Surullista

Tänään tuntuu pahalta, miettii yhteisiä elettyjä vuosia, josta aiemmin on aina luullut että tämä on hyvä ja onnistunut suhde. Kunnes yhtenä päivänä herää todellisuuteen. Suhteeseen on hiipinyt hiljaa ja salakavalasti toisen pitäminen itsestään selvyytenä välinpitämättömyys ja kylmyys. Sitä jää miettimään onko järkeä kiusata toisiaan vaan sillä, että tätä kaikkea muka mitä on ympärillä ei voi hajoittaa onko mikään tavara ja omaisuus rakkautta tärkeämpää? Tätä jään yksin tänne miettimään surullisena ja hajoneena toivoen, että joskus löytyy vastaus tähän kaikkeen. Kannattaa siis pitä huolta parisuhteesta jos todella haluaa sen kestävän onnellisena ennen kun huomaa jonain päivänä kaiken kylmyyden, välipitämättömyyden, ja yksinäisyyden jonka keskelle on jäänyt. Surullisen ikävää, mutta ehkä tästä kaikesta on oppoinut jotakin, kaikki asiat ei vaan ole sitä miltä ulospäin näyttää.
3201
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Siinähän se tuli todettua, onneksi on vielä aikaa...takana on kaksi hyvin erilaista liittoa ja nyt tämä "kolmas elämä". Materia on karissut matkan varrelle ja huomaan, etten sitä ollenkaan kaipaa ja moni muu asia elämässä on mullistunut.
Syksyt ja talvet tuntuvat nykyään lyhemmiltä kevättä ja kesää odotellessa:)

Äänestä
  • ja seki menee pieleen.

    Äänestä

  • :DDDDDDDDD kirjoitti:

    ja seki menee pieleen.

    Jokaisesta erosta oppii jotain . . . ja jos ei muuta, niin ainakin oppii valitsemaan kumppaninsa tarkemmin.
    Ja vain elämäähän se loppujen lopuksi erokin on!!
    Mitäpä siitä . . . antaa toisen mennä, jos yhdessä ei ole hyvä olla, mut jos menee, niin takaisin ei tarvitse tulla!!
    Elämä jatkuu eron jälkeenkin ja paljon onnellisemmin, kuin huonossa suhteessa!!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


punapusero kirjoitti:

Tänään tuntuu pahalta, miettii yhteisiä elettyjä vuosia, josta aiemmin on aina luullut että tämä on hyvä ja onnistunut suhde. Kunnes yhtenä päivänä herää todellisuuteen. Suhteeseen on hiipinyt hiljaa ja salakavalasti toisen pitäminen itsestään selvyytenä välinpitämättömyys ja kylmyys. Sitä jää miettimään onko järkeä kiusata toisiaan vaan sillä, että tätä kaikkea muka mitä on ympärillä ei voi hajoittaa onko mikään tavara ja omaisuus rakkautta tärkeämpää? Tätä jään yksin tänne miettimään surullisena ja hajoneena toivoen, että joskus löytyy vastaus tähän kaikkeen. Kannattaa siis pitä huolta parisuhteesta jos todella haluaa sen kestävän onnellisena ennen kun huomaa jonain päivänä kaiken kylmyyden, välipitämättömyyden, ja yksinäisyyden jonka keskelle on jäänyt. Surullisen ikävää, mutta ehkä tästä kaikesta on oppoinut jotakin, kaikki asiat ei vaan ole sitä miltä ulospäin näyttää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu