huoh adoptioon

Se, ettei adoptioita tehdä Suomessa heppoisin perustein, perustuu lapsen ja heidän vanhempiensa välisiin oikeuksiin. Tässä tapauksessa adoptio ilmeisesti loukkaisi lapsen oikeutta isäänsä ja toisinpäin. Vanhemmuuteen kuuluu myös vastuu ja on ikävää, jos äiti tai isä eivät välitä lapsistaan. Järkevintä olisi yrittää korjata välejä lapsen sijaisvanhempiin ja pyrkiä säännöllisesti tapaamaan lasta. Mitä luulet hänen itse ajattelevan hylkäämisestä ja etkö pelkää, että se aiheuttaisi hänelle myöhemmin ahdistusta?

Mitä tulee elatusvelvollisuuteen, olethan tietoinen sitä koskevasta laista 5.9.1975/704, joka löytyy Finlexistä? Siellä sanotaan esim. 2 § 1. momentissa että "Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa."

Jos epäilet, että elatusmaksut ovat olosuhteisiisi nähden kohtuuttomia, siitä on mahdollisuus valittaa. Ennen kuin mitään oikeusprosessia kannattaa alkaa ajaa, asia voi ratketa keskustelemalla lapsen isän, sijaisvanhempien ja sosiaaliviranomaisten kanssa, jolloin esimerkiksi 5.9.1975/704 3. luvun mukaista sopimusta voidaan tarkistaa.

Aivan liian usein ihmiset joutuvat veloissa ja raha-asioissa kohtuuttomiin tilanteisiin, kun eivät ole tietoisia asiaa koskevien lakien ja asetusten sisällöstä ja omista oikeuksistaan. Tyyppiesimerkki on se, että suostutaan maksamaan 90-luvun alun lamavelkoja tietämättä sittemmin voimaan tulleista velan vanhentumista koskevista laeista.

isälläkin on oikeuksia. Hänhän on lapsen toinen vanhempi. Jo raskausaikana.

Olet aiemminkin ottanut asian täällä esille ja saanut asiallisia vastauksia. Ja edelleenkin; "No siihenhän tarvii isän suostumus että hänkin adoptoi" on väärä sanamuoto. Lapsen isähän ei ole adoptoimassa. Tarkoitit että lapsen isä ei anna lasta adotioon.