Lastensuojeluperheitä on lupa vihata ja häpäistä psykologiassa

puoskaritiedettä

Tässä oiva näyte siitä kuinka omia ennakkoluuloja, vihaa, halveksuntaa ja mitätöintiä voi tieteellistää ja akateemistaa kun valikoi kohteeksi lastensuojelun asiakkaat. Näitä lainsuojattomia kun on oikeus häpäistä miten vaan ja tällä häpäisyllä voi vielä meritoitua ja vaurastua. Tekijät(korkeasti koulutetut akateemiset) leimaavat ja tyypittelevät asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja luulottelevat perheissä esiintyvän insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita. Missä tahansa muussa kontekstissa paitsi lastensuojelussa teksti täyttäisi viharikoksen tai ainakin solvauksen, räikeän valheen ja ihmisoikeusrikkomuksen kriteerit. Kirjoittajat ovat Helena Lounavaara-Rintala, Esko Varilo, Pirjo Vuornos ja Jan-Christer Wahlbeck.
Lukekaa ja kauhistukaa. Tällaisesta tieteeksi kutsutusta puoskaroinnista sosiaalitöyntekijät siis ammentavat asenteensa ja työmenetelmänsä.

" Lasten-suojeluperheille on ominaista että ne eivät keskustele ”syvemmistä” eli tunne-asioista keskenään
ja eron tapahduttua kieltäytyvät tapaamasta toisiaan."Koska turvallisia kiintymyssuhteita ei ole, ei
ydinperheellä ole voimaa vaikuttaa perheen jäseniin. Tämä on saanut meidät ajattelemaan, että nämä perheet kuuluvat autistiseen perhetyyppiin."
"lisäksi havaitaan toivoton sekasotku erilaisia perversioita ja rikollisuutta. "
Tällaisissa perheissä ikään kuin ei mikään merkitse mitään ."

Perheessä on mafia-piirteitä eli siellä on suvun sisällä asosiaalinen tai suorastaan rikoksia tekevä miesjoukko, jota naiset tukevat; se on ghetto-tyyppinen perhe ;sopimuksia tehdään, ne usein petetään.
Pahuus tai oikeastaan sen aiheuttama syvä häpeä peitetään sillä, että ei nähdä koskaan ”kuulla” muita perheen jäseniä. " "Näissä perheissä on usein omituisia ystävyysrakkaussuhteita, ”epäsuhteita”:
(ikään kuin jonkinlainen insestiperiaate ja homoseksuaalisuus- periaate).

Vanhempi-lapsisuhteet ovat usein lähes sukurutsaisia eli niissä on voimakasta seksuaalista jännitystä ja poikkeavaa käyttäytymistä: paljon alastomuutta ja yhdyntöjäkin lasten nähden, erotisoitunut
suhde lapsiin ja runsaasti eroottisia puheita, pornovideoita jne.

http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3859/psykologia1998_4-10.pdf?sequence=1

84

2627

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tittelit kuntoon

      Vanhempien pelko ja epäluulo psykoterapauttisesti ja psykoanalyyttisesti suuntautuneita lastensuojelijoita kohtaan on perusteltua ja oikeutettua!

      Helena Lounavaara- Rintala: psykologi, perheterapeutti, EAPEuropean Association for Psychotherapy,HY:n lastenpsykiatrian yksikön kouluttaja
      Jan-Christer Wahlbeck:psykologi, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, kirjailija esim. Kompasseja elämän ristiriitoihin
      Pirjo Vuornos: nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja
      Esko Varilo: lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys, kirjoja:
      • Varilo, Esko ja Linna, Leena (1989): Lapsen etu. Kirjassa P.Honkavaara (toim.):Lapsen oikeus kasvuun. Lastensuojelun Keskusliitto, Helsinki.
      • Varilo, Esko ja Linna, Leena (1992): Insesti ja yhteisö. Duodecim 108:280-289.

      Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen
      http://www.saunalahti.fi/~vvptk/koulutukset.html, jossa he toimivat erityisasiantuntijoina kouluttamassa vaativan erityistason perheterapeutteja

      • rahaa ropisee

        Tästä nelikosta(Helena Lounavaara-Rintala, Esko Varilo, Pirjo Vuornos ja Jan-Christer Wahlbeck) tai oikeammin heidän asenteistaan varoittaa myös varatuomari Leeni Ikonen kirjoituksessaan puoskareiden markkinat
        http://www.knuutilaki.net/node/31


      • 38

        kuin se suomalaissyntyinen samanniminen nainen, joka jenkeissä tuomittiin kuolemaan lukuisista tapoista.
        Hänen elämästään on tehty elokuvakin ja olen nähnyt siitä kahden eri yhtiön tekemän tosi-tv -dokumentin. Hän tuli todella rikkinäisestä kodista, mutta ilmeisesti tällaiset taustat eivät koske niitä henkilöitä, jotka osallistuvat huostaanottoperheitä yleistävään mollaukseen.

        Ilmeisesti toimittajat eivät ole pysyneet ruodussa, vaan viime aikoina on ollut julkisuudessa liikaa huostaanottojen sisältämistä laittomuuksista, koska tällainen "tutkimus" piti julkistaa kaiken laittomuudenkin oikeutusta puolustamaan.


      • varokaa
        rahaa ropisee kirjoitti:

        Tästä nelikosta(Helena Lounavaara-Rintala, Esko Varilo, Pirjo Vuornos ja Jan-Christer Wahlbeck) tai oikeammin heidän asenteistaan varoittaa myös varatuomari Leeni Ikonen kirjoituksessaan puoskareiden markkinat
        http://www.knuutilaki.net/node/31

        J.P Roos on varoittanut perheitä myös perheneuvoloista. Tämä psykiatriseen laitosmaailmaan lapset imuroivan lastensuojelun jatkeen työntekijät koostuvat em. " erityisasiantuntijoiden" kouluttamista psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä.
        Yksi vältettävä paikka lisää lapsiperheille.


      • vaikka lie samoja
        38 kirjoitti:

        kuin se suomalaissyntyinen samanniminen nainen, joka jenkeissä tuomittiin kuolemaan lukuisista tapoista.
        Hänen elämästään on tehty elokuvakin ja olen nähnyt siitä kahden eri yhtiön tekemän tosi-tv -dokumentin. Hän tuli todella rikkinäisestä kodista, mutta ilmeisesti tällaiset taustat eivät koske niitä henkilöitä, jotka osallistuvat huostaanottoperheitä yleistävään mollaukseen.

        Ilmeisesti toimittajat eivät ole pysyneet ruodussa, vaan viime aikoina on ollut julkisuudessa liikaa huostaanottojen sisältämistä laittomuuksista, koska tällainen "tutkimus" piti julkistaa kaiken laittomuudenkin oikeutusta puolustamaan.

        lähtöjään Iin Olhavasta.


      • Mamma2009
        varokaa kirjoitti:

        J.P Roos on varoittanut perheitä myös perheneuvoloista. Tämä psykiatriseen laitosmaailmaan lapset imuroivan lastensuojelun jatkeen työntekijät koostuvat em. " erityisasiantuntijoiden" kouluttamista psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä.
        Yksi vältettävä paikka lisää lapsiperheille.

        Siitähän sossut vasta innostuu, jos perhe jättää neuvolakäynnit väliin.
        Mielummin kannattaa miettiä, mitä neuvolassa sanoo.
        Mielummin kannattaa olla normaali oma ittensä.


    • Haistakaa...

      esim. meidän perheemme ja sukumme! Onko kanttia, koska aivan varmasti ei löydy mitään noista väitteistä, vaikka kuinka tiiviillä haravalla kaivelisitte? Vai miten monta sukupolvea tutkitaan? Riittääkö jos syynätään isovanhemmat sisaruksineen ja lapsineen, joita kyllä löytyykin melkoinen joukko eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin.

      Kyllä tuollaisiin tutkimuksiin rahaa riittää, mutta esim. ensimmäiseen puolueettomaan huostaanottosyiden selvitykseen ei sitten riitäkään.

      • kokemuksia?

        voi rakentaa kertomalla oma kokemus puoskaroinnista. Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku palstalaisista saanut em. nelikon " asiantuntemusta" osakseen? Nelikko kouluttaa nykyisin lähinnä tulevia psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, joten mahdollisista asiakaskontakteista on jo aikaa. Kaivelkaahan papereitanne ja muistianne.

        Huostaintoilija Esko Variloa J.P. Roos kommentoi näin" Esko Varilon mielestä biologisilla vanhemmilla ei ole mitään erityistä “oikeutta” lapsiinsa ja jos lapsi on huostaanotettu niin hänen kontaktinsa biologisiin vanhempiinsa tulee katkaista".
        Variloa on kommentoitu tällä palstalla ainakin kahdessa keskusteluketjussa:
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/4143111#comment-46013057
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040#comment-46593047


      • silta iki-huostaan
        kokemuksia? kirjoitti:

        voi rakentaa kertomalla oma kokemus puoskaroinnista. Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku palstalaisista saanut em. nelikon " asiantuntemusta" osakseen? Nelikko kouluttaa nykyisin lähinnä tulevia psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, joten mahdollisista asiakaskontakteista on jo aikaa. Kaivelkaahan papereitanne ja muistianne.

        Huostaintoilija Esko Variloa J.P. Roos kommentoi näin" Esko Varilon mielestä biologisilla vanhemmilla ei ole mitään erityistä “oikeutta” lapsiinsa ja jos lapsi on huostaanotettu niin hänen kontaktinsa biologisiin vanhempiinsa tulee katkaista".
        Variloa on kommentoitu tällä palstalla ainakin kahdessa keskusteluketjussa:
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/4143111#comment-46013057
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040#comment-46593047

        Helena Lounavaara- RIntala löytyy myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n siltahankkeesta jonka tarkoitus on tukea huostatun lapsen elämäntarinan eheytymistä. Projektissa rakennetaan Siltaa lapsen, lapsen läheisten ja lastenkodin välille ja vahvistetaan ammatillista omahoitajuutta.
        http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/kehittamishankkeet/silta-hanke/

        Hankkeen esittelyn kirjoittaja, lastenkodin ex-johtaja kertoo "aloin tavata omassa lastenkodissani omahoitajia ja lapsia erillisissä perheterapia tapaamisissa. Tapaamisissa omahoitaja ja lapsi yhdessä saivat tilan ja paikan rauhassa ja säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhteisistä tärkeistä asioista."

        Kirjoittaja kutsuu siis lastenkodin johtajan,lastenkodin hoitajan ja lapsen tapaamisia perheterapiaksi ja perheterapeuttinen työ on hänen mukaansa lastenkodeissa tehtävää lapsen ja omahoitajan suhteen tukemista!

        Orwellilaista logiikkaa mutta ymmärrettävää kun perheterapiakoulutuksista vastaa yllämainittu kauhunelikko.
        Kolmivuotinen projekti käynnistyi 1.3.2008 Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodeissa Vääksyssä, Turussa, Kauniaisissa, Jyväskylässä, Harjavallassa ja Vantaalla.



      • kytkyt kuntoon
        silta iki-huostaan kirjoitti:

        Helena Lounavaara- RIntala löytyy myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n siltahankkeesta jonka tarkoitus on tukea huostatun lapsen elämäntarinan eheytymistä. Projektissa rakennetaan Siltaa lapsen, lapsen läheisten ja lastenkodin välille ja vahvistetaan ammatillista omahoitajuutta.
        http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/kehittamishankkeet/silta-hanke/

        Hankkeen esittelyn kirjoittaja, lastenkodin ex-johtaja kertoo "aloin tavata omassa lastenkodissani omahoitajia ja lapsia erillisissä perheterapia tapaamisissa. Tapaamisissa omahoitaja ja lapsi yhdessä saivat tilan ja paikan rauhassa ja säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhteisistä tärkeistä asioista."

        Kirjoittaja kutsuu siis lastenkodin johtajan,lastenkodin hoitajan ja lapsen tapaamisia perheterapiaksi ja perheterapeuttinen työ on hänen mukaansa lastenkodeissa tehtävää lapsen ja omahoitajan suhteen tukemista!

        Orwellilaista logiikkaa mutta ymmärrettävää kun perheterapiakoulutuksista vastaa yllämainittu kauhunelikko.
        Kolmivuotinen projekti käynnistyi 1.3.2008 Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodeissa Vääksyssä, Turussa, Kauniaisissa, Jyväskylässä, Harjavallassa ja Vantaalla.


        Wahlbeck on myös vapaamuurari ja Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige (och Svenskfinland) jäsen.
        Blogisti pohtii aiheellisesti kuinka salakerhojäsenyydet vaikuttavat esim. Porvoon kunnallispolitiikkaan"Jos ajatellaan kaupungin politiikkaa, niin listalta löytyy kourallinen valtuutettuja ja korkeita virkamiehiä joilla melko varmasti "omat kriteerinsä" siitä ketä ja kenen projekteja tukee, kenet palkkaa - ja kenet ei.

Kuuluuko tällainen salakerhoilu 2000-luvulle? "
        http://talousdemokratia.blogspot.com/2009/02/repost-usa-edustajainhuoneen-salainen.html


      • kiitti taas
        silta iki-huostaan kirjoitti:

        Helena Lounavaara- RIntala löytyy myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n siltahankkeesta jonka tarkoitus on tukea huostatun lapsen elämäntarinan eheytymistä. Projektissa rakennetaan Siltaa lapsen, lapsen läheisten ja lastenkodin välille ja vahvistetaan ammatillista omahoitajuutta.
        http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/kehittamishankkeet/silta-hanke/

        Hankkeen esittelyn kirjoittaja, lastenkodin ex-johtaja kertoo "aloin tavata omassa lastenkodissani omahoitajia ja lapsia erillisissä perheterapia tapaamisissa. Tapaamisissa omahoitaja ja lapsi yhdessä saivat tilan ja paikan rauhassa ja säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhteisistä tärkeistä asioista."

        Kirjoittaja kutsuu siis lastenkodin johtajan,lastenkodin hoitajan ja lapsen tapaamisia perheterapiaksi ja perheterapeuttinen työ on hänen mukaansa lastenkodeissa tehtävää lapsen ja omahoitajan suhteen tukemista!

        Orwellilaista logiikkaa mutta ymmärrettävää kun perheterapiakoulutuksista vastaa yllämainittu kauhunelikko.
        Kolmivuotinen projekti käynnistyi 1.3.2008 Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodeissa Vääksyssä, Turussa, Kauniaisissa, Jyväskylässä, Harjavallassa ja Vantaalla.


        "aloin tavata omassa lastenkodissani omahoitajia ja lapsia erillisissä perheterapia tapaamisissa. Tapaamisissa omahoitaja ja lapsi yhdessä saivat tilan ja paikan rauhassa ja säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhteisistä tärkeistä asioista."

        Sitä ne terapialuonteiset keskustelut oli sitten kapiais-jättiläisen kanssa: Poikani kuuli kerta toisensa jälkeen perusteluja sille, että osastolla on ne SÄÄNNÖT, mikä hänen pitää ymmärtää. Lapsi laitettiin ylipäätään ymmärtämään jonkun huostapaikan omia sääntöjä, kun hän ois tarvinnut päinvastoin uskallusta olla oma itsensä ja vahvistaa uskoa kykyihinsä ja lahjoihinsa. Siksi lähdin hakemaan hänelle terapiaa ajoissa ennen murrosikää.

        Vaan kun lukee noita huostapuolen perusteluja, niin eihän tässä enää ole mitään ihmeteltävää. Pelkästään kamalaa ja surullista. Eihän loputtomia puolusteluja lastensuojelua vastaan kukaan jaksa eikä tartte jaksaa, pitää vaan ruveta toimiin että ne kytkennät löytyy ja kaiken alullepanijat ja villitsijät joutuu vastuuseen.


      • äkkiä pakoon
        kiitti taas kirjoitti:

        "aloin tavata omassa lastenkodissani omahoitajia ja lapsia erillisissä perheterapia tapaamisissa. Tapaamisissa omahoitaja ja lapsi yhdessä saivat tilan ja paikan rauhassa ja säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhteisistä tärkeistä asioista."

        Sitä ne terapialuonteiset keskustelut oli sitten kapiais-jättiläisen kanssa: Poikani kuuli kerta toisensa jälkeen perusteluja sille, että osastolla on ne SÄÄNNÖT, mikä hänen pitää ymmärtää. Lapsi laitettiin ylipäätään ymmärtämään jonkun huostapaikan omia sääntöjä, kun hän ois tarvinnut päinvastoin uskallusta olla oma itsensä ja vahvistaa uskoa kykyihinsä ja lahjoihinsa. Siksi lähdin hakemaan hänelle terapiaa ajoissa ennen murrosikää.

        Vaan kun lukee noita huostapuolen perusteluja, niin eihän tässä enää ole mitään ihmeteltävää. Pelkästään kamalaa ja surullista. Eihän loputtomia puolusteluja lastensuojelua vastaan kukaan jaksa eikä tartte jaksaa, pitää vaan ruveta toimiin että ne kytkennät löytyy ja kaiken alullepanijat ja villitsijät joutuu vastuuseen.

        On todennäköisesti kauhunelikon kouluttama ja asenteet ovat sen mukaisia.


      • siinäpä kysymys
        äkkiä pakoon kirjoitti:

        On todennäköisesti kauhunelikon kouluttama ja asenteet ovat sen mukaisia.

        Miltähän mahtaa köyhyyden,puuttuvien peruspalvelujen tai lapsen kouluvaikeuksien vuoksi laittomasti lastensuojeluasiakkaaksi työnnetystä äidistä ja lapsesta tuntua kun voimavarakeskeiset ja vaativan erityistason erityisasiantuntijat ja perheterapeutit rupeavat arvuuttelemaan kuuluuko perheesi autistisiin-, ghetto- vai mafiaperheisiin ja toimitaanko teillä insesti- vai homoseksuaalisuus- periaatteella?


      • ><><><>>
        kytkyt kuntoon kirjoitti:

        Wahlbeck on myös vapaamuurari ja Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige (och Svenskfinland) jäsen.
        Blogisti pohtii aiheellisesti kuinka salakerhojäsenyydet vaikuttavat esim. Porvoon kunnallispolitiikkaan"Jos ajatellaan kaupungin politiikkaa, niin listalta löytyy kourallinen valtuutettuja ja korkeita virkamiehiä joilla melko varmasti "omat kriteerinsä" siitä ketä ja kenen projekteja tukee, kenet palkkaa - ja kenet ei.

Kuuluuko tällainen salakerhoilu 2000-luvulle? "
        http://talousdemokratia.blogspot.com/2009/02/repost-usa-edustajainhuoneen-salainen.html

        Se on todellakin niin, että valta on harvoilla ja valituilla. Nyt hallitus sattuu koostumaan sellasista puolueista, että vaparit on kuin hiiret pöydällä: Ne voi villisti tehdä Eliittiä hyödyttäviä lakeja. On niissä demareitakin (Lipponen tulee mieleen), mutta suurelta osin vaurasta väkeä.


      • hupsistakeikkaa3
        äkkiä pakoon kirjoitti:

        On todennäköisesti kauhunelikon kouluttama ja asenteet ovat sen mukaisia.

        rules:D


      • fantastic four
        siinäpä kysymys kirjoitti:

        Miltähän mahtaa köyhyyden,puuttuvien peruspalvelujen tai lapsen kouluvaikeuksien vuoksi laittomasti lastensuojeluasiakkaaksi työnnetystä äidistä ja lapsesta tuntua kun voimavarakeskeiset ja vaativan erityistason erityisasiantuntijat ja perheterapeutit rupeavat arvuuttelemaan kuuluuko perheesi autistisiin-, ghetto- vai mafiaperheisiin ja toimitaanko teillä insesti- vai homoseksuaalisuus- periaatteella?

        tai jos vielä huumorintajun rippeitä on jäljellä niin saa makiat naurut..


      • alas puoskarit
        siinäpä kysymys kirjoitti:

        Miltähän mahtaa köyhyyden,puuttuvien peruspalvelujen tai lapsen kouluvaikeuksien vuoksi laittomasti lastensuojeluasiakkaaksi työnnetystä äidistä ja lapsesta tuntua kun voimavarakeskeiset ja vaativan erityistason erityisasiantuntijat ja perheterapeutit rupeavat arvuuttelemaan kuuluuko perheesi autistisiin-, ghetto- vai mafiaperheisiin ja toimitaanko teillä insesti- vai homoseksuaalisuus- periaatteella?

        "Lastenpsykiatrisessa hoidossa lapsi eristetään perheestään niin, että hän koti-ikävässään ja ahdistuksessaan saa sairaan paperit. Lapseen kohdistetaan päivähoidossa, koulussa ja hoitolaitoksissa kiinnipitoa niin, että hän saa vammoja. Tekijät eivät joudu vastuuseen pahoinpitelystä, kun he sanovat antavansa lapselle hoitoa.

        Lastenpsykiatrit asettavat lapselle diagnooseja usein ilman perusteellista tutkimusta. He katsovat oikeudekseen kirjoitella jopa lasta tutkimatta lastenkotia suosittavia lausuntoja, vaikka lääkärin tehtäviin kuuluu potilaan tutkiminen ja hoitaminen. Terveistä lapsista tehdään sairaita ja sairaat lapset eivät saa hoitoa.

        Aktiivisia, lapselleen parasta hoitoa ja opetusta vaativia vanhempia kiusataan, asiallisia vanhempia väitetään päihdeongelmaisiksi ja heitä kehotetaan hakemaan apua mielenterveystoimistosta. Vanhempiin asennoidutaan kuin potentiaaliseen uhkaan lapselleen, heitä pidetään lähtökohtaisesti pahoinpitelijöinä ja lapsensa hyväksikäyttäjinä. Yhä useampi vanhempi istuu käräjillä syytetyn penkillä epäiltynä lapsensa pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

        Vanhempia uhkaillaan ja pelotellaan lapsen poisottamisella, kun he hakevat apua. Vanhempia yritetään hartiavoimin murtaa, vaikka vanhempien hyvinvointi on lapsen kehitykselle ensiarvoinen asia. Yhä useampi avuntarvitsija ei enää uskalla hakea apua, kun kaikki tahot on koulutettu tekemään huoli-ilmoituksiaan lastensuojeluun.

        Maassamme keskustellaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Keskustelun kärki tulisi kohdistaa viranomaistoimintaan, jota 2000-luvulla on varhaisen puuttumisen nimissä harjoitettu. Jos lastensuojelun työntekijä ei pysty tuhoamaan lasta, mukaan kutsutaan moniammatillinen tiimi. Sen avulla tuhoaminen useimmiten onnistuu.
        lainaus Leeni Ikonen "Mitä ihmettä Suomessa tapahtuu"

        Enää ei tarvitse ihmetellä miksi yhä useampi vanhempi istuu aiheetta käräjillä syytetyn penkillä epäiltynä lapsensa pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kiitokset siitä kuuluvat erilaisille psykologian ja psykiatrian asiantuntijoiksi ja terapeuteiksi itseään kutsuville puoskareille.

        Marko Hamilon sanoin: Älkää säätäkö päätänne- vika on todellisuudessa!


      • vaativaa perseterapi
        siinäpä kysymys kirjoitti:

        Miltähän mahtaa köyhyyden,puuttuvien peruspalvelujen tai lapsen kouluvaikeuksien vuoksi laittomasti lastensuojeluasiakkaaksi työnnetystä äidistä ja lapsesta tuntua kun voimavarakeskeiset ja vaativan erityistason erityisasiantuntijat ja perheterapeutit rupeavat arvuuttelemaan kuuluuko perheesi autistisiin-, ghetto- vai mafiaperheisiin ja toimitaanko teillä insesti- vai homoseksuaalisuus- periaatteella?

        Ei ihme, että tekijät ovat kieltäneet pljäyksen lainaamisen (olisko se häpeä, jota siinä pljäyksessä analysoidaan).


      • pahuus saalistaa
        alas puoskarit kirjoitti:

        "Lastenpsykiatrisessa hoidossa lapsi eristetään perheestään niin, että hän koti-ikävässään ja ahdistuksessaan saa sairaan paperit. Lapseen kohdistetaan päivähoidossa, koulussa ja hoitolaitoksissa kiinnipitoa niin, että hän saa vammoja. Tekijät eivät joudu vastuuseen pahoinpitelystä, kun he sanovat antavansa lapselle hoitoa.

        Lastenpsykiatrit asettavat lapselle diagnooseja usein ilman perusteellista tutkimusta. He katsovat oikeudekseen kirjoitella jopa lasta tutkimatta lastenkotia suosittavia lausuntoja, vaikka lääkärin tehtäviin kuuluu potilaan tutkiminen ja hoitaminen. Terveistä lapsista tehdään sairaita ja sairaat lapset eivät saa hoitoa.

        Aktiivisia, lapselleen parasta hoitoa ja opetusta vaativia vanhempia kiusataan, asiallisia vanhempia väitetään päihdeongelmaisiksi ja heitä kehotetaan hakemaan apua mielenterveystoimistosta. Vanhempiin asennoidutaan kuin potentiaaliseen uhkaan lapselleen, heitä pidetään lähtökohtaisesti pahoinpitelijöinä ja lapsensa hyväksikäyttäjinä. Yhä useampi vanhempi istuu käräjillä syytetyn penkillä epäiltynä lapsensa pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

        Vanhempia uhkaillaan ja pelotellaan lapsen poisottamisella, kun he hakevat apua. Vanhempia yritetään hartiavoimin murtaa, vaikka vanhempien hyvinvointi on lapsen kehitykselle ensiarvoinen asia. Yhä useampi avuntarvitsija ei enää uskalla hakea apua, kun kaikki tahot on koulutettu tekemään huoli-ilmoituksiaan lastensuojeluun.

        Maassamme keskustellaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Keskustelun kärki tulisi kohdistaa viranomaistoimintaan, jota 2000-luvulla on varhaisen puuttumisen nimissä harjoitettu. Jos lastensuojelun työntekijä ei pysty tuhoamaan lasta, mukaan kutsutaan moniammatillinen tiimi. Sen avulla tuhoaminen useimmiten onnistuu.
        lainaus Leeni Ikonen "Mitä ihmettä Suomessa tapahtuu"

        Enää ei tarvitse ihmetellä miksi yhä useampi vanhempi istuu aiheetta käräjillä syytetyn penkillä epäiltynä lapsensa pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kiitokset siitä kuuluvat erilaisille psykologian ja psykiatrian asiantuntijoiksi ja terapeuteiksi itseään kutsuville puoskareille.

        Marko Hamilon sanoin: Älkää säätäkö päätänne- vika on todellisuudessa!

        Nämä kaikki pahuuden aivopesemät perheterapeutit, -psykologit, -psykiatrit ym. hyökkäävät yhä agresiivisemmin perheitä vastaan enkä ihmettele, koska heidän kouluttajansa ovat asennoituneet noin. Tässä touhussa liikkuu suuren suuret rahat, tämä touhu vie leijonanosan sosiaali- ja terveystoimen valtionrahoituksesta. Pitää myös muistaa että esim. ministereillä on omia lasten"suojelu"laitoksia joihin he nappaavat lapsia rahakoneikseen tällä tavoin, nämä "moniammatilliset" diaknosoi ja korruptio kukoistaa, mistään muusta ei tässä touhussa ole kyse, ei avunannosta missään kohtaa. Vanhempana en suostuisi mistään hinnasta viemään lasta noiden "moniammatillisten" arvioitavaksi, mielummin vaikka lähtisin maanpakoon ettei lapsi joudu korruptoituneiden herrojen rahakoneeksi. Vanhemmat muistakaa, noille ei kannata antaa pienintäkään tilaisuutta kirjoittaa mitään lausuntoa eikä mitään arvioita perheestänne.


    • hupsistakeikkaa 3

      sanattomaksi vetää näiden asiantuntijoiden aivoitukset. Olihan siellä jotakin asiantynkääkin siteeksi, mutta tuo luokittelu sinänsä on jo epähumaania. Ei ihme, että perheterapian tuloksellisuus om kyseenalaista , myös muilla kuin lastensuojeluperheillä. Tästähän vasta julkaistiin väitötutkimus.

      • ala-arvoista

        Myös vanhemmuudenarvioinnit MIM- videointeineen, joita nykyään tehdään rutiininomaisesti esim. ensi- ja turvakodeissa perustuvat asenteellisille ennakko- oletuksille vanhempien lähtökohtaisesta " pahuudesta", kieroutuneisuudesta ja perverssiydestä.
        Ei siis ihme, että vääriä löydöksiä laiminlyönneistä ja aiheettomia insestisyytteitä tulee liukuhihnalta.
        Veronmaksajien kannattaa muistaa, että yhden vanhemmuudenarvioinniksi kutsutun puoskaroinnin hinnaksi tulee 5000- 8000 euroa ja tästä puoskaroinnista on tullut jo rutiinitoimenpide lastensuojelussa.


      • laillisesti
        ala-arvoista kirjoitti:

        Myös vanhemmuudenarvioinnit MIM- videointeineen, joita nykyään tehdään rutiininomaisesti esim. ensi- ja turvakodeissa perustuvat asenteellisille ennakko- oletuksille vanhempien lähtökohtaisesta " pahuudesta", kieroutuneisuudesta ja perverssiydestä.
        Ei siis ihme, että vääriä löydöksiä laiminlyönneistä ja aiheettomia insestisyytteitä tulee liukuhihnalta.
        Veronmaksajien kannattaa muistaa, että yhden vanhemmuudenarvioinniksi kutsutun puoskaroinnin hinnaksi tulee 5000- 8000 euroa ja tästä puoskaroinnista on tullut jo rutiinitoimenpide lastensuojelussa.

        Tällaisessa psykiatriassa ei ole enää kyse mistään vaativan erityistason vittuilusta vaan kyse on luvasta ulkoistaa lastensuojelulapset ja- perheet elämästä ja yhteiskunnasta eli luvasta tappaa- vieläpä maksua vastaan ja täysin laillisesti- samalla akateemisesti meritoituen ja auttajuuden ja hyvyyden sädekehässä paistatellen.
        Ja hyvinhän tässä on onnistuttu. Huostattujen lastensuojelulasten kuolleisuus on moninkertainen kodeissa eläviin verrattuna ja pitkän ja " intensiivisen" " hoidon" tulos on ennenaikainen kuolema. Samoin kuin vanhemmilla.


    • kuva-arkistost löyty

      http://www.saunalahti.fi/~vvptk/kouluttajat.html

      Tää Vuornos näyttää aika pöyhityltä:) Heleena taasen on elegantti rouva; Jaankrister sellanen Velikulta.
      Niillä on kyllä varmasti hirrrmusesti tietoa ja viisautta, kun ne on sitä vaativan erityistason väkeä.

      Sillai VOI tietty olla että laps panee hanttiin, kun se kiidätetään vaativaan erityishoitoon ja siks on pakko panna ne erityiset osaamistyypit terapioimaan. Esim holdinkia opettamaan kun ilmenee mahd voimakasta vastustusta koskien osaston kulttuuria.

      • nalle puh

        Hei.
        Olen käynyt erään "tosi ammattilaisen terapiassa". Kokemus oli juuri niin karmea, kuin tämä kolmikko määrittelee lastensuojelu perheen. Terapeuttini valehteli, aivopesi,käytti minua omiin tarkoituksiinsa, syyllisti, ja hylkäsi. Olen nyt käynyt yli kuusi vuotta terapiassa, jotta selviäisin kammottavasta terapia kokemuksestani.
        Kantelu tehty, odottelen kuinka käy. Tiedän, että hänestä tehty aiemminkin kantelu.


    • hulluus kuriin

      Suosittelen kaikkia nauhoittamaan, videoimaan ja dokumentoimaan kaikki keskustelut mitä joutuu noiden sekopäiden psykologien ym. hihhuleiden kanssa asioidessa sietämään. Pistetään kaikki videot ja nauhoitukset internettiin niin olisivat puoskarit ihmeissään. Kehoitan myös että oikeasti nauhoitatte kaikki keskustelut ja pyydätte tarpeen vaatiessa lakimiehen todistamaan ihan vaan teidän perheiden oikeusturvan takia, koska siinä ei perheille paljon todisteita jää jos ainoat kirjaukset on sossuilla ja näillä kirjanoppineilla sekopäillä.

      • Stasi uhri

        Tät olen juuri ehdottanut. Lisäbonuksema keivamme,näiden pirujen osoitteet. Julkisuus lisää vastuuta. Simutettu kaveri saatta oikeasti kävellä olevelle keskustelemaan.
        Lastensuojestista voi ottaa 80% budgetista, joilloin toiminta on pakko seurutta ongelman toselliseen määrään

        Nykyisellä nämä hirmut puuhaavat mitä tahansa epämääräisillä argumenteille . Järkipuhe näidän nuijien kanssa kauta.


      • Poliisivaltio Suomi

        Mistä löytyy sopiva paikka.

        Minä olen jo valmistellut ison kasan materiaalia julkaistavaksi.

        Materiaalista, siis kirjeenvaihdosta, puheluiden ja tapaamisten nauhoituksista, erilaisista lausunnoista jne syntyy tosi jännittävä tarina.

        Jos en itse jaksa olla asiaa selvittämässä, jälkipolvet nyt ainakin saavat tietää totuuden.


    • hulluus kuriin

      Suosittelen kaikkia nauhoittamaan, videoimaan ja dokumentoimaan kaikki keskustelut mitä joutuu noiden sekopäiden psykologien ym. hihhuleiden kanssa asioidessa sietämään. Pistetään kaikki videot ja nauhoitukset internettiin niin olisivat puoskarit ihmeissään. Kehoitan myös että oikeasti nauhoitatte kaikki keskustelut ja pyydätte tarpeen vaatiessa lakimiehen todistamaan ihan vaan teidän perheiden oikeusturvan takia, koska siinä ei perheille paljon todisteita jää jos ainoat kirjaukset on sossuilla ja näillä kirjanoppineilla sekopäillä.

      • huraaaa

        Vittuilla osaa kuka vaan ja perheriidankin saa aikaiseksi ihan peruskoulupohjalta. Mutta jos haluaa saada vittuilustaan palkkaa ja hoitaa koko perheen tehokkaasti( ts. intensiivisesti) laitosten kautta ennenaikaiseen hautaan tarvitaan useamman vuoden akateeminen vaativan erityistason perheterapiakoulutus. Mahtavaa persetyötä!


      • autsmitä meininkiä
        huraaaa kirjoitti:

        Vittuilla osaa kuka vaan ja perheriidankin saa aikaiseksi ihan peruskoulupohjalta. Mutta jos haluaa saada vittuilustaan palkkaa ja hoitaa koko perheen tehokkaasti( ts. intensiivisesti) laitosten kautta ennenaikaiseen hautaan tarvitaan useamman vuoden akateeminen vaativan erityistason perheterapiakoulutus. Mahtavaa persetyötä!

        näitä perheteraputin pikakoulutuksia (muutama kuukausi) ..... eli tie on ollut paljon lyhyempi. Empä tiedä kumpi pahempi


      • selviytyjätär
        huraaaa kirjoitti:

        Vittuilla osaa kuka vaan ja perheriidankin saa aikaiseksi ihan peruskoulupohjalta. Mutta jos haluaa saada vittuilustaan palkkaa ja hoitaa koko perheen tehokkaasti( ts. intensiivisesti) laitosten kautta ennenaikaiseen hautaan tarvitaan useamman vuoden akateeminen vaativan erityistason perheterapiakoulutus. Mahtavaa persetyötä!

        Intensiivistä hoitoa tarjoavan Diakonissalaitoksen terapeutit tarjoavat näitä vihjailevia vittuiluistuntoja. Heitetään ilmaan kysymyksiä, esim "Onko perheessäänne Salaisuuksia". (Joo. Kyllä on. Yksi lapsi on hoidossa mistä ei äiti viitsi kertoa muille sisaruksille jottei perheessä synny mahdollista perheriitaa.(esim riitatilanteessa sellainen olisi hyvä ase hoitoon joutunutta kohtaan). Koko farssin selittäminen jätetään äidin vastuulle ja nää terapeutit zoomaa miten äiti ei kykene olemaan avoin).

        Tosi mahtavaa aikaansaanosta. Äiti jää terapiaistunnon jälkeen tyhjän päälle. Nää jotka MIM-videoi, ei hallitse selkeää kommunikaatiota itse.


      • ihmispedot
        selviytyjätär kirjoitti:

        Intensiivistä hoitoa tarjoavan Diakonissalaitoksen terapeutit tarjoavat näitä vihjailevia vittuiluistuntoja. Heitetään ilmaan kysymyksiä, esim "Onko perheessäänne Salaisuuksia". (Joo. Kyllä on. Yksi lapsi on hoidossa mistä ei äiti viitsi kertoa muille sisaruksille jottei perheessä synny mahdollista perheriitaa.(esim riitatilanteessa sellainen olisi hyvä ase hoitoon joutunutta kohtaan). Koko farssin selittäminen jätetään äidin vastuulle ja nää terapeutit zoomaa miten äiti ei kykene olemaan avoin).

        Tosi mahtavaa aikaansaanosta. Äiti jää terapiaistunnon jälkeen tyhjän päälle. Nää jotka MIM-videoi, ei hallitse selkeää kommunikaatiota itse.

        Köyhän ja köyhän lapsen täytyy alistua paitsi vittuiluun myös ruumiin ja hengen häpäisyyn. Pelkästään negatiivista näyttöä etsivä lastensuojelu kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, vanhempien pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin. Siinä toivossa , että löytyisi edes jotain, joka oikeuttaisi ja perustelisi järjettömät moninkertaisia elinkautisia vastaavat huostat ja valtaisat tulonsiirrot lastenkotibisnekselle.
        Läpinäkyvyyttä tai suorastaan läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse noudattaa ensimmäistäkään lakia, asetusta tai ihmisoikeussopimusta saati tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään.
        Näihin mielen ja ruumiin raiskaajiin ei ulotu mikään laki tai eettinen säädös. He saavat toimia täysin vapaasti- vieläpä nauttien hyvää palkkaa ja arvostusta.


      • lvlvlvlvlvlvlllll
        ihmispedot kirjoitti:

        Köyhän ja köyhän lapsen täytyy alistua paitsi vittuiluun myös ruumiin ja hengen häpäisyyn. Pelkästään negatiivista näyttöä etsivä lastensuojelu kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, vanhempien pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin. Siinä toivossa , että löytyisi edes jotain, joka oikeuttaisi ja perustelisi järjettömät moninkertaisia elinkautisia vastaavat huostat ja valtaisat tulonsiirrot lastenkotibisnekselle.
        Läpinäkyvyyttä tai suorastaan läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse noudattaa ensimmäistäkään lakia, asetusta tai ihmisoikeussopimusta saati tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään.
        Näihin mielen ja ruumiin raiskaajiin ei ulotu mikään laki tai eettinen säädös. He saavat toimia täysin vapaasti- vieläpä nauttien hyvää palkkaa ja arvostusta.

        oikeus voittaa
        on aina voittanut
        ja tulee voittamaan nytkin

        Lapsiin kohdistuva ja verovaroilla tehtävä viranomaismielivalta
        on pahimman luokan terroria
        mitä ei voi kukaan ymmärtää ja sitä vain siltikin tapahtuu tässä maassa koko ajan

        Kun on annettu kouluttamattomille ja ammattitaidottomille äärimmäisen vallan välineet ja vielä valvomattomina
        ei mikään eikä kukaan voi taata yhdellekään näiden ammattitaidottomien kynsiin joutuville
        että oikeus toteutuisi tai että lapsen etu voittaisi.


      • ministerit yök
        ihmispedot kirjoitti:

        Köyhän ja köyhän lapsen täytyy alistua paitsi vittuiluun myös ruumiin ja hengen häpäisyyn. Pelkästään negatiivista näyttöä etsivä lastensuojelu kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, vanhempien pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin. Siinä toivossa , että löytyisi edes jotain, joka oikeuttaisi ja perustelisi järjettömät moninkertaisia elinkautisia vastaavat huostat ja valtaisat tulonsiirrot lastenkotibisnekselle.
        Läpinäkyvyyttä tai suorastaan läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse noudattaa ensimmäistäkään lakia, asetusta tai ihmisoikeussopimusta saati tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään.
        Näihin mielen ja ruumiin raiskaajiin ei ulotu mikään laki tai eettinen säädös. He saavat toimia täysin vapaasti- vieläpä nauttien hyvää palkkaa ja arvostusta.

        "Läpinäkyvyyttä tai suorastaan läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse noudattaa ensimmäistäkään lakia, asetusta tai ihmisoikeussopimusta saati tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään.
        Näihin mielen ja ruumiin raiskaajiin ei ulotu mikään laki tai eettinen säädös. He saavat toimia täysin vapaasti- vieläpä nauttien hyvää palkkaa ja arvostusta."

        Kun tuollaisen faktan (suomennetuna: Koko hallituksen siunaama meininki on kovaa ja laskelmoitua voitontavoittelua) joku kansanedustaja tuohtuneena esittää kyselytunnilla, niin se KovisKatainen saa pultit!
        Se KokkariKovis kieltää tään kaiken ja törkeästi vielä arvostelee ja mitätöi ihmisten kokemat vääryydet.


    • kantelua kehiin

      Kylläpä oli sen luokan tekstiä että huhhuh! Alan yhä enemmän vakuuttumaan siitä että ne sairaimmat löytyy sieltä pöydän toiselta puolelta eikä suinkaan toisinpäin. Eikö tuollaisesta tekstistä pitäisi jo tehdä kantelu jonnekin?! Tuohan on häpäisevää syrjintää. Jos tuollaista tekstiä ladeltaisiin jostakin vähemmistöstä niin perästä kuuluisi ja tulisi oikeudenkäynnit sun muut. Mitäs mieltä olette ls-asiakkaat, tarttisko tehrä jotakin?

    • joukolla kantelemaan

      Tein sitten kantelun kyseisestä julkaisusta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tehkää muutkin, että saadaan tällaiset kunniaa loukkaavat häpäisykirjoitukset jotka selvästi syrjintäänkin syyllistyvät, poistettua maamme oppimateriaaleista.

      • vilikkälän kissa

        nostan hattua sinulle


    • ÄLYTÖNTÄ TEKSTIÄ

      Ihan kauheaa tekstiä, en viitsinyt edes lukea loppuun asti.

      Voi jukoliste, mikään normaali perhe käyttäydy tuolla tavalla!
      Vai ollaan mekin nyt sitten MAFIA-perhe! Tulihan tuokin kuulluksi ja nähdyksi kaiken muun lisäksi.

      Näillä sanoilla voi kyllä muhia kauan :D
      Oidipaalinen triumphi ja mystifioitunut käsityst perheestä HE HE HE!
      Kallonkutistaja-parat puhuvat tanttojen käsityksistä, ei meidän :D Kyllä moni vanhempi on todennut tanttojen tekstiä tutkiessaan, että tantta on mystifioinut heidän koko perhekäsityksensä, niin suurta valhetta kaikki on ollut.
      Hulluja kaikki saakelin psykiatrit.

    • yök mitä sontaa!

      Sosiaalityöntekijät yleistävät, sosiaalityöntekijät näkevät kaikissa, lastensuojelun asiakkaaksi syyttöminäkin tungetun perheen asiossa jos mitäkin vikaa. Tätä voisi sanoa sosiaalikoneiston asennevammaksi bioperheitä kohtaan. Hulluja riittä maailmassa, mutta jos ruvetaan luokittelemaan tietyn ryhmän ihmisiä yhden hullun perusteella niin sekin on sairautta! En voi kun ihmetellä mitä sontaa nykyisille sosiaalityöntekijöille syötetään koulutuksen yhteydessä.

      • Vastenmielistä

        "En voi kun ihmetellä mitä sontaa nykyisille sosiaalityöntekijöille syötetään koulutuksen yhteydessä."

        Olet oikeilla jäljillä.

        Heh, tapasin eräässä "kehittämis"tilaisuudessa tällä viikolla kolme yliopistossa sosiaalityötä opettavaa ja tutkivaakin naista. Kaksi heistä edusti selvästi sitä rouvaluokkaa, jonka mukaan sosiaalityö on hyväntahtoisten parempien rouvaa armeliaisuutta huonoja ihmisiä kohtaan. Istuimme pitkään samassa pöydässä, kasvokkain. Heitä oli mielenkiintoista seurata.

        Yksi yliopistorouvista saapui pikku tilaisuuteemme komea pitkä turkis yllään liehuen. En ota tässä kantaa turkisten puolesta enkä niitä vastaan, mutta pitkä paremmanpuoleinen turkki kuvaa hyvin kyseisen rouvan esiintymistä muutenkin.

        Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että yliopiston oma kulttuuri puskee sosiaalityöntekijöistäkin läpi, haitallisesti. Yliopistoista on tullut aivan omituisia eliitin linnakkeita. Vastenmielistä!! Eihän siellä voi enää opiskellakaan. Yököttävää.

        Tuossa Kaste-hankkeen kehittämistilaisuudessa korvaani särähti myös erään miespuolisen sosiaalityöntekijän asenne. Hän jakoi kuntalaiset sosiaalitoimen asiakkaisiin ja ei-asiakkaisiin. Esitin vastalauseeni. Olen sitä mieltä, ettei tuollaista luokittelua kannata tehdä, sillä kaikki kuntalaiset ovat sosiaalitoimen asiakkaita. Siitä lainsäädännönkin pitää lähteä. Muuten mennään metsään.

        Että yritä sitten kehittää tätä maata näiden kanssa...


      • kiusaa palkalla
        Vastenmielistä kirjoitti:

        "En voi kun ihmetellä mitä sontaa nykyisille sosiaalityöntekijöille syötetään koulutuksen yhteydessä."

        Olet oikeilla jäljillä.

        Heh, tapasin eräässä "kehittämis"tilaisuudessa tällä viikolla kolme yliopistossa sosiaalityötä opettavaa ja tutkivaakin naista. Kaksi heistä edusti selvästi sitä rouvaluokkaa, jonka mukaan sosiaalityö on hyväntahtoisten parempien rouvaa armeliaisuutta huonoja ihmisiä kohtaan. Istuimme pitkään samassa pöydässä, kasvokkain. Heitä oli mielenkiintoista seurata.

        Yksi yliopistorouvista saapui pikku tilaisuuteemme komea pitkä turkis yllään liehuen. En ota tässä kantaa turkisten puolesta enkä niitä vastaan, mutta pitkä paremmanpuoleinen turkki kuvaa hyvin kyseisen rouvan esiintymistä muutenkin.

        Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että yliopiston oma kulttuuri puskee sosiaalityöntekijöistäkin läpi, haitallisesti. Yliopistoista on tullut aivan omituisia eliitin linnakkeita. Vastenmielistä!! Eihän siellä voi enää opiskellakaan. Yököttävää.

        Tuossa Kaste-hankkeen kehittämistilaisuudessa korvaani särähti myös erään miespuolisen sosiaalityöntekijän asenne. Hän jakoi kuntalaiset sosiaalitoimen asiakkaisiin ja ei-asiakkaisiin. Esitin vastalauseeni. Olen sitä mieltä, ettei tuollaista luokittelua kannata tehdä, sillä kaikki kuntalaiset ovat sosiaalitoimen asiakkaita. Siitä lainsäädännönkin pitää lähteä. Muuten mennään metsään.

        Että yritä sitten kehittää tätä maata näiden kanssa...

        Mirja Heleniuksen osuva ja paljastava kirjoitus siitä, kuinka kritiikittä koulut ovat omaksuneet lastensuojelun asenteellisuuden, ilmiantokulttuurin ja mielivallan suhteessa lapsiin ja perheisiin.

        Yhä useammin lasta kiusaa opettaja moniammatillisen työryhmän tukemana. Kiusaaminen näyttäisi olevan ryhmäilmiö myös aikuisilla . Moniammatilliseksi yhteistyöksi kutsutussa asiantuntijoiden harjoittamassa kiusaamisessa vastuu kiusaamisesta leviää ja katoaa kätevästi eikenenkään kannettavaksi.

        Opettajillakin on pakollisia psykologian aineopintoja. Niitä voi näppärästi hyödyntää käännettäessä oma asenteellisuus ja kyvyttömyys opettajana oppilaan ominaisuuksiksi. Tai peräti diagnooseiksi. Tässä laillistetussa kiusaamisessa ja leimaamisessa toimivat mahtavana apuna psykiatrian kaikki elämän ilmiöt kattavat häiriöluokitukset ja käsikirjat ( DSM), joilla maailman terveimmistä suomalaislapsista saadaan puristettuja sairaita koululaisia ja syrjäytyneitä aikuisia.

        Koulujen ei tarvitse tarjota oppilailleen enää minkäänlaisia elämän eväitä- ei edes kasvurauhaa. Opettajat tuntuvat saavan leipänsä opetuksen sijasta oppilaiden leimaamisesta ja luokittelusta.
        Tätä oppilaiden tulevat mahdollisuudet torpedoivaa kiusaamista ja rankaisemista nimitetään tietysti orwellilaisittain huolenpidoksi, kasvun turvaamiseksi , kasvatukseksi tai varhaiseksi tueksi.

        Helenius pohtii terävästi koulujen toimintaa ja roolia lasten huostien ja syrjäyttämisen aiheuttajina.
        http://www.vartu.fi/lehtikirjoitukset/KU051107.pdf


      • Hullu kehitys
        kiusaa palkalla kirjoitti:

        Mirja Heleniuksen osuva ja paljastava kirjoitus siitä, kuinka kritiikittä koulut ovat omaksuneet lastensuojelun asenteellisuuden, ilmiantokulttuurin ja mielivallan suhteessa lapsiin ja perheisiin.

        Yhä useammin lasta kiusaa opettaja moniammatillisen työryhmän tukemana. Kiusaaminen näyttäisi olevan ryhmäilmiö myös aikuisilla . Moniammatilliseksi yhteistyöksi kutsutussa asiantuntijoiden harjoittamassa kiusaamisessa vastuu kiusaamisesta leviää ja katoaa kätevästi eikenenkään kannettavaksi.

        Opettajillakin on pakollisia psykologian aineopintoja. Niitä voi näppärästi hyödyntää käännettäessä oma asenteellisuus ja kyvyttömyys opettajana oppilaan ominaisuuksiksi. Tai peräti diagnooseiksi. Tässä laillistetussa kiusaamisessa ja leimaamisessa toimivat mahtavana apuna psykiatrian kaikki elämän ilmiöt kattavat häiriöluokitukset ja käsikirjat ( DSM), joilla maailman terveimmistä suomalaislapsista saadaan puristettuja sairaita koululaisia ja syrjäytyneitä aikuisia.

        Koulujen ei tarvitse tarjota oppilailleen enää minkäänlaisia elämän eväitä- ei edes kasvurauhaa. Opettajat tuntuvat saavan leipänsä opetuksen sijasta oppilaiden leimaamisesta ja luokittelusta.
        Tätä oppilaiden tulevat mahdollisuudet torpedoivaa kiusaamista ja rankaisemista nimitetään tietysti orwellilaisittain huolenpidoksi, kasvun turvaamiseksi , kasvatukseksi tai varhaiseksi tueksi.

        Helenius pohtii terävästi koulujen toimintaa ja roolia lasten huostien ja syrjäyttämisen aiheuttajina.
        http://www.vartu.fi/lehtikirjoitukset/KU051107.pdf

        "Mirja Heleniuksen osuva ja paljastava kirjoitus siitä, kuinka kritiikittä koulut ovat omaksuneet lastensuojelun asenteellisuuden, ilmiantokulttuurin ja mielivallan suhteessa lapsiin ja perheisiin."

        Hyvä, Mirja Helenius! Olet aivan oikeassa! Peruskoulusta on tullut ihmeellinen paikka. Seuraan lapseni koulutaivalta silmät pyöreinä. Ja olenpa antanut jo kielenikin laulaa... Ja laulaa se jatkossakin. Minä havainnoin hyvin kiinnostuneena koulun toimia ja siellä vallitsevaa ajatustapaa.

        Olen hiukan järkyttynytkin. Omat kouluvuoteni olivat vielä aika kivoja, tähän verrattuna... Enpä haluaisi olla koululainen nykykoulussa. Sääliksi käyvät lapset. Hullumpaan suuntaan on menty.


      • psykoilua
        Hullu kehitys kirjoitti:

        "Mirja Heleniuksen osuva ja paljastava kirjoitus siitä, kuinka kritiikittä koulut ovat omaksuneet lastensuojelun asenteellisuuden, ilmiantokulttuurin ja mielivallan suhteessa lapsiin ja perheisiin."

        Hyvä, Mirja Helenius! Olet aivan oikeassa! Peruskoulusta on tullut ihmeellinen paikka. Seuraan lapseni koulutaivalta silmät pyöreinä. Ja olenpa antanut jo kielenikin laulaa... Ja laulaa se jatkossakin. Minä havainnoin hyvin kiinnostuneena koulun toimia ja siellä vallitsevaa ajatustapaa.

        Olen hiukan järkyttynytkin. Omat kouluvuoteni olivat vielä aika kivoja, tähän verrattuna... Enpä haluaisi olla koululainen nykykoulussa. Sääliksi käyvät lapset. Hullumpaan suuntaan on menty.

        "Lastensuojelutyön ajatusmallit ovat varhaisen puuttumisen huolikoulutusten kautta siirtyneet muuallekin kuin lastensuojelutyöhön. Erityisesti koulut ja opettajat ottivat 2000-luvun alussa avosylin vastaan tehtävän toimia lastensuojelun jatkeena. Opettaja -lehdessä numero 38 B kerrotaan Varpu -hankkeesta. Esipuheessa todetaan, kuinka lapset oirehtivat perheensä oloja, ongelmat näkyvät käytöshäiriöinä, mielenterveys- ja päihdeongelmina ym. Julkaisussa kiinnitetään varsin vähän huomiota opettajien omaan ammattitaitoon tai asenteisiin.

        Vaikka perusopetuslaki velvoittaa huolehtimaan lapsen opetuksen järjestämisestä ja huolehtimaan siitä, että laki toteutuu, käytännössä opettajat ovat omaksuneet mitä kummallisimpia tehtäviä toteuttaakseen perheiden valvontaa ja kurinpitoa (huoliraportit lastensuojelulle lapsen käytöksestä eli muusta kuin oppimiseen liittyvistä asioista, perheen sisäisistä asioista). Käytössä on erikoisia opetusmenetelmiä, joista mainittakoon lapseen kohdistuvat kiinnipidot, eristäminen muusta luokasta ym.

        Varhaisen puuttumisen myötä erityisoppilaiden määrä on lisääntynyt, koska lasten luokittelu ja seulonta on medikalisointia. Sen sijaan, että opettaja kykenisi näkemään oman työtapansa ja asenteensa uudessa valossa, lapsi lähetetään saamaan diagnoosi ja hoitoa.

        Todellisten opetusalan ammattilaisten käsissä lapsi ”paranee”. Hyvä ja kannustava opettaja onkin lapsen paras suoja lastensuojelulta sekä psykiatrilta. Mm. Mirja Heleniuksen kotikoulu toimii Hyvinkäällä ja on pelastanut satoja nuoria syrjäytymiseltä. Mirja Heleniuksen koulua käydään kotoa käsin. Lapsi, joka on peruskoulussa todettu toivottomaksi tapaukseksi, paranee Heleniuksen kotitalon portailla.

        Erityisopetussiirron ongelmana näkyy olevan se, että lapsi ei todellisuudessa usein saakaan kykyjään vastaavaa opetusta eli mitään parempaa. Erityisopettajan tehtävistä huolehtii pahimmillaan henkilö, joka ei ole saanut asiaan koulutusta. Eräässä tapauksessa lapsen opettajana oli nosturinkuljettaja, toisessa historian tutkija, joka soitti opetuksen pulmatilanteessa lastensuojelun työntekijälle. Eräs lapsi siirrettiin koulun kellariin lähihoitajan kanssa opiskelemaan. Eräässä kunnassa erityisluokan lapset kävivät kouluaan erillään muista oppilaista. Opettaja, nuorisotyöntekijä, aloitti jokaisen koulupäivän kuulustelemalla oppilaat kotioloistaan (ei läksykuulustelua). Kun eräs nuori kieltäytyi kertomasta kotioloistaan, opettaja teki lastensuojeluilmoituksen.

        Kun koulut on valjastettu toimimaan lastensuojelun jatkeena, ne ovat oivaltaneet, että hankaliksi koetuista oppilaista ja heidän vanhemmistaan pääsee eroon lastensuojeluilmoituksella. Lastensuojeluilmoitusta käytetään siis tietoisesti vallankäytön välineenä. Näin moni lapsi joutuu lastenkotiin ja jää vaille perusopetusta, kun lastensuojelun auttamisen keinovalikoima on suppea ja huostaanottoa pidetään auttamisena. Kun lastenkodin hoitaja ei osaa opettaa yläluokkien aineita, oppilaan opetus mukautetaan.

        Syntyy ilmiö, jossa koulunkäynnin ongelmista kärsivä lapsi otetaan huostaan koulunkäynnin tukemiseksi. Tällä lapsella on usein, ainakin lausuntojen mukaan, terapian ja hoidon tarve. Lopputuloksena on, ettei lapsi saa perusopetusta tai saa sen epämääräisenä kotiopetuksena. Lapsi jää usein vaille terapiaa. Ammattilaisbyrokraatti perustelee asiaa lapsen edulla ja toteaa, ettei lapsi ole koulukuntoinen eikä lapsen elämäntilanne ole vielä niin vakiintunut, että hoito voisi alkaa. Ojasta allikkoon siis eikä lapsen etu toteudu, mutta lapsi saadaan pois silmistä.


      • koulu kotiin
        psykoilua kirjoitti:

        "Lastensuojelutyön ajatusmallit ovat varhaisen puuttumisen huolikoulutusten kautta siirtyneet muuallekin kuin lastensuojelutyöhön. Erityisesti koulut ja opettajat ottivat 2000-luvun alussa avosylin vastaan tehtävän toimia lastensuojelun jatkeena. Opettaja -lehdessä numero 38 B kerrotaan Varpu -hankkeesta. Esipuheessa todetaan, kuinka lapset oirehtivat perheensä oloja, ongelmat näkyvät käytöshäiriöinä, mielenterveys- ja päihdeongelmina ym. Julkaisussa kiinnitetään varsin vähän huomiota opettajien omaan ammattitaitoon tai asenteisiin.

        Vaikka perusopetuslaki velvoittaa huolehtimaan lapsen opetuksen järjestämisestä ja huolehtimaan siitä, että laki toteutuu, käytännössä opettajat ovat omaksuneet mitä kummallisimpia tehtäviä toteuttaakseen perheiden valvontaa ja kurinpitoa (huoliraportit lastensuojelulle lapsen käytöksestä eli muusta kuin oppimiseen liittyvistä asioista, perheen sisäisistä asioista). Käytössä on erikoisia opetusmenetelmiä, joista mainittakoon lapseen kohdistuvat kiinnipidot, eristäminen muusta luokasta ym.

        Varhaisen puuttumisen myötä erityisoppilaiden määrä on lisääntynyt, koska lasten luokittelu ja seulonta on medikalisointia. Sen sijaan, että opettaja kykenisi näkemään oman työtapansa ja asenteensa uudessa valossa, lapsi lähetetään saamaan diagnoosi ja hoitoa.

        Todellisten opetusalan ammattilaisten käsissä lapsi ”paranee”. Hyvä ja kannustava opettaja onkin lapsen paras suoja lastensuojelulta sekä psykiatrilta. Mm. Mirja Heleniuksen kotikoulu toimii Hyvinkäällä ja on pelastanut satoja nuoria syrjäytymiseltä. Mirja Heleniuksen koulua käydään kotoa käsin. Lapsi, joka on peruskoulussa todettu toivottomaksi tapaukseksi, paranee Heleniuksen kotitalon portailla.

        Erityisopetussiirron ongelmana näkyy olevan se, että lapsi ei todellisuudessa usein saakaan kykyjään vastaavaa opetusta eli mitään parempaa. Erityisopettajan tehtävistä huolehtii pahimmillaan henkilö, joka ei ole saanut asiaan koulutusta. Eräässä tapauksessa lapsen opettajana oli nosturinkuljettaja, toisessa historian tutkija, joka soitti opetuksen pulmatilanteessa lastensuojelun työntekijälle. Eräs lapsi siirrettiin koulun kellariin lähihoitajan kanssa opiskelemaan. Eräässä kunnassa erityisluokan lapset kävivät kouluaan erillään muista oppilaista. Opettaja, nuorisotyöntekijä, aloitti jokaisen koulupäivän kuulustelemalla oppilaat kotioloistaan (ei läksykuulustelua). Kun eräs nuori kieltäytyi kertomasta kotioloistaan, opettaja teki lastensuojeluilmoituksen.

        Kun koulut on valjastettu toimimaan lastensuojelun jatkeena, ne ovat oivaltaneet, että hankaliksi koetuista oppilaista ja heidän vanhemmistaan pääsee eroon lastensuojeluilmoituksella. Lastensuojeluilmoitusta käytetään siis tietoisesti vallankäytön välineenä. Näin moni lapsi joutuu lastenkotiin ja jää vaille perusopetusta, kun lastensuojelun auttamisen keinovalikoima on suppea ja huostaanottoa pidetään auttamisena. Kun lastenkodin hoitaja ei osaa opettaa yläluokkien aineita, oppilaan opetus mukautetaan.

        Syntyy ilmiö, jossa koulunkäynnin ongelmista kärsivä lapsi otetaan huostaan koulunkäynnin tukemiseksi. Tällä lapsella on usein, ainakin lausuntojen mukaan, terapian ja hoidon tarve. Lopputuloksena on, ettei lapsi saa perusopetusta tai saa sen epämääräisenä kotiopetuksena. Lapsi jää usein vaille terapiaa. Ammattilaisbyrokraatti perustelee asiaa lapsen edulla ja toteaa, ettei lapsi ole koulukuntoinen eikä lapsen elämäntilanne ole vielä niin vakiintunut, että hoito voisi alkaa. Ojasta allikkoon siis eikä lapsen etu toteudu, mutta lapsi saadaan pois silmistä.

        edellinen lainaus oli:
        http://www.knuutilaki.net/node/31

        Peruskoulusta on tullut erittäin turvaton paikka lapsille, varsinkin köyhille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole asemaa tai ystäviä kunnan virkaeliitissä.

        Köyhien lienee viisainta laittaa lapsensa kotikouluihin ennenkuin psykologialla puoskaroivat ammattilaisbyrokraatit kyydittävät köyhien lapset koulukoteihin.


      • köyhät kyykkyyn !!
        koulu kotiin kirjoitti:

        edellinen lainaus oli:
        http://www.knuutilaki.net/node/31

        Peruskoulusta on tullut erittäin turvaton paikka lapsille, varsinkin köyhille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole asemaa tai ystäviä kunnan virkaeliitissä.

        Köyhien lienee viisainta laittaa lapsensa kotikouluihin ennenkuin psykologialla puoskaroivat ammattilaisbyrokraatit kyydittävät köyhien lapset koulukoteihin.

        Puuttuminen on ajattelutapa, joka perustuu moralistiseen ylemmyydentunteeseen ja haluun kyykyttää moralistin mielestä epäsopivasti toimineita ihmisiä.

        Naulan kantaan. Juuri tästä on kyse lastensuojelunkin "puuttumisessa". Sen ainekset ovat siis:
        -moralistinen ylemmyydentunne ja
        -halu kyykyttää moralistin mielestä epäsopivasti toimineita ihmisiä


      • Oikeusvaltio?
        köyhät kyykkyyn !! kirjoitti:

        Puuttuminen on ajattelutapa, joka perustuu moralistiseen ylemmyydentunteeseen ja haluun kyykyttää moralistin mielestä epäsopivasti toimineita ihmisiä.

        Naulan kantaan. Juuri tästä on kyse lastensuojelunkin "puuttumisessa". Sen ainekset ovat siis:
        -moralistinen ylemmyydentunne ja
        -halu kyykyttää moralistin mielestä epäsopivasti toimineita ihmisiä

        Nämä linkit on poimittu Iltalehden keskustelusta. Toivottavasti linkit aukeavat.

        Suomessa otetaan lapsia huostaan mielivaltaisesti ihan järjettömin "perustein".

        "Huostaanottoja tehdään jos
        - lapsi on koulukiusattu
        - lapsella on ADHD
        - lapsella on ongelmia koulunkäynnissä
        - nuori on juonut itsensä sellaiseen kuntoon, että joutuu sairaalaan
        - äiti sairastuu syöpään
        - äiti halvaantuu aivoverisuonen katkeamisen seurauksena
        - perheessä on hygieniaongelma
        - äiti pyrkii eroon väkivaltaisesta puolisosta
        - perhe uskaltaa kyseenalaistaa sosiaalivirkailijan toimet, eli on ns. yhteistyökyvytön

        Lista on loputon!"

        http://www.helleena.net/?&nbsp;L...n:Huostaanotot

        Huostaan otetun lapsen kohtalo on hirvittävä. Häntä voidaan oikeastaan kohdella melkein miten tahansa, kun hoitohenkilökunta harkintansa mukaan arvioi kohtelun perustelluksi.

        http://www.amana.fi/rajoitustoimenpiteet/

        Eipä ihme, että 25% huostaan otetuista lapsista syrjäytyy, vaikka monet on otettu huostaan jo nuorena.

        Suomiko muka oikeusvaltio?


      • Aukeaako nyt?
        Oikeusvaltio? kirjoitti:

        Nämä linkit on poimittu Iltalehden keskustelusta. Toivottavasti linkit aukeavat.

        Suomessa otetaan lapsia huostaan mielivaltaisesti ihan järjettömin "perustein".

        "Huostaanottoja tehdään jos
        - lapsi on koulukiusattu
        - lapsella on ADHD
        - lapsella on ongelmia koulunkäynnissä
        - nuori on juonut itsensä sellaiseen kuntoon, että joutuu sairaalaan
        - äiti sairastuu syöpään
        - äiti halvaantuu aivoverisuonen katkeamisen seurauksena
        - perheessä on hygieniaongelma
        - äiti pyrkii eroon väkivaltaisesta puolisosta
        - perhe uskaltaa kyseenalaistaa sosiaalivirkailijan toimet, eli on ns. yhteistyökyvytön

        Lista on loputon!"

        http://www.helleena.net/?&nbsp;L...n:Huostaanotot

        Huostaan otetun lapsen kohtalo on hirvittävä. Häntä voidaan oikeastaan kohdella melkein miten tahansa, kun hoitohenkilökunta harkintansa mukaan arvioi kohtelun perustelluksi.

        http://www.amana.fi/rajoitustoimenpiteet/

        Eipä ihme, että 25% huostaan otetuista lapsista syrjäytyy, vaikka monet on otettu huostaan jo nuorena.

        Suomiko muka oikeusvaltio?

        Yritetään uudestaan.

        http://www.helleena.net/?&nbsp;Lasten_Oikeus_V�kivallattomaan_El�m��n:Huostaanotot

        ---


      • Kilvoittele ylemmäs
        köyhät kyykkyyn !! kirjoitti:

        Puuttuminen on ajattelutapa, joka perustuu moralistiseen ylemmyydentunteeseen ja haluun kyykyttää moralistin mielestä epäsopivasti toimineita ihmisiä.

        Naulan kantaan. Juuri tästä on kyse lastensuojelunkin "puuttumisessa". Sen ainekset ovat siis:
        -moralistinen ylemmyydentunne ja
        -halu kyykyttää moralistin mielestä epäsopivasti toimineita ihmisiä

        Jos perhe joutuu lastensuojelun kouriin, kannattaa esittää hyvin keskiluokkaista. Jos luokka-asema on jossain alempana, kannattaa kertoa sosiaalityöntekijöille, kuinka luokkanousu on tavoitteena.

        kuulostaa hirmu naurettavalta, mutta olen havainnut, että tuolla keskiluokkaisuuden tavoittelulla saattaa olla jotain merkitystä.

        Olen itse syntynyt keskiluokkaiseen perheeseen, ainakin siten että perheen arvot ovat olleet todella pikkuporvarillisen keskiluokkaisia. Ehkä siksi minä huomaan vieroksuvani jotain alempia luokkakerrostumia sillä tavoin, että en viihdy sellaisissa piireissä. Jokin työväenluokkainen pikku asia saattaa särähtää korvaani.

        Silti minäkin näen koko ajan vaivaa tuoda esiin keskiluokkaisuutta. Leikkinä, pelinä, performanssina. En siten, että aidosti tunnen hätää luokasta putoamisesta, vaan jopa peruskoulussa on osattava esittää ja KOROSTAA omaa keskiluokkaisuuttaan. Oivallan sen niin hyvin, että osaan myös provosoida asialla keskiluokkaisia opettajia. Tajuan, mikä suututtaa keskiluokkaa ja sen suojattua rauhaa, joten hämmennän sitä oikein mielelläni.

        Muistakaa, että nykyiset sosiaalityöntekijät ovat keskiluokkaisempia kuin ikinä ammatin historiassa. (historiahan ei ole kovin pitkä.)

        Lastensuojelussa auttaa siis perhettä se, jos perhe ilmaisee halua kilvoitella ylemmäs, nousta sosiaalisesti. Sitä neuvon yrittämään, vaikka vähän pervoa se onkin.


      • Hoida kulissia!
        Kilvoittele ylemmäs kirjoitti:

        Jos perhe joutuu lastensuojelun kouriin, kannattaa esittää hyvin keskiluokkaista. Jos luokka-asema on jossain alempana, kannattaa kertoa sosiaalityöntekijöille, kuinka luokkanousu on tavoitteena.

        kuulostaa hirmu naurettavalta, mutta olen havainnut, että tuolla keskiluokkaisuuden tavoittelulla saattaa olla jotain merkitystä.

        Olen itse syntynyt keskiluokkaiseen perheeseen, ainakin siten että perheen arvot ovat olleet todella pikkuporvarillisen keskiluokkaisia. Ehkä siksi minä huomaan vieroksuvani jotain alempia luokkakerrostumia sillä tavoin, että en viihdy sellaisissa piireissä. Jokin työväenluokkainen pikku asia saattaa särähtää korvaani.

        Silti minäkin näen koko ajan vaivaa tuoda esiin keskiluokkaisuutta. Leikkinä, pelinä, performanssina. En siten, että aidosti tunnen hätää luokasta putoamisesta, vaan jopa peruskoulussa on osattava esittää ja KOROSTAA omaa keskiluokkaisuuttaan. Oivallan sen niin hyvin, että osaan myös provosoida asialla keskiluokkaisia opettajia. Tajuan, mikä suututtaa keskiluokkaa ja sen suojattua rauhaa, joten hämmennän sitä oikein mielelläni.

        Muistakaa, että nykyiset sosiaalityöntekijät ovat keskiluokkaisempia kuin ikinä ammatin historiassa. (historiahan ei ole kovin pitkä.)

        Lastensuojelussa auttaa siis perhettä se, jos perhe ilmaisee halua kilvoitella ylemmäs, nousta sosiaalisesti. Sitä neuvon yrittämään, vaikka vähän pervoa se onkin.

        Jäi äsken lisäämättä, että keskiluokkaisuuteen kuuluu fasadin säilyttäminen. Kulissit. Luulen, että sosiaalityöntekijät arvostavat sitä, että ilmaisee halua säilyttää kulissit, kiiltävä kylki ulospäin.


      • huolettaa
        Hoida kulissia! kirjoitti:

        Jäi äsken lisäämättä, että keskiluokkaisuuteen kuuluu fasadin säilyttäminen. Kulissit. Luulen, että sosiaalityöntekijät arvostavat sitä, että ilmaisee halua säilyttää kulissit, kiiltävä kylki ulospäin.

        Psykologeille ei riitä, että lastensuojeluperheitä saa vapaasti demonisoida. Heiltä piti vielä viedä mahdollisuus länsimaiseen puolueettomaan oikeudenkäyntiin- tietysti lapsen edun nimissä.

        Roomalaisgermaanisessa oikeudessa jokainen on tähän saakka ollut syytön, kunnes toisin on osoitettu.
        Sosialistisissa ja kansallissosialistisissa maissa tehdään ensin tutkintapyyntö ja sen jälkeen katsotaan, että mikä rikosnimike sopisi löytyneeseen aineistoon - kaupan päälle aivan eri asiasta kuin mistä tutkintapyyntö alunalkaen tehtiin.

        Lastensuojeluperheille varattu hallinto- oikeus toimii valitettavasti jälkimmäiseen tyyliin, ei noudata fair trial- periaatteita eikä tarjoa lapsiperheille länsimaista oikeusturvaa. Vanhemmat ovat hallinto- oikeudessa aina lähtökohtaisesti syyllisiä ja heillä on käänteinen todistustaakka. He joutuvat todistelemaan itsensä syyttömiksi sosiaalikoneiston tuottamiin ja alati vaihtuviin syytöksiin. Tyypillisesti alkuperäisen huostaperusteen poistuessa tai osoittautuessa valheelliseksi, sosiaalikoneisto keksii tilalle uuden ja jättää kumoamistaakan vanhemmille.

        Nerokkainta tässä mielivallassa on, että huostaanoton perusteeksi riittää psykologin tai sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli ja epäilys. Todisteita vanhemman rikoksesta, kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä ei tarvitse esittää .


      • Lastenkoti Mattila
        huolettaa kirjoitti:

        Psykologeille ei riitä, että lastensuojeluperheitä saa vapaasti demonisoida. Heiltä piti vielä viedä mahdollisuus länsimaiseen puolueettomaan oikeudenkäyntiin- tietysti lapsen edun nimissä.

        Roomalaisgermaanisessa oikeudessa jokainen on tähän saakka ollut syytön, kunnes toisin on osoitettu.
        Sosialistisissa ja kansallissosialistisissa maissa tehdään ensin tutkintapyyntö ja sen jälkeen katsotaan, että mikä rikosnimike sopisi löytyneeseen aineistoon - kaupan päälle aivan eri asiasta kuin mistä tutkintapyyntö alunalkaen tehtiin.

        Lastensuojeluperheille varattu hallinto- oikeus toimii valitettavasti jälkimmäiseen tyyliin, ei noudata fair trial- periaatteita eikä tarjoa lapsiperheille länsimaista oikeusturvaa. Vanhemmat ovat hallinto- oikeudessa aina lähtökohtaisesti syyllisiä ja heillä on käänteinen todistustaakka. He joutuvat todistelemaan itsensä syyttömiksi sosiaalikoneiston tuottamiin ja alati vaihtuviin syytöksiin. Tyypillisesti alkuperäisen huostaperusteen poistuessa tai osoittautuessa valheelliseksi, sosiaalikoneisto keksii tilalle uuden ja jättää kumoamistaakan vanhemmille.

        Nerokkainta tässä mielivallassa on, että huostaanoton perusteeksi riittää psykologin tai sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli ja epäilys. Todisteita vanhemman rikoksesta, kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä ei tarvitse esittää .

        Olen miettinyt ja kysellytkin kuinka lapsen kuulemisen antamia tuloksia on lopulta käytetty huostaanottopäätöksessä. Saattaa olla, että sitä käytetään hyvin tarkoitushakuisella tavalla. Niin näyttäisi käyneen esimerkiksi silloin, kun erään vanhemman lapsi ehti asua lastenkodissa kuukausia ennen kuin hallinto-oikeudesta tuli päätös, että lapsi huostaanotetaan lopullisesti.

        Lasta oli kuultu lastenkoti (perhetukikoti) Mattilassa, Jyväskylässä, jossa hän asui. Asiakaspapereidenkin mukaan lapsi kertoo kuulemisessa, että hän haluaa omaan kotiin, eikä omassa kodissa ole sellaisia ongelmia, joita Jyväskylän sosiaalityöntenkijät (about yksi tai kaksi, jotka olivat yhtään perehtyneet tapaukseen) väittävät siellä olevan.

        Lapsen mielipiteellä ei ollut tässä huostaanotossa merkitystä.

        Lapsen oma perhe oli huolehtinut lapsesta päivittäin, kun lapsi asui hankalasti laitoksen vankina. Silti perhe huolehti ja toimi, kuten ennenkin. Niinpä lapsen kuulemisen ei katsottu olevan "totuudenmukainen", koska lapsi tietysti haluaa "automaattisesti" omaan kotiinsa. Eli lapsen mielipiteellä ei ollut kuulemisessa mitään merkitystä. Ei kyse ollut enää ihan pikku lapsesta, hänellä oli jo kyky lausua omasta puolestaan.

        Jyväskylän kaupungin lastensuojelu ei halua kuulla lasta, kun lapsi on hyvin hoidettu ja hänellä on hyvä perhe. Silloin lapsen mielipide on "puolueellinen".

        Excuse me? Mitä lapsen ja perheen jäsenen mielipiteeltä ylipäätään voidaan olettaa? Että se ei saisi olla puolueellinen? Tuotahan pidettäisiin muissa yhteyksissä suoranaisena rikoksena omaa perhettä, omia vanhempia ja omaa taustaa kohtaan, jos epäkiitollinen jälkeläinen todella alkaisi sättiä sukuaan ja omia vanhempiaan!

        -------------------------------------------------------------------------

        H U O M I O !!!!

        Nyt kuulin äskettäin, että kyseinen huostaanoton tehnyt sosiaalityöntekijä on siirretty TOIMEENTULOTUKIpuolelle! Hän ei ole enää lastensuojelussa! Hurraa. Oletan, että kyseinen asiakastapaus ja siitä pidetty mekkala ovat olleet siirtämässä tätä sosiaalityöntekijää pois lastensuojelusta. No, nyt tarkkaillaan, millainen on Jyväskylän kaupungin kosto... Paljoon kaupunki ei enää pysty, mutta merkkejä kostosta on ollut ilmassa. Sellaista henkistä uhan luomista.


    • Hullu suomi

      Järkyttävää tekstiä! Voisikohan tuosta tehdä kantelu johonkin mutta miten??

    • Kuorovaikutus

      Oletetusta vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen häiriöstä ja sen tutkimisesta on tullut ensi- ja turvakotienkin rahastusautomaatti( noin. 15 000 euroa/kk). Monet äidit lapsineen on huostaanottouhan turvin vangittu turvakotien tyyriiseen julkisrahoitteeseen laitoshoitoon ja -"tutkimuksiin" juuri tällä verukkeella. Onko tällä hataralla muotidiagnoosilla ja siihen liittyvällä asiakkaiden alistavalla ja alentuvalla kohtelulla yhteys vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen ja siellä vaikuttavaan perheterapian kuuluisaan kauhunelikkoon? Ovatko ensi- ja turvakotien työntekijät juuri tämän kauhunelikon kouluttamia? Pelkään pahoin, että ovat.

      Lastensuojelussa on nykyisin täysin sallittua kääntää esim. yksinhuoltajan tilapäinen kotiavulla ohimenevä väsymys vuorovaikutuksen häiriöksi, jota sitten tarkkaillaan ja tutkitaan Ensi- ja turvakodin tai yksityisten palveluntuottajien esim. Merikratos Oy:n kalliissa ja uuvuttavassa laitosvankeudessa ja kaikesta käyttökelpoisesta avusta kieltäytyvässä perhetyössä huostaanoton aikaansaamiseksi (kuvaava esimerkki Johanna Hurtigin kirjassa Lasta suojelemassa). Tämä hoidoksi tai tutkimukseksi naamioitu valvomaton rahastus ei tietenkään auta muita kuin bisneshenkisiä laitoksia ja sijaishuollon yrityksiä työntekijöineen. Silti virallisesti kaikki perustellaan"lapsen edulla", joka on riittävä hokema julkisten rahahanojen avaamiseksi.

      "Omia ennakkoluuloja, vihaa, halveksuntaa ja mitätöintiä voi tieteellistää ja akateemistaa kun valikoi kohteeksi lastensuojelun asiakkaat. Näitä lainsuojattomia kun on oikeus häpäistä miten vaan ja tällä häpäisyllä voi vielä meritoitua ja vaurastua.
      http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3859/psykologia1998_4-10.pdf?sequence=1
      Kirjoittajat ovat Helena Lounavaara-Rintala, Esko Varilo, Pirjo Vuornos ja Jan-Christer Wahlbeck, jotka kouluttavat perheterapeutteja ja vaativan erityistason perheterapeutteja (VET).
      Lukekaa ja kauhistukaa. Tällaisesta "tieteestä" sosiaalityöntekijät siis ammentavat asenteensa ja työmenetelmänsä.

      Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen
      http://www.saunalahti.fi/~vvptk/koulutukset.html, jossa he toimivat erityisasiantuntijoina kouluttamassa vaativan erityistason perheterapeutteja ( esim. perheneuvoloihin).
      Tästä nelikosta(Helena Lounavaara-Rintala, Esko Varilo, Pirjo Vuornos ja Jan-Christer Wahlbeck) tai oikeammin heidän asenteistaan varoittaa myös varatuomari Leeni Ikonen kirjoituksessaan puoskareiden markkinat
      http://www.knuutilaki.net/node/31

      lainaus lastensuojeluperheitä voi vihata ja halveksia psykologiassa-
      http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506
      http://keskustelu.suomi24.fi/node/9766878

      Sofi Oksanen ihmetteli taannoin, miksi lähisuhdeväkivallasta ei enää puhuta eivätkä ihmiset enää tiedä tai tunne väkivallan kohteeksi joutuneita. Syy on yksinkertainen. Avun kontrollilla korvaavan lastensuojelun mieli- ja väkivaltaiset asenteet ja käytännöt huostauhkineen estävät tehokkaasti väkivallasta puhumisen ja hoidon ja onnistuvat kalliilla "puuttumisillaan" vain uhriuttamaan uhreja lisää.
      Tässä asiakkaiden kokemuksia nykyisestä ensi- ja turvakotitoiminnasta, jota ei voi enää suositella kenellekään:
      http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295

    • Rehtiä pohdintaa

      Seuraavassa suoraa ja rehellistä ajattelua juuri valmistuneen terapeutin kirjoittamana:

      "Olen itse hiljattain käynyt psykoterapeutin koulutuksen (psykodynaaminen suuntaus) ja olen hyvin skeptinen tämän koulukunnan, tai peremminkin seurakunnan, ideologian suhteen. Tulkinnan vapaus on huimaa, potilaan unia, "väärin sanomisia" ja kertomuksia tulkitaan erittäin vapaasti ja referenssiraami on hyvin pitkälle lähtöisin terapeutin omista lähtökohdista, ns. omasta ongelmakentästä. Näkee potilaassa sen mitä haluaa nähdä. Tulkitsee sen mukaan, mikä omassa elämässä saattaa sillä hetkellä olla ajankohtaista tai mikä ongelmakenttä sattuu kyseisen oppialan kohdalla olemaan pinnalla.

      Työnohjaus tai se, että terapeutin on käytävä omassa terapiassa, ei kykene ehkäisemään sitä tosiasiaa, että terapeutin oma henkilö värittää vahvasti tulkintoja ja hoitotyötä. Kuten eräs oman koulutukseni opettajista kertoi: se että terapeutti tunsi negatiivisia, seksuaalisia tai muita tunteita potilasta kohtaan, oli asia josta puhuttiin vain "off the record" eli terapeutit eivät ottaneet sitä esille omassa työnohjauksessaan, jotteivat olisi joutuneet kritisoiduksi. Konsensushan oli, että terapeutti ei voi tuntea potilasta kohtaan henk.kohtaisia tuntemuksia, muuten oli "huono terapeutti" . Sittemmin alkoi ilmestyi kirjoja, jotka käsittelivät juuri tätäkin puolta terapia työssä jolloin siitä uskallettiin puhua myös työnohjauksessa.

      Terapia käytännöt psykoanalyyttisessä kliinisessä työssä ovat metodologiansa puolesta erittäin kirjavia. "Kirjaoppien" mukaan psykoanalyytikon ei itseasiassa tulisi kommentoida potilaan kertomuksia juuri ollenkaan, vain potilas puhuu ja mielellään mahdollisimman estottomasti ja jopa "affektiivisesti" voidakseen nostaa esille lapsuuden "unohdettuja" traumoja, pettymyksiä jne. Analyytikon ei tulisi millään kommenteillaan eikä kasvojen ilmeilläänkään johtaa potilaan puheenvirtaa mihinkään suuntaan, ei myöskään olla katsekontaktissa potilaaseen. Potilaan tulee mielellään olla makuulla terpiatuntien aikana, analyysissa tulisi käydä vähintään kerran viikossa (mielellään useammin) ja vuosien ajan.

      Tämä suositus ei siis koske millään tapaa erityisen sairaita potilaita vaan potilas saattaa olla yhteiskunnallisesti täysin sopeutunut ja työkykyinen ns. normaali henkilö. Siitä huolimatta tämä intensiivinen ja pitkäaikainen terapian tarve katsotaan usein olevan välttämätön, koska (psykoanalyyttisen näkökulman mukaan) "lapsuuden traumat" eivät välttättä sairastuta potilasta eivätkä näy päällepäin vaan niiden esille nostamiseen, analyysiin, tarvitaan usein vuosia kestävää terapiaa. Lähtökohtaisesti terapeutin tulisi myös sanoa potilaalle jo alunperin, että ei tiedä tuleeko tämä "tervehtymään" psykoanalyysin avulla. Lisäksi terapia tuntien tulisi olla samaan kellon aikaan, samana viikonpäivänä ja ulkoisten raamien, puitteiden, mahdollisimman samat koko terapian ajan.

      Silti tiedetään, että psykoanalyytikot sekä psykodynaamisesti suuntautuneet psykoterapeutit työskentelevät täysin erilailla, kuin itse teorian metodologia edellyttäisi. Ja ehkä hyvä niin, että terve järki tulee vastaan tahtoi tai ei, mutta toisaalta on pakko nostaa esiin kysymys: Eivätkö terapeutit usko itse oppi-isäänsä, Freudiin ja hänen työnsä jatkajiin ja kehittäjiin, koska eivät noudata oman tieteenalansa edellyttämiä työmetodeja ? Vai ovatko metodit sittenkin käytännön työssä mahdottomia noudattaa ? Ovatko nämä metodiraamit pelkkiä ajatuskonstruktioita, joille ei löydy tukea empiriassa; potilas paranee tai on paranematta aivan siitä riippumatta, miten terapeutti toimii? (Tiedetään, että ihmiset toipuvat niin mielenterveysongelmista kuin päihdeongelmista tietyssä määrin hoitomuodoista riippumatta eli spontaania parenemista tapahtuu siinä määrin, että eri hoitomuotojen tehokkuutta on vaikea mitatata. Toisaalta taas on huomattu, että terapeutin henkilö on usein tärkeämpi tekijä tervehtymisen kannalta kuin se, mitä suuntausta hän noudattaa).
      ...

      • Lahko liiskaa

        "Psykodynaamista / psykoanalyyttista tulkinnanvapautta potilastyössä on käytetty ahkerasti esim. somaattisten sairauksien psykologisoinnissa. Eräällä tuttavani (joka itse on psykologi) on autistinen lapsi. Lapsi on nyt aikuinen, mutta tuttavani kertoi, kuinka uskomattoman painostuksen ja syyllistämisen kohteeksi hän äitinä joutui lapsen oireiden takia. Neuvolapsykologit ym perheen ympärille vähän kerrassaan kertyneet asiantuntijat antoivat yksituumaisesti ymmärtää, että tuttavallani täytyi olla alitajuisia vihamielisiä tunteita lastaan kohtaan ja tämän vuosi lapsi ei voinut imeä äidin rintaa, vaan tämä kiertyi kaarelle aina sylissä pidettäessä, ei ottanut katsekontaktia, itki paljon jne.

        Asiantuntuja pitivät itsestään selvänä, että lapsen oireet olivat jollain tavoin äidin aiheuttamia, eli mitä enemmän äiti haki lapselleen apua, sen useammine hän törmäsi psykodynaamisesti suuntautuneiden "ammattilaisten" ideologiamuuriin, jota vastaan oli turha sanoa mitään. Ja koska tulkinnat ovat tulkintoja, ei niitä voi todistaa vääriksi, ne jäävät elämään jonkinlaisina totuuksina, joiden todenperäisyyttä näiden tulkintojen tekijöiden ei koskaan tarvitse todistaa.

        Sittemmin saatiin selville, että kyseisen pojan käytöshäiriöt, johtuivat syntymässä saaduista aviovaurioista. Tieteellinen tukimus on vähitellen poistanut noitavainomaisen vanhempien syyllistämisen ainakin juuri näiden autististen lasten kohdalla, joiden ongelmat johtuvat synnytyksen yhteydessä tulleista aivovaurioista. Mutta, kuten tuttavani kertoi, kukaan näistä "ammattiauttajista" ei ole koskaan tullut pyytämään anteeksi sitä valtaisaa subtiilia, rivien välissä tapahtunutta syyllistämistä ja perusteetonta tulkinta hegemoniaa, joka oli viedä hänet nuorena äitinä itsemurhaan. Kuin ei sairaan lapsen hoito olisi ollut raskasta ja masentavaa sinällään, lisättiin hänen kivirekeensä aivan mielivaltaisin perustein kohtuuttomasti lisää kuormaa.

        Eihän toki kukaan näistä ammattiauttajista ole niin sivistymätön, että suoraan töksäyttää, että "olet aiheuttanut lapsesi sairauden" vaan ammattiauttajien verkosta ikäänkuin valitsee konsensuksen itse tulkintojen suhteen ja sitten vaan ollaan samaa mieltä kautta linjan niin, että kaikki hoitotahot tietävät, mistä lähtökohdista ja olettamuksista esim hoitokokouksissa puhutaan.

        Käytyäni itse alan koulutuksen hämmästyin monella tapaa psykodynaamisen "seurakunnnan" omia sisäisiä lakeja. Opettaja sanoi mm. meille tuleville teapeuteille, että näitä tulkintoja, jotka "koemme" oikeiksi, ei pidä mennä kirjaamaan potilaan papereihin, koska siitä voi aiheutua hankaluuksia itsellemme. Potilasta tuli opettajan mielestä hoitaa juuri omien tulkintojemme pohjalta, ja keskustella tulkinnoistamme työtovereiden kesken (tietynlaista vapaata työnohjausta), mutta olla hyvin varovainen, ettemme virallisesti kirjaa näitä tulkintoja mihinkään.

        Tämä oli hyvin pöyristyttävää kuultavaa, koska potilaskertomukset kirjoitetaan myös potilaan oikeusturvan näkökulmasta. Potilaan on tiedettävä, mikä on mahd. diagnoosi, miten hoitaja suunnittelee hoitotyön, mitkä ovat työhypoteeseja jne. Somatiikan puolella ei tulisi kuuloonkaan, ettei potilas tietoihin kirjattaisi ja potilaalle kerrottaisi, mikä tätä oletetaan vaivaavan (vaikka aina ei 100 % varmuutta saataisikaan) ja miksi hänelle jokin hoitomuoto määrätään. Mutta vastaava käytäntö on siis sallittu psykologian puolella. Luulo riittää tiedon väärtiksi eikä sinun terapeuttina tarvitse edes eritellä tai dokumentoida "luulemaasi" joka kuitenkin on itse hoitosuunnitleman perusta (jos jotin suunnitelmaa on ylipäänsä).

        Kyseinen opettaja on itse psykologi, ja psykoterapeutti, pitkän työsaran tehnyt henkilö joka vastasi myös koulutuksen järjestämisestä. On kouluttanut kymmeniä suomalaisia psykodynaamisen suuntauksen terapeutteja. Kukaan opiskelijatovereistani ei ääneen kyseenalaistanut tätä "potilaskertomusten sensurointia" kuin ei muitakaan aika lailla pöyristyttäviä freudilaisia opinkappaleita ja niiden esittämistapaa. Kyseenalaistaminen tapahtui tosin jossain määrin opintojen ulkopuolella. Osa ilmaisi suoraan, etteivät usko mokomaan hölynpölyyn (esim Mahlerin vauvojen seksuaalisuuten ja peniskateuteen liittyvät "havainnot" ) mutta haluavat kuitenkin suorittaa opinnot loppuun voidakseen saada pätevyyden ja avatakseen oman vastaanoton.

        Mutta nämäkin terveellä skeptisyydellä freudiaanisuuteen suhtautuvat opiskelijat tuskin uhraisivat tulevia työtilaisuuksia ja "hyvää yhteistyöilmapiiriä" kyseenalaistamalla näitä vanhoja teorioita, joita on menesteyksellisesti vuosikymmenet lanseerattu varteenotettavana tieteenalana ja kliinisessä työssä sovellettu jotakuinkin totuuksina. Miten paljon psykodynamia on hyödyttänyt potilaita, voi vain arvailla. Meitä terapeutteja se ainakin on hyödyttänyt. "


    • Valta rappeuttaa

      "Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä. Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506). Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.
      Lasten psyykelääkitys on kuitenkin kasvanut suhteettomasti jopa verrattuna tyttöjen masennuksen mahdolliseen lisääntymiseen. Keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle. Santalahti ja Sourander toteavatkin lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun.

      Lapsille määrättyjen psyykenlääkkeiden määrän räjähdysmäinen kasvu kertoo paitsi hoitokulttuurin muutoksesta, myös lääkärien käyttämästä suuresta vallasta. Vallankäyttö korostuu erityisesti lastenpsykiatrien kohdalla, joiden lausunnoilla on usein ratkaiseva merkitys päätettäessä lapsen huostaanotosta tai mahdollisen lasta vastaan tehdyn rikoksen tapahtumisesta.
      Suurin osa lastenpsykiatreista käyttää ammattiinsa liittyvää valtaa vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Kaltoin kohdellun lapsen ja heitä suojelevien vanhempien koettelemukset valitettavan usein jatkuvat heidän asioidessaan lastenpsykiatrien kanssa. Ei ole lainkaan tavatonta, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmoituksen tehnyt vanhempi tai vanhemmat kohtaavatkin mitätöimistä ja oman vanhemmuutensa kyseenalaistamista. HUS:n lastenpsykiatri sai muutama vuosi sitten Etelä-Suomen Lääninhallitukselta huomautuksen erittäin suuresta määrästä virheitä potilasasiakirjoissa, jotka liittyivät seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämiseen. Lääninhallituksen mukaan vanhempien antamien tietojen virheellinen kirjaaminen muutti kuvan koko tapauksesta siten, että vanhempien esittämä epäily vaikutti virheiden vuoksi kummalliselta tai jopa järjenvastaiselta. Lääninhallitus ei katsonut, että tämä olisi voinut johtua vain epäselvyyksistä. Johtuen lastenpsykiatrisen lausunnon ratkaisevasta painoarvosta seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkinnassa, kyseinen rikosprosessi ei huomautuksesta huolimatta kuitenkaan edennyt edes syyteharkintaan.
      Seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen ei näytä olevan ainoa alue, jossa joidenkin lastenpsykiatrien toiminta jättää toivomisen varaa. Nettikeskusteluissa usein esiin nouseva ongelma on vanhempien syyllistäminen lastensa neurologisista oireista, kuten esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä. Lastenpsykiatrian alalla ongelmana ei olekaan vain yleisessä tiedossa oleva palvelujen heikko saatavuus, vaan myös potilaiden ja heidän vanhempiensa riittämätön oikeusturva. Kanteleminen tuottaa parhaassa tapauksessa epäeettisesti toimineelle lastenpsykiatrille huomautuksen muutaman vuoden viiveellä, useimmiten ei sitäkään. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ole ratkaistu, lisäresurssien kohdistaminen lastenpsykiatriaan ei automaattisesti johda lasten mielenterveyden aiempaa parempaan hoitamiseen.
      Maltillisena vasemmistolaisena kannatan sitä, että julkinen valta järjestää terveydenhuollon pääsääntöisesti itse. Lastenpsykiatrian kaksi pääongelmaa, palvelujen riittämättömyys ja niiden tason suuri vaihtelevuus saavat minut kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattamaan poikkeusta: lastenpsykiatrisia palveluja tarvitsevien on saatava käyttöönsä palveluseteli, jonka avulla he voivat ostaa palvelun valitsemastaan paikasta. Lapsia ei saa pakottaa hoitoon paikkoihin, joissa heihin ei suhtauduta kunnioittavasti ja asiallisesti." lainaus Johannes Remy
       

    • Kaksi suuntaa

      Kannattaa muistaa, te Puolueettomia Tarkkailijoita leikkivät yli- ja läpikatselijat, että myös me mikrobeina pidetyt katsomme teitä mikroskooppienne läpi- ja näemme!

      • Kokopäiväkontrollia

        Miksi Suomi tuomittiin ihmisoikeusloukkauksista?
        Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle kaksi tuomiota meidän perheemme ihmisoikeuksien loukkaamisesta, eli tapaus K & T vastaan Suomi. Nyt professorit, lehtorit, Stakesin tutkijat ja sosiaalityöntekijät kilvan todistavat, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Vain lisää rahaa tarvittaisiin viranomaisille - ei meille perheille, jotka taistelemme köyhyysrajan alapuolella lastemme puolesta (HS 12.5., 15.5.,17.5., 18.5.). Suomen hallitus on ilmoittanut sosiaali- ja terveysministeriön suulla, ettei perheellemme mitään väärää ole tehty, vaan tuomioista valitetaan (HS 29.4.).
        Professorit kertovat, että meillä tehdään korkeatasoista moniammatillista työtä, asiat tutkitaan syvällisesti ja analysoidaan huolella omaisten kanssa, vanhempien oikeudet turvataan ja vanhemmuutta tuetaan, lapsen etu ja oikeus toteutuvat. Jos asiat ovat näin hyvin, niin miksi Suomi tuomittiin?
        Kokemuksemme on, että viranomaisen näkökulmasta perhe on syyllinen jo periaatteellisella tasolla. Valitukset hallinto-oikeuksiin eivät auta, vaan viranomainen on oikeassa ja toimii rikkeettömästi. Ihmisoikeustuomioistuin oli eri mieltä, mutta se ei näytä keskustelijoita kiinnostavan, vaan vedotaan siihen, että jotkut vanhemmat ovat riideltyään metrossa poistuneet ja vauva on jätetty vaunuun. Äärimmäisillä esimerkeillä kaikki vanhemmat saadaan yleisön silmissä syyllisiksi ja kaikki viranomaistoimet oikeutetuiksi.
        Jouduimme työttömyyden ja velkaantumisen vuoksi hakemaan toimeentulomme sosiaaliluukulta. Mikä on nöyryyttävänpää kuin lukea papereista, että äiti käyttää liikaa rahaa tupakkaan, ja perhe on tuhlannut lastenlehtiin. Kontrolli joka meihin kohdistui oli liki täysipäiväistä. Siihen riitti rahaa.
        Neljä vuotta meidät alistettiin vasten tahtoamme niin sanottuun tehostettuun perhetyöhön. Kodinhoitaja istui kolme tuntia viikossa sohvalla kutomassa sukkaa ja kyselemässä intiimejä kysymyksiä esim. mitä ehkäisyä käytämme, ja raportoi kaiken sosiaalitoimistoon. Siihen riitti rahaa.
        Loputtomiin stressaaviin kokouksiin, joihin on osallistunut vähintään neljä työntekijää, on ollut varaa, vaikkei tilaisuuksissa ole otettu huomioon, meidän tarpeemme ja toiveemme. Tämäkö on vanhemmuuden tukemista?
        Olemme tavanneet huostaan otettuja lapsiamme kohta 7 vuotta kerran kuukaudessa tarkasti valvottuina, kertaakaan he eivät ole päässeet luoksemme valvomatta. Lautakuntakin totesi, ettei mitään syytä rajoituksiin ole, vaan valvonnan syy on se, että lasten tulee juurtua sijaisperheeseen.
        Pyysimme 40.000 mk korotonta lainaa elämäntilanteemme korjaamiseksi. Valkoisilla mersuillaan kokoukseen tulleet lautamiehet muuttuivat pelkästä ajatuksesta vihreiksi. Kuitenkin lastenkotisijoitus maksoi noin puoli miljoonaa ja sijaisperheelle korvataan 7000 mk kuukaudessa. Sosiaalityöntekijälle korvataan erikseen, että hän viikonloppuina valvoo tapaamisia. Koko projektiin palaa rahaa runsaat 3 miljoonaa kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
        Sen jälkeen kun lapseni riistettiin minulta synnytyspöydältä, en ole koskaan saanut tavata häntä luonnollisissa olosuhteissa. Minua on tarkkailtu kuin matoa purkissa ja kirjattu asiakirjoihin, että en ota luonnollista kontaktia lapseeni. Sitä on pidetty perusteena sille, ettei lasta voida kotiuttaa. On ollut ylivoimaista käyttäytyä äitinä tällaisen tarkkailun alla, kun lapset on lisäksi opetettu sanomaan sijaisäitiä äidiksi. Minä en ole mitään.
        Kun toivuin huostaanoton aiheuttamasta stressiperäisestä psykoosista ja lääkärini totesi minun tervehtyneen ja kykenevän hoitamaan lapsiani, lastensuojelu lähetti asiakirjat tietämättäni helsinkiläiselle lastenpsykiatrille, joka tunnetaan Suomessa siitä, että hän kirjoittaa maksusta halutun lausunnon. Rahaa ei säästelty. Tämän lastenpsykiatrin ja sittemmin myös turkulaisen lastenpsykiatrian professorin mielestä suojelukohde oli sijaisperhe ja lasten olisi hyvä tavata meitä vanhempia vasta murrosiässä. Lausunnot annettiin meitä tai lapsiamme tapaamatta ja ilman oikeutta kommentoida niitä.
        Kun minä isänä hoidin vauvaamme lastenkodissa ja kotilomilla työntekijät antoivat arvosanaksi 10 . He totesivat, että lapsella on edellytykset kasvaa emotionaalisesti tasapainoiseksi ja mahdollisuudet kotiuttamiseen ovat hyvät. Lasta ei kuitenkaan kotiutettu, koska annoin äidin käydä asunnossani katsomassa häntä. Minun olisi pitänyt katkaista suhteet 100%:sesti.
        Viranomaisten laiton menettely kansalaisia kohtaan ei näytä kiinnostavan professoreja ja muita asiantuntijoita, vaan todistellaan kuorossa, että Suomessa kaikki on hyvin ja lapsen etu toteutuu, rahaa vaan tarvittaisiin lisää viranomaistoimintaan. Sitä säästyisi runsaasti, jos tuettaisiin lapsen omaa perhettä, eikä kylvettäisi rahaa ympäriinsä sen todistamiseksi, että vanhemmat ovat kelvottomia.
        K ja T vastaan Suomi


      • oikeusmurhaa
        Kokopäiväkontrollia kirjoitti:

        Miksi Suomi tuomittiin ihmisoikeusloukkauksista?
        Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Suomelle kaksi tuomiota meidän perheemme ihmisoikeuksien loukkaamisesta, eli tapaus K & T vastaan Suomi. Nyt professorit, lehtorit, Stakesin tutkijat ja sosiaalityöntekijät kilvan todistavat, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Vain lisää rahaa tarvittaisiin viranomaisille - ei meille perheille, jotka taistelemme köyhyysrajan alapuolella lastemme puolesta (HS 12.5., 15.5.,17.5., 18.5.). Suomen hallitus on ilmoittanut sosiaali- ja terveysministeriön suulla, ettei perheellemme mitään väärää ole tehty, vaan tuomioista valitetaan (HS 29.4.).
        Professorit kertovat, että meillä tehdään korkeatasoista moniammatillista työtä, asiat tutkitaan syvällisesti ja analysoidaan huolella omaisten kanssa, vanhempien oikeudet turvataan ja vanhemmuutta tuetaan, lapsen etu ja oikeus toteutuvat. Jos asiat ovat näin hyvin, niin miksi Suomi tuomittiin?
        Kokemuksemme on, että viranomaisen näkökulmasta perhe on syyllinen jo periaatteellisella tasolla. Valitukset hallinto-oikeuksiin eivät auta, vaan viranomainen on oikeassa ja toimii rikkeettömästi. Ihmisoikeustuomioistuin oli eri mieltä, mutta se ei näytä keskustelijoita kiinnostavan, vaan vedotaan siihen, että jotkut vanhemmat ovat riideltyään metrossa poistuneet ja vauva on jätetty vaunuun. Äärimmäisillä esimerkeillä kaikki vanhemmat saadaan yleisön silmissä syyllisiksi ja kaikki viranomaistoimet oikeutetuiksi.
        Jouduimme työttömyyden ja velkaantumisen vuoksi hakemaan toimeentulomme sosiaaliluukulta. Mikä on nöyryyttävänpää kuin lukea papereista, että äiti käyttää liikaa rahaa tupakkaan, ja perhe on tuhlannut lastenlehtiin. Kontrolli joka meihin kohdistui oli liki täysipäiväistä. Siihen riitti rahaa.
        Neljä vuotta meidät alistettiin vasten tahtoamme niin sanottuun tehostettuun perhetyöhön. Kodinhoitaja istui kolme tuntia viikossa sohvalla kutomassa sukkaa ja kyselemässä intiimejä kysymyksiä esim. mitä ehkäisyä käytämme, ja raportoi kaiken sosiaalitoimistoon. Siihen riitti rahaa.
        Loputtomiin stressaaviin kokouksiin, joihin on osallistunut vähintään neljä työntekijää, on ollut varaa, vaikkei tilaisuuksissa ole otettu huomioon, meidän tarpeemme ja toiveemme. Tämäkö on vanhemmuuden tukemista?
        Olemme tavanneet huostaan otettuja lapsiamme kohta 7 vuotta kerran kuukaudessa tarkasti valvottuina, kertaakaan he eivät ole päässeet luoksemme valvomatta. Lautakuntakin totesi, ettei mitään syytä rajoituksiin ole, vaan valvonnan syy on se, että lasten tulee juurtua sijaisperheeseen.
        Pyysimme 40.000 mk korotonta lainaa elämäntilanteemme korjaamiseksi. Valkoisilla mersuillaan kokoukseen tulleet lautamiehet muuttuivat pelkästä ajatuksesta vihreiksi. Kuitenkin lastenkotisijoitus maksoi noin puoli miljoonaa ja sijaisperheelle korvataan 7000 mk kuukaudessa. Sosiaalityöntekijälle korvataan erikseen, että hän viikonloppuina valvoo tapaamisia. Koko projektiin palaa rahaa runsaat 3 miljoonaa kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
        Sen jälkeen kun lapseni riistettiin minulta synnytyspöydältä, en ole koskaan saanut tavata häntä luonnollisissa olosuhteissa. Minua on tarkkailtu kuin matoa purkissa ja kirjattu asiakirjoihin, että en ota luonnollista kontaktia lapseeni. Sitä on pidetty perusteena sille, ettei lasta voida kotiuttaa. On ollut ylivoimaista käyttäytyä äitinä tällaisen tarkkailun alla, kun lapset on lisäksi opetettu sanomaan sijaisäitiä äidiksi. Minä en ole mitään.
        Kun toivuin huostaanoton aiheuttamasta stressiperäisestä psykoosista ja lääkärini totesi minun tervehtyneen ja kykenevän hoitamaan lapsiani, lastensuojelu lähetti asiakirjat tietämättäni helsinkiläiselle lastenpsykiatrille, joka tunnetaan Suomessa siitä, että hän kirjoittaa maksusta halutun lausunnon. Rahaa ei säästelty. Tämän lastenpsykiatrin ja sittemmin myös turkulaisen lastenpsykiatrian professorin mielestä suojelukohde oli sijaisperhe ja lasten olisi hyvä tavata meitä vanhempia vasta murrosiässä. Lausunnot annettiin meitä tai lapsiamme tapaamatta ja ilman oikeutta kommentoida niitä.
        Kun minä isänä hoidin vauvaamme lastenkodissa ja kotilomilla työntekijät antoivat arvosanaksi 10 . He totesivat, että lapsella on edellytykset kasvaa emotionaalisesti tasapainoiseksi ja mahdollisuudet kotiuttamiseen ovat hyvät. Lasta ei kuitenkaan kotiutettu, koska annoin äidin käydä asunnossani katsomassa häntä. Minun olisi pitänyt katkaista suhteet 100%:sesti.
        Viranomaisten laiton menettely kansalaisia kohtaan ei näytä kiinnostavan professoreja ja muita asiantuntijoita, vaan todistellaan kuorossa, että Suomessa kaikki on hyvin ja lapsen etu toteutuu, rahaa vaan tarvittaisiin lisää viranomaistoimintaan. Sitä säästyisi runsaasti, jos tuettaisiin lapsen omaa perhettä, eikä kylvettäisi rahaa ympäriinsä sen todistamiseksi, että vanhemmat ovat kelvottomia.
        K ja T vastaan Suomi

        Edellisessä K&T- tapauksessa edunvalvojaa käytettiin eristämään lapset vanhemmistaan. Mitä tapahtuu kun lapselle määrätään lastensuojelun edunvalvoja tekaistun insestisyytteen takia?
        Niko joutui viettämään puolet lapsuudestaan lastenkodissa, vanhemmat pakotettiin eroamaan , äidiltä vaadittiin valheellista tunnustusta ja syyttömät vanhemmat maksavat oikeudenkäyntikuluja lopun ikänsä.

        "EOT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Niko- tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset (v. 1999 mennessä 140 000 € plus korot). Nikon vanhemmat maksavat niitä lopun ikäänsä, Niko itse on sen sijaan vapautettu korvausvelvollisuudesta (alun perin käräjäoikeus olisi pannut hänetkin maksamaan yhteisvastuullisesti korvauksia siitä, että häntä oli aiheettomasti epäilty insestin uhriksi, mutta hovioikeus oli sentään vähän inhimillisempi). Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset eivät näytä myöskään vaikuttavan siihen, miten viranomaiset niiden jälkeen toimivat, eikä niitä edes käsitellä julkisuudessa (Niko and others vs. Finland 27744/95 ratkaistiin Strasbourgissa Suomen valtion vahingoksi 13.12.2005, mutta siitä ei enää kirjoitettu lehdissä mitään; aikaisempia vaiheita lehdet vielä jaksoivat seurata). Jäljelle jää se erittäin merkittävä asia, että ilman Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyä emme tietäisi näistäkään skandaalimaisen huonosti hoidetuista prosesseista juuri mitään – ja suomalaiset viranomaiset voisivat taas kerran vetäytyä salaisuussuojan taakse."
        lainaus J.P. Roos Vääryyskirja


    • Niko- case

      Edelleen ajankohtainen kirjoitus Nikon vanhemmilta:

      "Almqvist ei tunne kentän ammattitaidottomuutta ja kykenemättömyyttä kohdata tätä uutta ongelmaa, joka vasta nyt on nostanut päätään Suomessa. Kuitenkin esim. Sirpa Taskisen toimittamassa kirjassa Lapsen seksuaalisen riiston selvittäminen ja hoito (1994) todetaan: "Väärät epäilyt ovat tilastollisesti todennäköisempiä kuin havaitsematta jääneet hyväksikäytöt. Tämä lisää tarvetta olla hyväksikäyttöepäilyjen tutkimuksissa erityisen huolellinen ja kriittinen."
      Tuntuu pahasti siltä, että Niko-case paljasti Suomessa vasta jäävuoren huipun. Kyse on niin raskaasta syytteestä, että moni vanhempi valitsee survival-strategiakseen vaikenemisen ja mahdolliset uni- ja depressiolääkkeet, koska saattaa olla helpompi elää, kun kukaan ei ympäristössä tiedä, mitä väitetään tapahtuneen. Pahaa ei ole, kun siitä ei puhuta. Liian moni _ etenkin ulkopuolinen _ uskoo, että viranomainen on erehtymätön.
      Ensimmäinen suuri insestihysterian ilmenemismuoto johti Clevelandissa, Englannissa kesällä 1987 useisiin itsemurhiin. Tehdyt virhediagnoosit todettiin liian myöhään. Saimme Suomen tv:ssäkin ollen Menetetty viattomuus 1-2 -ohjelmien perusteella nähdä ja kuulla Edentonin Little Rascals -nimisen lastentarhan työntekijöiden kohtalosta: osa sai elinkautisen tuomion pelkkien todentamattomien epäilyjen pohjalta. Lähempää Euroopasta ja aivan viime vuosilta löytyvät Bjugnin skandaali Norjasta ja Montessori-koulun epäilysyytteet Münsterista Saksasta. Suomalaisten luottamat brittigurut Arnon Bentovim ja Tilman Furniss olivat olleet asialla: ja kas johan löytyi todellinen pedofiilien lauma molemmista paikoista!

      ...Julkisuus medioissa on kuitenkin tällä hetkellä ainoa taisteluase, sillä perheillä ei ole enää muuta tapaa hakea suojelua, kuin julkistaa viranomaisten tekemät vääryydet kontrolloinnin lisäämiseksi, sillä kollegiaalinen lojaalius estää sisäisen kritiikin. Me olemme julkisuudessakin koko ajan halunneet suojata lapsemme ja siksi oikeat nimemme. Haluamme edes jatkossa elää rauhassa ilman menneisyyden stigmoja, jotka toisaalta eivät edes ikinä poistu! Vanhempi poikamme oli 15-vuotias, kun hän sai silmilleen syytteen insestistä; häntä tutkimatta väitettiin hänen olleen sekä uhri että hyväksikäyttäjä. Lastensuojelun nimissä toteutettu logiikka ylsi uskomattomiin suorituksiin! Niko puolestaan joutui elämään melkein puolet lapsuudestaan lastenkodissa, jossa häntä kohdeltiin insestin uhrina, ts. kaikkia vanhempien tapaamisia vartioitiin ja keskustelut katkaistiin, jos ne menivät "väärälle" alueelle.

      Yritimme hakea hallinnolliselta puolelta purkua näille mielivaltaisille toimille, koska rikosoikeudellisen prosessin päätös ei auttanut, vaikka se totesikin isän syyttömäksi. Lääninoikeudet korkeinta hallinto-oikeutta myöten siunasivat - ja aina tuntuvat siunaavan - tehdyt huostaanotot kumileimasimen varmuudella. Varsinaista pseudo-oikeusturvaa perheille, jotka ovat joutuneet ammattitaidottomien viranomaisten kynsiin!

      ..Niko-casessä oli kyse insestiepäilystä, jonka perusteella lastensuojeluviranomaiset pakkohuostaanottivat lapsen ja kotikutoisella ammattitaidollaan ja vihjeillään antoivat ymmärtää, että jos hyväksikäyttäjä muuttaa pois lapsi palautetaan takaisin. Otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
      Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin kesäkuun alussa 1994.
      Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta". Saamme jatkuvasti kuulla insestiepäilytapauksista ympäri Suomea, joista räikeimmissä lapsi uhataan ottaa suoraan synnytyslaitokselta huostaan, koska perheen vanhemman lapsen seksuaalista koskemattomuutta on väitetty loukatun.Vastasyntynytkin olisi siis heti vaarassa, joten pakkohuostaanotto on tarpeen, vaikka ei ole mitään toteen näytettyä evidenssiä insestistä ollut olemassa.
      Minkälaisessa maassa me elämme? Kuinka monta syytöntä mutta insestistä epäiltyä odottaa tuomiotaan tai jo istuu sitä tarmokkaan psykologin "tutkimusten" tuloksena? Onko luulosta tullut tiedon väärtti?
      Nikon äiti, fil.lis.
Nikon isä, fil. maist.

    • Tutkitusti tasotonta

      Lastensuojelun ja psykiatrian rajoittamattomat valtaoikeudet, puuttuva ammattitaito ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuminen yhdistettynä hallinto- oikeusmenettelyyn, edunvalvojaprojektiin,vanhempien puuttuvaan oikeusturvaan ja rikostutkinnan puutteisiin tulee tuhoamaan monien lasten ja perheiden elämän.

      Katarina Finnilä- Tuohimaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksia ja asiantuntijuutta käsittelevän väitöskirjatutkimuksen mukaan tutkittavat ( 300 kpl) sosiaalityöntekijät, lastenpsykiatrit ja psykologit olivat huonosti perehtyneet tieteelliseen kirjallisuuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja heillä oli paljon uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa. Yli puolet piti johdattelevia haastattelumenetelmiä suotavina eivätkä kokeneetkaan ammattilaiset tunnistaneet johdattelevia aineksia haastatteluista.

      Jopa 40% tutkituista uskoi todistetusti käyttökelvottomien menetelmien, kuten leikin tarkkailun, olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta. Tutkittavilla oli myös vahvoja asenteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä eivätkä he siksi kyenneet ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistä epäilyn tutkimisessa.

    • Ilman oikeusturvaa

      Ruotsalainen oikeuspsykologi Lena Hellblom Sjögren on tehnyt Niko-tapauksesta perusteellisen analyysin. Hänen mukaansa viranomaisten toimet vaaransivat lapsen terveen kehityksen. Tutkimusten perusteella vaikuttaa, että näin on tapahtunut monissa vastaavissa tapauksissa.
      Perusteettomien insestisyytösten ruokkima noitavaino satuttaa kaikkein eniten lapsia. Siis juuri heitä, joita lastensuojelun, sosiaalitoimen ja lastenpsykiatrian olisi tarkoitus suojella.
      Sexpon tutkimuspäällikkö Anu Suomela on käynyt läpi pöytäkirjat ja todistusaineistot lukuisista oikeudenkäynneistä, joissa on selvitelty väitteitä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän on analysoinut tutkimusmenetelmien tieteellisyyttä ja myös oikeuskäsittelyjen tasapuolisuutta. Huonolta näyttää.
      Vai miltä kuulostaa lastenpsykiatri, joka ensin keksi omasta päästään, että lapsi on tunnustanut hyväksikäytön ja sitten kieltäytyi kuuntelemasta lapsen vastalauseita. Kun lapsi tämän vuoksi suuttui, psykiatri katsoi vihastumisen syyksi sen, että hyväksikäyttö on niin vaikea aihe käsitellä.
      Suomalaisten psykologien ja psykiatrien käyttämät haastattelumenetelmät antavat vääristynyttä tietoa. Virallisia ohjeita noudatetaan vain harvoin. Kysymyksiä jankutetaan ja lasta johdatellaan antamaan myöntäviä vastauksia. Tietoa hyväksikäytöstä saatetaan kerätä esimerkiksi esittämällä nukkeleikin yhteydessä suggestiivisia kysymyksiä, kuten "mihin isi kosketti".
      Mitä moninaisimmat seikat voidaan lukea oireiksi. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan lapsen kokemaa hyväksikäyttöä ei voida päätellä oireista.
      Etenkin avioerotilanteissa on huolestuttavan yleistä lyödä insestikortti pöytään. Isän oikeudet ovat yleensä siinä vaiheessa vähäiset, eikä lapsiakaan kuunnella. Sosiaalitoimi reagoi syytökseen välittömästi ja isä eristetään perheestä. Aina ei paina edes äidin sana, vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän ja lastenpsykiatrin. Näissä tilanteissa lapsi otetaan huostaan ja eristetään molemmista vanhemmista.
      Jos syyte ei mene läpi, tämä ei vielä tarkoita, että lapsi palautettaisiin kotiin. Esimerkiksi eräs pikkutyttö joutui vastoin tahtoaan kiertämään kahdeksan vuotta sijaiskodista toiseen, vaikka rikostuomioistuimet eivät koko tuona aikana löytäneet näyttöä insestistä.
      Huostaanotosta voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta prosessi vie vuosia, eikä oikeudessa mielellään puututa lastensuojelun toimintaan. Kyseessä on niin arka aihe, että vastuu halutaan lykätä sosiaalityöntekijöille, vaikkei heillä ole oikeudellista eikä tieteellistä pätevyyttä arvioida tilannetta tasapuolisesti.
      ...Julkisuus medioissa on kuitenkin tällä hetkellä ainoa taisteluase, sillä perheillä ei ole enää muuta tapaa hakea suojelua, kuin julkistaa viranomaisten tekemät vääryydet kontrolloinnin lisäämiseksi, sillä kollegiaalinen lojaalius estää sisäisen kritiikin."
      Nyt perheiltä ollaan viemässä tämä viimeinenkin keino saada oikeutta lastensuojelun edunvalvontaprojektin avulla, jossa pelkkä epäily perheen yhteydenotosta julkisuuteen riittää edunvalvojan määräämiseen.
      lähde: Kunnes toisin todistetaan

      • VET:it vauhdissa

        Lastensuojelun ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

        Esimerkki 3.

        "Tapaus alkoi varhaiskeväällä 1995 ja päättyi kantelujen jälkeen vuonna 1999.

        Yksitoistavuotias poika otettiin huhtikuussa 1995 huostaan insestiepäilyn perusteella. Juttu oli lähtenyt liikkeelle suvun joulunvietosta. Äiti ja poika nukkuivat isovanhempien parivuoteessa, ja lattialla nukkunut vanhemman veljen avovaimo oli pelästynyt kuullessaan vuoteesta merkillistä ääntä. Hän ei tiennyt, että pojalla oli tapana heijata itsensä uneen, vaan oletti äidin ja pojan välillä tapahtuneen jotain seksuaalista ja teki lastensuojeluilmoituksen. Poika otettiin­ huos taan ensi vaiheessa kouluaineen ja piirroksen perusteella, joissa ei ollut mitään seksuaaliseksi tulkittavaa, vaan poika kertoi aineessaan toivovansa saavansa koiranpennun. Piirroksessa oli hymyilevä koira. Psykologin mielestä oireellista ja hyväksikäyttöön viittaavaa oli se, että poika oli piirtänyt kuvaan myös itsensä mutta suhteessa koiraan erittäin pieneksi.

        Lastensuojelu teki asiasta tutkintapyynnön poliisille, mutta poliisi ei katsonut aiheelliseksi viedä asiaa syyttäjälle. Poika siirrettiin tutkittavaksi kouluttavaan kasvatusneuvolaan, jossa hänelle tehtiin muun muassa Rorschach-testi. Oikeudessa psykologi todisti, että kortti 4 symboloi naisen sukupuolielintä. Poika oli assosioinut korttiin sanan ”drakula”, joten kyse oli äidin harjoittamasta seksuaalisesta väkivallasta. Psykologin mukaan pojan kiistäminen johtui siitä, että hän pyrki suojelemaan äitiään. Pojan haastatteluista ei äidin vaatimuksesta huolimatta tehty nauhoituksia, mitä perusteltiin pojan intimiteetin suojelemisella. Lääninoikeus kotiutti pojan vuoden 1996 alussa. Tämä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun oikeuden jäsenille selvisi, millaisilla diagnoosivälineillä hyväksikäytön varmentamiseen oli päädytty.

        Prosessin aikana äiti sai vatsahaavan ja laihtui 20 kiloa. Hän kärsi myös vakavista sydänoireista ja unettomuudesta. Poika pelkäsi kotiuduttuaan kaikkia ovelle kolkuttavia ja juoksi piiloon. Hän on nyt täysi-ikäinen eikä ole vieläkään unohtanut viranomaisten hänelle aiheuttamaa traumaa. Äidin kanneltua asiasta TEO:lle lastenpsykiatrian asiantuntija esitti, että äiti oli pitkään imet- tämällä erotisoinut poikansa. Asiantuntija ei tiennyt, että poika syntyi keskosena ja oli niin allerginen, ettei voinut syödä muuta kuin äidinmaitoa. Sen lisäksi kahden vuoden imetys ei ole mitenkään nykyisten tai silloisten ohjeiden vastainen -- päinvastoin, sitä on suositeltu. "
        lainaus Anu Suomela, tutkimuspäällikkö Sexpo


      • LS-identiteetti
        VET:it vauhdissa kirjoitti:

        Lastensuojelun ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

        Esimerkki 3.

        "Tapaus alkoi varhaiskeväällä 1995 ja päättyi kantelujen jälkeen vuonna 1999.

        Yksitoistavuotias poika otettiin huhtikuussa 1995 huostaan insestiepäilyn perusteella. Juttu oli lähtenyt liikkeelle suvun joulunvietosta. Äiti ja poika nukkuivat isovanhempien parivuoteessa, ja lattialla nukkunut vanhemman veljen avovaimo oli pelästynyt kuullessaan vuoteesta merkillistä ääntä. Hän ei tiennyt, että pojalla oli tapana heijata itsensä uneen, vaan oletti äidin ja pojan välillä tapahtuneen jotain seksuaalista ja teki lastensuojeluilmoituksen. Poika otettiin­ huos taan ensi vaiheessa kouluaineen ja piirroksen perusteella, joissa ei ollut mitään seksuaaliseksi tulkittavaa, vaan poika kertoi aineessaan toivovansa saavansa koiranpennun. Piirroksessa oli hymyilevä koira. Psykologin mielestä oireellista ja hyväksikäyttöön viittaavaa oli se, että poika oli piirtänyt kuvaan myös itsensä mutta suhteessa koiraan erittäin pieneksi.

        Lastensuojelu teki asiasta tutkintapyynnön poliisille, mutta poliisi ei katsonut aiheelliseksi viedä asiaa syyttäjälle. Poika siirrettiin tutkittavaksi kouluttavaan kasvatusneuvolaan, jossa hänelle tehtiin muun muassa Rorschach-testi. Oikeudessa psykologi todisti, että kortti 4 symboloi naisen sukupuolielintä. Poika oli assosioinut korttiin sanan ”drakula”, joten kyse oli äidin harjoittamasta seksuaalisesta väkivallasta. Psykologin mukaan pojan kiistäminen johtui siitä, että hän pyrki suojelemaan äitiään. Pojan haastatteluista ei äidin vaatimuksesta huolimatta tehty nauhoituksia, mitä perusteltiin pojan intimiteetin suojelemisella. Lääninoikeus kotiutti pojan vuoden 1996 alussa. Tämä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun oikeuden jäsenille selvisi, millaisilla diagnoosivälineillä hyväksikäytön varmentamiseen oli päädytty.

        Prosessin aikana äiti sai vatsahaavan ja laihtui 20 kiloa. Hän kärsi myös vakavista sydänoireista ja unettomuudesta. Poika pelkäsi kotiuduttuaan kaikkia ovelle kolkuttavia ja juoksi piiloon. Hän on nyt täysi-ikäinen eikä ole vieläkään unohtanut viranomaisten hänelle aiheuttamaa traumaa. Äidin kanneltua asiasta TEO:lle lastenpsykiatrian asiantuntija esitti, että äiti oli pitkään imet- tämällä erotisoinut poikansa. Asiantuntija ei tiennyt, että poika syntyi keskosena ja oli niin allerginen, ettei voinut syödä muuta kuin äidinmaitoa. Sen lisäksi kahden vuoden imetys ei ole mitenkään nykyisten tai silloisten ohjeiden vastainen -- päinvastoin, sitä on suositeltu. "
        lainaus Anu Suomela, tutkimuspäällikkö Sexpo

        Lastensuojelun ja psykologian ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

        Esimerkki 4. ”H.K. v. Finland”

        "Tapaus alkoi sosiaaliviranomaisissa syksyllä 1994 ja tuli isän tietoon tammikuussa 1995. Asia tuli EIT:ssa vireille 1997 ja lopullinen päätös tuli EIT:ltä syyskuussa 2006.

        Viisivuotias tyttö otettiin huostaan yksinhuoltajaisältään insestiepäilyn perusteella. Lastenpsykiatri oli haastatellut tyttöä vuonna 1995 käyttäen johdattelevaa, ennakko-olettamasta lähtevää menetelmää. Lapsi ei tuolloin tuonut esiin mitään insestiin viittaavaa, mutta lastenpsykiatri todisti oikeusistuimissa, että päivähoitajan sosiaalityöntekijöille kertoma masturbointi on merkki seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Haastattelut oli kuitenkin äänitetty, joten niistä oli mahdollista tehdä analyysi rikoskäsittelyä varten.

        Lasta tarkkailtiin ja tutkittiin, mutta yhdessäkään lausunnossa ei arvioida sitä, miten tytön käyttäytymiseen oli vaikuttanut se, että hänet oli erotettu isästään ja siirretty useita kertoja sijaisperheestä toiseen. Lapsella oli isästä erottamisen jälkeen lastenkodissa monenlaisia oireita. Lastenpsykiatri tulkitsi niiden johtuvan siitä, että isä oli kaapannut lapsensa ja piilotellut häntä viranomaisilta liki vuoden. Psykiatrin käsityksen mukaan kaappauksen uhrit kärsivät posttraumaattisesta stressistä. Tyttö itse ei ollut kokenut minkäänlaista kaappausta vaan vietti nuo kuukaudet isoäitinsä kanssa ilman stressitekijöitä.

        Rikostuomioistuimet eivät löytäneet näyttöä rikoksesta. Meni kuitenkin 8 vuotta, ennen kuin lastensuojelu palautti tytön 13-vuotiaana isälleen. EIT antoi tuomionsa siitä, ettei viranomainen ollut tehnyt valituskelpoista päätöstä siirtäessään tytön pois isältään, sekä siitä, ettei tapaamisrajoituksista annettu valituskelpoisia päätöksiä. Hyväksikäyttöön huostaanoton perusteena EIT ei ottanut kantaa vaan katsoi näiden toimien kuuluvan kansallisen viranomaisen harkintavaltaan.

        Haastattelin tytön, kun hän oli 11-vuotias. Hän sanoi minulle pontevasti, ettei halua olla mikään lastenkotilapsi jonka on pakko käydä terapiassa, vaan hän haluaa asua kotonaan, eikä hänen päässään ole mitään vikaa. Valtiovallan puolelta kuitenkin väitettiin EIT:lle, että toimet perustuivat lapsen näkökulmaan. Kohtuudella voidaan sanoa, että tytölle oli lastensuojelun toimin luotu terapian tarpeessa olevan lastenkotilapsen identiteetti, jota hän inhosi. "

        lainaus Anu Suomela , Sexpo


    • Pyykkipoikaterapiaa

      Lastensuojelun ja psykologian ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

      Esimerkki 5. ”R. v. Finland”

      "Tapaus alkoi sosiaaliviranomaisissa vuonna 1992. Se vietiin EIT:een vuonna 1996 ja päättyi EIT:n tuomioon toukokuussa 2005.

      Viisivuotias poika otettiin huostaan isältään tämän ”kasvatuskyvyttömyyden” vuoksi ja sijoitettiin lastenkodin kautta sijaisperheeseen. Lastenkodissa epäiltiin insestiä, kun poika oli ikävissään hiplannut pippeliään. Tästä oli rangaistu laittamalla siihen pyykkipoika. Poikaa oli kuritettu kiroilusta pesemällä suu saippualla. Isä ei lastenkodissa saanut pitää poikaa sylissä insestiepäilyn takia. Valvomattomia tapaamisia ei sallittu.

      Isä vaati jatkuvasti lasta palautettavaksi, mutta lastensuojelu vetosi lastenpsykiatrin toistuviin lausuntoihin, joiden mukaan isä ei ollut riittävän kyvykäs kasvattaja. Lastenpsykiatri kirjoitteli lausuntoja isää edes tapaamatta. Sosiaalityöntekijät kirjasivat, että poikaa ei tulla koskaan kotiuttamaan eikä insestiäkään ole suljettu pois.

      Isän ja pojan tapaamisia rajoitettiin laittomasti kolmen vuo den ajan. Asiamies sai rajoittamisesta valituskelpoisen päätöksen vasta kun vetosi istuvaan oikeusministeriin, jonka kautta Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto otti yhteyttä kunnan sosiaalijohtajaan. Tämän seurauksena tapaamiset vähennettiin puoleen. Valtiovallan puolelta esitettiin EIT:lle, ettei rajoituksia tule ottaa käsittelyyn, koska asia hoitui kiitettävästi kansallisella tasolla oikeusasiamiehen interventiolla.

      Lasta itseään ei koko prosessin aikana haastateltu, vaan häntä ”tarkkailtiin”. Hänen oireilunsa syitä ei koskaan arvioitu ottamalla huomioon viranomaisen interventioiden vaikutusta. Murrosiässä poika oireili voimakkaasti ja joutui useita kertoja mielisairaalaan, josta hänet siir rettiin 18-vuotiaana nuorisokotiin. Hän ei palannut sen koommin sijaisperheeseen tai isälleen. Tietenkään ei voida tietää, miten pojan elämä olisi mennyt, jos hän olisi saanut asua isänsä kanssa. Se ei olisi kuitenkaan missään nimessä voinut mennä tätä huonommin, vaikka hänet oli otettu valtiovallan hyvään huomaan.

      EIT katsoi, että viranomainen oli loukannut ihmisoikeussopimusta päättäessään, ettei lasta pyritä kotiuttamaan. Tuomio tuli myös tapaamisten laittomasta rajoittamisesta. Isä ei hyväksynyt sitä, että valtio velvoitetaan maksamaan hänelle kompensaatiota perhe-elämän menettämisestä, vaan totesi sellaisen vain muistuttavan häntä vääryyksistä, joiden kohteeksi hän oli joutunut. "

      lainaus Anu Suomela,Sexpo

      • Johdata ja painosta

        Lastensuojelun ja psykologian ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

        Esimerkki 7.

        "Tapaus alkoi elokuussa 2003, eikä kaikkiin kanteluihin ole vielä saatu ratkaisua lokakuussa 2006.

        Elokuussa 2003 uusmaalaisessa pikkukunnassa asuvan perheen oveen koputti kaksi sosiaalityöntekijää. He ilmoittivat äidille, että perheen 3-vuotias tytär on otettu pakkohuostaan perhepäivähoitajan insesti-ilmoituksen perusteella ja siirretty asumaan tämän luo. Samalla tapaamiset kiellettiin ilman valituskelpoisia päätöksiä ensin lyhyiksi, sitten pidemmiksi ajoiksi. Isä sai ensimmäisen kerran tavata tytärtään sairaalan tutkimusosastolla noin neljä kuu kautta huostaanotosta.

        Perhepäivähoitaja, joka oli aikaisemminkin tehnyt insesti-ilmoituksia hoidossaan olleista lapsista, kertoi tytön olevan itkuinen ja masturboivan. Hän väitti tytön sanoneen, että hänet sidotaan kiinni ja hänestä otetaan valokuvia. Päivähoitajan mukaan tyttö myös pelkää kameroita eikä halua mennä kotiin. Vanhemmat tai isovanhemmat eivät olleet huomanneet tytön mas turboivan tai itkeskelevän kotona ja luonnehtivat häntä poikkeuksellisen reippaaksi lapseksi. Joudutaan kysymään, mikä päivähoidossa mahtoi aiheuttaa väitetyn käyttäytymisen.

        Poliisi tutki asian ja oli sairaalan tekemien tutkimusten ja lausuntojen perusteella sitä miel tä, että sekä isä että äiti olivat syyllistyneet rikokseen. Tosin sen koommin sairaala kuin poliisikaan eivät osanneet yksilöidä, millaisesta hyväksikäytöstä oli ollut kyse. Sairaalan haas tatteluissa tytöltä kysyttiin valokuvaamisesta ja narulla sitomisesta sekä siitä, oliko paikalla muita kuin isä ja äiti. Ehkä siis oletettiin, että kyseessä olisi lapsipornoa tuottava pedofiilijoukko.

        Asiaa tutkinut ja lasta haastatellut sairaala oli muodollisesti käyttänyt apunaan Stakesin ohjeita. Lapsen haastattelunauhoitukset kuitenkin paljastivat, ettei ohjeistusta ollut lainkaan ymmärretty vaan käytössä olivat ennakko-olettamasta johtuvat johdattelevat ja painostavat metodit, joilla haluttiin varmentaa päivähoitajan kertomat asiat.
        Tytön haastattelussa oli mukana psykologin lisäksi lastenpsykiatri. Hän oli varustautunut narulla, jolla psykologi yritti saada tyttöä näyttämään psykologin jaloista, mistä kohdasta häntä itseään oli sidottu. Tutkimusvälineinä käytettiin lisäksi nukkekotia, jolla tytön olisi tullut ”leik kiä, että tämä on isä, tämä äiti ja tämä sinä itse”. Lasta pommitettiin jatkuvasti kysymyksillä ”kuka on satuttanut?”, ”mihin sattui?”, ”mihin teki kipeää?”, joihin hän ei osannut vastata mitään. Lausunnossa viitattiin myös siihen, että lapsi ei halunnut kotiin. Kyseinen väite on psykologin ennakko-olettamasta johtuva väärintulkinta siitä, mitä lapsi itse haastattelussa sanoo.

        Sairaalan lausunnossa esitettiin joukko vaihtoehtoisia hypoteeseja muttei yksilöintiä siitä, mitkä seikat tukisivat tai sulkisivat pois muut kuin hyväksikäyttöä tukevat hypoteesit. Hyväksikäytön varmentumista osoitti tytön käyttäytyminen. Haastattelujen lisäksi tehtiin niin sanottu MIM-vuorovaikutusarvio (Marschac Interaction Method) siitä, miten vanhemmat toimivat testitilanteessa lapsensa kanssa. MIM ei ole tieteellisesti testattu tutkimusmenetelmä, ja sillä pyritään arvioimaan, missä vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudelleen. Testissä vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.

        Arvio tehtiin lapsen olleen erotettuna vanhemmistaan neljä kuukautta. Vanhemmat olivat tilanteesta erittäin stressaantuneita, kun käynnissä oli heihin kohdistuva rikostutkinta lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä. Vanhempien ja lapsen vuorovaikutustilanteita seurannut psykologi kiinnitti huomiota siihen, että äiti oli vähäpuheinen ja isän ja lapsen välisessä tilanteessa oli jännittynyt tunnelma. Lausunnossa huomautetaan myös, että äidin ja lapsen väliltä puuttui läheinen kontakti. Ohjeissa kuitenkin määrätään, että vanhempi ja lapsi istuvat omilla tuoleillaan. Sairaalan lausunnossa tuettiin näillä subjektiivisilla tulkinnoilla käsitystä siitä, että hyväksikäyttö oli tapahtunut. Tutkinnan jälkeen lapselle tehtiin testejä, joissa todettiin hänen kärsivän traumasta. Hänelle suositeltiin pitkäaikaista terapiaa. Viranomaisen intervention vaikutusta vanhempien tai lapsen käyttäytymiseen ei arvioitu.

        Asia eteni syyttäjälle, joka pitkän kädenväännön jälkeen teki syyttämättäjättämispäätöksen päivää ennen kuin asia tuli hallinto-oikeuden käsittelyyn. Hallinto-oikeus poikkeuksellisesti määräsi lapsen välittömästi kotiutettavaksi. Ratkaisu saattoi johtua siitä, että asiantuntijajäsenenä oli uutta tutkimusohjeistusta laatineen työryhmän puheenjohtaja.

        TEO antoi lasta johdattelevasti haastatelleelle nuorelle psykologille huomautuksen vastaisuuden varalle. Myös haastatteluissa mukana ollut psykiatri sai vaisun huomautuksen, vaikka häntä oli jo aikaisemminkin huomautettu vastaavasta menettelystä. "

        lainaus Anu Suomela, Sexpo


      • Liimattu laillisuus
        Johdata ja painosta kirjoitti:

        Lastensuojelun ja psykologian ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

        Esimerkki 7.

        "Tapaus alkoi elokuussa 2003, eikä kaikkiin kanteluihin ole vielä saatu ratkaisua lokakuussa 2006.

        Elokuussa 2003 uusmaalaisessa pikkukunnassa asuvan perheen oveen koputti kaksi sosiaalityöntekijää. He ilmoittivat äidille, että perheen 3-vuotias tytär on otettu pakkohuostaan perhepäivähoitajan insesti-ilmoituksen perusteella ja siirretty asumaan tämän luo. Samalla tapaamiset kiellettiin ilman valituskelpoisia päätöksiä ensin lyhyiksi, sitten pidemmiksi ajoiksi. Isä sai ensimmäisen kerran tavata tytärtään sairaalan tutkimusosastolla noin neljä kuu kautta huostaanotosta.

        Perhepäivähoitaja, joka oli aikaisemminkin tehnyt insesti-ilmoituksia hoidossaan olleista lapsista, kertoi tytön olevan itkuinen ja masturboivan. Hän väitti tytön sanoneen, että hänet sidotaan kiinni ja hänestä otetaan valokuvia. Päivähoitajan mukaan tyttö myös pelkää kameroita eikä halua mennä kotiin. Vanhemmat tai isovanhemmat eivät olleet huomanneet tytön mas turboivan tai itkeskelevän kotona ja luonnehtivat häntä poikkeuksellisen reippaaksi lapseksi. Joudutaan kysymään, mikä päivähoidossa mahtoi aiheuttaa väitetyn käyttäytymisen.

        Poliisi tutki asian ja oli sairaalan tekemien tutkimusten ja lausuntojen perusteella sitä miel tä, että sekä isä että äiti olivat syyllistyneet rikokseen. Tosin sen koommin sairaala kuin poliisikaan eivät osanneet yksilöidä, millaisesta hyväksikäytöstä oli ollut kyse. Sairaalan haas tatteluissa tytöltä kysyttiin valokuvaamisesta ja narulla sitomisesta sekä siitä, oliko paikalla muita kuin isä ja äiti. Ehkä siis oletettiin, että kyseessä olisi lapsipornoa tuottava pedofiilijoukko.

        Asiaa tutkinut ja lasta haastatellut sairaala oli muodollisesti käyttänyt apunaan Stakesin ohjeita. Lapsen haastattelunauhoitukset kuitenkin paljastivat, ettei ohjeistusta ollut lainkaan ymmärretty vaan käytössä olivat ennakko-olettamasta johtuvat johdattelevat ja painostavat metodit, joilla haluttiin varmentaa päivähoitajan kertomat asiat.
        Tytön haastattelussa oli mukana psykologin lisäksi lastenpsykiatri. Hän oli varustautunut narulla, jolla psykologi yritti saada tyttöä näyttämään psykologin jaloista, mistä kohdasta häntä itseään oli sidottu. Tutkimusvälineinä käytettiin lisäksi nukkekotia, jolla tytön olisi tullut ”leik kiä, että tämä on isä, tämä äiti ja tämä sinä itse”. Lasta pommitettiin jatkuvasti kysymyksillä ”kuka on satuttanut?”, ”mihin sattui?”, ”mihin teki kipeää?”, joihin hän ei osannut vastata mitään. Lausunnossa viitattiin myös siihen, että lapsi ei halunnut kotiin. Kyseinen väite on psykologin ennakko-olettamasta johtuva väärintulkinta siitä, mitä lapsi itse haastattelussa sanoo.

        Sairaalan lausunnossa esitettiin joukko vaihtoehtoisia hypoteeseja muttei yksilöintiä siitä, mitkä seikat tukisivat tai sulkisivat pois muut kuin hyväksikäyttöä tukevat hypoteesit. Hyväksikäytön varmentumista osoitti tytön käyttäytyminen. Haastattelujen lisäksi tehtiin niin sanottu MIM-vuorovaikutusarvio (Marschac Interaction Method) siitä, miten vanhemmat toimivat testitilanteessa lapsensa kanssa. MIM ei ole tieteellisesti testattu tutkimusmenetelmä, ja sillä pyritään arvioimaan, missä vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudelleen. Testissä vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.

        Arvio tehtiin lapsen olleen erotettuna vanhemmistaan neljä kuukautta. Vanhemmat olivat tilanteesta erittäin stressaantuneita, kun käynnissä oli heihin kohdistuva rikostutkinta lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä. Vanhempien ja lapsen vuorovaikutustilanteita seurannut psykologi kiinnitti huomiota siihen, että äiti oli vähäpuheinen ja isän ja lapsen välisessä tilanteessa oli jännittynyt tunnelma. Lausunnossa huomautetaan myös, että äidin ja lapsen väliltä puuttui läheinen kontakti. Ohjeissa kuitenkin määrätään, että vanhempi ja lapsi istuvat omilla tuoleillaan. Sairaalan lausunnossa tuettiin näillä subjektiivisilla tulkinnoilla käsitystä siitä, että hyväksikäyttö oli tapahtunut. Tutkinnan jälkeen lapselle tehtiin testejä, joissa todettiin hänen kärsivän traumasta. Hänelle suositeltiin pitkäaikaista terapiaa. Viranomaisen intervention vaikutusta vanhempien tai lapsen käyttäytymiseen ei arvioitu.

        Asia eteni syyttäjälle, joka pitkän kädenväännön jälkeen teki syyttämättäjättämispäätöksen päivää ennen kuin asia tuli hallinto-oikeuden käsittelyyn. Hallinto-oikeus poikkeuksellisesti määräsi lapsen välittömästi kotiutettavaksi. Ratkaisu saattoi johtua siitä, että asiantuntijajäsenenä oli uutta tutkimusohjeistusta laatineen työryhmän puheenjohtaja.

        TEO antoi lasta johdattelevasti haastatelleelle nuorelle psykologille huomautuksen vastaisuuden varalle. Myös haastatteluissa mukana ollut psykiatri sai vaisun huomautuksen, vaikka häntä oli jo aikaisemminkin huomautettu vastaavasta menettelystä. "

        lainaus Anu Suomela, Sexpo

        Lastensuojelun ala-arvoiset tutkinta- ja tuomioistuinkäytännöt

        "Lasten seksuaalisen hyväksikäytön oikeuspsykologiseen perinteeseen perustuvia uusia ohjeita ei ole ymmärretty eikä noudatettu kaikissa tutkimusyksiköissä. Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla, tosin niin, että peili-ikkunan takana on poliisi. Poliisia tai syyttäjiä – tai myöskään tuomioistuimien jäseniä – ei ole riittävästi koulutettu lapsen oikeuspsykologisen haastattelun menetelmiin. Räikeinkin johdattelu ja lapsen painostaminen sallitaan.

        Ainoa näkyvä muutos on se, että lausunnoissa esitetyn tutkimuksen lopputuloksen päälle on ”liimattu” Stakesin ohjeissa oleva muodollinen kaava hypoteesien testaamisesta. Tätä perusperiaatetta ei ole kuitenkaan vielä sisäistetty eikä erilaisia hypoteeseja tukevia tai poissulkevia seikkoja ole osattu kirjata, koska teoreettinen lähtökohta on jäänyt ymmärtämättä. Ennakko-olettama siitä, että hyväksikäyttö on tapahtunut, näyttää edelleen olevan haastatteluja määrittävä lähtökohta. Haastattelijoiden kompastuskivenä on se, että jos heillä on syytöksen esittäneen henkilön antamat tiedot, he eivät kykene irtaantumaan tästä viitekehyksestä ja neutraalisti pohtimaan, mistä syytökset ovat lähteneet liikkeelle. Keskeisin ongelma näyttää edelleen olevan se, että haastattelijat eivät joko itse katso nauhoituksiaan tai heillä ei ole minkäänlaista käsitystä neutraalin ja johdattelevan haastattelun eroista.

        Kun anatomiset nuket julistettiin pannaan, on tilalle otettu tavallisia nukkeja, joiden hameiden alle ja pöksyihin lapsi laitetaan kurkistelemaan ja kertomaan, mitä hän näkee. Käytössä ovat myös nukketalot, joilla ”leikitään että…”. Eräässä tutkimusyksikössä on pienille lapsille tarkoitettuja yhden palan pelejä, jotka ovat käsiä. Niillä päästään helposti johdattelemaan lapsi koskettelemiseen ja kysymykseen ”mihin isi kosketti?”. Perheiden vuorovaikutusta tutkitaan lasipurkkitesteillä, joissa peiliseinän takana olevat tarkkailijat tulkitsevat lapsen käyttäytymistä vanhemman seurassa. Tulkinnat naamioidaan muodollisilla hypoteeseilla tieteen viittaan ja tarjoillaan oikeudelle kliinisen asiantuntijan analysoimana totuutena.

        Lapsen haastattelua ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä ei saa ohjata ennakko-olettama siitä, mitä on tapahtunut. Tästä on tehty vakuuttavaa tieteellistä tutkimusta ja konkreettisin esimerkein on osoitettu kliinikoiden tyypilliset virheet. On yllättävää havaita, että sen koommin kliinikot itse kuin oikeusistuimetkaan eivät ole perehtyneet näihin tutkimuksiin, vaan haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista. "

        A. Suomela


      • Periaatteet esiin
        Liimattu laillisuus kirjoitti:

        Lastensuojelun ala-arvoiset tutkinta- ja tuomioistuinkäytännöt

        "Lasten seksuaalisen hyväksikäytön oikeuspsykologiseen perinteeseen perustuvia uusia ohjeita ei ole ymmärretty eikä noudatettu kaikissa tutkimusyksiköissä. Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla, tosin niin, että peili-ikkunan takana on poliisi. Poliisia tai syyttäjiä – tai myöskään tuomioistuimien jäseniä – ei ole riittävästi koulutettu lapsen oikeuspsykologisen haastattelun menetelmiin. Räikeinkin johdattelu ja lapsen painostaminen sallitaan.

        Ainoa näkyvä muutos on se, että lausunnoissa esitetyn tutkimuksen lopputuloksen päälle on ”liimattu” Stakesin ohjeissa oleva muodollinen kaava hypoteesien testaamisesta. Tätä perusperiaatetta ei ole kuitenkaan vielä sisäistetty eikä erilaisia hypoteeseja tukevia tai poissulkevia seikkoja ole osattu kirjata, koska teoreettinen lähtökohta on jäänyt ymmärtämättä. Ennakko-olettama siitä, että hyväksikäyttö on tapahtunut, näyttää edelleen olevan haastatteluja määrittävä lähtökohta. Haastattelijoiden kompastuskivenä on se, että jos heillä on syytöksen esittäneen henkilön antamat tiedot, he eivät kykene irtaantumaan tästä viitekehyksestä ja neutraalisti pohtimaan, mistä syytökset ovat lähteneet liikkeelle. Keskeisin ongelma näyttää edelleen olevan se, että haastattelijat eivät joko itse katso nauhoituksiaan tai heillä ei ole minkäänlaista käsitystä neutraalin ja johdattelevan haastattelun eroista.

        Kun anatomiset nuket julistettiin pannaan, on tilalle otettu tavallisia nukkeja, joiden hameiden alle ja pöksyihin lapsi laitetaan kurkistelemaan ja kertomaan, mitä hän näkee. Käytössä ovat myös nukketalot, joilla ”leikitään että…”. Eräässä tutkimusyksikössä on pienille lapsille tarkoitettuja yhden palan pelejä, jotka ovat käsiä. Niillä päästään helposti johdattelemaan lapsi koskettelemiseen ja kysymykseen ”mihin isi kosketti?”. Perheiden vuorovaikutusta tutkitaan lasipurkkitesteillä, joissa peiliseinän takana olevat tarkkailijat tulkitsevat lapsen käyttäytymistä vanhemman seurassa. Tulkinnat naamioidaan muodollisilla hypoteeseilla tieteen viittaan ja tarjoillaan oikeudelle kliinisen asiantuntijan analysoimana totuutena.

        Lapsen haastattelua ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä ei saa ohjata ennakko-olettama siitä, mitä on tapahtunut. Tästä on tehty vakuuttavaa tieteellistä tutkimusta ja konkreettisin esimerkein on osoitettu kliinikoiden tyypilliset virheet. On yllättävää havaita, että sen koommin kliinikot itse kuin oikeusistuimetkaan eivät ole perehtyneet näihin tutkimuksiin, vaan haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista. "

        A. Suomela

        Asiakkaan kannattaa aina ennen psykiatrian tai psykologian yksikköön joutumista varmistaa kummalla, insesti- vai homoseksuaalisuusperiaatteella yksikössä toimitaan.


      • Stasin uhri
        Johdata ja painosta kirjoitti:

        Lastensuojelun ja psykologian ammattitaito- ja oikeusturvaongelmia

        Esimerkki 7.

        "Tapaus alkoi elokuussa 2003, eikä kaikkiin kanteluihin ole vielä saatu ratkaisua lokakuussa 2006.

        Elokuussa 2003 uusmaalaisessa pikkukunnassa asuvan perheen oveen koputti kaksi sosiaalityöntekijää. He ilmoittivat äidille, että perheen 3-vuotias tytär on otettu pakkohuostaan perhepäivähoitajan insesti-ilmoituksen perusteella ja siirretty asumaan tämän luo. Samalla tapaamiset kiellettiin ilman valituskelpoisia päätöksiä ensin lyhyiksi, sitten pidemmiksi ajoiksi. Isä sai ensimmäisen kerran tavata tytärtään sairaalan tutkimusosastolla noin neljä kuu kautta huostaanotosta.

        Perhepäivähoitaja, joka oli aikaisemminkin tehnyt insesti-ilmoituksia hoidossaan olleista lapsista, kertoi tytön olevan itkuinen ja masturboivan. Hän väitti tytön sanoneen, että hänet sidotaan kiinni ja hänestä otetaan valokuvia. Päivähoitajan mukaan tyttö myös pelkää kameroita eikä halua mennä kotiin. Vanhemmat tai isovanhemmat eivät olleet huomanneet tytön mas turboivan tai itkeskelevän kotona ja luonnehtivat häntä poikkeuksellisen reippaaksi lapseksi. Joudutaan kysymään, mikä päivähoidossa mahtoi aiheuttaa väitetyn käyttäytymisen.

        Poliisi tutki asian ja oli sairaalan tekemien tutkimusten ja lausuntojen perusteella sitä miel tä, että sekä isä että äiti olivat syyllistyneet rikokseen. Tosin sen koommin sairaala kuin poliisikaan eivät osanneet yksilöidä, millaisesta hyväksikäytöstä oli ollut kyse. Sairaalan haas tatteluissa tytöltä kysyttiin valokuvaamisesta ja narulla sitomisesta sekä siitä, oliko paikalla muita kuin isä ja äiti. Ehkä siis oletettiin, että kyseessä olisi lapsipornoa tuottava pedofiilijoukko.

        Asiaa tutkinut ja lasta haastatellut sairaala oli muodollisesti käyttänyt apunaan Stakesin ohjeita. Lapsen haastattelunauhoitukset kuitenkin paljastivat, ettei ohjeistusta ollut lainkaan ymmärretty vaan käytössä olivat ennakko-olettamasta johtuvat johdattelevat ja painostavat metodit, joilla haluttiin varmentaa päivähoitajan kertomat asiat.
        Tytön haastattelussa oli mukana psykologin lisäksi lastenpsykiatri. Hän oli varustautunut narulla, jolla psykologi yritti saada tyttöä näyttämään psykologin jaloista, mistä kohdasta häntä itseään oli sidottu. Tutkimusvälineinä käytettiin lisäksi nukkekotia, jolla tytön olisi tullut ”leik kiä, että tämä on isä, tämä äiti ja tämä sinä itse”. Lasta pommitettiin jatkuvasti kysymyksillä ”kuka on satuttanut?”, ”mihin sattui?”, ”mihin teki kipeää?”, joihin hän ei osannut vastata mitään. Lausunnossa viitattiin myös siihen, että lapsi ei halunnut kotiin. Kyseinen väite on psykologin ennakko-olettamasta johtuva väärintulkinta siitä, mitä lapsi itse haastattelussa sanoo.

        Sairaalan lausunnossa esitettiin joukko vaihtoehtoisia hypoteeseja muttei yksilöintiä siitä, mitkä seikat tukisivat tai sulkisivat pois muut kuin hyväksikäyttöä tukevat hypoteesit. Hyväksikäytön varmentumista osoitti tytön käyttäytyminen. Haastattelujen lisäksi tehtiin niin sanottu MIM-vuorovaikutusarvio (Marschac Interaction Method) siitä, miten vanhemmat toimivat testitilanteessa lapsensa kanssa. MIM ei ole tieteellisesti testattu tutkimusmenetelmä, ja sillä pyritään arvioimaan, missä vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudelleen. Testissä vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.

        Arvio tehtiin lapsen olleen erotettuna vanhemmistaan neljä kuukautta. Vanhemmat olivat tilanteesta erittäin stressaantuneita, kun käynnissä oli heihin kohdistuva rikostutkinta lapsen seksuaalisesta pahoinpitelystä. Vanhempien ja lapsen vuorovaikutustilanteita seurannut psykologi kiinnitti huomiota siihen, että äiti oli vähäpuheinen ja isän ja lapsen välisessä tilanteessa oli jännittynyt tunnelma. Lausunnossa huomautetaan myös, että äidin ja lapsen väliltä puuttui läheinen kontakti. Ohjeissa kuitenkin määrätään, että vanhempi ja lapsi istuvat omilla tuoleillaan. Sairaalan lausunnossa tuettiin näillä subjektiivisilla tulkinnoilla käsitystä siitä, että hyväksikäyttö oli tapahtunut. Tutkinnan jälkeen lapselle tehtiin testejä, joissa todettiin hänen kärsivän traumasta. Hänelle suositeltiin pitkäaikaista terapiaa. Viranomaisen intervention vaikutusta vanhempien tai lapsen käyttäytymiseen ei arvioitu.

        Asia eteni syyttäjälle, joka pitkän kädenväännön jälkeen teki syyttämättäjättämispäätöksen päivää ennen kuin asia tuli hallinto-oikeuden käsittelyyn. Hallinto-oikeus poikkeuksellisesti määräsi lapsen välittömästi kotiutettavaksi. Ratkaisu saattoi johtua siitä, että asiantuntijajäsenenä oli uutta tutkimusohjeistusta laatineen työryhmän puheenjohtaja.

        TEO antoi lasta johdattelevasti haastatelleelle nuorelle psykologille huomautuksen vastaisuuden varalle. Myös haastatteluissa mukana ollut psykiatri sai vaisun huomautuksen, vaikka häntä oli jo aikaisemminkin huomautettu vastaavasta menettelystä. "

        lainaus Anu Suomela, Sexpo

        Juuri näin. Nuo puskarit saavat touhuta mitä haluavat, ilman seurauksia.

        Kuinka paljon vahinkoa nämä kyvyttömät terroristit saavat aikaan?


    • Alistetut lapset

      Kirjassaan Leikkiminen kielletty Laajarinne pohtii, ovatko nykyajan lapset ja nuoret edellisiä sukupolvia häiriintyneempiä, vieraantuneempia tai huonokäytöksisempiä.
      Laajarinteen pääväite on, että eivät ole. Myöskin lasten vanhemmat ovat edellissukupolvia fiksumpaa väkeä, joka osaa ottaa huomioon lapsensa.
      Silti yhteiskunnassamme on käytänteitä, jotka ovat huonoja ja voivat olla haitaksi lapsille ja nuorille, myöskin aikuisille.

      Laajarinne käsittelee koululaitosta, lastensuojelua ja yleensäkin
      yhteiskuntamme asennetta, jossa raha on tärkeintä ja ihmiset on kaikessa valjastettu palvelemaan rahaa ja olemaan hyödyllisiä.
      Yhteiskunta, joka Laajarinteen mukaan haluaa alistaa lapset ja nuoret tottelevaisiksi, on onnistunut ns. kilttien tyttöjen kohdalla parhaiten. Ongelmana on se, että samat tytöt pyrkivät ja pääsevät koulutuksiin ja sitä myöten päätyvät opettajiksi( sosiaalityöntekijöiksi ja psykologeiksi), eivätkä osaa kohdata niitä toisenlaisia lapsia, jotka eivät suostu alistumaan. 

      Laajarinne huomauttaa, että monesti huostaanottojen perusteena ovat koulunkäyntiongelmat eivätkä kotiongelmat. Useimmat adhd-lapset osaavat mainiosti keskittyä, jos he tekevät itselleen mielekkäitä tehtäviä. Miksi vian katsotaan olevan lapsen aivoissa, eikö pikemminkin koulussa?
      Miksi lapseen suhtaudutaan kuin projektiin, joka pitäisi saada valmiiksi sovitussa aikataulussa?

      Lastenkulttuurikaan ei ole lasten omaa vaan lapsille suunnattua, aikuisten kontrolloimaa. Lasten ja nuorten taiteen esiintymispaikat, työvälineet ja jakelukanavat ovat aikuisten hallussa. Lapsen taide on jopa vaarallista. Huostaanotto on valmis, kun psykologi näkee lapsen vahasta pyörittelemän tai kynällä piirtämän pötkylän, tikarin tai ampuma-aseen pedofiliasta todistavana fallossymbolina..

      Miksi pelkäämme lapsuutta? Miksi rakastamme lasta vain sellaisena, jollaiseksi haluamme hänet muuttaa: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä, tuottavuusperformansseja) tekeväksi, oman (ruumiinsa) kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmäämme ennakoitavalla tavalla?

      Sitouttaminen yhteiseen kontrolliin aloitetaan päiväkotien kehityskeskusteluissa ja sitä jatketaan luku- ja kirjoitustaidon myötä itsearviointilomakkeilla. (”Osaan kuunnella ja noudattaa annettuja ohjeita hyvin / melko hyvin / kohtalaisesti / huonosti.”) Vanhanaikaista kurijärjestelmää vastaan oli mahdollista kapinoida. Manipuloitua itseään vastaan se on vaikeampaa. Lapsi oppii hyväksymään annettujen ohjeiden noudattamisen hyväksi osaamiseksi.

      Lapsia kytätään tiukemmin kuin koskaan ennen, heidän ainoa nuoruutensa tuhlataan koulussa ja liian työläissä ja tylsissä harrastuksissa, heitä viedään kodeistaan (huostaanotetaan), huumataan (lääkitään) ja suljetaan erilaisiin laitoksiin. Laajarinteen mukaan nämä "lasten hyväksi" tehtävät toimenpiteet ovat monesti täysin mielivaltaisia, epäoikeudenmukaisia ja julmia. Oikeastaan, jos asiaa yhtään tarkemmin ajattelee, kaikki lapsemme elävät totalitarismissa. Jo lähtötilanne on heille melkoisen epäreilu ja saattaa kaikki uhmaikäisten ja teinien raivokohtaukset ymmärrettävään valoon.

      Miksi rakastamme lasta vain sellaisena, jollaiseksi haluamme hänet muuttaa? Miksi pelkäämme äänekästä, liikkuvaa ja monennäköistä lapsuutta?
      Ajatus lapsen keskeneräisyydestä on kasvatustyön ydintä. ”Keskeisimpien kasvatustavoitteiden luettelo on loppumaton vaatimusten sarja, ja niinpä onnistuneesti kasvatettu ihminen ei koskaan eläessään ole sitä, mitä hänen pitäisi olla.”

      Kirjan vaatimus on: sen sijaan, että muutamme lapset yhteiskuntaan sopiviksi, yhteiskunta pitäisi muuttaa lapsille sopivaksi.
      Jos et halua lapsestasi vaihtoehdottoman yhteiskunnan pelilaudalle pelkkää arvotonta pelinappulaa, lue tämä kirja!

      Myös kaikkien opettajien, psykologien ja sosiaalityöntekijöiden olisi syytä lukea tämä kirja.

      • Sellaista poliisival

        Tulee mieleen näistä lastensuojelujutuosta, että sinne ohjautuu lähinnä erittäin sairaita yksilöitä. Kukaan normaalijärkinen ei edes keksisi noin perverssejä ajatuksia. Siis pitääkö yleistää? Lastensuojeluun hakeutuvat vainoharhaiset pervot terrorisoimaan muita sairailla kuvitelmillaan.


    • Hyvä kysymys

      Erinomainen kysymys kaikille opettajille, sosiaalityöntekijöille ja psykologeille:

      Miksi pelkäämme lapsuutta? Miksi rakastamme lasta vain itsemme kaltaisena, sellaisena, jollaiseksi haluamme hänet muuttaa: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä, tuottavuusperformansseja) tekeväksi, oman (ruumiinsa) kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmäämme ennakoitavalla tavalla?

    • Urakaari

      Jälleen yksi kyseenalainen koulutus, tällä kertaa Kaari ry:n järjestämänä.
      http://www.kaari.org/

      Sosiaalityön ja psykiatrian luennoitsijat ovat joko täysin tietämättömiä kiintymyssuhdeteorian kritiikistä ( ihanteena 50- jenkkiperhe, jossa äiti kotona, ei ota huomioon nykyisiä yh-, 2-elättäjän eikä ei- eurooppalaisia perherakenteita, sovinnainen ja sovinistinen jne) tai eivät vain välitä siitä. Epä- älyllinen ja yhteiskunnalliset tekijät sivuuttava asiakkaiden yksilöpsykopatologisointi taas tuntuu olevan psykiatrian ja sosiaalityön ainoa sallittu diskurssi, joka tietysti sopii hyvin lapsibisneksen edunvalvontaan. Nyt nämä kaksi kyseenalaista diskurssia saadaan yhdessä paketissa:

      JARI SINKKONEN 

"Kiintymyssuhdehäiriöiden yhteydet psykopatologiaan"
      1.11.2011
      http://www.kaari.org/

    • minne karkuun?

      Kaikenkarvaiset lastensuojelun nimissä toimivat puoskarit ja ihmiskauppiaat ovat tottuneet tekemään kansan kahtiajakoon ja hv- valtion romutukseen tähtääviä bisneksiään valtion varoin ilman valvontaa , kritiikkiä tai veronmaksuvelvoitetta- vieläpä tietämättömän kansan ja umpisokean virkamieseliitin arvostusta nauttien.

      Tulevaisuudessa he joutuvat kohtaamaan toimintansa seuraukset. Missä tämä kokonaisen ikäpolven syrjäyttänyt rikollisporukka kuvittelee viettävänsä rauhallisia eläkepäiviä?

    • ls-terapiaa

      "Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet. Terapeutilta he eivät sitä ole hankkineet. Mihinkään asiakasdokumenttiin he eivät ole kirjanneet lausunnon hankkimista vaikka laki näin määrää. Edes tietosuojavaltuutettu ei ole asiaan ottanut kantaa vaikka hänen on pyydetty asia tutkimaan. Nyt olen tehnyt asiasta poliisille tutkintapyynnön mutten usko tuonkaan tuovan selvyyttä. Olen menettänyt täysin luottamuksen viranomaisiin.

      Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja vieheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta vaan luottavat sokeasti siihen, että viranomaiset ovat tutkineet perheen tilanteen siten kuin lastensuojelulaki sen määrää tutkittavaksi.

      Ahdingossa olevia perheitä tulee jatkuvasti lisää. Suurimmalla osalla näistä perheistä on kirjattu jokin mielenterveysongelma. Vallitsevana käytäntönä on kirjata mielenterveysongelma, jos perhettä on kohdannut jokin kriisi. Normaali väsyminen arjen pyöritykseen on kirjattu mielenterveysongelmaksi.

      Vanhoista lääkärinlausunnoista kaivetaan vanhentuneita terveystietoja siten, että ne liitetään nykypäivään vaikka perheen vanhempien tilanteissa vallitsevat olosuhteet ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Vanhemmat ovat saattaneet elää jo pitkään ns. tervettä elämää mutta heidän arkeaan aletaan tarkkailla vanhojen tietojen perusteella. Perheen arjesta ei tehdä positiivisia kirjauksia vaan kirjaukset tehdään negatiivissävytteisesti."

      http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

    • oppilashuostaa

      Oppilashuolto vai oppilashuosta?

      Erityisen huolestuttava THL- raportin tulos lasten ja vanhempien kannalta on se, että valtion ruhtinaallinen kymmenien miljoonien eurojen panostus kuntien oppilashuollon kehittämiseen ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisyyn on tuottanut lisää lastensuojeluilmoituksia ja -asiakkuuksia samaan aikaan kun työntekijät raportoivat , että tarvittavia tukitoimia ei ole tarjolla.

      Vanhemmille on täysin selvää, että jos oppilashuoltoon palkataan lisää sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja tästä seuraa nykyisellä ilmeisesti muuttumattomalla lastensuojelun psykologisella "erityisosaamisella", ja" varmuuden vuoksi puuttumisen"- ja "kontrolli ennen tukea"- linjauksilla automaattisesti lisää ls- ilmoja ja ls-asiakkuuksia. Linjaus on myös omiaan estämään avunhaun ja syrjäyttämään apua tarvitsevat nuoret koko palvelujärjestelmästä.
      Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän nuoren sanoin :
      " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."

      MLL:n tutkimuksen mukaan nuoret kertoivat yhä useammin päivystäjille, etteivät saa ammattilaisilta toivomaansa apua. Kohtaamiset sujuvat aikuisten ehdoilla, eivätkä nuoret uskalla kertoa ongelmistaan.
      "Nuoret kertovat, että tapaamisissa on vaikeaa tai mahdotonta tuoda omaa oloaan julki. Tilanteet ja tapaamispaikat on koettu epämukaviksi, eikä nuori ole osannut tai uskaltautunut tuomaan isoa asiaansa esille. Jotkut nuoret viestittävät, että puhuminen ylipäätään pahentaa heidän oloaan, mutta tätä ei oteta tosissaan, Lasten ja nuorten puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo.
      Hänen mukaansa tapaamisissa ei useinkaan löydy yhteistä kieltä; nuoret kohdataan puoliaikuisina.
      Nuoria askarruttaa myös ammattilaisten vaitiolovelvollisuus. Nuori ei halua kertoa asioistaan, koska pelkää niiden leviävän eteenpäin esimerkiksi kouluympäristössä. Lisäksi nuorilla on pelko siitä, että viranomaiset puuttuvat perhe-elämään."
      http://uutisvirta.fi/uutiset/3628313-mll-nuori-pelkaa-ammattiauttajan-lavertelevan?show=1

      THL:n tilastotietojen valossa nuorten pelko ja epäluulo asiantuntijoita kohtaan on aiheellinen ja perusteltu.
      Tässä tapausesimerkki siitä, mihin avautuminen koulukuraattorille ja moniammatillisille "erityisasiantuntijoille" voi pahimmillaan johtaa:
      http://www.knuutilaki.net/node/39

    • STM ei puutu

      STM:n selvitystyöryhmäkin on havahtunut lastensuojelun ongelmiin:
      "Työryhmä muistuttaa, että 2008 voiman tulleen lastensuojelulain tavoitetta painopisteen siirtämisestä ehkäiseviin palveluihin ja avohuoltoon ei ole havaittavissa. Esimerkiksi kuudessa suuressa kaupungissa uudet resurssit on suunnattu pääosin sijaishuoltoon."
      http://yle.fi/uutiset/selvitysryhma_lastensuojelu_kaipaa_muutoksia/6404165

      Syitä lisääntyneisiin huostiin ja siihen, miksi kaikki resurssit valuvat sijaishuoltoon vanhempien tukemisen sijaan voi etsiä mm. aloituksessa mainittujen "erityisosaajien" ja heidän hengenheimolaistensa asenteista ja opeista.

      Lastensuojelun tilanne ei parane, ennenkuin lastensuojelun rahoittajat valpastuvat ja vaativat rahoituksen ehdoksi jotakin näyttöä positiivisista vaikutuksista tai edes ls-toimien laillisuudesta ja valtio muuttaa lastensuojelukertoimen perusteita siten, että alkaa maksaa kunnille pelkkien huostaanottojen sijaan perheiden tukemisesta.

      Kananojan ympäripyöreä laittomuuksiin puuttumaton lausunto ja vahingollinen huostia lisäävä suositus sosiaalityöntekijöiden lisäämisestä on perheille lähes samantasoinen oikeusturvariski kuin huostista palkitsevan ls. kertoimen äidin, kansanedustaja Aila Paloniemen laiton ja EU:n ihmisoikeussopimuksia rikkova suositus pysyvästä huostaanotosta.

    • raakaatoimintaasuome

      Lastensuojelu nykymuotoisena ehdottomasti alas.
      Nollabudjetoitava ja tarjottava ei oota kaikelle kansalle rehellisesti ja virallisesti.

      Ja ehdottomasti palautettava kaikki lastensuojelun luukulle pakotetut ja ajetut lapset, nuoret ja perheet
      oikeille peruspalveluiden luukuille
      joissa sitä lastensuojelun alasajon jälkeen jäänyttä miljardia veroeuroa voidaan käyttää
      juuri niihin asioihin, tilanteisiin ja palveluihin
      mitä lastensuojelun palveluluukulle ajetut, pakotetut lapset, nuoret ja perheet oikeastikin tarvitsevat.

      Lapsiperheiden kotipalvelu on yksi Sosiaalihuoltolain alaisista palveluista
      jota luullaan julkisuudessakin, jopa kansanedustajienkin taholta
      erheellisesti, että on lopetettu ja lakkautettu
      vaikka sama laki lapsiperheiden kotipalvelusta on ollut voimassa jo vuodesta 1982 lähtien.

      Kun laittomasta virkatoiminnasta tulee jokapäiväistä maamme kunnissa ja kaupungeissa
      niin kukaan valvovista viranomaisistakaan ei enää edes välitä näistä lakia rikkovista kuntaviranmaisista.

    • Leikistä suuttuja

      Luulen, että suurimmalle osalle palstalaisista psykoanalyyttisen suuntauksen kielenkäyttö ja käsitteistö ei ole tuttua. Se on tuollaista rajun kuvailevaa muutenkin, ei pelkästään ls-perheistä puhuttaessa.

      Siinä mielessä osa lukijoista pahoitti mielensä ehkä turhaan. Luin tekstin läpi ja siinähän nimenomaan kritisoitiin ls-kytäntöjä ja viranomaisten toimintaa!

      Välillä tuntuu siltä, etät palstalla tarkoitushakuisesti halutaankin pahoittaa mieli ja löytää kaikki ne henkilöt, jotka ovat "meitä vastaan".

      Tuossa tekstissä kylläkin nimenomaan oltiin myös "puolella". Eikö se lämmitä mieltä?

      • Edelliselle

        Äläpäs aliarvioi palstalaisia! Kyllä täällä osataan tulkita yhtä jos toistakin tekstiä ja täysin oikein vieläpä.

        Kun nyt Suomesta löytyisi vielä päättäjiltä niin paljon selkärankaa, että HE tulkitsisivat oikein Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia, että laittomista, turhista huostaanotoista päästäisiin, joiden toimeenpanijoina ovat usein psykiatrit.

        Ja nimenomaan sellaiset psykiatrit, jotka rikkovat omaa ammattietiikkaansa ja terveydenhoitolainsäädäntöä.


      • Leikistä suuttuja
        Edelliselle kirjoitti:

        Äläpäs aliarvioi palstalaisia! Kyllä täällä osataan tulkita yhtä jos toistakin tekstiä ja täysin oikein vieläpä.

        Kun nyt Suomesta löytyisi vielä päättäjiltä niin paljon selkärankaa, että HE tulkitsisivat oikein Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia, että laittomista, turhista huostaanotoista päästäisiin, joiden toimeenpanijoina ovat usein psykiatrit.

        Ja nimenomaan sellaiset psykiatrit, jotka rikkovat omaa ammattietiikkaansa ja terveydenhoitolainsäädäntöä.

        No, jos palstalaiset ovat joka alan asiantuntijoita niin sehän on hienoa!

        Itse en ole joka alan asiantuntija.


    • Suuttujalle

      Ei siitä tarvitse loukkaantua, vaikka toisilla löytyykin sellaista asiantuntemusta, jota sinulla ei ole.

      Eikä edellinen kirjoittaja väittänyt, että JOKAISELLA löytyy tiettyä asiantuntemusta, älä vääntele merkityksiä.

      Vai onko sinun jotenkin vaikea hyväksyä sitä, että huostaanottovanhemmissa löytyy paljon henkilöitä, joilla on koulutuspohjaa ja työelämänkokemusta hyvin monenlaisiin eri asiantuntijatehtäviin?

      • Leikistä suuttuja

        En ole loukkaantunut mistään, nimimerkkini on täysin leikkimielinen.

        Tiedän, että on paljon ihmisiä joilla on asiantuntemusta jota minulla ei ole. Sen takia kysyn usein mielipidettä eri alojen ihmisiltä, koska minä olen _vain_ oman alani asiantuntija - jos aina senkään, kun kehittymisen varaa on aina.

        Suhtaudun vähän hämmästyneesti sellaiseen ajatteluun, että keneltä tahansa sujuisi ihan mikä tahansa. Aloituksessa linkitetty teksti on asiantuntijatekstiä, joka on tarkoitettu henkilöille, joilla on psykologian alan koulutus. Tekstiä ei pysty sisäistyneesti ymmärtämään ilman monen vuoden opiskelua. Jos joku ymmärsi aloituksen linkin riittävällä tavalla, tämä joku varmasti voi _ilman googletusta_ lyhyesti referoida vaikkapa Joyce McDougallin ajattelun pääpiirteet.

        En millään lailla väitä, etteikö jollakin palstalaisella voisi ollakin psykologian alan koulutusta. Ensisijaisemmin kuitenkin oletan, että kaikilla ei ole.

        Kerroin oman näkemykseni. Se on toisenlainen kuin monien muiden ketjuun kirjoittaneiden, ja kyllä, minä olen sitä mieltä, että aloituksen linkin tekstin voi ymmärtää toisinkin.

        Tärkeintä alalla kuin alalla ja asiassa kuin asiassa on se, etä tunnistaa omat rajansa.

        Toivoisin, että tässä keskustelussa päästäisiin varsinaiseen asiaan, eli lastensuojeluun ja vaikkapa linkitetyn tekstin sisältöön. Metakeskustelu siitä että kuka tietää parhaiten on aika turhaa.

        Sitä paitsi tietäminen tulee kyllä esiin perusteluista, jos sellaisia kykenee tuottamaan. Perusteluthan ovat se keskustelun varsinainen sisältö.

        Eli keskustellaanko nyt sitten psykoanalyyttisesta suuntauksesta ja kun itse olen McDougalliin mieltynyt, niin keskustellaanko hänestä?


    • Suuttujalle

      Edellisen kannattaisi ottaa huomioon, että Suomessa on tällä hetkellä jo tod.näk. satoja tuhansia vanhempia, jotka voidaan mieltää huostaanottovanhempien joukkoon.

      Sinulle ei ole kukaan väittänyt, että täällä yhdellä ihmisellä olisi kaikkien yliopistoalojen kaikki tietämys. Aika huvittavaa sen sijaan on havaita, että jos sinulla itselläsi on tutkinto edes yhdeltä alalta, niin miten ihmeessä sinun on noin vaikea ymmärtää toisen tavallista kirjoitusta.

      On kyse siis tahallisesta väärinkäsityksestä.

      Aloituksen tekstiin ei kenenkään kannata ottaa mitään kantaa, vaan sivuuttaa se samalla tavalla kuin ala-arvoinen soopaa muutenkin sivuutetaan.

      Ja ihan tiedoksi vain, että "tutkimuksen" henkilöissä on mukana nimi, joka takavuosina oli ls-asiakkaiden keskuudessa tunnettu erittäin, erittäin huonosta maineestaan ja olemattomasta ammattietiikastaan. On kyse pariskunnasta, jotka kirjoittivat sossujen toivomia lausuntoja asiakkaista, vanhemmista ja lapsista, täysin ILMAN, että olisivat ikinä tavanneet noita ihmisiä kertaakaan.

      Käännä sinäkin mielenkiintosi rikollisten ihannoinnista ja jonnin joutavasta psyko-hömpästä järkevimmille urille. Onhan hyvistä hoitometodeista parinkymmenen vuoden kokemusta jo Suomestakin. Se on vieläpä ihan päivänkohtainen aihe tänään kaiken lisäksi.

      Ei tarvitse myöskään jatkaa huomauttelua ketjun aiheessa pysymisestä, sinä omissa kirjoituksissasi todistit otsikon paikkansa pitävyyttä monessakin mielessä.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä tapahtui? Bachelor-Timo paljastaa, miksi suhde Sonjaan ajoi karille: "Ehkä ei kuitenkaan..."

      Rovaniemeltä kotoisin oleva Timo Harvey, 32, halusi sitoutua, löytää rakkauden ja asettua aloilleen. Kauden viimeisessä jaksossa Bachelor-Timo valitsi
      Bachelor
      22
      2741
    2. Stefulla taas korkki auki?

      Tästä taitaa tulla hieno päivä 😁
      Kotimaiset julkkisjuorut
      52
      2271
    3. Maisa Torppa miehensä kanssa lomalla

      Espanjan Alicantessa. https://www.seiska.fi/Kotimaa/Vauva-jai-kotiin-Maisa-Torppa-karkasi-rakkaansa-kanssa-aikuisten-lomalle-Espanjaan-kuva
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1680
    4. Bachelor-Tuomakselta ikävä yllätys - Hanna tyrmistyi miehen käytöksestä: "Kun kamerat sammuivat..."

      No voihan… Hanna sai kuvausten aikana Tuomaksesta lämpimän, ystävällisen ja avoimen kuvan. Kun kamerat sammuivat, kuinkas sitten kävikään... https://
      Bachelor
      15
      1633
    5. Mies olet kaunis sisältä ja ulkoa

      Haluan sut omakseni. Sinä jos kuka kelpaat :)
      Ikävä
      125
      1222
    6. Lasta odottava Johanna Harlin hehkuu Cannesin juhlissa - Some ylistää: "Maailman kaunein mama"

      Oi, mitkä kuvat suoraan Ranskan Rivieralta. Onnea loppuodotukseen, Johanna ja Renny Harlin! Oletko muuten katsonut The Harlins -realityä? Mielipiteit
      Kotimaiset julkkisjuorut
      16
      985
    7. Venäjän sotilaiden raiskaama 1 vuotias poika kuoli vammoihinsa

      https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/fac86480-df24-41b8-be6c-6ab6ff6476e4 Järkyttävää tämä jatkuva raiskaaminen. patriarkka Kirilin mielestä p
      Maailman menoa
      218
      924
    8. Haluan lämmittää välejämme

      Haluan saada ja antaa sulle nautintoja, onko se väärin? 💜 Se riittää jos et halua muuta, en tarvitse enempää.
      Ikävä
      55
      734
    9. Ihan sekaisin susta taas

      Miksi piti näin rakastua, jos en sua (miestä) koskaan voi saada?
      Ikävä
      83
      726
    10. Tämä oikeasti sattuu

      Alan ymmärtää sua paremmin.
      Ikävä
      45
      695
    Aihe