Jään todella ikävöimään sua. Rakkauskaan ei ole mihinkään kadonnut. Kumpa voisin ottaa sut syliin ja rutistaa ja olla vaan siinä. Mutta..tiemme kuitenkin erosivat. Itkettää niin saatanasti. Älä koskaan unohda, veit multa jalat alta ja suhun heti hullaannuin ja sua rakastin. Mutta.... :'((
Sinulle (ex)rakas..
SärkynytNainen
7689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka niin luulin. Luulin, etten koskaan unohtaisi sinua, mutta tuli kuin tulikin aika, että nimenomaan sinut haluan unohtaa. Mitä koin, oli minulle isoa, sinulle jotain... en edes tiedä, enkä välitä!
Pääasia että olet pois. Et edes ansainnut minun rakkauttani. Et ollut sen arvoinen, pelkkä tyhjänpuhuja.
Kaikki tuollaiset olisi syytä kertoa ihan face to face.
Mutta mitä sä teit? Siihen sinun on vastattava ihan itse.
Kannattaisikos kertoa tuo hänelle ihan suoraan?
suoraa puhetta oikealle henkilölle
Antakaa nyt ihmisen purkaa mieltään täällä!!
A.p:lle: mulla täysin samat ajatukset.. Eroon on kuitenkin aina syy.. :/ Pakko vaan jatkaa elämäänsä. Rakkaus ei todellakaan aina riitä.. Eikä edes usein.. :(
kuin todettiin, että turha tulla tänne valittaa, jos ei rohkeus riitä puhumaan ao. henkilölle.
Niin moni istuu oman elämänsä katsomossa tai lausuu valmiita vuorosanoja turvallisen ja harmaan arjen näyttömöllä.
Joo kaikille ei rakkaus riitä, tarvitaan rahaa, kiva tilipussi, omistusasuntoja, säännöllinen työ, kiva kaveripiiri ja iloinen mieli. Vaikeuksien edessä moni katoaa.. siinä kohtaa mitataan oletko rakastunut rakastumiseen, toisen ihailuun vai mihin.. varsinkin, jos toinen ei olekaan enää samalla tavalla "saatavilla".
Elämä on ja mistä näitä eroja oikein tulee?
Siis ihan tykittämällä... hehhee