Hei! Ollaan päätetty meidän perheessä, että hommaamme koiran meille ensikesänä. Ajoissa ollaan siis miettimässä tätä rotuvalintaa ja nyt kaipaisin hieman kokeneempien ihmisten apua siinä mikä meille soveltuisi. Toivottavasti voitte auttaa! Listaan tähän kohtia mitkä olisivat hyviä meidän koirallamme ja heitelkää sitten sopivia rotuja jos mieleen tulee :)
1. Meillä ei ole koskaan ollut koiraa, joten ensimmäiseksi tämä tulisi. Mikä rotu sopisi siis ensimmäiseksi koiraksi ja kumpi olisi parempi, uros vai naaras? Uros viehättäisi enemmän, mutta koulutukseltaan taitaa narttu olla helpompi? Ja koulutuksesta vastaisin siis minä (täytän 18 ensi kesänä) ja koira tulisi pääasiassa minulle ja muuttaisi kanssani sitten pois kun sen aika tulisi (ja kun itse lähtisin lomalle tai opiskelussa olisi kiireitä niin koira pääsisi takaisin vanhaan kotiinsa hoitoon). Koulutukseltaan koiran ei pitäisi siis olla kovin vaikea, vaikka haastetta kaipaankin. Kirjoja olen lukenut paljon koiran koulutuksesta, etsinyt vinkkejä netistä ja miettinyt jo valmiiksi mitä koiralle haluan opettaa.
2. Koira joutuisi olemaan arkipäivisin 5-8 tuntia yksin kotona, kun vanhemmat ovat töissä ja me nuoriso koulussa. Koiran pitäisi siis kestää jonkun verran yksin oloa. Kesällä pennun kun hommaamme, niin pyrimme kouluttamaan sen kestämään yksinoloa.
3. Olen tosi aktiivinen liikkuja ja haluaisin iltaisin tehdä koiran kanssa noin neljän kilometrin juoksulenkin. Rotu saisi ollakin melko aktiivinen ja jaksaa juosta pidempiäkin matkoja. Meidän perheessä pidetään liikkumisesta ja vanhemmat käyvät mielellään koiran kanssa pidempiäkin kävelylenkkejä ja itse vetäisin n. 5 kertaa viikossa juokselenkin koiran kanssa. Pikkusiskokin (16-vuotias) on lupautunut lenkittää koiraa kaveriensa kanssa.
4. Oma vaatimuskeni olisi, että koira olisi keskikokoinen tai iso. Pienistä koirista en niinkään välitä ja lenkeillä olisi turvallisempaa jos olisi iso koira turvana. Iso koira on myös aina ollut haaveeni, joten siitä periaatteessa aion pitää kiinni.
6. Asumme omakotialueella (http://www.hyvinkaakuvat.com/paikkasivut/tanssikallio.htm tämännäköisessä paikassa), joten minkälainen koirarotu sopisi tällaiselle alueella. Talon takaa lähtee mukava metsätie, jossa koiran kanssa voisi käydä lenkeillä. Tällä alueella asuu melko paljon koiria tai ainakin niitä tuolla metsätiellä näkyy olevan. Rotu saisi olla mieluusti sellainen, ettei ole hirveän varautunut toisiin koiriin, eikä vetäisi hirveästi (tähän tosin pystyy luultavasti vaikuttamaan, jos koiran kouluttaa oikein?).
7. Luonteeltaan koira olisi mieluusti ystävällinen, pitäisi leikkimisestä ja touhoamisesta, uskollinen, aktiivinen ja perheeseen kiintyvä. Jotakin tuollaista. Leikkisä olisi se ehdoton plussa, koska äiti, minä ja pikkusisko rakastetaan koirien kanssa touhuamista ja koira saisi luultavasti leikkiä paljon meidän kanssamme. Perheen isä puolestaan hoitaisi pidemmät kävelylenkit, kun leikki ei häntä niin paljon kiinosta. Kääpiösnautseri meillä on ollut viikon hoidossa ja sen kanssa touhuttiin paljon ulkona kuin sisälläkin, että ei tekemistä koiralta ainakaan puuttuisi kun perhe on paikalla.
8. Harrastusmahollisuuksia voidaan harkita myös tarpeen tullen, mutta seurakoiraksi koira tulisi enimmäkseen.
Tällaisia kohtia siis! Toivottavasti voitte auttaa :) !
1. Meillä ei ole koskaan ollut koiraa, joten ensimmäiseksi tämä tulisi. Mikä rotu sopisi siis ensimmäiseksi koiraksi ja kumpi olisi parempi, uros vai naaras? Uros viehättäisi enemmän, mutta koulutukseltaan taitaa narttu olla helpompi? Ja koulutuksesta vastaisin siis minä (täytän 18 ensi kesänä) ja koira tulisi pääasiassa minulle ja muuttaisi kanssani sitten pois kun sen aika tulisi (ja kun itse lähtisin lomalle tai opiskelussa olisi kiireitä niin koira pääsisi takaisin vanhaan kotiinsa hoitoon). Koulutukseltaan koiran ei pitäisi siis olla kovin vaikea, vaikka haastetta kaipaankin. Kirjoja olen lukenut paljon koiran koulutuksesta, etsinyt vinkkejä netistä ja miettinyt jo valmiiksi mitä koiralle haluan opettaa.
2. Koira joutuisi olemaan arkipäivisin 5-8 tuntia yksin kotona, kun vanhemmat ovat töissä ja me nuoriso koulussa. Koiran pitäisi siis kestää jonkun verran yksin oloa. Kesällä pennun kun hommaamme, niin pyrimme kouluttamaan sen kestämään yksinoloa.
3. Olen tosi aktiivinen liikkuja ja haluaisin iltaisin tehdä koiran kanssa noin neljän kilometrin juoksulenkin. Rotu saisi ollakin melko aktiivinen ja jaksaa juosta pidempiäkin matkoja. Meidän perheessä pidetään liikkumisesta ja vanhemmat käyvät mielellään koiran kanssa pidempiäkin kävelylenkkejä ja itse vetäisin n. 5 kertaa viikossa juokselenkin koiran kanssa. Pikkusiskokin (16-vuotias) on lupautunut lenkittää koiraa kaveriensa kanssa.
4. Oma vaatimuskeni olisi, että koira olisi keskikokoinen tai iso. Pienistä koirista en niinkään välitä ja lenkeillä olisi turvallisempaa jos olisi iso koira turvana. Iso koira on myös aina ollut haaveeni, joten siitä periaatteessa aion pitää kiinni.
6. Asumme omakotialueella (http://www.hyvinkaakuvat.com/paikkasivut/tanssikallio.htm tämännäköisessä paikassa), joten minkälainen koirarotu sopisi tällaiselle alueella. Talon takaa lähtee mukava metsätie, jossa koiran kanssa voisi käydä lenkeillä. Tällä alueella asuu melko paljon koiria tai ainakin niitä tuolla metsätiellä näkyy olevan. Rotu saisi olla mieluusti sellainen, ettei ole hirveän varautunut toisiin koiriin, eikä vetäisi hirveästi (tähän tosin pystyy luultavasti vaikuttamaan, jos koiran kouluttaa oikein?).
7. Luonteeltaan koira olisi mieluusti ystävällinen, pitäisi leikkimisestä ja touhoamisesta, uskollinen, aktiivinen ja perheeseen kiintyvä. Jotakin tuollaista. Leikkisä olisi se ehdoton plussa, koska äiti, minä ja pikkusisko rakastetaan koirien kanssa touhuamista ja koira saisi luultavasti leikkiä paljon meidän kanssamme. Perheen isä puolestaan hoitaisi pidemmät kävelylenkit, kun leikki ei häntä niin paljon kiinosta. Kääpiösnautseri meillä on ollut viikon hoidossa ja sen kanssa touhuttiin paljon ulkona kuin sisälläkin, että ei tekemistä koiralta ainakaan puuttuisi kun perhe on paikalla.
8. Harrastusmahollisuuksia voidaan harkita myös tarpeen tullen, mutta seurakoiraksi koira tulisi enimmäkseen.
Tällaisia kohtia siis! Toivottavasti voitte auttaa :) !
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ethän pahastu vaikka "tartun" muutamaan asiaan, ihan vaan tuli mieleen kertomastasi:
- muista, että koirasi kiintyy sinuun ja on onnellinen nimenomaan sinun kanssasi: siis: älä ota koiraa jos olet usein "lomalla" tai sinulla on "opiskelukiireitä".
-älä laske sen varaan, että koirasi on "turvanasi", ja sen takia sen pitäisi olla iso tai keskikokoinen. Yhdistelmä, jossa koira todellakin puolustaa isäntäänsä/emäntäänsä, on huono. Siinä nimittäin koira on "joutunut" laumanjohtajan asemaan, ja joutuu tekemään päätöksiä ja kantamaan huolta lauman suojelusta. Se on aikamoinen stressitekijä koiralle. Koiran pitää voida luottaa siihen, että nimenomaan omistaja/ulkoiluttaja on se joka suojelee sitä. Siis näinpäin. Muuten olet ongelmissa koirasi kanssa hyvin pian. Sitäpaitsi, koiran puolustaminen on aina arveluttavaa, tässä maassa kun ei lain mukaan saa puolustaa itseään, vaan pitää aina paeta. Muuten olet nesteessä lain kanssa.
-muistathan lenkillä antaa koiran haistella paljon, joten älä tee sen kanssa pelkästään juoksulenkkejä
Joitain rotuehdotuksia: Valkoinen paimenkoira, airedalenterrieri, suomen lapinkoira. Itse ottaisin ekaksi koiraksi uroksen. Pentueesta valitsisin EI sitä kaikkein pehmeintä/heikointa pahnanpohjimmaista, mutta ei myöskään pentueen dominoivaa johtajaa, vaan sen jostain siltä väliltä. Pennun luonne antaa paljon viitteitä tulevasta.
Onnea tulevalle koiravalinnallesi!
Kyllä meillä ainakin on jokaikinen kiintynyt kaikkii perheenjäseniimme, sekä myöskin ulkopuolisiinkin, joiden kanssa ovat paljon tekemisissä. Toki osa roduista on enemmän ns. yhden ihmisen koiria, mutta suuren osan roduista kanssa ei tällaista ongelmaa ole. Esimerkiksi minun koirilleni on aina yhtä juhlaa päästä hoitoon niihin tuttuihin paikkoihin, joissa ovat viettäneet paljon aikaa pennusta asti muutoinkin.
Touhukkaita koiria on paljon, rodunvalinnassa jopa runsauden pulaa aloittajan tapauksessa. Toki 4 km:n juoksulenkki ei ole riittävä, mutta olin käsittävinäni, että muutakin on tarjolla sillä saralla. Ja koiran kasvuajan liikuntaanhan ei varsinaisesti juoksulenkit kuulu, sanoisinko vaikka noin yhden vuoden ikään asti lainkaan. Ainakaan kovilla pinnoilla. Ja rodustakin riippuen. Eli tuon alkuajan liikunta on enemmänkin koiran ehdoilla tapahtuvaa kuin ihmisen. Ehkä aloittaja tämän tiesikin, mutta korostan sitä vielä kuitenkin.
Paimenkoirista voisi löytyä se oikea. Tai vaikkapa spanieleista. Terriereistäkin löytyy ihan sopivia kavereita toiminnalliseen elämään. Nyt vaan kannattaa miettiä muitakin asioita, kuten turkinlaatua (trimmauksen tarve, turkinhoito yleensä, pakkasen kestävyys ym asiat). Sitten vertaa hiukan terveystilastoja, niissä on eroja paljonkin. Ensi kesään mennessä jo pennun haluatte, voi saatavuuskin karsia joitakin rotuja, kaikkia ei vaan ole jokavuosikaan saatavilla.
Mitä tulee turvallisuuteen, niin oman kokemukseni mukaan "ns. pelottavan" rodun kanssa kulkeminen tuntuu oikein houkuttelevan kaikenlaisia hörhöjä. Siis esimerkiksi sakemannin kanssa kun liikkuu, niin suoranaista provosointia olen kohdannut. Näiden ei-niin-vaarallisina- pidettyjen kanssa taas saa kulkea ihan rauhassa. Ketään ei kiinnosta tulla ärsyttämään.
Koiran koko on myöskin melko tärkeä asia oman kokemukseni mukaan, keskikokoinen on niin paljon helpompi kuljettaa mukana kuin joku iso. Koko vaikuttaa ihan kaikkeen, kuten kustannuksiin yleensä. Mutta ei niin merkittävästi, että jos ehdottomasti haluaa sen ison koiran, siitä haaveesta kannattaa vain rahan takia luopua:) M utta isokokoinen ja haastavampi koulutettava on kyllä ekaksi koiraksi riskihankinta.
Mitä sukupuoleen tulee, niin itselläni on ollut sekä narttuja, että uroksia. Olen kokenut urokset itselleni sopivammiksi, ovat mielestäni tasaisempia käytökseltään. Mutta sukupuoli ei ole minullakaan mikään lopullinen kynnyskysymys ollut, jos on tarjolla narttu, joka on selvästi "parempi" kuin uros, niin saattaisin sellaisenkin ottaa... Ja olen ottanutkin. Mutta etusijalla on aina uros, jos sellainen luonteeltaan sopiva sitten löytyy.
Onnea pennun etsintään! Ole rohkeasti yhteydessä kasvattajiin, ja kysy heiltä asioista. Itse olen aina saanut vastaukset nopeasti, kun olen pennuista ja roduista kysellyt. Lopulta ei tullut sitä unelmarotuamme meille, mutta lähes yhtä hyvän löysimme. Nyt odottelemme sitten sitä, milloin unelmarotumme hyväksi koetulle kasvattajalle olisi pentusia tulossa, ehkäpä lähivuosina kuitenkin. Mutta ei se ole maailmanloppu, jos ei sitä ykkössuosikkia ole tarjolla, hyviä rotuja on valtavasti muitakin :) Kannattaakin tehdä itselleen listoja suosikeista, ja sitten alkaa karsimaan niitä pois eri ominaisuuksien mukaan. Ja plussia ja miinuksia vaan pohtimaan. Ja loppupeleissä sitten yksilön valinnassa kannattaa vielä kerran tutkia nbe terveystilastot, sekä pohtia esimerkiksi vanhempien luonteita ym. Aina. On rotuja, joissa mm. arkuus on lisäntynyt valtavasti, ja se on koiralla iso elämänlaatua huonontava tekijä. Toki siihen voi vaikuttaa osaltaan sosiaalistamisella, mutta jos arkuus on jo perusluonteessa, en itse sellaista lähtisi ostamaan.
Kasvattaja---- tuossa painottikin muutamia asioita aika hyvin. Mulle tulisi mieleen että sheltti voisi olla mitä parhain koira sinulle ja perheellesi. Ehkä myös sen isompi versio "Lassie". Jälkimmäisistä erityisesti urokset ovat tosin vähän useammin hankalia ja haasteellisia kouluttaa hyville tavoille.
Kuitenkin haasteista voi olla monenlaisia, jotkut niistä mieluisampia kuin toiset. Eli sheltistäkin löydät kyllä haastetta kun niitä tarjoat sille. Sehän vastaa. Eli siinä voisi olla koira josta voit kouluttaa itsellesi vaikka minkälaisen sirkuskoiran.
Itse ainakin olisin mieluummin oman koirani kanssa keskittynyt noihin sirkushuveihin mieluummin kuin kitkemään opittuja huonoja tapoja ja hillitsemään hillitöntä luontoa. Nyt olen kodinvaihtaja-pystykorvani kanssa joutunut keskittymään samanaikaisesti molempiin. Voin vakuuttaa että mieluisampia haasteita tarjoaa sirkustemppujen opetus kuin haasteet joissa tulee pitää koiran hampaat erossa naapurien takalistosta.
Ja sitten pienenpieni varoituksen sana isosta koirasta. Jos jo 16kg pystykorva pystyy vetämään satakiloisen äijän ojaan kanin perään juostessaan, niin mitäpä luulet mihin pystyy iso koira? Päättäessään turvata fyysisen koskemattomuutesi.
Ketä nämä pirun sheltit on? Käsittääkseni ovat PIENIÄ koiria joilla on taipumus räksyttää? Silti joku tarjoaa sitä joka jumalan paikkaan.
Sheltti on todellakin hento pieni ja helposti räksyttävä rotu. Siitä ei moni tykkää, ihme että sitä suositellaan. Hyvin ärsyttävä räkyttäjä, sanoisin.
Tässä tietoa, ole hyvä!
http://www.shetlanninlammaskoirat.fi/index.php?action[]=IArticleShow::showArticle(1907)
Ellet jaksa linkkiä napsauttaa tai kaikkea lukea, laitan tähän olennaisimman:
Sheltti kuuluu FCI:n roturyhmittelyssä ykkösryhmään ja on Suomessa ryhmänsä kolmanneksi suosituin rotu heti saksanpaimenkoiran ja pitkäkarvaisen collien jälkeen. Kaikista koiraroduista Suomessa sheltti on kymmenenneksi suosituin. Sheltin suuri suosio johtunee sen sopivuudesta ja sopeutumiskyvystä olosuhteisiin kuin olosuhteisiin. Sheltti voi olla rakastettu perhekoira, näyttelykoira, muuntautumiskykyinen harrastuskoira tai vaikka näitä kaikkia. Se sopeutuu mainiosti omistajansa sille tarjoamiin raameihin. Sheltin voi ottaa mukaan pitkille lenkeille, mutta se ei kärsi, vaikka se ei saisikaan liikuntaa tuntitolkulla päivässä. Kokonsa puolesta sheltti on mitä oivallisin kaupunkikoiranakin. Pitkä ja kaunis turkki on helppo hoitaa; se ei takkuunnu eikä likaannu näyttävyydestään huolimatta helposti. Luonteeltaan sheltti on niin ikään helppo, ei yleensä ärhentele muille koirille eikä ole agressiivinen muita koiria eikä ihmisiä kohtaan. Sheltti on pitkäikäinen ja suhteellisen terve rotu, joten siitä saa pitkäaikaisen ja uskollisen elinkumppanin.
Koirat tarvitsevat myös niitä lenkkejä kun saavat rauhassa haistella ja kulkea oman vauhdin mukaan.. ja varsinkin jos meinaat ison koiran hankkia niin se tarvihee liikuntaa, paljon aktivointia ja todellakin paljon aivotyötä!! Muuten tullee ongelmia..
Sellaisesta saa kaverin todella monipuoliseen toimintaan, eikä se pienistä hätkähdä. Siis parhaimmillaan. Pahimmillaan se on todella arka ja pelokas räksyttäjä. Osaltaan varmaan on koira kärsinyt paljosta jalostuksesta sekä myöskin siitä, että ihmiset eivät osaa kohdella sitä koirana, joka tarvitsee toimintaa ja rajoja.
Itselläni ei ole ollut yhtään shelttiä, eikä varmaan tulekaan. Mutta rotu ei ole huono ratkaisu useinkaan. Tunnen kyllä monia shelttejä, ja sheltti, joka on saanut elää toimeliasta koiranelämää, ja saanut mahdollisuuden oppia elämään reippaana (eli omistaja ei ole suojellut sitä kaikelta pahalta esim. ) ympäristössään, on mitä mainioin seuralainen kotiin, vaelluksille ja harrastuksiin. Valitettavasti ihan kaikkia shelttejä ei saa reippaaksi millään keinoilla, mutta huolellisella pennun ja kasvattajan valinnalla pääsee jo pitkälle.
En itsekkään usein shelttiä suosittele, mutta pitää muistaa myöskin realismi mukana rodun haukkumisessakin. Kuitenkin ko. rodun edustajia kilpailee mm. MM-tasolla ainakin agilityssä, ja rodun edustajia on menestynyt siellä vuosia. Itseasiassa niin paljon, että ei ole ihme, että rotu kuuluu suosituimpiin rotuihin. Itsekin olen kyllä usein ihastellut koirakkojen saumatonta yhteistyötä, sekä myöskin sen harrastuksen iloista meininkiä tuolla kentillä. Mutta arka sheltti on kyllä todella säälittävä, arkoja yksilöitä tosin esiintyy rodussa kuin rodussa, ja arkuus kyllä on todella suuri koiran elämänlaatua huonontava tekijä.
Huomioiden tarjoamanne puitteet ja vaatimuksenne koiran suhteen, voisin suositella teille vaikkapa seuraavia rotuja:
- Suomenlapinkoira
- Berninpaimenkoira
- Dalmatiankoira
- Isovillakoira
- Saksanseisoja
- Kultainennoutaja
- Labradorinnoutaja
- Punainen irlanninsetteri
- Samojedinkoira
- Sileäkarvainen noutaja
-
Noista suomenlapinkoira, isovillakoira, dalmatiankoira sekä lyhyt- ja pitkäkarvainen saksanseisoja taitavat olla ainoat, joista ei olla toistaiseksi ehditty jalostaa vallan sairaita. Muita vaivaavat sydänviat, elinikien lyhyydet, epilepsiat, synnytysvaikeudet ym.
kylläpä muutenkin on nyt niin että ei tuo juoksulenkki pari lyhyttä lenkkiä riitä koiralle viikolla.. ei isolle.. se tarvitsee enemmän liikuntaa, aktivointia, ja aivotyötä.. jos luulet että tuolla määrällä mitä meinasit koiraa ulkoiluttaa (viikonloput ei riitä, vana myös viikolla koira tarvihee liikuntaa) niin ei riitä todellakaan isolle koiralle... se tarvitsee myös haistelulenkkejä milloin saa mennä rauhassa ja haistella..
kultainennoutaja ehdottomasti
Paras rotu sinulle ja kaikille lienee ei-mitään-koiraa. Siitä ei koti enää parane, kun ei ole koiraa.