Yksinäni istun.
Illassa tässä.
Ja mietin elämässä.
Olisiko mitään mieltä.
Olla vielä elossa.
Kadonnut.
Mennyt menojaan.
Kaput.
Sanois joku.
Ja olis katkera.
Maa mustana hilluu.
Irvistää.
Veden silmään kun kurkistan.
Sekin häviää.
Kuollutko rakkaus.
Vaiko harha laukaus.
Kaiken kauniin vienyt pois.
Eikä tilalle antaa vois.
Edes hankia hohtavia.
Rakkaus kirjeitä noita.
Joita syksypimeänä odotan.
Ne aina lohduttaa.
Illassa tässä.
Ja mietin elämässä.
Olisiko mitään mieltä.
Olla vielä elossa.
Kadonnut.
Mennyt menojaan.
Kaput.
Sanois joku.
Ja olis katkera.
Maa mustana hilluu.
Irvistää.
Veden silmään kun kurkistan.
Sekin häviää.
Kuollutko rakkaus.
Vaiko harha laukaus.
Kaiken kauniin vienyt pois.
Eikä tilalle antaa vois.
Edes hankia hohtavia.
Rakkaus kirjeitä noita.
Joita syksypimeänä odotan.
Ne aina lohduttaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuolla elliselle sekunttlle,
nyt tätä eletään
mitä onkaan??
Tiedät varmaan
ja elä vaan...
Elää sitä mitä
käsillä on,
hyvä niin...
Niin ja kaikella aikansa.
Kiitos vastauksestasi
mahtumaan tämänkin runon sisälle niin paljon,
kysymyksiä, rakkauden menettämistä ja
kuitenkin tässä on sinulle ominaista
toivoa. Tämäntapaisia runoja ei koskaan ole liikaa,
kiitos tästäkin.
Koneeni pelittänyt huonosti.
En ole päässyt tääne runoihin.
Mut kiitos sinulle.
Olethan runojen ystävä minullekin.
Itse olet mahtava sanailija.
Runojen tulkitsija,,,kirjoittaja.
Yhä uudelleen ja aina vain yhtä yllätyksellistä tulkintaa. Aivan ensilukemalla tuli mieleen syksyinen alakulo. Olisiko Margitalla mieli maassa?
Uudelleen lukiessa alkaa mustan kynnöksen liejuisesta sylistä kuitenkin pilkistää myös huumorinkukan vantteria versoja.
Tekisi mieli sanoa: "Taidokasta sanankäyttöä", mutta kyseessä on vieläkin laajempi käsite. Margitta, sinä kirjoitat tunteella, tunteessa, tunteesta ja tulos on jälleen kerran niin syvälle luotaavan puhuttelevaa, että kyseessä on enemmän, kuin runo. Siinä on myös sisällä kappale aitoa elämää.
Kiitos, että saan kulkea mukana siinä.
Sinä kirjettä kaivaten ootat,
miksi ei sitä kohtalo suo.
Ehkä jossakin on joku toinen,
jolle onnen sun kirjeesi tuo.
Hymyilen.
Minua kun avointa allakkaa.
Kaikki mitä kirjoitat.
Kommentissa.
On totta vieköön.
Totta.
Joka ikinen rivi.
Sana ja tunne.
On juuri sitä mitä elän.
Koen.
Joku joskus tokaisut.
"Tietää, tuntee päiväni aivoitukset kun lukee runojani"
Kiitos vastarunostasi.
Ollaan niin kuin oltaisi kumppanit.
Tehdään runoja tunteella.
Jokainen meistä täällä.
Ja sinä luet meitä.
Olet taitava tulkitsija.
Hymyilen.
Minua kun avointa allakkaa.
Kaikki mitä kirjoitat.
Kommentissa.
On totta vieköön.
Totta.
Joka ikinen rivi.
Sana ja tunne.
On juuri sitä mitä elän.
Koen.
Joku joskus tokaisut.
"Tietää, tuntee päiväni aivoitukset kun lukee runojani"
Kiitos vastarunostasi.
Ollaan niin kuin oltaisi kumppanit.
Tehdään runoja tunteella.
Jokainen meistä täällä.
Ja sinä luet meitä.
Olet taitava tulkitsija.
Kaunista Margitta!!
Olen onnellinen siitä.