Hei!
Tätä varmaan lukee moni/joku sellainen jolla on niin hyvä näkemys ja kokemus Boogie Woogiesta että voi vastata seuraavaan kysymykseen.
Kannattaako 40 iällä enää ruveta opettelemaan ko. tanssilajia vai onko kyse nuorempien jutusta?
Seuraavaksi varmaan kysytään että mikä on tavoite... -no, kerrotaan!
Tavoite olisi oppia hallitsemaan perustanssitekniikka ja vartalonkäyttö kohtuullisen hyvin niin että se myös näyttää ulospäin BW:ltä eikä esim. puolikarvaiselta lavajivelta. Tanssitaustaa on jonkin verran (n. 8 vuotta) lavatansseista ja tanssin peruskäsitteet sisäistettyjä kuten mikä on tanssiasennon merkitys, mitä tarkoittaa musiikin tulkinta, mikä merkitys on viennillä ja seuraamisella ja että senkin tekniikka vauíhtelee tanssilajeittain. Ei siis mikään vasta-alkaja enää mutta tanssina BW on aivan outo.
Siinä kiehtoo ennenkaikkea upea musiikki ja tanssin käyttökelpoisuus mutta askarruttaa siksi että hyvänäköinen BW näyttää edellyttävän melko hyvää perustekniikkaa ja vartalonhallintaa mitä ei esim. karvalakki-fusku välttämättä vaadi. Olen valmis satsaamaan kurrsittamiseen ja harjoitteluun ja periaatteessa vaikk paneutumaan yksistään siihen liikuntaharrastuksena mutta kannattaako näin "vanhana" enää edes ruveta?
Pyydän asiallisia ja perusteltuja mielipiteitä.
Tätä varmaan lukee moni/joku sellainen jolla on niin hyvä näkemys ja kokemus Boogie Woogiesta että voi vastata seuraavaan kysymykseen.
Kannattaako 40 iällä enää ruveta opettelemaan ko. tanssilajia vai onko kyse nuorempien jutusta?
Seuraavaksi varmaan kysytään että mikä on tavoite... -no, kerrotaan!
Tavoite olisi oppia hallitsemaan perustanssitekniikka ja vartalonkäyttö kohtuullisen hyvin niin että se myös näyttää ulospäin BW:ltä eikä esim. puolikarvaiselta lavajivelta. Tanssitaustaa on jonkin verran (n. 8 vuotta) lavatansseista ja tanssin peruskäsitteet sisäistettyjä kuten mikä on tanssiasennon merkitys, mitä tarkoittaa musiikin tulkinta, mikä merkitys on viennillä ja seuraamisella ja että senkin tekniikka vauíhtelee tanssilajeittain. Ei siis mikään vasta-alkaja enää mutta tanssina BW on aivan outo.
Siinä kiehtoo ennenkaikkea upea musiikki ja tanssin käyttökelpoisuus mutta askarruttaa siksi että hyvänäköinen BW näyttää edellyttävän melko hyvää perustekniikkaa ja vartalonhallintaa mitä ei esim. karvalakki-fusku välttämättä vaadi. Olen valmis satsaamaan kurrsittamiseen ja harjoitteluun ja periaatteessa vaikk paneutumaan yksistään siihen liikuntaharrastuksena mutta kannattaako näin "vanhana" enää edes ruveta?
Pyydän asiallisia ja perusteltuja mielipiteitä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sä mikään vanha ole sitä oppimaan, hieno tanssi, miks ihmeessä kuvittelet olevas tuohon
liian vanha? Minäkin vaik olen kohta kuudenkymmenen, yhä edelleen opettelen uusii tanssilajeja.
Oppiminen vanhemmiten ehkä on hieman hitaampaa kun nuorena, mut väliäkö hällä.
Ikä on vaan numeroita, niin mullekin aina sanotaan, joten ei ku opettelemaan.
Boogie on tosi kiva tanssi, ei muuta ku opi ja nautiskele!!!!
MInulle tärkää on tanssissa se, että pääsen oikeaan tunnelmaan joka avautuu tanssin ja ko. musiikin ominaispiirteiden hallinnan kautta. Sanotaan vaikka näin että en viitsi enkä halua tanssia hidasta valssia jos musiikki ei ole kunnollista, sama pätee erityisesti lattareihin. "karvalakkilattarit" eivät sytytä.
Musiikki on yksi asia, -toinen on musiikin hengen saaminen tanssiin. Jos tallustelen cha chaata ilman minkäänlaista vartalonkäyttöä koska en kykene saamaan sitä kroppaani tai jos en osaa tangoa muuten kuin pomppimalla niin jätän mieluummin koko tangon silloin tanssimatta. Jos en kykene niihin tanssin vähimmäisvaatimuksiin jotka musiikin perusluonne minusta asettaa, en nauti musiikistakaan ja tanssiminen musiikin perusluonnetta vastaan on väkinäistä (= ei-hauskaa).
Jokaisessa tanssilajissa on omat perus-, ja ominaisjuttunsa jotka minusta vähintään pitää saada toimimaan. Tangossa se voi olla esim. määrätietoisuus, tunnelman tiheys ja tanssin matalalla kulkeminen tarkasti musiikkin. Mitä olen BW:tä seuraillut, siinä korostuu eräänlaisen ketteryyden vaatimus tai ominaisuutena se korostuu ja on ilman muuta osa musiikin henkeä myös. Jos iän tuomat fyysiset rajoitteet estävät sen eli on jo iän perusteella oletettavaa etten koskaan tule kykenemään muuhun kuin "karvalakkiboogieen" eli puolivillaiseen, musiikia vastaan sotivaan löntystämiseen, niin ei kannata ruvetakaan! Se mihin raja sitten pistetään, on kysymys sinänsä. Kysymys kuuluu siis onko BW aloitettava jo alle 20- vuotiaana että sen oppisi hyvin?
"Mitä olen BW:tä seuraillut, siinä korostuu eräänlaisen ketteryyden vaatimus tai ominaisuutena se korostuu ja on ilman muuta osa musiikin henkeä myös...
Kyllä kai kaikessa tanssissa ketteryys, notkeus, tasapaino ja koordinaatio korostuvat mitä vaativammalle tasolle haluaa edetä. Ihmisen kehityksessä on ns herkkyyskausia jolloin ko asioiden omaksuminen tapahtuu helpommin. Varttuneemmallakin iällä ko ominaisuuksia voi kuitenkin pitkäjänteisellä ja systemaattisella harjoituksella kehittää.
Jos olet valmis vuosia ja vuosia kestävään harjoitteluun ja treenaamiseen niin voin taata että tuloksiakin lopulta alkaa näkyä. Yksilölliset erot ovat tässäkin suuret. jotkut etenevät nopeammin kun taas jollakin edistyminen vaatii moninkertaisen ponnistuksen.
Jos pystyt luomaan tanssinharrastamisesta ja jatkuvasta treenaamisesta rutiinin olet jo pitkällä. Huomaat jossakin vaiheessa että muiden mielipiteillä ei niinkään ole väliä vaan haasteeksi ja mielihyvän lähteeksi tulee jatkuva omien rajojensa ylittäminen ja uusien asettaminen. ja tähän sykliin sinulla on koko loppuelämä aikaa...
ei se karvalakkiboogiewoogie sen paremmalta näytä kuin fuskukaan. Opettelisit edes fuskun kunnolla.
Esitätkö tanssiessasi muille?
Mikä on "karvalakkiboogiewoogien" perusaskel ja miten sitä tanssitaan.
Jos jotain haluaa niin mikä ettei.
Kannattaako itselleen rajoitteita asettaa, jää elämä elämättä.
Katso humppista. Kannattaako kursseilla juosta?
...ei todellakaan.
Eikun treenaamaan vaan. Boogieta voi tanssia tämmöinenkin ei niin tanssimusiikki-ihminen, kunnon blues/jazz/rr se pitää olla.
Sanoisin boogieskeneä noin 6 vuoden ajan seuranneena, että edellytykset hyvän bw:n oppimiseen alkavat kadota vasta 60 iässä ja paljon aina kiinni siitä, osaako oppia pois esim. tietyistä asennoista ja jännitystiloista, jotka hallitsevat elämää ja tanssia yleisemminkin. Oppimiseen liittyy iän mukana kulkevia ikäviä faktoja: natiivin (aksentittoman) kielen oppimisen ikkuna sulkeutuu alle 15 vuoden iässä; urheilijoiden nopeuskyvyt alkavat laskea 25 vuoden jälkeen; voiman maksimi alkaa laskea 40 iässä. Jos aikoo vanhana olla vielä liikunnallisesti lahjakas, perustyö olisi pitänyt aloittaa jo teini-iässä. Tasapainoa vaativat tehtävät, kuten pyöriminen tai vaikkapa polkupyöräily ovat erittäin haastavia mikäli aloittelija on jo eläkeiässä, mutta nuorena opitun kyvyn voi palauttaa vieläkin vanhempana.
Münchenissä Rock that swing- festivaalilla huomioni kiinnittyi muutamiin tervaskantoihin, jotka jaksoivat vetää kolmekymppisen sykkeellä. Koska laji on kuitenkin vain 20-30 vuotta vanha, niin hekin ovat varmaan lajinomaiset taitonsa hankkineet 40 -iässä.
Tässä oli nyt sitä kaipaamaani realismia ja perusteluita. Kiitos!
Sanoisin boogieskeneä noin 6 vuoden ajan seuranneena, että edellytykset hyvän bw:n oppimiseen alkavat kadota vasta 60 iässä ja paljon aina kiinni siitä, osaako oppia pois esim. tietyistä asennoista ja jännitystiloista, jotka hallitsevat elämää ja tanssia yleisemminkin. Oppimiseen liittyy iän mukana kulkevia ikäviä faktoja: natiivin (aksentittoman) kielen oppimisen ikkuna sulkeutuu alle 15 vuoden iässä; urheilijoiden nopeuskyvyt alkavat laskea 25 vuoden jälkeen; voiman maksimi alkaa laskea 40 iässä. Jos aikoo vanhana olla vielä liikunnallisesti lahjakas, perustyö olisi pitänyt aloittaa jo teini-iässä. Tasapainoa vaativat tehtävät, kuten pyöriminen tai vaikkapa polkupyöräily ovat erittäin haastavia mikäli aloittelija on jo eläkeiässä, mutta nuorena opitun kyvyn voi palauttaa vieläkin vanhempana.
Münchenissä Rock that swing- festivaalilla huomioni kiinnittyi muutamiin tervaskantoihin, jotka jaksoivat vetää kolmekymppisen sykkeellä. Koska laji on kuitenkin vain 20-30 vuotta vanha, niin hekin ovat varmaan lajinomaiset taitonsa hankkineet 40 -iässä.
80-luvulla kehitetty BW on aika keinotekoinen tanssi. Olihan swingiä tanssittu BW formaatissakin iät ajat, vaikkakin käytännössä se oli yksi monista jive swing tyyleistä. Jive oli kehittynyt muun swingin kaltaiseksi kulloinkin musiikkiin sopivaksi tanssiksi eli ei ollut mitään tiukasti määrättyä erillistä tanssilajia vaan niitä tanssittiin erilaisina onesteppeinä, twosteppeinä ja triplesteppeinä ja niitä nimitettiin vapaamuotoisesti jiveksi tai swingiksi tai west coast swingiksi jne, ja kaiken lisäksi ne on vapaasti vietäviä ja vapaasti seurattavia. Tästä vapaamuotoisuudesta johtuen tanssiväki halusi kehittää tanssin millä olisi tarkka formaatti viennin ja seuraamisen ja tanssityylin osalta.
80-luvulla kehitettiinkin yksi kaikkien aikojen tiukimman formaatin omaava tanssi eli "boogiewoogie". Esimerkiksi tanssisuunnat oli hyvin tarkasti määrätty ja mitään poikkeamia ei sallittu. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun kursseilla tuli sanomista tanssisuunnista. Vaikka boogiwoogieta yritettiinkin mainostaa vapaasti vietävänä ja seurattavana tanssina, niin sitä se ei missään tapauksessa ollut, kuin vasta joskus 90-luvun puolivälin jälkeen.
Onneksi "tiukan formaatin hulluutta" ei kestänyt muutamaa vuotta kauempaa, mutta vieläkin on alkukauden ohjaajia kenen mielestä se tiukan formaatin boogie woogie on sitä ainoaa oikeaa. Ja joskun vanhan ajan buugari huomauttaa edelleenkin että tanssin kuvioita väärässä järjestyksessä, ja että enkö osaa mitään koreokrafiaa, koska tanssin vapaata vientiä ja kuvioita vapain järjestyksin.
Eteläsuomalainen hidas swing on nykyisin jotain jiven, boogiewoogin, east coast swingin välimailta eli aika oikeaoppista swingiä musiikin mukaan tanssittuna. Eli musiikin mukaan bogiewoogieta, jiveä, tai east coast swingiä.
Boogie woogie sai alkuvaiheissaan rasitteekseen hyvin tarkan formaatin, millä se yritettiin pitää tiukasti omana tanssilajina. Tietty boogimaisuus on kuitenkin säilynyt kun sitä tanssitaan hitaahkoon swingiin, Rhythm&bluesiin ja bluesvaikutteiseen hitaaseen rock 'n' rolliin ja vastaaviin svengaaviin rytmeihin.
80-luvulla kehitetty BW on aika keinotekoinen tanssi. Olihan swingiä tanssittu BW formaatissakin iät ajat, vaikkakin käytännössä se oli yksi monista jive swing tyyleistä. Jive oli kehittynyt muun swingin kaltaiseksi kulloinkin musiikkiin sopivaksi tanssiksi eli ei ollut mitään tiukasti määrättyä erillistä tanssilajia vaan niitä tanssittiin erilaisina onesteppeinä, twosteppeinä ja triplesteppeinä ja niitä nimitettiin vapaamuotoisesti jiveksi tai swingiksi tai west coast swingiksi jne, ja kaiken lisäksi ne on vapaasti vietäviä ja vapaasti seurattavia. Tästä vapaamuotoisuudesta johtuen tanssiväki halusi kehittää tanssin millä olisi tarkka formaatti viennin ja seuraamisen ja tanssityylin osalta.
80-luvulla kehitettiinkin yksi kaikkien aikojen tiukimman formaatin omaava tanssi eli "boogiewoogie". Esimerkiksi tanssisuunnat oli hyvin tarkasti määrätty ja mitään poikkeamia ei sallittu. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun kursseilla tuli sanomista tanssisuunnista. Vaikka boogiwoogieta yritettiinkin mainostaa vapaasti vietävänä ja seurattavana tanssina, niin sitä se ei missään tapauksessa ollut, kuin vasta joskus 90-luvun puolivälin jälkeen.
Onneksi "tiukan formaatin hulluutta" ei kestänyt muutamaa vuotta kauempaa, mutta vieläkin on alkukauden ohjaajia kenen mielestä se tiukan formaatin boogie woogie on sitä ainoaa oikeaa. Ja joskun vanhan ajan buugari huomauttaa edelleenkin että tanssin kuvioita väärässä järjestyksessä, ja että enkö osaa mitään koreokrafiaa, koska tanssin vapaata vientiä ja kuvioita vapain järjestyksin.
Eteläsuomalainen hidas swing on nykyisin jotain jiven, boogiewoogin, east coast swingin välimailta eli aika oikeaoppista swingiä musiikin mukaan tanssittuna. Eli musiikin mukaan bogiewoogieta, jiveä, tai east coast swingiä.
Boogie woogie sai alkuvaiheissaan rasitteekseen hyvin tarkan formaatin, millä se yritettiin pitää tiukasti omana tanssilajina. Tietty boogimaisuus on kuitenkin säilynyt kun sitä tanssitaan hitaahkoon swingiin, Rhythm&bluesiin ja bluesvaikutteiseen hitaaseen rock 'n' rolliin ja vastaaviin svengaaviin rytmeihin.
15 vuotta skeneä seuranneena ja mukanaolleena voin sanoa että ei kannata.
Perusteluja:
Kaikki ne noin kymmenen ihmistä jotka ovat edes auttavasti oppineet bw-"beisikin" ovat jo hyvin nuorena oppineet vahvan tanssipohjan muista tanssilajeista. jos et usko niin katso vaikka kaikkia bw kisojen suomen mestarit viimeiseltä vuosikymmeneltä.
Musiikki ja tanssi on luotu valkoihoisten jenkki haiskuulteinien mukaan. Haluatko 40 kymppisenä olla sellainen.
Vaikka jostain ihmeen syystä saisitkin huippu jenkkitanssitaidot, naiset pitävät sinua kuitenkin omituisena friikkinä.
tanseissa käyvät naiset eivät ikinä ota miehekseen huipputanssi miestä.
Tiedän että bw beisic on hyvin vaikea/vaativa opittava KUNNOLLA. Nimenomaan sen takia , koska kunnollinen basic on niin tärkeä siinä (sen voi todeta vaikkei ole mukana ollutkaan), niin mielestäni koko tanssia ei kannata lähteä edes opettelemaan jos lähtökohdat eivät anna myöten. Sama juttu on lattarien kanssa. Ei minusta ole järkeä ruveta vanhana kantturana enää opettelemaan salsaa jos ei ole nuorena hankittu vahva tanssipohja ja liikunnallisuus. Kuvittelisin kuitenkin ttuosta basicistakin saatavan työvoiton vuosien harjoittelulla kun tavoitteena ei ole päästä niiden 10 parhaan joukkoon vaan että tanssin voisi tunnistaa BW:ksi ilman myötähäpeän tuntemuksia.
Muista asioista, kuten highschool-teineistä jne. en ole kanssasi samaa mieltä. Tanssia jotain tanssia tai olla identiteetiltään jotain on kaksi eri asiaa. En minä tangoa tanssiessanikaan kuvittele olevani joku "Enrico Rodriquez" Argentiinan pölyisiltä sivukujilta, enkä pukeudu suureksi tangamatadooriksi. Joku voi tehdä noin, mutta itse en sellaisesta piittaa. Lavoilla kuitenkin tanssitaan nykyään niin paljon erilaisia tanssilajeja ettei sinänsä ole mikään häpeä 40- vuotiaanakin tanssia RNS tansseja jos vain tanssi sujuu edes kohtuullisen mukavasti.
Ja voihan sitä ajatella niinkin että jättää pois ne akrot ja kaikkein vaativimmat revittelyt jotka ei sovikaan kuin 15-20 vuotiaille. Pelkkä perusBW on jo niin upea tanssi että se pesee upeudessaan fuskut ja buggit 6-0. Oikeasti hyvää jiveakaan ei lavoilla näe juuri koskaan joten kyllä jivekin on erittäin vaativa tanssi jos sitä haluaa kunnolla osata. Suurimmat puutteett on aina siinä perustekniikassa. Suurimmat ja kaikkein näkyvimmät.
Tuossa oli liuta vääriä asioita.
"Musiikki ja tanssi on luotu valkoihoisten jenkki haiskuulteinien mukaan. Haluatko 40 kymppisenä olla sellainen."
-et ole sitten nähnyt kun 80v musta mies tanssii lindyä bluesiin=ihan sama bw
"Vaikka jostain ihmeen syystä saisitkin huippu jenkkitanssitaidot, naiset pitävät sinua kuitenkin omituisena friikkinä"
-tuskin pitävät, onpahan vaan mies joka sattuu tanssimaan hyvin
"Kaikki ne noin kymmenen ihmistä jotka ovat edes auttavasti oppineet bw-"beisikin" ovat jo hyvin nuorena oppineet vahvan tanssipohjan muista tanssilajeista. jos et usko niin katso vaikka kaikkia bw kisojen suomen mestarit viimeiseltä vuosikymmeneltä."
-ei tartte, lahjoilla oppii myöhemminkin
"tanseissa käyvät naiset eivät ikinä ota miehekseen huipputanssi miestä."
-vanha vitsi, joku ottaa hyvinkin mielellään
Olen nähnyt tämän.
Naiset eivät näe sattumia.
Kukaan mies ei sattumalta tanssi hyvin, vaan taustalla on raivokas treenaus.
Lahjakkaivat ovat harvinaisia.
joku voi, ei ole vaan omin silmiiin sattunut.
"Kukaan mies ei tanssi sattumalta hyvin,vaan taustalla on raivokas treenaus"
Näin on.
Että lämmittää mieltä näin Pajarinhoviin lähtiessä -PNP tansseihin
Ei siinä sanottu, että joku tanssii sattumalta hyvin. Sanottiin, että siinä sattuu olemaan mies joka tanssi hyvin.
jos mietit miten saat hyvän tyttöystän kannattaa lukeahenry Laasasen blogia.
Lähes kaikki jotka ovat olevinaan tanssiopettajia ovaT ELÄMÄNLUUSEREIT.
KATSOPPA VAIN MITÄ TAUSTOJA näillä tannsiopettajilla on.
haluanvielä tähdentäää että tanssitailla et ikinä saa naista itsellelsi. Tanssitaidot on pikemminkin haitta.
kysy vaikka kokeneemmilta jos et usko.
Boogie Woogie on out. Se oli vielä in joskus 5 vuotta sitten. Jos haluaa menestyä tanssilattialla, kannattaisi opetella lattareita.
Tanssitaanhan humppakin BW askelilla.
Vaikka boogi kehitettiinkin hulvattoman monimuotoisen ja monien mielestä liian vapaan jiven rinnalle tarkemmin määritellyksi tanssiksi, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä että boogin tanssiminen olisi tiukasti kaavaan sidottua. Kun vertaa hidasta ja nopeaa boogia, niin käytännössä ne ovat eri tanssit - mikä on luonnollistakin koska niiden nopeusero on noin sata iskua minuutissa. Ja muodostuneen käytännön mukaan boogia tanssitaan koko nopeusalueella ja vielä vähän ylikin "molemmissä päissä". Kun tanssiin vaikuttaa oleellisesti nopeuden muutos - jo muutos kymmenen iskua minuutissa muuttaa tanssia niin paljon, että kokemattomampikin huomaa tanssin ilmeessä oleellisen eron ja myös tuntee sen tanssiessaan. Yksi ratkaiseva tekijä tanssin luonteessa on se raja, missä askellus muuttuu kokojalan askeleesta päkiäpainotteiseksi, eli boogin tripletti lähestyy jiven triplettiä. Kun nopeus on lähellä kahtasataa iskua minuutissa ja yli, niin eipä juuri jiven ja boogin tripleteillä eroa lavatanssissa huomaa.
Boogi ja jive ovat lähestyneet tanssillisesti toisiaan kun askellukset ja viennin suunnat ovat vapaita eli kumpaankin tanssiin voidaan tanssia samat askellukset samoin variaatioin. Aikaisemmin boogin oletuksena tanssittiin ykkönen ja kakkonen "kävelynä" ja jiveen tanssittiin rock-askel. Nykyisin moni opetetaan yhä yleisemmin niin, että kumpaankin tanssiin tanssitaan ykkönen ja kakkonen vapain suunnin ja askelin.
Ei muuta kuin vapain suunnin boogaamaan.
Erään ohjaajn kommentti oli aika hyvin nykyistä tilannetta kuvaava: Jiven harrastajat tanssii jivemäistä boogia ja boogin harrastajat tanssii boogimaista jiveä.