miten kukaan äiti voi antaa lapselleen mahdollisuuden kieltäytyä tapaamasta isäänsä.
miten kukaan
6ujk56k6
44677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
..silloin voi kun ei pysty kohtaamaan syvällisemmin ongelmia eli vetäytyy omasta vanhemmuuden vastuustaan lapsen selän taakse ja antaa sitten 'lapsen päättää tapaako isäänsä.
että eron ollessa vireillä,äityli sanoo lapsosille että sanokaapa isille,että ette tule seuraavan kerran isin luo jos isi ei osta toiselle pleikkaria ja toiselle wiitä.Joka kerralla piti ostaa jotakin uutta elektroniikkaa ym.ym.No sitten marssittiin oikeus-saliin kun äityli halusi yh-n.Sai sen valheillaan ja kutsumalla oman äitylinsäkin todistajaksi valehtelemaan.Nyt olen niin kypsä etten jaksa tavata vaan otan rennosti ja katson miten asiat etenee kun kakrut vanhenee.Minulla on avopuoliso ja exälläni oikein aviopuoliso,jotenka kai he pärjäävät.
ihminen jolla ei ole lapsia, eikä näin ollen voi tietää yhtään mitään, mutta sinnikäs arvostelemaan!! Juu... kuule on monia syitä, ei ole yhtä syytä vaan.
Ne ovat perhekohtaisia, on monia asioita, mikä estää lapen ja isän yhteisen ajan.
Mutta kun teet niitä lapisa ja eroat, niin sitten se arki astuu sinunkin elämään. Kysyppä sitten kun asia on ajankohtanen sulle... voi olla ettei sinunkaan lapset välttämättä isää näe. Mitkä ovat sun syyt???
Tälläistä ei haluta kuulla, nämä puheet on vaiettava kuoliaaksi. On otetava vain esille, että isät eivät osallistu. Itse nähdä asian myös joskus esitettynä toisinpäin, isille ei anneta mahdollisuutta ja vikaa ei tulisi etsiä yksinomaan miehistä.
Voiko asia olla niin mustavalkoinen, että äitiys on automaattisesti isyyttä korkeampaa vanhemmuutta. Isien vastuista, oikeuksista ja luonteesta ei voi puhua suhteuttamatta niitä ensin äiteihin.
Miksi tuomari antaa lapsella mahdollisuuden tulla kuulluksi? Siksi koska lapsellakin on ihmisarvo ja oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja menettelytapoihin.
Miten kukaan isä voi antaa itselleen mahdollisuuden kieltäytä tapaamasta lastaan?
Aihe on ollu vaiettuna kuolleeksi päiviä, nostin sitä ylös päin kysymällä, miksi isälle ei anneta mahdolliisuutta. Ei kaikki isä ole kelvottomia huoltajia lapsilleen. (eikä luonnollisestikkaan kaikki isä välitä lapsistaan).
Eikä nyt mennyt tuntiakaan, kun ollaan jo kysymässä "Miten kukaan isä voi antaa itselleen mahdollisuuden kieltäytä tapaamasta lastaan?" Nämä tapaukset vaan yksinkertainsesti ovat saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä käsitystä.
Mikä on sinun käsityksesti osallistuvasta isyydestä? Onko se täysin luonnon vastaista, että isä haluaa olla hoivaava ja osallistuva. Kyllä meidänkin yhteiskuntamme tuntee äitejä, jotka ovat omineet lapsensa automaattisesti itselleen ja korostavat isyyttä täysin toissijaisena.
Tabu on tabu, se sentään tuli taas todistettua. Lapsilla ei ole oikeuksia.
on juuri niin päin ettei isää kiinnosta pätkääkään.
Voisin kuvitella omalla kohdallani,omien toiveideni ja lapsen toiveiden perusteella mikä olisi ainakin minulle osallistuvaa isyyttä. Eli lapsella olisi mahdollisuus nähdä isäänsä säännöllisesti ja isällä myöskin velvollisuus noudattaa näitä sovittuja tapaamisia. Lapsen isä osallistuisi myös lapsen kehityksen ja kasvatuksen osalta siten,että olisi aidosti kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä,puhuisi lapselle tiettyyn ikävaiheeseen kuuluvista asioista kuten äitinä itse teen. Näin esimerkkeinä.Täysin luonnonvastaistahan on ettei isä halua tavata lastaan. Myös se,että lapsen elatus on jaettava puoliksi.
Itse pidän isyyttä ja sen merkitystä lapselle yhtä tärkeänä kuin äitinä olemista,minusta kun ei tule isänmallia pojalle tekemälläkään eikä isästä naisenmallia tyttölapselle.
Ihan yhtälailla on paljon saanu julkisuutta tuo että "äidit ovat omineet lapset". Ei mitään eroa.
Tasan jokainen eroisä jonka tunnen ovat hoivaavia ja osallistuvia, jotka eivät ole halunneet jäädä pelkiksi viikonloppu iseiksi. Tasan puolissa näistä se ei ole mahdollista, koska äitiys on isyyttä tärkeämpää.
"Lapsilla ei ole oikeuksia. "
Siinä olet oikeassa. Kun on kysymys lapsen ja etävanhemman tapaamisista, oikeudet ovat vain ja ainoastaan etällä. Hän saa tavata jos tahtoo, pakko ei ole. Lapselta ei kysytä. Ja lähivanhemman on sanktion uhalla noudatettava osaltaan tapaamissopimusta. Etän ei ole pakko jos ei halua.
Että tabupa hyvinkin, ei kerrota kenellekään että oikeasti tapaamisasioissa kaikki valta ja oikeudet ovat sillä tapaavalla vanhemmalla. Hänen pillinsä mukaan tanssii koko sakki ja kuten jo totesitkin, lapsella ei ole oikeutta. Edes kieltäytyä etän pillin mukaan tanssimisesta.
ei anna mahdollisuutta, vaan pakottaa sen esimerkiksi näin, lakia kiertämällä.
"Varsin tyypillinen tapaamisratkaisu on viikonlopputapaamiset joka toisen viikonloppuna sekä pidemmät tapaamiset loma-aikoina. Päätöstä tehdessä olosuhteet niin huoltajuuden, kuin tapaamisoikeudenkin osalta selvitetään tarkoin, jolloin päätös tehdään ennen kaikkea lapsen etua silmällä pitäen. Päätöksen teon jälkeen kukaan ei kuitenkaan valvo päätöksen noudattamista. Lapsen lähivanhemmalla on lain mukaan velvollisuus edistää lapsen ja muualla asuvan vanhemman tapaamisia. Mikäli lähivanhempi ei ole kuitenkaan halukas noudattamaan käräjäoikeuden päätöstä, hän ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen tapaamisten estämisestä. Tällaisessa tilanteessa etävanhempi joutuu hakemaan päätökselle täytäntöönpanoa, jolloin prosessi etenee suurin piirtein seuraavasti:
- Etävanhemman tulee tehdä käräjäoikeuteen hakemus, jossa vaaditaan tapaamispäätöstä täytäntöönpantavaksi esim. sakon uhalla
- Lähivanhempi riitauttaa asian ja väittää ettei ole estänyt tapaamisia
- Etävanhemman tulee näyttää toteen, että lähivanhempi on todella estänyt tapaamiset
- Käräjäoikeus määrää asialle sovittelijan
- Mikäli sovittelu ei tuota tulosta, käräjäoikeus asettaa uhkasakon
- Lähivanhempi ei edelleenkään suostu luovuttamaan lasta
- Etävanhempi lähettää käräjäoikeudelle uuden hakemuksen, jossa vaaditaan uhkasakkoa täytäntöönpantavaksi ja lasta noudettavaksi
- Lähivanhempi vaatii, ettei näin toimita, sillä se voi vahingoittaa lasta
- Lastensuojelu puuttuu asiaan ja tekee lisäselvityksiä, voidaanko noutoa toteuttaa
- Lähivanhempi todennäköisesti jossain vaiheessa laittaa käräjäoikeuteen hakemuksen, jossa vaaditaan uhkasakon poistamista selvityksen vuoksi
- Selvitysten päätyttyä pahimmillaan sama alkaa alusta
Koska luonnollisesti jokaiselle osapuolelle on varattava riittävästi aikaa tulla kuulluksi ja vastata väitteisiin, aikaa on tässä vaiheessa kulunut jo kuukausia, puoli vuotta tai jopa vuosia, jona aikana etävanhempi ei mahdollisesti ole tavannut lasta kertaakaan. Tällöin tapaamisia aletaan suunnitella toteutettavaksi valvottuina lapsen edun nimissä johtuen pitkästä tapaamisvälistä. Joskus tämä johtaa jopa siihen, että käräjäoikeus peruuttaa jo määrätyt uhkasakot ja tapaamiset estetään lopullisesti johtuen kuluneesta ajasta, jona etävanhempi ei käsittelyn kestosta johtuen tavannut lasta kertaakaan, eikä niiden aloittaminen enää ole lapsen edun mukaista."
On jonkinverran lähivanhempia, jotka sysääväät vastuun lapsille. Lapsi päättää , m i n ä en kiellä. Saat aivan itse päättää menetkö silloin isäsi luo. (Tosin kotona on silloin kaikkea kivaa mistä jäät paitsi) Miksiköhän isäsi ei osta sinulle pleikkaria, kännykkää, tietokonetta, mopoa... niin tottakai saat itse päättää menetkö hänen luo. Sillä on muuten hirveästi rahaa , ei vaan välitä lapsistaan... Sinun ei tietenkään ole pakko tavata, minä en halua pakottaa sinua, ja olen sen sossuillekin kertonut. Tuskin isäsi tilaa poliisia hakemaan sinua, eikö olisikin kamala, jos sinut pakotettaisiin menemään. Minä olen hyvä äiti enkä pakota sinua. Sinä saat ihan itse päättää. Laitat vaan viestin. Muista sanoa ettet halua omasta tahdostasi tulla. Minä en ole sinua kieltänyt.
Jos lapsella ja isällä on ennen eroa toimiva suhde. Lapsi menee isälleen, vaikka äiti jankuttaisi mitä. Mutta jos isä on ollut paljon poissa esim. työn takia ja muita ongelmia, tähän väliin voi kostonhaluinen ja katkera lähi iskeä. Heitä on pieni prosentti, mutta on.
Jos lapsella ja isällä on ennen eroa toimiva suhde. Lapsi menee isälleen, vaikka äiti jankuttaisi mitä.
TOTTA!
Mutta jos isä on ollut paljon poissa esim. työn takia ja muita ongelmia..
VOIVOI! Ollut poissa syystä tai toisesta, juuri niin, ollut poissa eikä lapsi halua tavata koska isä on vieras, voi hellanlettas!
Missä vika?
Näinkö kelvottomia huoltajia, asuinkumppaneita tai kasvattajia me vanhemmat olemme lapsillemme? Me vanhemmat olemme tunnepuoleltamme köyhiä, me emme osaa asettua toistemme asemaan, ollaan vaan itsekkäinä yleisesti välinpitämättömiä. Eikä se ole sukupuolisidonnaista.
Jokainen meistä voi menettää toivonsa ja katkeroitua kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta siinä määrin, että saatamme menettää otteen, jopa oman elämämme hallintaan. Eron alkutiimellyksessä sitä ei tiedosta omaa merkitystään, arvoaan tai edes laillisia oikeuksiaan, sitä alistuu näkemykseen, että äiti on lapselle isää tärkeämpi.
Nöyryytyksen kokeminen on selvästi enemmän miessukupuoleen liittyvää, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei tarvita, silloin helposti kiepsauttaa tilanteen toisin päin, muut eivät ansaitse minua. Lempeästi hymyillen lapsen äiti katsoo nenän vartaan pitkin ja antaa ymmärtää, että olet täysin nolla.
Omikoon äiti lapset automaattisesti itselleen. Turha saada mitään itkupotkuraivareita. Elämä on VOIVOI!
Ei kukaan mitään itke tai raivareita saa. Se nyt vaan on niin että kumpi on lasta hoivannut ennen eroa on myös etuoikeutettu tehtävään eron jälkeen ja VOIVOI. Ja mikä aikuinen on pakottamaan lasta tapaamaan toista vanhempaansa jos lapsi ei halua. Kyllä tapaamishaluttomuuteen on syynsä jotka etävanhempi mielellään tietenkin sälyttäisi lähivanhemman kontolle. TOTTA KAI on rankkaa myöntää itselleen että sössi elämänsä tärkeimmän jutun: lapsen. Eihän sellaista mokaa voi edes yrittää selittää kuin jollain "mä joka päivä töitä teen, joka ainoa päivä kellon ympäri vain siksi kultarakas että tahdot olla minun omanain". Työ on suomalaisen miehen mielestä kelpo selitys haluttomuudelle osallistua mihinkään.
Tapaamisoikeudella kiristetään yllättävän paljon ja julmasti. Vaikka tapaamisesta on sovittu, äiti ei yksinkertaisesti luovuta lasta tapaamiseen. Lapset kyllä kertovat kerta toisensa jälkeen, että he haluaisivat tavata isäänstä usemmin, mutta se on vaan äidin toimesta mahdotonta. Lapsilla ei ole oikeuksia puhua puolestaan, eikä voimiakaan. Äidin vallan piiristä on vaikea irtaantua ja lapset vaikenee, uskollisena äidille.
Etällä on mahdollisuus vedota lähihuoltajan velvollisuuteen edesauttaa etävanhemman ja lapsen tapaamisten toteutumista ja jos et sen vertaa vaivaudu pitämään oikeuksistasi huolta, syytön minä siihen olen. Joka kerta kun lähi ei anna lapsia tapaamiseen, teet lastensuojeluilmoituksen. Lopulta olette käräjillä, haet lähihuoltajuutta ja perustelet sen ettei lapsilla ole yhteyttä etään ja sinä lähinä tukisit 100%:sti lasten ja etävanhemman tapaamisia. Yksikään tuomari ei evää hakemustasi.
Niin viedään lapselta loppukin mahdollisuus isään. Vaikka isä antoi äidille mahdollisuuden kotiäitiyteen. Kiva kostaa miehelle, mitä siitä ettei lapsi ole tunne isäänsä.
Ei lapsi vieraannu vanhemmastaan jos tämä tekee kahdeksan tunnin työpäivää.
Työ on kelpo elitys itselleen.
Ei tämä ole tuomioistuin, et ole täällä syytettynä. Ihan vaan ajan harmittomana ajankuluna täällä kirjoittelen. Laissa olevat keinot on kyllä tiedossa.
Tuomioistuin on määräännyt jo sovittelijan, mutta sovittelu on kuitenkin epäonnistunut ja äidille on onkin jo määrätty uhkasakko. Nyt on päällä noutouhka, perääntyykö isä vai äiti? Tälläiselle järkyttävälle psyykkiselle kokemukselle lapsi tulee altistaa, tämäkö on lapsen oikeus.
Harkinnassa on huoltajavaihto kanteen nostamin, mutta "lastensuojelun" asiantuntija on sitä mieltä, että vedotaan nyt vaan voimakkaasti äidin tunteisiin, että jospa ne järkiseikat auttaisi. Prossi oikeudessa on pitkä, eikä mikään läpihuuto juttu ja oikeuden käynnin ajan äiti voi ihan rauhassa määritellä, millaista isyyden tulee olla ja määritellä tapaamiset mielensä mukaan. Lisäksi, isä haluaisi äidin olevan huoltajana lapselle.
Lapset altistuvat emotionaalisille kaltoinkohtelulle, jo instassi tason toiminnassa on näkyvissä, että lapsen oikeus isään on vain teoreettista.
mies ja vaimo sopivat yhdessä että mies tekee matkatöitä. mies painoi pitkää päivää ja vaimoa painoi joku muu. haarukat jakoon. kun ositus ja elatusmaksut eivät menneet vaimon mielen mukaan ja työpaikkaromanssikin hiipui... niin lapset alkaen 7 v, saivat ihan itse päättää tapaamisista, alkoi kosto ja kiusanteko lapset välikappaleena. nyt on vuosia kulunut toinen lapsista ei ole isänsä kanssa tekemisissä ja toinen on katkera äidilleen isän mustamaalauksesta eikä juuri tapaa äitiään.
Minun tuttavapiirissäni (myönnän, otos ei ole riittävän laaja viralliseen, pätevään tutkimustulokseen) kaikki äidit toivoisivat isältä enemmän osallistumista, mutta isejä ei innosta. Siis niistä eroperheistä, joissa isä ei ole mukana lasten elämässä. Useimmissa hän on.
ei osallistu siitä syystä että oli pelkkä rahasampo.ex-akalle ja kakaroille.Kaikki täytyi isän ostaa nuoremmille ja vanhemmat kakarat odottivat vain rahaa kädet pitkällään.Ex-muija laittoi nuoremmat kerjäämään kaikki ostokset aina isää tavatessaan.Jonkin aikaa isä sitä peliä totteli,mutta onneksi sain hänet tajuamaan että exä käyttää lapsilisät ja muut yh-etuudet itseensä kun isä maksaa kakaroiden vaatteet,koulutarvikkeet,puhelimet ja paljon,paljon muuta.Nyt isä ei ole heitä edes tavannut aikoihin ja toivottavasti ei tarvitse tavatakaan.
Luin eilen viestisi ja jäin miettimään oman lähipiirini erovanhempia ja olen kanssasi täysin samaa mieltä; äidit toivoisivat isien enemmän osallistuvan lasten elämään konkreettisesti olemalla ja tekemällä, mutta monet isät ovat liian kiireisiä omissa elämissään ja heille riittää jokatoinen viikonloppu tapaamiset.
Lasten isän mielestä hänen maksama elatusmaksu kuittaa "työn" joksi hän lastenhoidon mieltää.
Niin, se on todella karmeaa jos isä ostaa lapsilleen tavaroita. Kyllä ihan oikein teit kun sait moisen loppumaan, sinuunhan ne rahat pitäisi sijoittaa eikä kakaroihin!
Toivon sinulle ja miehellesi lapsirikasta liittoa ja riitaisaa eroa! Tulen sitten kahville käväisemään, voidaan yhdessä jutella siitä toisesta ex-vaimosta joka "maksatti lasten menot isukilla ja tuhlasi yh-etuudet itseensä" :D Voidaan samalla yhdessä iloita siitä että miehesi ei enää tapaa lapsiaan, ei sen toisen exän kanssa tehtyjä, eikä sinun synnyttämiäsi. Luetaan vaikka sitten samalla tuota kirjoittamaasi tekstiä, veikkaan että tulee huisin hauska kahvihetki. Mää tuon pullat!
Mutta hyvä että tuot rohkeasti esille kuinka p..reikäsiä isät voivat olla!!
Olen samaa mieltä ja vielä toisin sitä esille, että isä laskee tosiaan joka kuukautisen penninsä,kuinka paljon menee lapseen/lapsiin,mutta tekeekö äiti niin?Laskeeko hän,että nyt menee yli budjetin..en voi hoitaa..
isää näkemästä, jos isä on kunnolinen mies.
Kyse on useimmiten isän naisista, joita monikaan ie halua lapsensa elämää sotkemaan. Meillä ei koskaan miehen yksikään nainen ole päässyt enempää tuhoamaan lastemme elämää, mitä teki jo kun isän narraten vei.
Lapset eivät ole heitä nähneet, eikä tule näkemään, sillä emme voi antaa miehelle anteeksi sitä että vaihtoi lapsensa naisiin. Se ei ole oikein lapsia kohtaan vaan loukkaa syvästi heitä. Onneksi mies ymmärsi asian, ja oli samaa mieltä, eikä ole tuonut naisiaan meille koskaan. Ei sen puoleen, emme heitä tänne halusikaan.
En voisi kuvitella sitä että joku nainen ramppaisi mellä sotkemassa elämäämme. Emme tarvi heitä.
Siitä on kyse. Isä on tervetullut, mutta hänen naisensa ei melle tule.Eikä lapset ole koskaan saaneet heitä nähdäkkään.
Äiti tavallaan haluaa, että parisuhde jatkuu, riitelemällä tapaamista. Eikä lapsen edun nimessä pysty niellmään omaa pettymystä ja raivoaan. Hän ei pysty hilitsemään tunnettaan hylätyksi tulemisesta ja sitä, että on joutunut hirvittävän vääryyden kohteeksi.
Tapaamisoikeudella kiristetään yllättävän paljon ja julmasti. Vaikka yhteishuollosta ja tapaamisesta on sovittu, äiti ei yksinkertaisesti luovuta lasta tapaamiseen, he altistavat lapset emotionaalisille laiminlyönnille ja kaltoinkohtelulle.
Miten kukaan äiti voi tosiaan määritellä, millaista isyyden tulee olla ja mitä isän pitää tuntea ja tehdä.
Entä jos jättäjä on nainen ja mies kiusaa lasten tapaamisilla?
Haluaako siinä tapauksessa mies jatkaa parisuhdetta riitelemällä, koska ei pysty edes lapsen edun nimissä nielemään pettymystään, hylätyksitulemisen tunnettaan ja raivoaan?
Eikö jätetty mies yhtälailla kiristä tapaamisoikeudella julmasti?
Vaikka yhteishuollosta ja tapaamisesta on sovittu, mies ei noudata sopimuksia tai käyttää oikeuttaa väärin ja näin altistaa lapsen emotionaalisille laiminlyönnille ja kaltoinkohtelulle.
Äiti tietää parhaimmin, mitä lapsi kaipaa ja tarvitsee. Etääntyneellä isällä ei ole siitä käsitystä. Vain lähi kuulee ikävän, jonka isä on jättänyt lapsen mieleen elämällä omaa elämää jossain lapsen ulottumissa.
"miten kukaan äiti voi antaa lapselleen mahdollisuuden kieltäytyä tapaamasta isäänsä." Kysymys, joka esitettiin, olisko mielipidettä?
TAAS tätä voitonreimua, kun päästiin vähättelemään isän merkitystä.
Älä yleistä, on isejä jotka on hoivaavia ja osallistuvia, ja heillä olisi tahtoa ja tunteita tavata lapsiaan useammin mutta äiti ei sitä mahdollisuutta anna. Syy ei aina yksin ole isässä, äitkin voi etäännyttää!
Syitä on monia puolin ja toisin: kateus, katkeruus, ahneus, mielenterveysongelmat ja sairaalloiset toimintamallit. Kärsijänä aina lapsi.
Miten kukaan isä voi antaa itselleen mahdollisuuden kieltäytyä tapaamasta lastaan?
TAAS tätä voitonreimua, kun päästiin yleistämään äidin merkitystä tapaamisten ontumiseen.
Älä yleistä, on äitejä jotka ovat kannustavia ja joustavia, ja heillä olisi tahtoa ja tunteita lisätä isien ja lasten välisiä tapaamisia mutta isä ei sitä mahdollisuutta halua. Syy ei aina yksin ole äidissä, isäkin voi etäännyttää itsensä lapsesta!
Tajuatko, miten sanomattoman tyhjää on sanoa yh-asioiden keskustelupalstalla äiti sitä - isä tätä. Vihamielisestä vastakkaiasettelusta ei koskaan synny hedelmällistä ja vaikuttavaa keskustelua, vaan siitä syntyy vain loputonta syyttelyä joka ei johda mihinkään. Päättyvätie.
Kysymys kuului "miten kukaan äiti voi antaa lapselleen mahdollisuuden kieltäytyä tapaamasta isäänsä"
Pitäisikö äidin evätä lapselta mahdollisuus kieltäytyä tapaamasta isäänsä? Saivartelen nyt sanamuodosta, ymmärrän kyllä että ketjussa mitä ilmeisimmin on tarkoitus puhua vieraannuttamisesta ja tapaamisten estämisestä, mutta tuo aloituskysymys antaa aivan toisen sävyn asialle.
Mikäli lapsi kieltäytyy tapaamasta isäänsä, hänellä on mitä ilmeisimmin siihen pätevä syy. Pitäisikö äidin kieltää lasta kieltäytymästä tapaamisista? Pitäisikö äidin pakottaa lapsi tapaamaan, vaikkei tämä halua? Tiedän että nyt alkaa älinä aiheesta "äiti on aivopessyt lapsen", mutta jospa ajattelette asiaa nyt siltä kannalta että lapsella on oikeasti omatkin aivot joilla ajatella, omat tunteet ja hänellä on oltava myös oikeus kieltäytyä tapaamasta ihmisiä joiden kanssa ei aikaa tahdo viettää. Ajatelkaa asiaa siis lapsen kannalta, ei isän eikä äidin.
ilkeiksi ja syyllistäviksi, eikä ota omaa osuuttaa vastuusta, vaan kaikki on vaimon vika. Jaa jaa.. ja kuka onkaan kaiken takana?? No se uusi naisystävä joka puuttuu joka hemmetin miehen asiaan ja koko suvun asioihin kuin päällekäypä karhu!
Uuden suhteen tullessa mies muuttuu perhettään kohtaan todella ilkeeksi, ja se on sen uuden vika.
Sitä ennen mies on ihan kiva ja ystävällinen, mutta uusio nainen se osaa kiristää.
Se on syy miski lapset eivät halua mennä isälle, kun sillä on vieras nainen, joten ei sitä syytä tarvi kaukaa hakea. Kolmas nainen on aina syyllinen.
eron jälkeen vielä pirullisimmiksi kuin avioliiton aikana.Alkaa kiristys kakaoiden avulla ja kaikkea paskaa keksitään miehen uuden naisen päänmenoksi.Meillä kakarat pitivät uudesta naisestani tosi paljon ja sen takia ex-akka ei kakaroita luoksemme enään päästänyt.Pelkäsi että uusi naiseni vie hänen paikkansa.Nyt en itsekään tapaile kakaroitani,vaan hoitakoon exä uuden ukkonsa kera heidät.
Voisin kuvitella, että olet exäni, mutta et ole koska teillä on todella tapahtunut kuten kirjoitit eikä minulla ole uutta ukkoa.
Eksäni kertoo kaikille että lapset ja hänen uusikkonsa tulivat todella hyvin toimeen ja tykkäsivät toisistaan mutta äiti (minä) olin niin mustasukkainen etten voinut hyväksyä tätä ystävyyttä ja estän lapsia siitä syystä tapaamasta isäänsä.
Totuus on kuitenkin se, ettei lapset voi sietää isän uusikkoa ja ovat monesti toivoneet ulkopuolistenkin kuullen, että isä viettäisi tapaamisviikonloput joskus vain heidän kanssaan. Uusikko on mustasukkainen jopa lapsista ja yritti saada heidät puheillaan äitiään vastaan - mikä oli todella typerä veto. Lapset eivät koskaan käänny äitiään vastaan.
Isä ja lapset eivät enää tapaa kuin satunnaisesti. Kaikkien kannalta ikävä tilanne, koska minäkin kaipaisin joskus hiukan lomaa lapsista. Nyt yleisesti exän suvun ja työkavereiden yms sektorilla puhutaan kuinka pirullinen ämmä olen. Lopuksi vielä, että tapaamiset sujuivat mallikkaasti aina siihen saakka kunnes exä löysi nykyisen ystävättärensä, ja siihen aikaan minullakin oli "uusi ukko" kuvioissa, emmekä olleet kumpainenkaan exäni kanssa mustasukkaisia toistemme seurustelusuhteesta.
Mitä tästä voimme päätellä?
on lain mukaan velvollisuus siihen että tapaamiset onnistuu, joten ainoa mikä jää, on juuri antaa lapselle mahdollisuus kieltäytyä tapaamasta isäänsä.
Ei se niin mene - vastuu tapaamisista on yhtä lailla kummankin vanhemman vastuulla lain mukaan. Ja erityisesti on etävanhemman vastuulla huolehtia näistä.
kolmas rikkoi hyvän perheen? Kannattaa miettiä ennekuin iskee varatun miehen.
sontaa
menisitkö pois täältä yh-palstaa pilaamasta,kun onnistuit siinä jo up-palstalla?
UP-palstalla ei ole enää muita kommentoijia kuin sinä, joka lyttäät jokaisenkin vähänkin eriävän mielipiteen.
Täällä saa lissu kommentoida niin paljon kuin haluaa, ja se ei meitä häiritse.
Mutta nyt,menisitkö pois?
Meidän uusioperhe toimii suht hyvin: hieheni lapset ovat meillä joka toinen viikko. Kun lapset ovat meillä, saa äiti lepoa ja omaa aikaa, samoin teemme mekin, kun lapset ovat äidillään.
isot ostokset ostamme puoliksi 50/50 kuittiin perustuen, emme kumpikaan maksa elatusmaksuja, lapsilisät puoliksi, yksi äidille ja yksi isälle.
lomat sovimme yhdessä ja pyrimme siihen, että esim. joluna lapset ovat vuoro vuosin vanhemmillaan, lapset 10 ja 13.
Vaikka minä olen se äitipuoli ovat mieheni lapset minulle tärkeitä, niistä on ollut apua ja seuraa. Minun omat lapseni ovat jo niin isoja, että asuvat omillaan. Minulla on ollut onnea, että näiden lapsien asiat ovat vanhemmat hyvin osaneet sopia. Myös mieheni ex vaimolla on nyt uusi miesystävä ja ovat kihloissa.
Minusta me uusioäidit teemme kaksi virhettä: olemme mustasukkaisia miehen lapsille taikka ex vaimolle, koska joutuvat soittelemaan lapsien asioista toisilleen. toinen ehkäpä vielä isompi virhe: ei ota osaa lapsien kustannuksiin taikka ruokaan. Minulle tämä nykyinen mieheni on niin tärkeä, että kyllä se on sen avoista, että näistä lapsista en tee ongelmaa,.en edes jää päitsi mistään, saan huomiota ja yhteistä aikaa tällä järjestelyllä joka on toiminut jo 4 vuotta hyvin. Kun minun omat lapseni tulevat meille kylään, ovat heti myös uuden mieheni lapset tulossa heitä tapaamaan, aina keksitään puhuttavaa ja pelattavaa. Mukavaa on tehdä ruokaa porukalla yhdessä, käydä saunomassa ja ulkogrillissä grillata. Pojilla on yhteinen projektikin: saada "pelto-auto" kuntoon ja lähteä sillä ajeleen läheiselle pellolle. Kason, että minulla on ollut onnea suhteessani, toivon, että tämä jatkuu edelleenkin. Eihän sitä koskaan voi olla varma mitä tulee eteen, mutta niistä on vain osattava neuvotella..
lapsille, jos tietäisivät että kun lapset ovat toisella vanehmmalla, toinen vanhempi saa HEISTÄ LEPOA JA RAUHAA!!!
Moni lapsi miettii varmaan ja syyllistää itseään vanhempien väsymyksestä, ja kun tajuaa etttä aina kun lapset ovat poissa toiselta vanehmmalta, toinen saa levätä ja olla rauhassa... eili lapsi tajuaa tämän niin että hänestä on harmia ja omat vanemmat väsyvät häneen, ovat onnellisia vapaalla viikolla!!!
Huh huh..
Meillä äiti kiristää lapsella. Viime torstaina soitti ja vaati lisää elatusapua. Kerroin ettei minulla ole oikeasti antaa enenpää, hän ilmoitti ettei lapsi sitten tule viikonlopuksi. Sai tytönkin huutamisellaan (14v) itkemään. No tulihan se viikonlopuksi kun lupauduin miettimään elatusavun nostoa. Nyt olen oikeastaan kusessa ei minulla ole yhtään Euroa enenpää antaa. On kotonakin muitakin suita ruokittavana. Selvennökseksi vielä tämä tyttäreni äiti ei ole sen jälkeen töitä tehnyt kun alkoi odottaa lasta. Enkä kaipaa haukkuja siitä kuinka ajattelen vaan rahaa, tyhjästä on paha ottaa.