Tänään tuntuu pahalta, miettii yhteisiä elettyjä vuosia, josta aiemmin on aina luullut että tämä on hyvä ja onnistunut suhde. Kunnes yhtenä päivänä herää todellisuuteen. Suhteeseen on hiipinyt hiljaa ja salakavalasti toisen pitäminen itsestään selvyytenä välinpitämättömyys ja kylmyys. Sitä jää miettimään onko järkeä kiusata toisiaan vaan sillä, että tätä kaikkea muka mitä on ympärillä ei voi hajoittaa onko mikään tavara ja omaisuus rakkautta tärkeämpää? Tätä jään yksin tänne miettimään surullisena ja hajoneena toivoen, että joskus löytyy vastaus tähän kaikkeen. Kannattaa siis pitä huolta parisuhteesta jos todella haluaa sen kestävän onnellisena ennen kun huomaa jonain päivänä kaiken kylmyyden, välipitämättömyyden, ja yksinäisyyden jonka keskelle on jäänyt. Surullisen ikävää, mutta ehkä tästä kaikesta on oppoinut jotakin, kaikki asiat ei vaan ole sitä miltä ulospäin näyttää.
Surullista
punapusero
3201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinähän se tuli todettua, onneksi on vielä aikaa...takana on kaksi hyvin erilaista liittoa ja nyt tämä "kolmas elämä". Materia on karissut matkan varrelle ja huomaan, etten sitä ollenkaan kaipaa ja moni muu asia elämässä on mullistunut.
Syksyt ja talvet tuntuvat nykyään lyhemmiltä kevättä ja kesää odotellessa:)
ja seki menee pieleen.
Jokaisesta erosta oppii jotain . . . ja jos ei muuta, niin ainakin oppii valitsemaan kumppaninsa tarkemmin.
Ja vain elämäähän se loppujen lopuksi erokin on!!
Mitäpä siitä . . . antaa toisen mennä, jos yhdessä ei ole hyvä olla, mut jos menee, niin takaisin ei tarvitse tulla!!
Elämä jatkuu eron jälkeenkin ja paljon onnellisemmin, kuin huonossa suhteessa!!!