Kysymys

Mä en ihastu renttuihin yleensä ainakaan! =)
Mä kiinnostun yleensä sellasista "kilteistä ja kunnollisista" pojista, onneks! ;)
Mutta ehkä ne, jotka ihastuu renttuihin, hakee niistä jännitystä tai jotain, emt, vaikee sanoo...

näillä ns "rentuilla" vaan tuppaa olemaan sellanen -eeh- maagisen rento ote tyttöihin ja heissä vaan on sitä jotakin.

Mua kiusittiin ala-asteella jatkuvasti. Mä ihastuin aina niihin mun kiusaajiin just siks, kun ne oli niin ovelasti siinä esillä, ja mun täti (jonka kaa me oltiin läheiset ystävät) hoki mulle jatkuvasti, että "Rakkaudesta se hevonenkin potkii." Nyt on sanottava, että paskapuhetta..

Seiskalla yks meiänluokkalainen jätkä oli kauhee sovinisti, se oli jatkuvasti nälvimässä kaikille likoille kaikesta mahollisesta. Se ei ollu ees mitenkään fiksu tai erikoisen näkönen, mutta silti nyt myöhemmin keskusteltuani aiheesta, melkeen kaikki meiän luokan likat (minä mukaanluettuna) on myöntäny joskus tykänneensä siitä tyypistä. Taas ehkä vaan sen takia, kun se asetti ittensä niin näkyvästi esille.

Myöhemmässä vaiheessa kutosluokkaa mä ihastuin yhteen vuotta vanhempaan jätkään, leikitään sen nimen olevan Jukka, koska se oli niin pirtee, sillä oli rutkasti kavereita ja se nauro tai hymyili kaiken aikaa. Se oli jotenkin niin kiltin ja kivan olonen.
Mun viaton kutosluokkalaisen maailmani meinas kaatua niskaan, kun mä huomasin sen polttavan - ja paljon. Mä olin sillon pieni kutonen, joka kuvitteli maailman antavan paljon ja olevan hyvä paikka, jossa kaikki on mahollista; jopa täydellisyys.
Joopa joo.

Nyt myöhemmin, mä olen kasilla, Jukka olis siis ysillä; Se lintsas niin paljon, että se piti potkia pihalle meiän hikuporvaristokoulusta. Mä olen nyt vasta tutustunu Jukkaan paremmin, mutta mä huomasin, että kaikessa renttuudessaan se on hyvä tyyppi. Rööki, pinnaus ja bisse ei tosiaankaan oo ainoot Jukan paheet, mutta mä suodatan sen sellasena, kun se tosissaan on. Harmi, etten mä tänä keväänä näe sitä niin paljon, ku edellisinä vuosina, mutta ens syksynä se onki mun naapuriluokalla.

Koko pienen koululaiselämäni (kaheksan piiiiiiitkää vuotta) mä olen aina onnistunu ihastumaan enemmän tai vähemmän renttuihin jätkiin. Mun harmihan se on, että kaikki jukkamaiset ihmiset vetää eniten kimmoja puoleensa, mutta minkäpä nainen (tai tyttö) lunnolleen voi? Onneks edes mun läheisimmillä kavereilla on täysin erilainen miesmaku kun mulla, niin ei synny mitään cat fighteja.

Stockholm syndromekin johtuu siitä, että ne kaks ihmistä on koko ajan lähellä toisiaan, ja kaikki väkivaltahan on aina seksuaalista. Ihminen älyä sen alitajuisesti, siki joistain tulee sadisteja, masokistaje ja sadomasokisteja.

Näin tänään. Pure Jenkki ja aurinkoista kesää.

... mä oon ihan lääpälläni kunnon mieheen, eli en mihinkään renttuun enkä nössöön. Tavalliseen.
Ja mä tykkään vaan kaverina kaikista mun härnääjista vaikka joittenkin silmissä mä saattaisinki olla ihastunu...