Hyvä malliesimerkki eriarvoistavasta pääsykoetemppuilusta sekä kielikiintiöjärjestelmästä on mm. Vaasan oikeustieteellisen valintamenettely. Samalle kurssille on äidinkielestä riippuen eri pääsykoe ja eri pääsykoekirjat sekä eri määrä luettavaa ko. kirjoissa.
Näin pääsykoetulokset eivät verrannollisia keskenään, jolloin toisesta kieliryhmästä sisään voi päästä täysin ala-arvoisilla tiedoilla oleva henkilö, kun taas toisesta kieliryhmästä voi pudota pois huomattavasti paremmat tiedot omaava henkilö.
Yhteiset, useilla kielillä olevat pääsykoekirjat tulisi olla molemmille tai pikemminkin kaikille kieliryhmille samat, jolloin saadut pisteet ovat keskenään vertailukelpoisia. Ei ole mitään syytä pitää eri kieliryhmille täysin erilaisia pääsykokeita.
Näin sisään pääsevät vain sinne oikeutetut eikä ohituskaistoja olisi käytettävissä.
Koska itse koulutuskin tapahtuu olisi loogista, että valintakoekirjat olisivat myös vähintään kahdella kielellä.
Näin pääsykoetulokset eivät verrannollisia keskenään, jolloin toisesta kieliryhmästä sisään voi päästä täysin ala-arvoisilla tiedoilla oleva henkilö, kun taas toisesta kieliryhmästä voi pudota pois huomattavasti paremmat tiedot omaava henkilö.
Yhteiset, useilla kielillä olevat pääsykoekirjat tulisi olla molemmille tai pikemminkin kaikille kieliryhmille samat, jolloin saadut pisteet ovat keskenään vertailukelpoisia. Ei ole mitään syytä pitää eri kieliryhmille täysin erilaisia pääsykokeita.
Näin sisään pääsevät vain sinne oikeutetut eikä ohituskaistoja olisi käytettävissä.
Koska itse koulutuskin tapahtuu olisi loogista, että valintakoekirjat olisivat myös vähintään kahdella kielellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi opiskelupaikkoja ei jaeta todellisen pätevyyden mukaan, eli saman pääsykokeen saisi tehdä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi ja sitten hakijoista alalle parhaiten sopivat eli eniten pääsykokeissa pisteitä saaneet pääsisivät sisään.
Nykyään esimerkiksi Helsingin yliopistoon biologian koulutusohjelmaan ruotsinkielisen kokeen tehneelle riittää sisäänpääsyyn vaivaiset kolme neljännestä suomenkielisen kokeen suorittaneen pistemäärästä.
Kun otetaan huomioon, että ylivoimaisesti suurin osa ruotsinkielisiksi rekisteröidyistä nuorista on kaksikielisiä, jopa siinä määrin, että suurella osalla heistä on suomenkieli vahvempi kieli, asettuu kielikiintiöiden olemassaolo vielä omituisempaan valoon.
Miksi opiskelupaikkoja ei jaeta todellisen pätevyyden mukaan, eli saman pääsykokeen saisi tehdä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi ja sitten hakijoista alalle parhaiten sopivat eli eniten pääsykokeissa pisteitä saaneet pääsisivät sisään.
Nykyään esimerkiksi Helsingin yliopistoon biologian koulutusohjelmaan ruotsinkielisen kokeen tehneelle riittää sisäänpääsyyn vaivaiset kolme neljännestä suomenkielisen kokeen suorittaneen pistemäärästä.
Kun otetaan huomioon, että ylivoimaisesti suurin osa ruotsinkielisiksi rekisteröidyistä nuorista on kaksikielisiä, jopa siinä määrin, että suurella osalla heistä on suomenkieli vahvempi kieli, asettuu kielikiintiöiden olemassaolo vielä omituisempaan valoon.