ARVI ILVES
(Opettavainen eläinruno)
Liikaa fosforia käyttää
tämän pellon omistaja.
Vaikka laiho mahan täyttää,
ei oo maku kehuttava.
Jänis, Rusakova Olga,
naitu Venäjältä Suomeen.
Kotipaikka Grasnyj Volga,
vaihtui taloon neljän huoneen.
Rouva, turkki kimallellen,
jälkeen syönnin, samein aivoin,
päättää:"kotiin lähden, ellen
räjähdä kans ilmavaivoin".
* * *
(Jälkeen johdannon, kesken aatosta,
juttuun saatava on lisää paatosta.)
* * *
Ladon takaa, toista sarkaa,
suoraan kohti notkein loikin
kimppuun Olgan jokin karkaa,
ajaa takaa pitkin, poikin.
Arvi Ilves päivää monta
katsellut ol luona ladon
Rusakovan loputonta
ahmimista tuoresadon.
Nyt on vihdoin tullut hetki
jälkeen odotuksen, harmin.
Rusakovan päättyy retki
suolen täytteeks Ilves Arvin.
* * *
(Kohta syntyy pahaa tuhoa,
on siis lisättävä uhoa.
Sitä varten, ihan kokeeks
mitta muutetaankin trokeeks.)
* * *
Painaa pitkin penkereitä,
pitkin peltoa pakenee
jänis eessä lihansyöjän,
tupsukorvan turvan alla.
Melkein tapaa takapuoleen,
kohta koipia kopeloi.
Räkä roiskuu, kuola kuplii,
henki villisti viheltää.
Jänis viime voimillansa
tuoksinassa takaa-ajon
hyppää yli aitalinjan,
piikkilangan porskauttaapi.
Putoo keskeen pikitietä,
pahimmoilleen eteen auton,
hopeaisen Huynday Ponyn.
Siihen loppui elo Olgan,
lentomatkaan liian lyhveen.
Ilmas ol jo myöskin Arvi,
saalistaja Rusakovan.
Alkoi siellä aavistella
pahojansa ounastella.
Auton näki, tuhon tunsi,
pohjaan iski ilmajarrut,
hätäjarrut herkisteli.
Vaan ei ehdi toppuutella
voimaa hypyn Arvin laipat.
ilves ikkunaan jysähti,
siitä eelleen pitkin tietä.
* * *
(Hirveä on tiellä tuho.
Tähän lopetetaan uho.)
* * *
Virui tiellä ilves polo,
revittynä, raadeltuna.
Näki silmin sumentuvin
kuinka irtos henki Olgan,
Rusakovan ruppamahan.
Kohos kohti korkeutta,
taivahaita ruohonsyöjän.
hetkel kuolon huusi Arvi,
sanan virkkoi, noin nimesi,
jälkeen jänön henkihaamun,
perään pienen pupupisteen:
"Karkuun pääsit, vältit pälkään,
mut en miekään kuollut nälkään".
* * *
Opetuksen tahdon liittää,
siitä jälkipolvet kiittää:
Vaikka himo sotkee järkee,
riskinhallinta on tärkee.
Iskiessä helppoon nakkiin,
saattaa silti tulla takkiin.
(Opettavainen eläinruno)
Liikaa fosforia käyttää
tämän pellon omistaja.
Vaikka laiho mahan täyttää,
ei oo maku kehuttava.
Jänis, Rusakova Olga,
naitu Venäjältä Suomeen.
Kotipaikka Grasnyj Volga,
vaihtui taloon neljän huoneen.
Rouva, turkki kimallellen,
jälkeen syönnin, samein aivoin,
päättää:"kotiin lähden, ellen
räjähdä kans ilmavaivoin".
* * *
(Jälkeen johdannon, kesken aatosta,
juttuun saatava on lisää paatosta.)
* * *
Ladon takaa, toista sarkaa,
suoraan kohti notkein loikin
kimppuun Olgan jokin karkaa,
ajaa takaa pitkin, poikin.
Arvi Ilves päivää monta
katsellut ol luona ladon
Rusakovan loputonta
ahmimista tuoresadon.
Nyt on vihdoin tullut hetki
jälkeen odotuksen, harmin.
Rusakovan päättyy retki
suolen täytteeks Ilves Arvin.
* * *
(Kohta syntyy pahaa tuhoa,
on siis lisättävä uhoa.
Sitä varten, ihan kokeeks
mitta muutetaankin trokeeks.)
* * *
Painaa pitkin penkereitä,
pitkin peltoa pakenee
jänis eessä lihansyöjän,
tupsukorvan turvan alla.
Melkein tapaa takapuoleen,
kohta koipia kopeloi.
Räkä roiskuu, kuola kuplii,
henki villisti viheltää.
Jänis viime voimillansa
tuoksinassa takaa-ajon
hyppää yli aitalinjan,
piikkilangan porskauttaapi.
Putoo keskeen pikitietä,
pahimmoilleen eteen auton,
hopeaisen Huynday Ponyn.
Siihen loppui elo Olgan,
lentomatkaan liian lyhveen.
Ilmas ol jo myöskin Arvi,
saalistaja Rusakovan.
Alkoi siellä aavistella
pahojansa ounastella.
Auton näki, tuhon tunsi,
pohjaan iski ilmajarrut,
hätäjarrut herkisteli.
Vaan ei ehdi toppuutella
voimaa hypyn Arvin laipat.
ilves ikkunaan jysähti,
siitä eelleen pitkin tietä.
* * *
(Hirveä on tiellä tuho.
Tähän lopetetaan uho.)
* * *
Virui tiellä ilves polo,
revittynä, raadeltuna.
Näki silmin sumentuvin
kuinka irtos henki Olgan,
Rusakovan ruppamahan.
Kohos kohti korkeutta,
taivahaita ruohonsyöjän.
hetkel kuolon huusi Arvi,
sanan virkkoi, noin nimesi,
jälkeen jänön henkihaamun,
perään pienen pupupisteen:
"Karkuun pääsit, vältit pälkään,
mut en miekään kuollut nälkään".
* * *
Opetuksen tahdon liittää,
siitä jälkipolvet kiittää:
Vaikka himo sotkee järkee,
riskinhallinta on tärkee.
Iskiessä helppoon nakkiin,
saattaa silti tulla takkiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.