Romanit, vainottu kansa
Romanien historiaan liittyy paljon eriasteista vainoa ja väkivaltaa. He ovat olleet kautta historian helppoja vihan kohteita. Heitä on syytetty milloin mistäkin epäkohdasta tai onnettomuudesta. Vainot alkoivat jo 1500 luvulla. Maastakarkotukset kovien rangaistusten uhalla olivat hyvin tavallisia. Myös pakkotyötä ja orjuutta käytettiin heidän rankaisemisekseen. Perheet ja suvut pyrittiin hajottamaan ja lapset ottamaan pakkohuostaan. Kun pakkokeinot eivät tuoneet toivottua tulosta, eli romaneista ei päästy eroon vaikka niin haluttiin, pyrittiin heidät sulauttamaan valtaväestöön. Sulauttamiskeinoja olivat muun muassa erilaiset lait, jotka kielsivät vaeltamisen tai romanien perinteisten ammattien harjoittamisen. Myös romanikielen ja kansallispukujen käyttöä pyrittiin rajoittamaan. Valistuksen aatteiden levitessä 1700-luvulla, myös asenne romaneja kohtaan muuttui hieman suvaitsevaisemmaksi, joskin asenteet olivat edelleen kielteisiä, eikä sulauttamispyrkimyksistä edelleenkään luovuttu kokonaan. 1800-luvulla romanien liikkumista yritettiin rajoittaa erilaisilla rekisteröintimenetelmillä. Muun muassa Ranskassa otettiin käyttöön niin sanottu antropometrinen henkilöllisyystodistus, josta ilmeni henkilön henkilötietojen lisäksi tietoja omaisuudesta. Käytäntö oli voimassa yli 60 vuotta.
Suurimat järjestelmälliset vainot koettiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa. Aluksi saksalaisille tuotti ongelmia romanien rodullinen määrittäminen tuhottavien joukkoon, koska romanit kuuluvat niin sanottuun indo-arjalaiseen rotuun. Lopulta romanit määriteltiin niin sanotusti sekarotuisiksi ja heitä pidettiin sosiaalisesti ei-suotavina ja epärehellisinä henkilöinä. Romanien kohdalla säilyi kuitenkin luokittelu rodullisen puhtauden perusteella. Kun juutalaiset kantoivat rinnassaan tähtimerkkiä, oli romaneilla merkkinä joko Z (puhdasrotuinen), ZM, ZM , ZM- tai NZ kuvaamassa rodullista epäpuhtautta. Joulukuussa 1942 kaikki "sekarotuiset" romanit lähetettiin keskitysleirille Auschwitsiin. Vaikka saksalaisten tarkoituksena oli "jättää joitakin puhdasverisiä romaneja antropologien iloksi", saivat useimmat heistä saman julman kohtalon. Kaikkiaan romaneja on arvioitu tapetun keskitysleireillä 500 000 - 600 000. Arviota on tosin pidetty varovaisena, sillä osa romaneista surmattiin jo matkalla eivätkä he koskaan päässeet leireille saakka.
Romanien historiaan liittyy paljon eriasteista vainoa ja väkivaltaa. He ovat olleet kautta historian helppoja vihan kohteita. Heitä on syytetty milloin mistäkin epäkohdasta tai onnettomuudesta. Vainot alkoivat jo 1500 luvulla. Maastakarkotukset kovien rangaistusten uhalla olivat hyvin tavallisia. Myös pakkotyötä ja orjuutta käytettiin heidän rankaisemisekseen. Perheet ja suvut pyrittiin hajottamaan ja lapset ottamaan pakkohuostaan. Kun pakkokeinot eivät tuoneet toivottua tulosta, eli romaneista ei päästy eroon vaikka niin haluttiin, pyrittiin heidät sulauttamaan valtaväestöön. Sulauttamiskeinoja olivat muun muassa erilaiset lait, jotka kielsivät vaeltamisen tai romanien perinteisten ammattien harjoittamisen. Myös romanikielen ja kansallispukujen käyttöä pyrittiin rajoittamaan. Valistuksen aatteiden levitessä 1700-luvulla, myös asenne romaneja kohtaan muuttui hieman suvaitsevaisemmaksi, joskin asenteet olivat edelleen kielteisiä, eikä sulauttamispyrkimyksistä edelleenkään luovuttu kokonaan. 1800-luvulla romanien liikkumista yritettiin rajoittaa erilaisilla rekisteröintimenetelmillä. Muun muassa Ranskassa otettiin käyttöön niin sanottu antropometrinen henkilöllisyystodistus, josta ilmeni henkilön henkilötietojen lisäksi tietoja omaisuudesta. Käytäntö oli voimassa yli 60 vuotta.
Suurimat järjestelmälliset vainot koettiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa. Aluksi saksalaisille tuotti ongelmia romanien rodullinen määrittäminen tuhottavien joukkoon, koska romanit kuuluvat niin sanottuun indo-arjalaiseen rotuun. Lopulta romanit määriteltiin niin sanotusti sekarotuisiksi ja heitä pidettiin sosiaalisesti ei-suotavina ja epärehellisinä henkilöinä. Romanien kohdalla säilyi kuitenkin luokittelu rodullisen puhtauden perusteella. Kun juutalaiset kantoivat rinnassaan tähtimerkkiä, oli romaneilla merkkinä joko Z (puhdasrotuinen), ZM, ZM , ZM- tai NZ kuvaamassa rodullista epäpuhtautta. Joulukuussa 1942 kaikki "sekarotuiset" romanit lähetettiin keskitysleirille Auschwitsiin. Vaikka saksalaisten tarkoituksena oli "jättää joitakin puhdasverisiä romaneja antropologien iloksi", saivat useimmat heistä saman julman kohtalon. Kaikkiaan romaneja on arvioitu tapetun keskitysleireillä 500 000 - 600 000. Arviota on tosin pidetty varovaisena, sillä osa romaneista surmattiin jo matkalla eivätkä he koskaan päässeet leireille saakka.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nykyhistoriakin voi paljastaa aikanaan romaneihin kohdistuneita vainoja ja järjestelmällistä tuhoa esimerkiksi entisen Jugoslavian ja erityisesti Kosovon alueelta. Eriasteisia sulauttamispyrkimyksiä on ollut ihan viime vuosikymmenienkin aikana. Esimerkiksi Bulgariassa kiellettiin jopa mustalaismusiikin esittäminen 1980-luvulla.
Romanit Suomessa
Suomeen romanit ovat tulleet pääasiassa lännestä Ruotsin kautta. Tosin osa on saapunut myös idästä ja etelästä. Romanien saapuessa Suomeen Suomi oli osa Ruotsia, joten suhtautuminen heihin noudatteli Ruotsin määräämiä linjoja. Ruotsin silloinen hallitsija Kustaa Vaasa halusi päästä eroon romaneista ja hänen seuraajansa Juhana III jatkoi hänen jäljillään. Hän päätti, että romanit on karkotettava valtakunnasta, ja tämä tarkoitti sitä, että heitä voitiin karkottaa myös Suomeen. Suomessa taas katsottiin, että heidät voidaan palauttaa takaisin Ruotsiin. Romaneihin ei siis suhtauduttu kovinkaan suopeasti. Vuonna 1637 astui voimaan laki, jonka mukaan kaikki romanit tuli karkottaa ja maahan jääneet voitiin teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Tämä niin kutsuttu hirttolaki oli voimassa vuoteen 1748 saakka.
Suomessa lienee ollut useita romaniryhmiä jo 1600-luvulla, koska viranomaiset suunnittelivat heille tarkoitetun reservaatin perustamista. 1660 romaneille tarjottiin asuttaviksi autiotaloja itärajan tuntumasta ja samalla heidät veloitettiin osallistumaan itärajan puolustukseen. Kivisten tilojen yllä pitäminen ei kuitenkaan ollut helppoa ja niinpä romanit palasivat jo muutaman vuoden kuluttua takaisin vanhaan elämäntyyliinsä. 1800-luvulla romanien kiertävää elämäntyyliä yritettiin rajoittaa erilaisilla kiertolaislaeilla ja joitakin heistä otettiin torppareiksi. Vaikka romaneihin suhtauduttiin vihamielisesti, oli heillä oma asemansa niin sanotun rahvaan ja talonpoikien keskuudessa. He tekivät yhteisössä töitä, joita toiset eivät osanneet tai eivät halunneet tehdä ja toivathan he mukanaan myös hieman vaihtelua tavalliseen arkiseen aherrukseen. Romanit toimivat myös maatalouden aputyövoimana. Naiset kävivät taloissa leipomassa ja miehet hoitivat hevosia ja tekivät talon töitä. Järjestelmällistä tuhoamista ja vainoamista ei tiettävästi ollut, vaikka suhtautuminen saattoi olla ynseää.
Kielteiseen asenteeseen romaneja kohtaan vaikutti osaltaan myös kirkon kanta, joka oli samansuuntainen kuin valtion yleinen kanta. Romaneilta kiellettiin muun muassa kaikki kirkolliset toimitukset. Myös sairaanhoito kiellettiin. Suomen romanien tilanteeseen vaikuttivat myös yleisemmät yhteiskunnalliset ilmiöt kuten valistuksen ajan liberalismi, joka omalta osaltaan helpotti romanien tilannetta. Romanien asemaan alettiin kiinnittää huomiota myös valtakunnan tasolla ja 1800 luvun aikana romanikysymystä käsiteltiin kuusilla valtiopäivillä. Valtiopäivien tarkoituksena oli sulauttaa romanit suomalaisiin ja hävittää heidän oma kulttuurinsa, jota pidettiin pahana. Tämä niin sanottu assimilaatiopolitiikka on ollut voimassa aina 1970-luvulle saakka. Voimakkaisiin sulauttamispyrkimyksiin oli omalta osaltaan vaikuttamassa Suomessa heränneet kansallisuusaatteet. Itsenäisyydestä haaveilevassa valtiossa kansan yhtenäisyys nousi ihanteeksi ja päämääräksi.
Romaneista Suomen kansalaisia
Suomen julistauduttua itsenäiseksi 1917 ja uuden perustuslain tullessa voimaan 1919 romaneista tuli Suomen kansalaisia. Heillä oli periaatteessa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin suomalaisilla. Käytännössä tilanne ei ollut kuitenkaan aivan yhtä ruusuinen. Romanien syrjintä jatkui edelleen, samoin kuin heidän sulauttamisyrityksensä. Vuosisadan ensimmäiset vuosikymmenet muuttivat romanien elämää muutenkin suuresti. Suuret yhteiskunnalliset muutokset kuten teollinen vallankumous ja elinkeinorakenteen muutos koskettivat romaneja. He olivat saaneet toimeentulonsa aikaisemmin perinteisiä ammattejaan kuten käsityötä ja hevosten hoitoa harjoittaen. Maaseudun autioituessa ja teollisen tuotannon kasvaessa nämä perinteiset ammatit menettivät vähitellen merkitystään. Uusien toimeentulokeinojen hankkiminen oli vaatinut koulutusta ja sitä romaneilla ei vielä silloin ollut. Koulu saatettiin kokea uhkaksi. Toisaalta koulu uhkasi romanikulttuurin säilymistä, koska koulun virallisena tavoitteena oli lasten sosiaalistaminen suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa romanikulttuurilla ei ollut sijaa. Toisaalta romaniväestön asunto ja muu sosiaalinen tilanne oli oleellisesti heikentynyt toimeentulolähteiden kaventuessa ja koulun käynti alkeellisista oloista tai täysin asunnottomana oli mahdotonta.
Oman lisänsä romanien tiukentuviin oloihin toi mukanaan toinen maailmansota. Hyvin merkittävä osa suomen romaneista oli asunut Karjalassa ja kun se menetettiin, joutuivat myös romanit lähtemään evakkoon. Romanien asuttaminen tuotti viranomaisille ongelmia ja niinpä he ajautuivat kaupunkien reunamille niin sanotuille slummialueille asumaan.
Kuusikymmentä luvulle tultaessa tilanne alkoi vähitellen muuttua. Hyvinvointivaltion kehitys takasi hengissä pysymisen ja toisin kuin aikaisemmin romanien tilanteen pohtimiseen ja toimenpiteiden toteuttamiseen alkoi nousta henkilöitä ryhmän sisältä. He tunsivat kulttuurin, tiesivät mitä tulee ottaa huomioon ja myös romaniväestö suhtautui heihin luottavaisemmin. Ensimmäisiä ratkaistavia ongelmia olivat asunto ja toimeentulokysymykset. Seuraavina tulivat koulutus ja kulttuurin säilyttäminen. 1970-luvulta saakka romanikysymystä on alettu käsitellä monikulttuurisesta näkökulmasta ottaen huomioon kulttuurin erityispiirteet.
Ollakseen niin pieni vähemmistö (n 10 000), romanit ovat säilyttäneet omaleimaisen kulttuurinsa tapaperinteensä jopa hämmästyttävän hyvin. Ryhmän ulkopuolelta tuleva painostus on tehnyt ryhmästä kiinteän yksikön, joka säilyttämällä osin vuosituhantisen perinteensä on pitänyt ryhmän tiiviinä aina näihin päiviin saakka. Osa romanien perinteestä juontaa juurensa heidän alkuperämaansa, Intian tapaperinteestä. Osalle tavoista löytyy yhtäläisyyksiä myös raamatussa kerrotuista tavoista. Toki romanien tapakulttuuriin on vaikuttanut myös kulloisenkin oleskelumaan kulttuuri. Esimerkiksi Suomen romanien kulttuurissa on tapoja, jotka ovat olleet aikaisemmin yleisiä myös muille suomalaisille. Vanhat talonpoikaiset tavat ovat säilyneet romanien tapakulttuurissa, koska se ei ole niin altis ajassa tapahtuville nopeille muutoksille.
Suomen romanien tapaperinne on melko yhtenäinen, mutta aina täytyy muistaa, että me kaikki olemme yksilöitä, emme vain yhteisön jäseniä. Jos joku suku tai perhe toteuttaa jotain kulttuuriin kuuluvaa tapaa hieman eri tavalla kuin joku toinen, ei voida sanoa, että jompikumpi heistä tekisi väärin. On olemassa alue-, suku-, perhe- ja jopa yksilökohtaisia eroja, joskin erot ovat yleensä melko pieniä.
Selkeimmin romanikulttuuri eroaa valtaväestön kulttuurista keskeisen arvoperustansa osalta. Romanikulttuuri on ennen kaikkea ihmissuhde kulttuuri, jossa perhe ja suku ovat keskeisessä asemassa. Valtaväestölle tyypillinen kilpailumentaliteetti, rahan ja aseman arvostus ovat vieraita. Ihmisen arvostus perustuu sosiaalisten taitojen hallintaan, kulttuuriin sitoutumiseen sekä ikään ja sukupuoleen. Myös tunteiden ja intuition merkitys korostuu. Kohteliaisuus, vieraanvaraisuus ja aito kiinnostus toisen kuulumisista ovat osa sosiaalista kanssakäymistä.
Juupajuu, ja mietihän ´asiantuntija´miksi romskuja on ´vainottu´-
vieroksuvat työtä, säännöllisä elämäntapoja, ja siitä perhejutusta:
miksi niin moni romsku lapsi / nuori on lasten-tai koulukodissa jos suku ja
perhe ovat niin tärkeitä romskuille?
Ja joo, arvaan vastauksesi:
kaikki, kaikki on valtaväestön syytä...
OLET HYVIN RIKOLLINEN KALPEANAAMA
se nyt kolmas kerta kun tämän historiikin liitit
Roistot eivät ole olleet korkeassa kurssissa edes keskiajalla, joten kärsikäääääää itseaiheutusta mainesestanne.
Miksi te Helsingin romanikerjäläiset luovutatte?Missä on taisteluhenki? Älkää lähtekö takaisin kotimaahanne.Odottakaa.Kyllä se kevät tulee vielä teillekin.
"Asiantuntija" kopioi tekstin täältä:
http://www.romanomissio.fi/projektit/luento2.htm