Miten vaikeaa on unhoittaa "Ihminen, joka on ollut tärkeä elämässäsi" ?. Pitkä-aikainen ystäväsi ehkä rakastettusi ?. Melko tyhjää odottaa vaan ajan kuluvan, jotta se toisi helpotuksen.. Minun kohdallani tämä unohduksen-kohde on rakas-hauska-ystäväni, jonka jouduin jättämään taakseni.. Se vaan, aina vaan nousee uudestaan ja uudestaan mieleni "Kuinka hauskaa voisi olla ja kuinka saisin hymyn ja naurun elämääni takaisin".
Kertokaa rakkaat ystävät ?. Onko mahdollista oikaista "Unohduksen-tiellä unhoittamaan" ?.
Ps. olen taas ollut aika pitkään poissa täältä ja voin ylpeänä kehaista, jotta nyt olen vasta oikeutettu tänne, kun viikko sitten täytin 50v.." Kiitokset teille, myös edellisistä vuosista sillä olen ollut yksi teistä", vaikka ikäni ei yltänytkään tähän..
Kertokaa rakkaat ystävät ?. Onko mahdollista oikaista "Unohduksen-tiellä unhoittamaan" ?.
Ps. olen taas ollut aika pitkään poissa täältä ja voin ylpeänä kehaista, jotta nyt olen vasta oikeutettu tänne, kun viikko sitten täytin 50v.." Kiitokset teille, myös edellisistä vuosista sillä olen ollut yksi teistä", vaikka ikäni ei yltänytkään tähän..
Vastaukset 9
Vanhimmat
En halunnut luovuttaa.. Ettei kellään ole neuvoa tässä asiassa, odotin vain ihmettä "Unhoittamiseen". Se vaan on ja pysyy... Hyvää sunnuntaita joka tapauksessa teille kaikille.. Moi..
Nii, eipä taida oikotietä olla, kaikki se myllerrys on vaan käytävä läpi, halusi tai ei.):
Ei voi kun sanoa, että, kyllä se hymy jossain vaiheessa huulille vielä yltää, usko pois:))))
Jaksamisia siulle:)))
Vaikka odottaakin, jonkin ihmeen tapahtuneen tällä saralla ja napsauttaisi vain sormia ja "Unohdus veisi mennessään jotkut muistot"..
Sitä vaan miettii pitäiskö jotakin tehdä asian eteen, mutta loppu-tulos tulisi olemaan kuitenkin sama.. Ääähh...
Kiitokset sulle..
Esim. Tänään on "Isän-päivä", joten suuntaan kohta puoliin vanhan-isäni luokse, jolle "toivon rutkasti vielä elinvuosia eteen päin".. Elämä on hällä jo ehtoo-puolella ja joku-päivä hän on todellakin poissa ja sitten saa ajatella todellista unohtamista, menetystä.. Niitä kyllä piisaa, jokaisen kohdalle...
suhteet ei ikinä oo niitä helpompia asioita. Kun oliski joku on/off nappula, silloin kaikki olisikin helpompaa.
Jos siulla on vielä jotain,millä pystyt vaikuttamaan asiaan, tee se, mutta jos niin on, ettei se tuo hyvää tulosta enää, jatka siinä tapauksessa omaa elämääsi, ja yritä keksiä jotain mukavaa,jolla voit täyttää sen tyhjyyden tunteen:))))
Pelkäämpä, että olen antanut periksi... Eikä uskalla aloittaa mitään uutta, mikä täyttäisi entisen.. Olen kyllä viettänyt lasteni kanssa enempi aikaa sekä lasten lasten.. He ovat "Minun iloni", muttei siitä ole apua unohtamiseen... Nyt on pakko " Unhoittaa - unohtaminen "..Laittaa kone kiinni joksikin aikaa, koska ulkona rupeaa jo hämärtään.. (Aatella kello on vasta kaksi ja oletin et se viistää jo neljää )
Ei rakas ihminen unohdu hyvässä eikä pahassa. Aikaa myöten kun elämä täyttyy toisenlaisista asioista ja elämänkuvioista, tulee niinsanotusti tilaa uusille asioille. Oppii elämään ilman tätä ihmistä ja nauttimaan siitä mitä elämä tällä hetkellä on ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Viimein huomaa, ettei ne muistot tee mieltä surulliseksi vaan ehkä jopa päinvastoin rikastuttavat jo elettyä elämää.
Näin on minullekin käynyt ja nyt huomaan miten voin rakentaa esim. omanlaisen Jouluni joka on ihan juuri sellainen kuin haluan ja lapset käyvät ajallaan.
Onneksi olkoon syntymäpäiväsi johdosta:)
Joulu ja uusi-vuosi ovat aika orvon tuntuiset aina, kun yksinänsä viettää, mutta ko. ystävyys ei täyttänyt koskaan mitään juhla-pyhiä ja niiden viettoa.. Menetettyäni avo-puolison toistakymmentä-vuotta sitten (liikenne-onnetomuudessa, tietapaturma) loppuivat juhlapyhien-vietot yhdessä, jonkun toisen kanssa siihen.
Tottahan kokoonumme joulu-aattona yhteen (illalla, jonka jälkeen palaan kotiini), samoin toisena joulu-päivänä syömme jonkun kotona (Ja jälleen kotiin)..
Vaikka noin monta joulua, juhannusta on mennyt yksin, niin silti sitä ajattelee "Kumpa joku olisi lähelläni silloin ja muulloinkin" Silloin pyhät saisivat suuremman merkityksen elämässäni, kun voisi jakaa ne jonkun toisen kanssa"... Niin ja kiitokset onnitteluista...
unohtuu luonnollisesti molemmilta, miksi sitä pitäisi tekohengittää.
Uusia ystävyyksiä tulee, entiset unohtuu, se on luonnollista.