaa kun tippa-iita noukki
ripsi saksilla hivakan ulos holesta. Pitihän peräsuolen olla vapaa ottamaan suppo vastaan.
Neljä vartijaa seisoi kunniakujassa pöydän ympärillä ja kun hivakka oli tullut ulos vangin holesta,
se annettiin lähimmälle vartijalle joka pesi ja rasvasi hivakan. Parhaassa tapauksessa myös
peräsuoli huuhdottiin puhtauden varmistamiseksi. Se tapahtui letkuttamalla niin, että ämpäristä
imeytettiin letku täyteen vettä, jahyväkeuhkoisinvartija puhalsi sen vangin perä holeen.
Sillä aikaa tippa-iita laittoi supon vangin peräsuoleen ja piti odottaa puoli tuntia, että suppo
suli ja lääke vaikutti. Tämän jälkeen tippa-iita työnsi hivakan takaisin peräsuoleen javarmisti,
että se asentui oikein ja niin vanki pääsi takaisin omalle osastolleen.
Neljä vartijaa taputti käsiään hyvin onnistuneen operaation jälkeen ja menivät pers kahveille
omaan koppiinsa.
mutta myös hyvin organisoitu sairaanhoitojärjestelmä.
On ollut jo kauan. Jos oli päässä heittoa suuntaan tai
toiseen, pääsi jo vanhana aikana Annekseen, jossa Ylipsykiatri
kuuluisa Hermo-Hormia, jo nykyisin vainaa, otti vastaan ja pisti
piikillä tai suullisesti potilaan tainnoksiin "Larcantiinilla" tai
pääsi alan specialistille Larkku-Late Pyykkösen, jo nykyisin vainaa,
huomaan ja sai asianmukaista lääkitystä koko hoidon ajan äly pihalla.
Nuo Sörkan Palikka-osaston potilaat vaelsivatkin sitten peräkanaa milloin
saunaan, milloin kanttiiniin yleensä aika kasveina, sillä harvoin heihin sai kontaktia
edes kättä heiluttamalla.
Mutta kyllä tavallisestakin vangista huolehdittiin. Sitä varten oli olemassa tippa-iita
ja sen ympärillä neljä vartijaa, ettei vaan tippa-iita fuskannut ja erehtynyt antamaan
oikeaa lääkettä. Koska vakiolääke oli kalkkitapletti purkki tippa-iitan pöydän kulmalla.
Kuumekin mitattiin kullin juuresta siihen pikaisesti mittarilla tökäten. Kuumemittarissa
oli valmiina vakiolukema 36.5 astetta, joten vanki oli aina terve.
Kyllä joskus vanki parka oli sairaskin. Jopa niin, että tarvitsi suppoa peppuunsa.
Vangin peppu oli helppo supotettava koska vanki oli tottunut kuljettamaan peräsuolessa
kaiken henkilökohtaisen, kuten rahat, pöpykät eli pillerit ja joskus myöhemmin huumeet.
Varastoa sanottiin nyytiksi tai hivakaksi; hivakka perseessä oli yleinen nimitys.
Niinpä vanki laitettiin kontalleen hoitopöydälle ja hän sai pukertaa kun tippa-iita noukki
ripsi saksilla hivakan ulos holesta. Pitihän peräsuolen olla vapaa ottamaan suppo vastaan.
Neljä vartijaa seisoi kunniakujassa pöydän ympärillä ja kun hivakka oli tullut ulos vangin holesta,
se annettiin lähimmälle vartijalle joka pesi ja rasvasi hivakan. Parhaassa tapauksessa myös
peräsuoli huuhdottiin puhtauden varmistamiseksi. Se tapahtui letkuttamalla niin, että ämpäristä
imeytettiin letku täyteen vettä, jahyväkeuhkoisinvartija puhalsi sen vangin perä holeen.
Sillä aikaa tippa-iita laittoi supon vangin peräsuoleen ja piti odottaa puoli tuntia, että suppo
suli ja lääke vaikutti. Tämän jälkeen tippa-iita työnsi hivakan takaisin peräsuoleen javarmisti,
että se asentui oikein ja niin vanki pääsi takaisin omalle osastolleen.
Neljä vartijaa taputti käsiään hyvin onnistuneen operaation jälkeen ja menivät pers kahveille
omaan koppiinsa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toimin itse vartijana Anneksessa toista vuosikymmentä ja minua kutsuttiin puutarhuriksi. Tämän nimityksen sain sen jälkeen kun käytin puutarhaletkua suolihuuhteluun ja puutarhasaksia hörhöjen peräaukon ympärillä kasvavan pensaikon siistimiseen - jotta letkutus oli mahdollisimman kivuton. Jotkut vangit nimittäin olivat laittaneet rutinalappuja sisään siitä, että he kokivat lievää tai lievää vahvempaa kivun tunnetta kun letkun ja peräaukon väliin jäi karvoja letkua sisään työnnettäessä.
Anneksen muurit pitivät huolen siitä, että edes kovimmilla helteillä talo ei päässyt liikaa kuumenemaan, jolloin työ- ja lusimisilmapiiri oli mitä miellyttävin. Kulta-aikoja, sanotaan. Remmisängyt ja -penkit, kylmävesialtaat ja sähköshokkilaitteet - aijaijaijaijai kun tulee ihan kylmät väreet eri hoitomuotoja muistellessa.
henkilökunta toiminut hoitaja-nimikkeellä eikä vartijana? Kyseessähän oli vankimielisairaala?