Kauhutarinoita YFUsta

Nuo kauhutarinat ovat aina tapauskohtaisia. Ei ole olemassa mitään takeita siitä, että sinua kohdeltaisiin hyvin tai huonosti jollain toisella järjestöllä. Huonot kokemukset tarkoittavat usein huonoja henkilökemioita oppilaan ja paikallisen henkilökunnan välillä. Kuvitellaanpa, että USA:an tai johonkin muuhun maahan menisi jonain vuonna vaikkapa 2000 vaihto-oppilasta. He eivät mene samaan paikkaan ja siten kenelläkään ei voi olla samanlaista kokemusta vaihto-oppilasvuodesta, vaikka kuinka olisi sama järjestö kyseessä. Ei ole mahdollista, että kaikki nuo 2000 oppilasta palaisivat kotiinsa kauhukokemusten kera, vaan osalla olisi loistavia kokemuksia, osalla huonoja ja lopuilla kaikkea siltä väliltä. Sama koskee ihan mitä muuta järjestöä tahansa. Loogista, eikö vain? Vai väitätkö tosiaan, että KAIKKI saman järjestön oppilaat olisivat kokeneet vain kamalia asioita?

Ja itsehän olin YFU:n vaihto-oppilaana, eikä mulla ole kauhukokemuksia. Suomen päässä se toimii tosi hyvin ja muualla toimintaan vaikuttaa myös kulttuuri ja paikallisten työntekijöiden motivaatio. Yksi vaihtoehto on AFS ja toinen Rotarit, mutta ota huomioon, että täydellistä järjestöä ei ole olemassakaan, on vain oppilaita ja ihmisiä, jotka järjestävät vaihtovuosia jonkun järjestön nimissä ja mikäänhän ei tunnetusti ole niin monimutkaista kuin henkilökemiat. Otetaan yksi esimerkki: Jos soitat johonkin vaihtarijärjestöön ja sieltä sinulle vastaa väsynyt toimistotyöntekijä, joka vastaa sinulle hieman töksähtävästi, koska hänellä sattui olemaan huono päivä. Tuomitsetko koko järjestön huonoksi ja kamalaksi vain yhden puhelinsoiton perusteella? Mietipä sitä.

Valitse STS.

Kauhutarinoita kuulee vähän joka suunnalta, niin EF:ltä, YFU:lta, kuin Rotareiltakin.

Itse olen vaihtarina YFU:n kautta etela-amerikassa. Suomen YFU toimii mun mielesta ihan mahtavavasti. Ma lahetttelin papereita aina vahan myohassa, mutta sain aina anteeksi ja auttoivat mua ihan hirveesti maa valinnassa, kun se ei oikein mennyt miten piti. Lahtovalmennus leiri oli ihan alyttoman hyvin jarjestetty ja se oli ihan alyttoman hauska ja hyva iformaatio paketti. Mulla ei oo mitaan valitettavaa Suomen YFU:n toiminnasta, mutta sanotaanko, etta taalla kohdemaassa vois asiat olla paremmin, mutta taa onkin vissiin YFU:n pienempia toimistoja, joista lahtee vissiin alle 30 oppilasta muualle.

Mun mielesta noilla vapaaehtoisilla jarjestoilla ei ihan hirveesti oo eroa. YFU, AFS, Rotary on mun mielesta kaikki hyvia jarjestoja. Kylla AFS:takin oon kuullu vaikka minkalaisia hirveyksia, mutta niita "kauhutarinoita" on kaikilla. Se on ihan hirveesti omasta asenteestakin kiinni miten jarjeston kanssa tulee toimeen. Kaikilla vaihtareillakaan ei ole se paras mahdollinen asenne...

Meidän koulusta oli yksi tyttö viime vuonna Saksassa YFU-vaihtarina. Siellä hän joutui paikallisen YFUn tukihenkilön hampaisiin. Henkilö ei todellakaan "tukenut", vaan jatkuvasti esitti, että ongelmat johtuivat tytöstä itsestään. Perhe oli kuulema myöntänyt tytölle, että otti vaihtarin vain siksi, että saisivat omat tyttärensä vaihtomaksusta alennusta! Perheellä ei ollut mitään kiinnostusta vaihto-oppilasta kohtaan.

Kauhutarinoita on aina, riippuu ihan minne joudut järjestöstä riippumatta.

AFS oli itseni kohdalla ainakin kannsutava ja vastuuntuntoinen järjestö. He eivät muuten anna perheille mitään korvausta, joten eivät ainakaan ota vaihto-oppilasta pelkästään rahan takia!!

Minulla on kokemusta Rotarysta ja AFS:tä (kaveri oli AFS:än kautta).

Rotaryssä on se huono puoli, että jos haluaa jonnekin aika suosittuun paikkaan (mulla se oli Japani, jonne en sitten päässyt) sinne ei pääse. Melko monet Rotaryvaihtarit, jotka hakee jenkkeihin pääsee sinne minne haluaakin.
Ausseissakin on ollu paljo porukkaa.
Olin vaihdossa Intiassa Rotaryn kautta, ja voin sanoa, että intialainen rotaryclubi rahasti minua joka paikassa. Kaikki reissut olivat maksullisia (vaikka Rotaryn tulisi maksaa ainakin yksi reissu, koulunkäynti ja matkat). Nämä kaikki lankesivat minulle maksettavaksi. :(

Sama homma AFS:säläisellä. Hänen piti maksaa kmoulunkäynti, vaihtoperheet oli koulutettu (mukamas). Lisäksi perheen vaihtaminen oli tuskaa.

Että tälläistä kokemusta minulla.

P.S Intiassa vain Goan turistirysissä pidetään Suomea ja suomalaisia jonain. Ei sitten enää missään muualla.

Ystäväni oli YFUn kautta vaihdossa ja kaikki alkoi mennä jo alussa aivan pieleen. Vaihtoperheen äiti oli ilkeä simputtaja. Kotiin ei saanut edes soittaa YFUn sääntöjen mukaan, joten ystäväni jäi yksin tämän "perheenäidin" armoille.

Järjestön edustajien käytös oli koko ajan epäasiallista ja ystävääni alistavaa. Lähettivät kaikenlaisia varoituskirjeitä ja kävivät myös ystäväni vanhempien kimppuun lähetellen törkeitä viestejä, joissa jopa valehdeltiin ystäväni asioista.

Älkää hyvät ihmiset valtiko YFUa, kun kunnollisiakin järjestöjä löytyy!

Meidän perheen kaikki 3 lasta ovat olleet YFU:n kautta vaihto-oppilaina ja me voimme kyllä suositella järjestöä. YFU ei tosiaankaan ole kieltänyt kotiin soittamista ja nimenomaan kehottaa olemaan yhteydessä omaan tukihenkilöön tai tarvittaessa Suomen toimistoon jos ongelmia ilmenee. Yksi lapsistani vaihtoi vuoden aikana isäntäperhettä ja se hoitui ammattitaitoisesti. Huomasin että tänne on yhtäkkiä ilmestynyt monta samankaltaista YFU:n mustamaalausviestiä. Olisiko niin, että STS:llä tai jollain muulla ei kauppa käy? Kannattaa selvitellä tarkemmin järjestöjen toimintaperiaatteita ja käydä vaikka infotilaisuudessa.

Jaana, Pave ja Hillevi taitavat olla kaikki STS:n kätyreitä :-)

Itse kävin oman vaihtovuoteni AFSllä. Kauhutarinoita en hirveästi kuullut lähtiessäni, mutta kohdemaassani (Etelä-Amerikka) niitä tuli kuultua. Itselläni vuosi oli yhtiä elämäni parhaista, mikä oli täysin ihanan isäntä perheeni ansiota. Kieltä en puhunut sanaakaan lähtiessäni, mutta en antanut sen häiritä ja heittäydyin täysillä mukaan vuoteen.
Samana vuonna samaan maahan lähtenyt tuttu kuitenkin keskeytti matkansa puolessa välissä, ei ollut yhtä onnekas kuin minä.

Oma asenne ja asioiden ratkaisukyky vaikuttavat pitkälle. Sekä myös suurelta osin tuuri perheen valinnassa, koulun valinnassa jne. Itselläni kävi hyvä tuuri, olen kiitollinen siitä :)

YFUn vaihdossa 2000-luvun alussa Japanissa. Isäntäperheen äiti oli narsistinen ja käytti henkistä väkivaltaa. Aluevalvoja ja muut YFUn edustajat Japanissa syyttivät ongelmista minua. Samalla alueella oli neljä suomalaista vaihtaria, näistä kolmella neljästä ongelmia isäntäperheen kanssa. Kaikissa tapauksissa vaihtareita syyllistettiin. En voi suositella YFUa kenellekään, ainakaan Japaniin lähtijöille.

Vaihtarin ongelmat perheen tai vaihtarijärjestön kanssa saavat melkein aina alkunsa vaihtarista itsestään. Lukiolainen on yksinkertaisesti liian nuori ja kypsymätön kohtaamaan elämää, joka poikkeaa kotioloista usein monella tavalla ja tuntuvasti. Ongelmia ja pettymyksiä syntyy.

Lähtökohtaisesti ei pidä odottaa, että järjestö tulee apuun joka käänteessä ja mutkassa, joita nuori vaihtari käytöksellään saa aikaan. Tai silloinkaan, kun olosuhteet vaihtarista riippumatta ovat hankalat. Jos ja kun ei vielä osaa toimia hankalissa tilanteissa, pitää pysyä kotona tai matkustaa isän ja äidin kanssa.