Meillä on 8-viikkoinen noutaja, jonka kanssa opettelemme hihnassa kulkemista. Ongelmana on koiran jääminen jälkeen ja jämähtäminen paikalleen istumaan, kun pitäisi mennä eteenpäin.
Pentu ei ainakaan toistaiseksi ole kovastikaan nauttinut ulkona käymisestä, koska se alkaa palella niin pian. Sisätiloissa esim. pitkässä kellarikäytävässä pentu kulkee hihnassa tosi hienosti ja reippaasti ja olemme jo jopa voineet siirtyä palkitsemaan sitä lähinnä oikeassa kohdassa taluttajan vasemmalla puolella kulkemisesta. Ulkona hihnakäytös on ongelmaista, koska koira haluaisi suorinta tietä sisään. Se ei todellakaan vedä, vaan taluttajan liikkuessa ei-toivottuun suuntaan pentu jäkittää, jää istumaan ja rapsuttamaan pantaansa ja uikuttaa. Välillä se myös hyppii surkeana haluamaansa suuntaa kohti. Kun se sitten lopulta (yleensä parin minuutin kuluttua) lähtee liikkeelle, se kävelee usein ihan reippaana taas (pennun näkökulmasta) pitkän matkan ja jäkittää sitten taas, kun ei esimerkiksi mennäkään talon sisäpihalla suoraan ovella, vaan poiketaan roskiksella viemässä kakkapussi. Nämä lenkkimmehän siis tässä vaiheessa suuntautuvat enimmäkseen ihan vain talon päässä olevalle nurmialueelle ja takaisin.
Viimeisinä päivinä pentu on jo alkanut vähän välillä viihtyäkin pihalla, mutta edelleen ongelmana on sen jääminen jälkeen ja pysähteleminen. Se istuu syömään ruohoa ja katselemaan vilkasta kaupunkilaiselämää ympärillään. Se sille sinänsä sallittakoon, mutta rajansa kaikella kuitenkin. Jatkossa joka tapauksessa haluamme me määrätä lenkkien tahdin, joten haluamme myös totuttaa pennun siihen menettelyyn alusta alkaen.
Kun pentu lähtee jumistutilanteesta liikkeelle ja kulkee reippaana haluttuun suuntaan, kehumme sitä kovasti; pääosin se ei ole ulkona kiinnostunut ruokapalkkioista, koska sen oma halu päästä suoraan sisään motivoi sitä enemmän.
Pentu on tosiaan ihan pieni vasta ja ollut meillä tietysti vain hetken (tarkasti ottaen siis viikon), eikä se ollut kasvattajan luona ulkoillut vielä lainkaan. Siihen nähden olemme mielestämme hihnakoulutuksessa ihan loistavassa vaiheessa. Tähän jäkitysongelmaan olisi kuitenkin kiva saada suhtautumis- ja korjaamisohjeita jo näin koulutuksen alussa. Miten pitäisi tässä vaiheessa menetellä, jotta jatkossa lenkit tullaan tekemään taluttajan tahdissa eikä koiran ajatusten mukaan?
Pentu ei ainakaan toistaiseksi ole kovastikaan nauttinut ulkona käymisestä, koska se alkaa palella niin pian. Sisätiloissa esim. pitkässä kellarikäytävässä pentu kulkee hihnassa tosi hienosti ja reippaasti ja olemme jo jopa voineet siirtyä palkitsemaan sitä lähinnä oikeassa kohdassa taluttajan vasemmalla puolella kulkemisesta. Ulkona hihnakäytös on ongelmaista, koska koira haluaisi suorinta tietä sisään. Se ei todellakaan vedä, vaan taluttajan liikkuessa ei-toivottuun suuntaan pentu jäkittää, jää istumaan ja rapsuttamaan pantaansa ja uikuttaa. Välillä se myös hyppii surkeana haluamaansa suuntaa kohti. Kun se sitten lopulta (yleensä parin minuutin kuluttua) lähtee liikkeelle, se kävelee usein ihan reippaana taas (pennun näkökulmasta) pitkän matkan ja jäkittää sitten taas, kun ei esimerkiksi mennäkään talon sisäpihalla suoraan ovella, vaan poiketaan roskiksella viemässä kakkapussi. Nämä lenkkimmehän siis tässä vaiheessa suuntautuvat enimmäkseen ihan vain talon päässä olevalle nurmialueelle ja takaisin.
Viimeisinä päivinä pentu on jo alkanut vähän välillä viihtyäkin pihalla, mutta edelleen ongelmana on sen jääminen jälkeen ja pysähteleminen. Se istuu syömään ruohoa ja katselemaan vilkasta kaupunkilaiselämää ympärillään. Se sille sinänsä sallittakoon, mutta rajansa kaikella kuitenkin. Jatkossa joka tapauksessa haluamme me määrätä lenkkien tahdin, joten haluamme myös totuttaa pennun siihen menettelyyn alusta alkaen.
Kun pentu lähtee jumistutilanteesta liikkeelle ja kulkee reippaana haluttuun suuntaan, kehumme sitä kovasti; pääosin se ei ole ulkona kiinnostunut ruokapalkkioista, koska sen oma halu päästä suoraan sisään motivoi sitä enemmän.
Pentu on tosiaan ihan pieni vasta ja ollut meillä tietysti vain hetken (tarkasti ottaen siis viikon), eikä se ollut kasvattajan luona ulkoillut vielä lainkaan. Siihen nähden olemme mielestämme hihnakoulutuksessa ihan loistavassa vaiheessa. Tähän jäkitysongelmaan olisi kuitenkin kiva saada suhtautumis- ja korjaamisohjeita jo näin koulutuksen alussa. Miten pitäisi tässä vaiheessa menetellä, jotta jatkossa lenkit tullaan tekemään taluttajan tahdissa eikä koiran ajatusten mukaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se ei osaa vielä moneen kuukauteen hihnakäytöstä. Anna nyt herran tähden sen ensin tottua teihin, uusiin ihmisiin, uuteen kotiinsa, hajuihin, ääniin, paikkoihin, jne. Noin pientähän ei edes lenkitetä. Se viedään ulos ja sen annetaan leikkiä ja juosta vapaana. Jos ei omassa pihassa, niin kanna tien yli sinne missä voi. Ei tietenkään se halua kävellä eteenpäin, koska sitä pelottaa, kaikki on uutta ja se ei edes jaksa. Mene pennun ehdoilla, kysy ihmeessä lisää kasvattajalta ja lue ihmeessä VIIMEISTÄÄN NYT koirakirjoja, yleensä ne luetaan ennen koiran hankintaa.
et siis voi mennä taluttajan tahdissa paitsi jos haluat koirasi elämästä helvettiä ja haluat siitä remmirähjän, pelokkaan tai agressiivisen, stressaantuneen, tympääntyneen.
Miksi hankit koiran? Kysyn ihan tosissani, koska vaikuttaa ettei teillä ole hajuakaan koiranpidosta.
ja tuon ikänen pentu niin eihän sitä edes pidä pitää kauvaa ulkona.. käydä vaan äkkiä tekemässä hädät..
kyllä meilläkin annettiin koiran jäädä katselemaan maailman menoa pentuna jos siltä tuntui.. kyllä se sitte jatko matkaa taas ku ei enään kiinnostanu. ja hyvimpä se silti kulkee.. eikä luule että se määräisi vaan tietää kyllä milloin jatketaan matkaa taas vaikka pienenä onki saanu katsella ja saa edelleen jäädä katselemaan korkeatla kiveltä kun se siitä niin nauttii :) ei noin pienelle pennulle vielä kannata opettaa kaikkea heti.. sen pitää saada tutustua teihin sekä ympäröivään maailmaan..
Pentumme on kotiutunut luoksemme hirmuisen hyvin ja on todellakin jo ihan niin kuin kotonaan. Olemme olleet ihan yllättyneitä siitä, miten se on asettunut ja miten innokkaasti se haluaa puuhailla kanssamme ja opetella kodin sääntöjä. Se on ylittänyt kaikki odotuksemme lähes tulkoon kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, joista yksi on se, miten hienosti se on jo tottunut pantaan ja hihnaan.
"Lenkki" on ilmeisen harhaan johtava sana, jota käytän koiran ulosviemisestä yleensä. Koetin sanallisesti selittää, että ulkoilumme suuntautuu tosiaan vain talon päässä olevalle nurmialueelle. Kannamme pennun sinne aina nukkumisen, syömisen ja leikin jälkeen - no, niin kuin nyt pentujen kanssa aina tehdään - ja viivymme sen aikaa, että pentu tekee tarpeensa ja tutkii ympäristöä sen verran kuin sitä huvittaa. Välillä kannamme pennun vähän matkan päässä olevaan puistoon, jossa se kulkee vapaana. Ilmojen ollessa viileitä ja kasvattajan varoiteltua pitkästä ulkonaoleskeluajasta ja kennelyskästä olemme kuitenkin nyt pääosin pitäytyneet lähimmällä nurmialueella. Sen vieressä on paljon liikennettä ja myös jalankulkijoita ja toisia koiria kävelee ohi, joten en pitäisi pentua siinä ilman hihnaa. Se voi kuitenkin olla liikkeissään niin nopea. Lisäksi se on joka tapauksessa kiistatta sopeutunut ikäänsä nähden aivan upeasti hihnaa käyttämään. Tottakai me kuljemme pihalla pennun ehdoilla, kun se haluaa tutkia ympäristöään, mutta emme silloin, kun se suuntaisi suorinta tietä takaisin sisälle. Kasvattaja myös varoitteli ylenmääräisestä mullan ja ruohon syömisestä, joten sitä haluaisimme senkin vuoksi rajoittaa ja saada pennun liikkeelle sen jäädessä järsimään ruohotupsuja pitkäksi aikaa.
Sen verran kuin olemme pentua viikossa oppineet tuntemaan, se ei kyllä ihan rehellisesti sanoen vaikuta pihalla ollenkaan pelokkaalta, vaan päinvastoin suhtautuu tosi reippaasti kaikkiin ympäristön tapahtumiin ja tykkää seurailla niitä. Ja niin kuin sanottu, se sille ilman muuta sallittakoon. Ulkona pitää kuitenkin myös ne pissa- ja kakkahommat hoitaa.
Otimme koiran koska halusimme sen täydentämään perhettämme, lenkkiseuraksi ja tulevaisuudessa myös harrastuskaveriksi. Kurjaa suhtautumista mielestäni aloitukseeni vastanneilta ihmisiltä. Ei asia sinänsä, vaan tapa, jolla se on esitetty. Varsinkin viimeisin kysymys sai minut kyllä surulliselle mielelle.
Minusta 8vk on niin pieni pentu, vauva.. etten huolestuisi moisesta käytöksestä. Mene kyykkyyn ja houkuttele ja anna vaikka taskusta pienen pieni nakinpala palkaksi, kun tulee luokse :)
Kovasti kuulostaa eläinrääkkäyksen tunnusmerkeiltä....
Koiraa ei saa patistaa liikkumaan! Tänäänkin nöffini kanssa istuskeltiin aamulla melkein 1h penkillä, herra kun halusi kahtella lintuja :)
Eli muista, että jos sanot koiralle minne mennään niin siitä tulee epäluuloinen: "Pitääkö mun mennä jokapaikkaan joita pelkään".
Mieluummin sen päässä menis näin: "Ihanaa, ollaaan pihalla ja saan rauhassa tutustua kaikkeen... Omassa tahdissani"
Ja kannattaa muistaa, että lenkit ovat "koiran aikaa" sen päivän "kohokohta", jolloin koira saa toteuttaa itseään!
Tämä on jo liian paksua ja asiatonta. Eläinrääkkäyksestä ei todellakaan ole kysymys. Mikä osa mielestäsi täyttää eläinrääkkäyksen tunnusmerkit? Se, että olemme harjoitelleet hihnassa kulkemista koirakirjojen ohjeiden mukaan ja edenneet siinä nopeasti vai se, että yritämme löytää keinoja pennun suojelemiseksi liialliselta maa-aineen popsimiselta ja siisteyskasvatuksen tueksi? Omistajien kokemattomuutta ja ajattelemattomuutta? Kyllä. Onpa vaan kyllä ihanaa olla aloittelija, kun tietää, että kokeneemmilta saa hyviä neuvoja ja tukea mieltä askarruttaviin tilanteisiin.
Nyt olemme kulkeneet pihalla ihan pelkästään pennun tahdon mukaan ja on mennyt aika hyvin. Se tepsuttelee hihnassaan reippaasti ympäri pientä nurmikkoa ja ihmettelee ympäristön menoa. Nyt on ollut vähän lämpimämpääkin ja ennen kaikkea vähemmän tuulista, joten pentu ei enää havittele sisään. Ongelmana on kuitenkin edelleen sen mahdollisesti epäterveellinen halu jäädä loikoilemaan syömään multaa, ruohoa ja kiviä. No, täältä on turha odottaa mitään neuvoja tämän asian ratkaisemiseksi.
Keskustelun taso täällä Suomi24:llä on kyllä ankea. Tiesinkin sen kyllä ennen kuin kirjoitin tänne, mutta kirjoitin nyt kuitenkin vastoin parempaa tietämystäni. Ihan oikeasti, miksi ette voisi vain sanoa asiaanne jotenkin niin, että "Kuulostaa siltä, että olette edenneet hihnaharjoittelussa tosi nopeasti. Tiedättekin ehkä, että yleensä pentuja pidetään tuossa vaiheessa ulkona vain vapaana, eikä hihnassa ollenkaan. Pennun hidasteleminen hihnassa ei tässä vaiheessa merkitse jatkokoulutuksen kannalta mitään sen kummempaa. Oletteko ajatelleet, että sitä ehkä pelottaa, kun kaikki on vielä vierasta ja outoa? Kulkekaa vielä vain pennun ehdoilla sinne, minne se haluaa mennä, älkääkä yrittäkökään toistaiseksi saada sitä kulkemaan perässänne. Sen aika on sitten myöhemmin. Menestystä pennun kasvattamiseen!"
No joo, tämä keskustelu täällä on minun osaltani ohi. Minä nukun yöni rauhassa ja tiedän, että pentumme on onnellinen ja sillä on hyvä koti, joka yrittää tehdä asiat sen kannalta parhain päin.
"Never argue with an idiot. They drag you down to their level, then beat you with experience." So long!
pentu haluaa maistaa kaikkea ruohoa, multaa ym. koska koirilla ei ole käsiä vaan suu on koirien tuntoaisti. Pentusi on aivan kuin pikkuvauva joka testaa suullaan kaikkea uutta. Ole huoletta ei se mullan tai ruohon maistelu ole mitenkään vaarallista. Ainoastaan jos pentu poimii suullaan purukumeja, tupakantumppeja tai muuta vaarallista kannattaa asiaan puuttua.
kommentoida kun toinen pyytää rehellisesti apua.
"Koiraa ei saa patistaa liikkumaan! Tänäänkin nöffini kanssa istuskeltiin aamulla melkein 1h penkillä, herra kun halusi kahtella lintuja :) "
No tässä on kyllä ihminen joka ei tiedä eikä ymmärrä koirista tippaakaan! Istutte tunnin paikallanne koska koira haluaa niin! Entäs sen kävelylenkki ja fyysinen liikunta?? Kuulostaa pikemminkin siltä että sä halusit istua sillä penkillä tunnin ja susta oli kiva että koira oli sun vierellä mutta se ei todellakaan ole mitä koira haluaisi tehdä. Koira haluaa luonnostaan että joku näyttää sille mihin mennään ja mitä tehdään seuraavaksi. Koira haluaa että sen omistaja antaa sille tehtävän, jonkin tarkoituksen elämiseen. Muuten se turhautuu ja alkaa esim. pelkäämään asioita. Ihmisen täytyy koiranomistajana ottaa se vastuu että sä näytät sun koirallesi että sulla on tilanne hallussa.
"Eläinrääkkäystä", voi herranen aika! Kyllähän koira tarvitsee liikuntaa, sen on pakko päästä ulos neljän seinän sisältä ja tutkia maailmaa. Ajattele jos itse olisit 24h yhdessä huoneensa alkaisit varmasti turhautumaan.
Ei mitään hätää toimitte aivan oikein pennun kanssa. =) Mainitsitte että pentu laittaa jarrut pohjaan jossain kohtaa. Luulenpa että pentu jo hieman kokeilee rajojaan ulkona ja tämä on mainio tilaisuus opettaa pennulle sääntöjä lenkin aikana. Eli jos pentu lukittautuu kannattaa rauhallisesti mutta itsetietoisesti nykiä kevyesti hihnasta ylöspäin ja nimenomaan vertikaalisesti ylöspäin . Tämä liike rohkaisee pentua lähtemään takaisiin liikkeelle tai jos pentu kauheesti hiljentää vauhtia tämä tepsii aina. Omistajana tämä tekniikka viestii koirallesi että kävelylenkillä me kävelemme. Hihnasta vetäminen ei koskaan auta sille se saa aikaiseksi vain negatiivisen reaktion ja pentu lukittautuu entisestään. Ei kannata myöskään nostaa koiraa ja kantaa sitä uuteen kohtaan sille näin pentu saa tahtonsa läpi ja ainoastaan voimistaa tätä käyttäytymistä. Kannattaa jo näin alkuvaiheessa ratkaista ongelma sillä se voi pahentua koiran kasvaessa isommaksi. Tsemppiä! Hyvin se menee! =)
rauhassa ihmettelemään maailman menoa ja kaikkia uusia asioita joita pennun vastaan tulee. Tuon ikäisellä pennulla ei ole vielä niin hyvä kuntokaan, että jaksaisi mennä kunnon lenkkiä koska nukkuu suurimman osan päivästä. Jos haluat mennä pennun kanssa jonnekin vähän kauemmas ota se syliin tai paidan sisään missä on lämmintä. Itsekin otin pennun pienenä paidan sisään kun menin vanhemman koiran kanssa pitkälle iltalenkille. Pentu osasikin jossain vaiheessa itse kertoa kun ei jaksanut enää kävellä ja istui eteeni josta nostin sen syliin. Pentu nukkui sitten tyytyväisenä paidan sisässä tai katseli maisemia jos oli hereillä ja vanhempi koira sai kunnon lenkin. Huomasin kuinka pennun kunto pikkuhiljaa iän myötä parani niin, että jaksoi itsekin kulkea koko lenkin, mutta ei olisi siinä vaiheessa enää muutenkaan mahtunut paidan sisään :)
ja siitä tulee tervepäinen, kun se itse oivaltaa, ettei joku tietty asia olekkaan pelottava. Jos sen ei anneta ite oivaltaa, vaan jatkuvasti käsketään eteenpäin, niin ne asiat epäilyttävät sitä jatkossakin. Se voi mennä niitä kohti, mutta se saattaa esim murkkuiässä alkaa rähjätä, koska se suhtautuu epäillen yhä. Ei koira ymmärrä suomea, jos omistaja sanoo, ettei tarvi pelätä. Siinä vaiheessa, kun lenkkejä tehdään oikeasti asia on hiemna eri, mutta koiran elämäään silloinkin pitää kuulua katselu ja nuuhkiminen, mitä sen elämä muuten olisi, narun jatkona juoskemista?
alkoi ihan samalla tavalla.... istuttiin pihalla ja ihmeteltiin.
ehkä viikon kotiutumisen jälkeen päästiin hihnan kanssa jo muutama metri eteenpäin.
Itse saan pennun liikkeelle menemällä itse kyykkyyn ja kutsumalla sitä. kun tulee, annan namin ja kehun. sen jälkeen sitten taas istutaankin jonkin aikaa. ja taas otan kaksi akselta eteenpäin ja menen kyykkyyn.
tuolla siis aloitimme harjottelun... ja ehkä lievää edistymistä tuonut tullessaan. pentu nyt 10 vk ja kävelemme kerralla jo talon verran eteenpäin.... eli hiljaa hyvää tulee =)
Heippa,
älä yhtään harmistu muiden asiattomista kommenteista.
Kun luin tekstiäsi, oli aivan kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. Itselläni on 9 viikon ikäinen pentu ja samalla tavalla ja samoista syistä olen yrittänyt jo opettaa kulkemaan hihnassa. Vastauksia lukiessani opin, ettei näin pienelle pennulle tarvitse vielä hihnakäyttäytymistä opettaa. Siltikin tuli paha mieli muiden ikävistä vastauksista.
Olen itse lukenut lukuisia koira- ja pentukirjoja, mutta missään ei oikeastaan ole kerrottu noin pienen pennun hoidosta. Itse olen lukenut vain sen, että koiranpentu tulee opettaa hihnassa kulkemiseen varhain. Ei ilmeisesti kuitenkaan näin varhain.
Koitetaan pärjäillä näiden karvaisten vauvojen kanssa! Kyllä ne sitten oppii, kun on sen aika. :)
Täältä saa yleensä tyhmiä ja vielä tyhmemepiä neuvoja jos ei itse osaa olla kriittinen.
Kaikilla koiranomistajilla on se "eka koira", jonka kanssa tehdään virheitä. Se vaan on tosiasia. Joku ottaa liian ison, liian jääräpäisen, liian pienen, liian kiltin tai "liian" jotain muuta koiran. Ja huomaa vasta vuoden kuluttua, että eihän tämä rotu oliskaan sopinut. Tai sitten huomaa, että rotuvalinta oli aivan mainio ja ihastuu rotuun heti. Toisten koirat oppii miellyttämään omistajaa heti eikä aiheuta ongelmia ja toisten koirat taas on niitä naapuruston kauhuja ja räyhääjiä. Yhtä kaikki kaikilla on siis se ensimmäinen koira joskus.
Hyvä, että kysytte. Itse tein ensimmäisen kääpiökoirani kanssa tuhat ja yksi virhettä, joita jouduin korjaamaan myöhemmin. Toisen kanssa meni jo paremmin. Ikinä en koiraa lyö, satuta tai huuda sille, en laiminlyö sen hoitoa, ruokailua tai terveyteen liittyviä asioita. Silti minulla jäi ensimmäisen pennun kanssa opettelematta johtajuusasiat ja vaikka herra oli minun seurassa suloinen niin vieraille se räksytti. Hihnaan opeteltiin heti. Asuttiin kerrostalossa ja pihaa ei ollut, joten matkattiin aina 100 m päähän puistoon ja koira pissi joka kerta syliin jos sitä yritti kantaa. Alkusihan se piti kantaa koska poika ei kävellyt metriäkään hihnassa. Puistossa se pissi, mutta ei liikkunut kun hihna oli kiinni. Ensimmäiset koirakirjani luin kun herra oli vuoden ikäinen. Virhekö? No olihan se, olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Ensimmäinen koirakouluttaja meille tuli kun herra oli 3 vuotta. No, aina oppii jotakin. Silti olisi voinut käydä toisinkin.
Ensimmäisen koiran omistajlle: Koira ei ajattele kuten ihminen. Lue edes vähän siitä miten koiran mieli toimii. Koira ei osaa muodostaa niin pitkiä ajatusketjuja kuin ihminen. Lukemisen voit tehdä kun olet hakenut koiran jo kotiin. Haittaa ei ole siitä vaikka lukisit jo aikaisemmin, mutta ei se sinusta huonoa omistajaa tee jos et lue. Koira tarvitsee myöskin laumanjohtajan ja jos sinä et ole johtaja, koira on. Tämä ei tarkoita huutamista ja hihnankiskomista. Vaan järjestelmällisyyttä ja rajoja. Ja ennenkaikkea sitä että sinä omistajana suojelet aina, siis aina, omaa koiraasi. Jos käyt koiran kanssa koirapuistossa muista aina mennä itse sisälle puistoon, älä milloikaan jää aidan ulkopuolelle. Jos koirasi pyörii jaloissasi puistossa eikä uskalla mennä edemmäs, laita koirasi remmiin ja lähde pois. Jos jätät koirasi yksi, se tulkitsee sen raukkamaiseksi teoksi ja sinä olet luuseri sen silmissä kun et voinut sitä puolustaa. Ja jos joku koira ärhentlee omalle koirallesi, uhittelee tai kiusaa sitä missä tahansa tilanteessa, puollusta aina omaa koiraasi.
Remmiin opetteleminen näiden tärkeiden asioiden jälkeen on pikku juttu. Pentu ei ehkä halua kävellä remmissä ensin. Voi mennä useita päiviä jopa pari viikkoa, että koira suostuu kävelemään eteenpäin kun se on hihnassa. Mutta älä hätäile koira oppii sen kyllä. Ja sitä kaulapantaa voi löyhästi sovitella heti kun pentu on tullut uuteen kotiin. Älä pane kireälle, ettei niskaan satu. Anna makupala kun panta on kaulassa, mutta älä anna leikkiä pannalla.
Kauhistelijat ja "muka koiranomistajat" voivat keskittyä siihen omaan Mustiin ja palata kun on jotakin rakentavaa sanottavaa.