Miten hyvää tekevää on ollut syksyn aikana antaa periksi boheemisuudelle. Sillä tarkoitan irtaantumista määrätyistä rutiineista, päivittäisistä, jotka ennen varsinkin työelämän aikana olivat jopa pakollisia.Meille kehittyy helposti tapoja, jotka aikanaan antoivat raamit päivälle.
Joskus on minulle välttämätöntä tulla ulos "raameista". Ei aikataulua, ei pakollisia tehtäviä, pientä soljumista
asiasta toiseen kuin soudellen ilman päämäärää. Tehdä poikkeavia asioita, antaa mieleen juolahtaa mitä turhempiakin asioita.
Nukkua jos nukuttaa, syödä kun on nälkä, kulkea ilman päämäärää vain katsellen vain "flaneerata" hiljakseen.
Ja kuinka ollakaan, pieniä ajatuksen versoja ilmaantuu vaivattomasti, enkä häiritse niitä yhtään, annan kasvaa jos niistä siihen on , jos ei tulee uusia:D
Sellainen vaihe tuntuu hyvältä, mikä suorittaja aina tarvitsee olla ollenkaan, estetiikkaa kaipaan ympäristössäni, kotiani en jätä sotkuiseksi, mutta korjaan kaiken heti paikalleen, ja olen irti siitäkin rutiinista:D
Maalatessa joutuu olemaan niin kurinalainen ja tarkka---nyt leijun irti siitäkin:D
Joskus on minulle välttämätöntä tulla ulos "raameista". Ei aikataulua, ei pakollisia tehtäviä, pientä soljumista
asiasta toiseen kuin soudellen ilman päämäärää. Tehdä poikkeavia asioita, antaa mieleen juolahtaa mitä turhempiakin asioita.
Nukkua jos nukuttaa, syödä kun on nälkä, kulkea ilman päämäärää vain katsellen vain "flaneerata" hiljakseen.
Ja kuinka ollakaan, pieniä ajatuksen versoja ilmaantuu vaivattomasti, enkä häiritse niitä yhtään, annan kasvaa jos niistä siihen on , jos ei tulee uusia:D
Sellainen vaihe tuntuu hyvältä, mikä suorittaja aina tarvitsee olla ollenkaan, estetiikkaa kaipaan ympäristössäni, kotiani en jätä sotkuiseksi, mutta korjaan kaiken heti paikalleen, ja olen irti siitäkin rutiinista:D
Maalatessa joutuu olemaan niin kurinalainen ja tarkka---nyt leijun irti siitäkin:D
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vein äsken kirjastoon takaisin kirjan, Katja Kettu "Surujen kerääjä" kirja loppui kivien Aurajokeen heittämiseen, kivet oli kerätty ja symboloivat menneitä suruja ja kun hän ne heittää pois, hän voi tulla onnelliseksi, oli sanoma. Toivottavasti Katja Kettu ei lue tätä etten tulisi tulilinjalle väärästä tulkinnasta.
Etten vain joudu tulilinjalle sinisirkunkin taholta, se nähdään.
Tuohan kuullostaa hyvältä idealta, tehdä symbolinen ele ja heittää surut jokee. Ihan personallinen teko.
Suruja ei minun tarvitse heittää, niitä kun ei nyt juuri ole elämässäni.
Yleensäkään ei tapanani ole rypeä murheissa, toki on surukin käynyt luonani, silloin täytyi surra, kun suretti!
Ei tapoihinsa juuttuminen on se mistä irrottelen, pakkoko on aina tehdä samalla lailla? Vapauttavana koen sen , mutta tiedän, että monelle on kuin tukiranka toistuvat kuviot:D
On toki asioita jotka on hoidettava ajallaan, eihän elämässä ole selvinnyt ilman aikatauluja. Nyt on vaan helpompi aika meneillään.
Luovaa laiskuutta.
Eräs suosittu syksyinen irtioton päämäärä löytyy Thaimaasta. Onhan siellä nykyään jo suomalaisiakin. Kaakkois-Aasian tämäkin osa on saanut ilmaislahjaksi ympärivuotisen lämpimän ilmaston.
Nykyisin lentomatkat niin maltata maksa ja eläminen Thaimaassa on edullista...
siinä on vain se puoli. ettei yksin naisihminen noin pitkälle matkalle uskaltaisi lähteä. Silloin olisi Teneriffakin tutumpi kohde yksin matkustaa. Haaveillahan aina voi, tyttärentytär viihtyi siellä lähes vuoden. mutta ei hän taatusti isoäidin kanssa olisi lähtenyt:DDDD
Mietin tässä aamuhetkenä tuota edellistä puheenvuoroa, ja päädyin siihen, etten tarkoita flaneeraamisella matkustelua ja uusien paikkojen näkemistä:D
Yksinäisyydessä on eräs hyvä puoli, joka on ajattelemisen arvoinen. Olet vapaa tekemään niinkuin hyväksi näet päivittäisen olemisesi. Oma sisäinen maailma on vapaasti käytettävissä niin muisteloissa, suunnitteluissa hankinnoissa-
tai vain olemisessa.
Siinä pelkässä olemisessa on ihana vapauden tunne, kuin liitää ilman esteitä:D
Ei meidän tarvitse antaa itseämme muokata toisten mielipiteillä, hyväksyä voimme toisen oikeuden nähdä asiat omalla tavallaan., antamatta sen rajoittaa omaa ajatteluamme.
Näissä tunnelmissa iloista lauantaiaamua!
Voi sinisirkku-, juuri noinhan minä elän ja tuollaista on eläkeläisenä oleminen ollutkin. Se hieman naurattaa etten ole tullut ajatelleeksi olevani boheemi. Päivän "pakollisia" rutiineja kyllä valitettavasti on, mutta sitäkin mieluisimpia: aamukahvi TS, lääkkeen oton takia säännölliset ruokailuajat, sovitut yhteydenotot päivittäin (hengissä ollaan). Kaikki muu onkin sitten inspiraatiosta kiinni. Sopivasti retkeilyjä, kulttuurielämyksiä, käsitöitä, vierailuja, ruumiin kulttuuria ym. ilman rutiinin omaisuutta. Niin kauan kelpaa terveyttä piisaa.
Ihan varmasti sinisirkku- olet boheemimpi kuin minä, ja antamalla kotisi olla hieman sotkuisempi ja siveltimen vetosi saisi mennä ajatustesi vauhtia, boheemiutesi vaan tehostuu. Lycka til!
Kun taas normaaliaikaan siirryttiin. Pimeä tule näin myöhäsyksyllä nopeasti. Kuulemma ensi viikko, 46 on viimeinen lumeton viikko täällä etelässäkin.
koko hyvinvoinnille. Minusta taas unisuus on lisääntynyt:D saatan torkahtaa TV:tä katsellessa ihan kuin pimennysverho olis vedetty eteen. Taitaa olla iän myötä tullut tapa:D
Tuo lumen tulo on epävarmaa täällä etelässä, niin paljon kun se vaikuttaisikin maiseman kauneuteen.
En kyllä toivo niin paljon lunta kuin viime vuonna saimme, 20-30 senttiä riittää minulle.
Rento hyvänolon tunne viipyy saunomisen jälkeen olemuksessa..., kynttilät luovat hohtoaan, ja mieli on
hyvä..
Jäi kohdallasi tuo boheemi-sanan käyttö, näin kirjoitusten perusteella, mietityttämään, kun se ei mielestäni oikein sovi kuvailemaasi nykyiseen olotilaan, kenties vapautuminen paremminkin.
Sallinette sinisirkku ja katleija hiukan hymyillä...boheemisuudellenne.
Jos boheemi-käsitystä alkaisi "alkuperä-asultaan" miettiä, niin ei mikään rutiinien jättö, elämästä nauttiminen, kiireettömyydestä irrottelu sitä ilmentäisi.
Ajatuksissaan "boheemi" voi olla, jos se tuo hyvää oloa, jota monet tuntuvat tärkeimpänä tavoittelevan tässä loppuelämässään.
Riskien otto omassa elämässä kuuluu olennaisena osana siihen epäsovinnaisuuteen, ei todellakaan vain ns. onnellisuuden tavoittelu. No, myös vapaa ajattelu kyllä, ja ajatusten rohkea toteuttaminen välittämättä kriittisistäkin omistaan poikkeavista mielipiteistä. Ei vain toisten miellyttäminen ja sovitteleva, myötäilevä, hyväksyntää tavoitteleva kirjoittelu.
Boheemisuuden alkuperäisyyteen kuuluu myös vaatimaton elämäntapa, helppo on olla "ajatusboheemi", jos on vaurautta ympärillä, helppo elää huoletonna, jos ei minkään aineellisuuden puuttumisesta huolta.
Vanha "boheemi" (jos tuntee sen tarpeelliseksi) on ollut kaukaa viisas, ja sittenkö voi pätkähtää boheemiksi. Kyllä sellaiseksi synnytään, johonkin aikaan oli oikein kunniakasta taiteilijoiden tai "tekotaiteilijoiden", (omasta mielestäni vaikkapa joku Arto Melleri) esiintyä "boheemisti."
Näin vanhempana sopisi vaikkapa sanonta "vapaa kuin taivaan lintu"...paremminkin....jos keskittyy vain omaan itseensä, oman hyvän olonsa tavoitteluun, jopa kiertää ristiriitaisia, siihen häiriöitä aiheuttavia tilanteita. Tehdä voi, mitä, missä ja milloin vain niin kuin huvittaa.
Mutta ehkäpä monenkin mieli tekee edes vanhoilla päivillään olla "pikkuboheemi", kuljeskella vaikka yöpuku päällä, miksei vaikka alastikin, koko päivän...riittänee kaiken pikkuporvarillisuuden jälkeen boheemisuudeksi.
Siitä vaan...kukin tavallaan, boheemisuutta voi ilmentää niin monella tavalla...jos katsoo sen vapauttavaksi olotilaksi.
Kuljeskelihan Eino Leinokin se tunnusomainen viitta, hattu, keppi - olemuksessaan....oliko se ilmentämässä boheemisuutta, sitä en tiedä.
tulkita. Ihan ensiksi yritän saada selväksi, etten ole elämässäni päässyt taloudellisesti helpolla, niinkuin tunnut uskovan. Nyt vanhoilla päivilläni en koe puutetta, mutta aktiivi työssä oloni aikana oli elettävä ja vietävä perhettä eteenpäin.
10 vuoden aikana ostin omat vaatteeni kirpputoreilta, työmatkat olivat yli 30km junalla
joka päivä, ja illat täyttä työtä maatilalla, missä ei mitään mukavuuksia.Kantovesi, ulkovessa, etc...karjaa ruokittavana....
Todella tiedän mitä on työ.....mutta turhahan näitä on selittää, mutta viimeiset vuoteni olen saanut elää
helpommalla, mistä olen puolisolleni kiitollinen.
Ps. Nuo ulkoiset bohemin statukset, baskereineen ym. nyt kuuluvat joidenkin rekvisiitoihin, mikäs siinä, kaavamaisuus ei kuulu omaankaan tyyliini, vaan vapaa huolettomuus:D
mitä hyvin harvoin muuten teen ja sieltä sain vinkkiä boheemisuudesta.
Wikipedian mukaan boheemi on ristiriidassa politiikan kanssa yhteiskunnassa, myös seksuaalisesti normeista poikkeava, ei kerää materiaa, elää oman halunsa mukaan, erkanee "massasta".
Taiteilijat, kirjailijat lukeutuvat usein boheemeiksi, heillä on uskallusta tehdä tuotoksiaan sellaisina kuin elämän näkevät.
Tein myös testin, mikä minä olen ja testin mukaan boheemi jaoma mieleni on hyvässä yhteisymmärryksessä.
Itse olen aina ajatellut, että enemmän boheemi, kuin kaavoja seuraava olen.
Kuvastuu ehkä parhaiten siinä, että en minkäänlaisia "sopivia" kaavoja noudata, toimin mieleni mukaan,,, enimmäkseen;)
Tehkääpä testi, ihan kiva huomata mitä se kertoo, totuutta kai hitunen.
Sana boheemi hakuun ja sieltä teti löytyy.
Boheemi luonnonlapsi olen testin mukaan. Taidanpa olla, ja vielä **tavattoman naivi** :DDDDDDDDD
Kaipa tuo taivaan isä on katsonut, että tartteehan tuonkin saada elää ja olla!
Eipä ollut boheemiudesta tietoakaan silloin perhe- ja työaikana. Kyllä totisesti elämän täytti perhe, työ ja velvollisuudet. Ja tietysti se kuului siihen aikaan. Voihan boheemiuden myös ajatella itsekkäänä vastuuntunnottomuutenakin. Olen mielestäni ollut aina vastuuntuntoinen ihminen, ainakin niin, että toisista huolehtiminen kuulunut aina olemukseeni. Itsestäni en osaa sanoa niin, olen varmaan repinyt itseäni liiankin moneen suuntaan, tuntuu kyllä suurenmoiselta, että välillä kadonneet voimat ovat palanneet, ja eikun barrikadeille taas....vielä on jotain tekemättä.
En ole koskaan miestäni, tai yleensä miehiä, jotka ovat minulle jotain merkinneet, ajatellut pahoin, saatikka puhunut....hyvät puolet ovat aina merkinneet enemmän. Mutta nyt voin sen verran mainita, että oma, se ainut aviomieheni, oli vastuuntunnoton raha-asioissa, hän ei siinä kasvanut, kaikki meni, mitä tuli.
Ja kun nyt niin avimielisellä tuulella olen, kerron senkin, että erosimmekin melkein 40 vuotta aviossa olleina, se oli hänelle tiukka paikka, tietynlainen läheisriippuvuuskin hänellä. Minä siis läksin, kun lapset kaikki jo pois kotoa, vajaan vuoden kokosin itseäni yksin eheämmäksi ja sitten elin vielä hänen kanssaan hänellä jäljellä olevat pari kolme vuotta, ja pidin hänestä huolta. Hyvät muistot jäivät siitäkin.
Niin, eipä ollut silloin aikaa boheemisuudelle, kyllähän se kuitenkin siinä sivussa varmaan kulki mukana. Ja kun keksi keinot, sai myös mahdollisuudet niinsanotusti toteuttaa myös itseään, eihän muuten olisi jaksanutkaan.
No nyt on koettu "riehaantumisen" ajatkin vapaana sinkkuna (huh, mikä sana), kaiken on melkein kerinnyt, mitä on ollut vailla.
Ja epäuskoisuuden, rankkojen vuosien jälkeen, tuntuu loistavalta todeta, oivaltaa, että minuakin tarvitaan vielä.
juu...hehheh....todellinen luonnonlapsi olen. Rakastan vapautta enkä halua elää määräysten ja sovinnaisuuden mukaan. Hmmm...pitää paikkansa.
Alkuperin Böömin mustalaisista peräisin kuulemma on boheemi nimitys. Testissä olen luonnon lapsi, voisin olla taiteilija/ehkä olenkin. Ainakin huomasin aamulenkillä miten tummansininen taivas taustalla, paloasema, muutama lehdetön puu, kontrasteja siinä huomasin.
Oikein aloin sommittelemaan mihin kohtaan valkoisen paloaseman tornin kuvassa sijoittaisin,
kun valokuvan näkymästä ottaisin mutta nyt Se Valo on pois eikä kamera ollut mukana.
En oikein luota itseeni noissa testeissä, olen tasoa juurakko taiteilija Löysinhän härän pään sieltä eräästä juurakosta.
Eihän tuo edellinen ollut vastaus, mustalaisiin viittaus boheemina, jos nyt satoja vuosia sitten luultiin että mustalaiset tulevat Böömistä ja huoletonta taiteilijaa verrattiin heihin. Sanan merkitys käsitteenä muuttuu ja ymmärrän kyllä mitä nykyisin boheemilla tarkoitetaan.
Enhän minäkään ole Bembölestä vaikka siellä Hölmölä onkin. Enkä missään tapauksessa väheksynyt boheemeja taiteilijoita, kade voin kyllä olla kun en voi lukeutua heihin.
minua Esmeraldaksi joskus. Olen aina pitänyt pitkistä hameista kotiasuinakin, helmat heiluen on kiva mennä:D Ne on niin naisellisia ja lämpimiäkin. Tuon taiteellisuuden otan hieman suola hippusella yli olan, 90 % siitä on pitkäjänteistä työtä. Sen tietää ne jotka palstalla maalaavat, eihän ne hutaisemalla synny taulutkaan.
Mutta myönnettävä on, että mieluista on saada siveltimellä luoda kuvaa, eläytyä siihen.
Tänään onkin ollut kunnon keskustelua pitkästä aikaa:D Ihan voi iloita kun on asioita joihin on kiva osallistua.
On vaan niin herkkää tuo ruusujen siroittelu toisille, mieluimmin paukautellaan rumasti. Se on niin luonnekysymys sekin.
Melkoinen junahan tämä suomi24 on, puskutellaan vaan mukana, veturina aina joku hyvällä aloitteella:D moikka
Ramonahan on suosittu nimi romaneilla, ja se hidas valssi Ramona kertoo oman tarinansa Meksikosta. Vannoutunut hameihminen olen minäkin aina ollut, täälläkin antanut ohjeita kietaisuhameista, sellaisen voi talvella ommella vaikka matkahuovasta. Kesähelteellä en voisi kuvitellakaan muuta kuin kevyen ilmavan hameen tai mekon. Olen aina ihaillut Telemark-asuja, pitkä kirjailtu verkahame ja koristeellinen villapaita hiihtäessä. Muistat Sinäkin varmaan itsesi luistelukenttien jääprinsessana, minullakin oli äidin ompelemia kellohameita "damaskien" kanssa. Esmeraldaksi ei minua sentään ole lempinimitetty, mutta jokusia jalokiviä olen saanut, lähinnä kiitokseksi lasten synnyttämisestä.
Boheemiustestissä sain varsin sovinnaisen ihmisen kuvauksen, mutta pieni piiloboheemi tai osa-aikaboheemi minustakin löytyy.
http://www.youtube.com/watch?v=JmIBBzcC894&feature=related
Missä sellainen boheemitesti oikein on, kun moni siitä puhuu ?
sana boheemi
Sen enempää kuukeloimatta olen vaan muodostanut oman käsitykseni boheemisista immeisistä, mutta hyvä on kun oppikirjoistakin tietoa annetaan.
Jokainen meistä varmaan tuntee tyypin, jonka mieltää boheemiksi. Me muut tavikset sanomme, että se ja se on niin boheemi. Hän erottuu massasta ja hänellä on ikäänkuin omat arvot elämälleen. Ei taida boheemi itse itseään boheemiksi sanoa. Sitä paitsi heitä on kovasti erilaisia tyyppejä. Hän vaan elelee omalla tavallaan sen enempää välittämättä mitä muut ovat mieltä, hän on täysin itsensä herra. Minä vaan luulen että oikein boheemi tyyppi ei itse sano itseään boheemiksi, tuskin sitä edes huomaa ja ajatteleekaan.
Eikös taiteilijoissa ja keksijöissä ole usein boheemisuutta, niin ja niissä "kylähulluissa". Joku sanoikin vielä että boheemi useinkaan anna arvoa rikkaudelle, vaan tyytyy yksinkertaiseen elämään.
Muistatteko tv-ohjelman 9-kymppisestä umpisokeasta vanhasta miehestä, joka kalasteli, rakenteli ja keksintöjensä avulla selvisi yksin mökissään. Aivan erikoislaatuisiin saavutuksiin pystyi. Eikö hänessä ollutkin boheemisuutta ja ennakkoluulottomuutta roppakaupalla.
omaperäinen oli tuo vanha mies, ja tekevä käsistään. On muistikuva hänen liikkuneen ulkona sokeudestaan huolimatta ja tietävän tavaroidensa paikat.
Kyllä niitä erikoislaatuisia ihmisiä löytyy, sana kylähullu onkin ihan arvo sinänsä, harva vaan rohkenee tehdä juuri niinkuin parhaakseen katsoo.
Toivottavasti Katleija 4 on saanut otettua pienet päivätorkut, kun on valvonut yöllä. Meillä oli patteri sanoutunut irti olohuoneessa, onneksi se kuuluu taloyhtiön velvollisuuksiin hommata uusi ja kustantaa.
Hieman viileäksi on olkkarin vetänyt, vaikka 2 elementtiä toimii. Tällä viikolla jo se asennetaan, niin on sekin huoli pois. Sadetta ropisee kattoikkunoihin virtanaan, kun niissä on valaistus,--- tähdet loistavat poissaolollaan, mutta tallella ovat yllä pilvien....
Nukuin parin tunnin verran univelkaa pois jo keskipäivän aikaan. Ensi yönä varmaan nukuttaa, tuntuu siltä. Tuokin unittaa tuo tasainen sateenropina, pimeää pimeää.
Eikä vieläkään tuulivoimaa -tai pimeyttä vähentävää lumipeitettä.
saahaan lunta vasta tammikuun alussa., tais olla joku tilasto. Nyten tarvitaan niitä valolamppui jotta pysyis hereil. Nukutta koko ajan meikää.
nukkuu millon lystää.