Käsittämätöntä kyllä, mutta kun sain pudotettua painoa n.10 kg ja olen treenannut kroppaani timmimpään kuntoon, tyttöystäväni ei enää tunnu välittävän musta samallalailla kuin ennen!
Sänkyhommelitkaan ei suju entiseen malliin...
Hän ei ole koskaan sanonut että pitäisi lihavista naisista, ts.runsaamman muodon omaavista naisista.Päinvastoin olen käsittänyt, että hän tykkää ja arvostaa naisia jotka pitävät itsestään huolta terveellisillä elämäntavoilla, onhan hän itsekkin sellainen.Se oli yksi suurimpiani motivaationi lähteitä saada kroppa kuntoon.
Kuvittelin että kova työ palkitaan tyttöystäväni kehuilla ja kannustuksella.Mutta ei siinä niin käynyt.Oikeastaan alkutaipaleella aloittaessani dieetin ja treenamisen, en edes huomannut mitään.Olin niin uppoutunut oikean ruokavalion opettelemiseen ja salitreenin harjoitteluun, mutta en siltikään unohtanut huomioida tyttöystävääni.Toki puheeni on enemmän ja vähemmän pyörinyt dieettini ympärillä, mutta silti muistanut kuunnella häntäkin.
Kävin alkuun samalla salilla tyttöystäväni kanssa, mutta vaihdoin saliin joka on sopivasti työpaikkani läheisyydessä.Mun mielestä silloin meillä meni hyvin kuten aina ennenkin.Paremminkin se sopi meille molemmille, että treenattiin eri paikoissa.
Nyt kun tavoitteeni olen saavuttanut ja olen hieman löysännyt treenaamista, (en kuitenkaan tietenkään kokonaan lopettanut) huomasin tyttöystävässäni tapahtuneen muutoksen.Hän ei koskettele mua niinkuin ennen ja ota syliin juuri koskaan.Seksiä harrastamme harvoin ja silloin kun sitä tapahtuu, ei tyttöystäväni tunnu nauttivan niinkuin ennen.
Mä en ymmärrä mistä tämä johtuu?Ei kai kukaan ole kateellinen tai mustasukkainen, kun tyttöystävä näyttää hyvältä???Tai mikä se sitten mahtaa olla syy?
Hän on myös sulkeutunt kuoreensa, eikä kerro mitään sellaista mikä auttaisi mua ymmärtämään ja selittäisi mikä on vialla.
Sänkyhommelitkaan ei suju entiseen malliin...
Hän ei ole koskaan sanonut että pitäisi lihavista naisista, ts.runsaamman muodon omaavista naisista.Päinvastoin olen käsittänyt, että hän tykkää ja arvostaa naisia jotka pitävät itsestään huolta terveellisillä elämäntavoilla, onhan hän itsekkin sellainen.Se oli yksi suurimpiani motivaationi lähteitä saada kroppa kuntoon.
Kuvittelin että kova työ palkitaan tyttöystäväni kehuilla ja kannustuksella.Mutta ei siinä niin käynyt.Oikeastaan alkutaipaleella aloittaessani dieetin ja treenamisen, en edes huomannut mitään.Olin niin uppoutunut oikean ruokavalion opettelemiseen ja salitreenin harjoitteluun, mutta en siltikään unohtanut huomioida tyttöystävääni.Toki puheeni on enemmän ja vähemmän pyörinyt dieettini ympärillä, mutta silti muistanut kuunnella häntäkin.
Kävin alkuun samalla salilla tyttöystäväni kanssa, mutta vaihdoin saliin joka on sopivasti työpaikkani läheisyydessä.Mun mielestä silloin meillä meni hyvin kuten aina ennenkin.Paremminkin se sopi meille molemmille, että treenattiin eri paikoissa.
Nyt kun tavoitteeni olen saavuttanut ja olen hieman löysännyt treenaamista, (en kuitenkaan tietenkään kokonaan lopettanut) huomasin tyttöystävässäni tapahtuneen muutoksen.Hän ei koskettele mua niinkuin ennen ja ota syliin juuri koskaan.Seksiä harrastamme harvoin ja silloin kun sitä tapahtuu, ei tyttöystäväni tunnu nauttivan niinkuin ennen.
Mä en ymmärrä mistä tämä johtuu?Ei kai kukaan ole kateellinen tai mustasukkainen, kun tyttöystävä näyttää hyvältä???Tai mikä se sitten mahtaa olla syy?
Hän on myös sulkeutunt kuoreensa, eikä kerro mitään sellaista mikä auttaisi mua ymmärtämään ja selittäisi mikä on vialla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja pelätä, että valmistaudut eroamaan hänestä?
kysy häneltä?!!!
hän on sulkeutunut kuoreensa...En mä ole saanut hänestä irti mitään sellaista, mikä sais mut ymmärtämään mikä sillä on.Mitä enemmän yritän saada sitä kertomaan missä mennään, sitä enemmän tunnen kuinka se vetäytyy musta kauemmas!
Mutta ei ole tullut mieleenkään tuo, että hän pelkäisi mun lähtevän nyt kun olen saanut fyysisesti itseni kuntoon.Päinvastoin!Nythän mä vasta haluan olla hänen kanssaan kun oon sinut kroppani kanssa ja nautin hänen läheisyydestä ja kosketuksesta vielä enemmän, jos sitä vain joskus saisi:(
Olen tuonut ilmi, että haluan olla hänen kanssaan ja että rakastan häntä ylikaiken!
En jaksa uskoa että hän pelkää mun lähtevän.
Ehkä alat olla fyysisesti hänelle "uhka". Hänelle tulee jonkinlainen alemmuuskompleksi? Hän on alunperin ottanut vastaan sinut elämäänsä koska tykännyt sinusta pullukkana?
Syitä voi olla aika monia mutta ainakin positiivinen muutoksesi on jollain tavalla yhteydessä käyttäytymiseensä.
Toivottavasti muutuit ulkoisesti sitten vain itsesi vuoksi..
Jos et kysyisi häneltä enää. Kerro vain mitkä sinun tunteesi on ilman että alat painostamaan. Lypsäminen kyllä joskus toimii joillakin ja saa sitä kautta enemmän tietoa mutta ehkä antaisit vain olla. Kertoisit hänelle jos tuntuu että painostat niin saa kertoa itse oma-aloitteisesti kun on siihen valmis. Mutta sinun on turha alkaa elää sellasen kanssa kovin pitkään, joka on sulkeutuneena omassa kuoressaan puhumatta mitään, vain sen takia miten positiivisesti sinä aloit muuttumaan.
Siis ihan vain ehdotus...
pelkää että ei riitä enää sinulle, sinä olet muuttanut itseäsi, uudistunut, hänestä saattaa tuntua että myös tunteesi ja halujesi kohteet uudistuu. Vaikka hän ei puhu niin sun täytyy nähdä nyt siinäkin se homma että saat hänet kertomaan ongelmansa. Luulen että kyseessä on joku itsetunto-ongelma.
Pahimmassa tapauksessa vaikka sinätunnet samoin kuin ennen, niin hän alkaa miettiä sinun jättämistä koska mielessään on sanonut että olet matkalla uusiin seikkailuihin koska uudistit itsesi.
Jos hänellä on ollut itsetunnon kanssa ongelmia ennestään, tuo asia räjäyttää kyllä potin hänen mielessään.
Se että hän vetäytyy koko aika kauemmas tarkoittaa sitä että hän on jo päässään käynyt itsekseen sen keskustelun jonka sinä haluat käydä hänen kanssaan ja hänen versiossaan asiat menivät ihan toisin kuin sinä haluat sanoa.
Kissa pöydälle ja äkkiä ennen kuin hän päättää erotakkin teidän kummankin puolesta. Se on seuraava askel mihin hänen ajatuksensa on menossa.
1 1:n kirjoitus herätti ajatuksen, jospa tyttöystäväni piti mua viehättävämpänä sellaisena kun mut tapasi ja rakastui!Jospa hän hiljaa mielessään toivoo mun olevan sellainen kuin ennen.Jos treenaaminen oli hänen oma juttunsa, hän ennen kertoili mielellään mulle treeneistään ja mä ihailin sen omistautumista sen juttuihin.Astuinko mä sen "reviirille"?
kkiiijjj:n kirjoitus taasen herätti mussa kauhunsekaisia tunteita!Mitä jos hän todellakin valmistelee ITSEÄÄN mun jättämiseen!!?Rehellisesti sanottuna nyt juuri melkein tuntuu siltä, että sitä hän juuri parhaillaan tekee!!!Tai sitten muhun iski yksinkertaisesti paniikki ajatuksesta että hän jättää mut.
"Kissa pöydälle", miten se tehdään ihmisen kanssa joka "sulkeutuu kuoreensa" ja "vetäytyy kauemmas"?
1 1 ehdotti, että kerron tyttöystävälleni omat tunteeni (jotka olen jo kertonut) ja odotan kunnes hän oma-aloitteisesti kertoo omansa itse.
Kuinka kauan on sopivasti odottanut?Toivottavasti ainut keino saada tyttöystävä puhumaan, ei ole takaisin lihoaminen entisiin mittoihin.Koska kyllä minä ihan oikeasti tein tämän itseni vuoksi!!!
sä olit hänelle aiemmin jotenkin suojelun tarpeessa oleva ja heikko ja sen suojelun tarve näyttää nyt olevan mennyttä. että sellainen rotevamman oloinen tuntee itsensä vähän naurettavaksi, ku toinen on fyysisesti samalla viivalla.
tulee mieleen sellainen tilanne, jossa alkoholistin puoliso menettää elämänsä sisällön, ku alkoholisti raitistuu:(
tai jotain.
se mitä voi tehdä on se että sanot hänelle suoraan että hänen on aukaistava suunsa koska sä et enää tiedä mitä hänen päässään liikkuu ja rakastat ja haluat kuulla jos hän jostain syystä ei tunne enää samoin.
Jos hän taas sulkee suunsa niin ei muuta kuin menet vain lähelle ja sanot uudestaan että hänen on puhuttava koska sinä et osaa lukea ajatuksia. Älä anna hänelle tilaa vetäytyä vaan mene nätisti hänen perään sinne.
Kysy tunteeko hän että sinä olet muuttunut tunteiltasi, persoonalatasi kun olet laihtunut jne, laita aloituksia pöytään, joista hänen on helppo aloittaa puhumaan.
Ylipäätään jos suhde on tuossa tilassa ja hän ei osaa ilmaista itseään minä huolestuisin suhteen tulevaisuudesta jatkossakin. Ei suhteessa voi vetäytyä hiljaisuuteen ja eristää itseään toiselta kun tulee ongelmia. Jos hän ei osaa kohdata niitä yhdessä sinun kanssa, millaiseen suhteeseen sinä olet valmis tyytymään?
seurustelusuhteemme ei ole koskaan ollut sellainen, että olisin ollut tyttöystävääni heikompi niin fyysisesti kuin henkisestikkään.
Tai no, olin varmasti fyysisesti ja olen edelleenkin, mutta sellaista tunnetta ei ole ollut tuskin kummallakaan.Viitaten, että tyttöystäväni ei ole poikamaisempi osapuoli, vaan molemmat olemme femmejä ja samankokoisia.Sellaista suojeleva-suojeltava asetelmaa ei ole koskaan ollut suhteessamme.
Tila jossa suhteemme tällä hetkellä on, on outo mullekkin.Mä olen valmis "kasvamaan" ja oppimaan miten tällaisen yli päästään, varsinkin yrittämään saada hänet avautumaan mulle tunteistaan.
Mä kiitän keskustelusta teidän kanssa, ihan mielettömästi herättänyt ajatuksia ja lisää toivon jos jotain putkahtaa mieleen!
Palaan huomenna arealle:)
Hän haluaa olla se hyvännäköinen , kateellisuutta se vaan on. Ja ehkä myös pelkoa että lähdet kun olet saanut elämääsi uutta virtaa .
Haluaakohan hän enemmän aikaa olla kanssasi eikä jaksaisi kuunnella dieetti juttujasi? noh, vitsi vitsi mutta löytyy sellasiakin.. Tosin sanoit kyllä alussa että huomioit ja kuuntelet silti häntä.
Meinasin tuossa aikaisemmin myös sanovasi hänelle, että kun olet ne omat tunteesi kertonut ja mitä mieltä olet tästä asiasta, niin lisäksi kerrot että odotat häneltä avautumista omista tunteistaan. Mutta ettet halua kuitenkaan puhua kuin seinälle, niinkuin olisit yksin. Koska tässä suhteessa on kaksi ihmistä ja suhde ei toimi, jos vain toinen kertoo missä menee mutta ei tiedä toisten jutuista mitään. Ja jos voit edelleen yrittää rohkaista, että jos se on arkaluontoinen asia hänelle ja jostain syystä häpeää asiasta kehittynyttä ongelmaansa, et millään lailla arvostele sitä, vaan haluat ymmärtää. Voit myös mainita jos hän on tykännyt sinusta sen painoisena mitä aiemmin olit. Haluat vain saada kommunikoinnin ja avoimuuden toimimaan oli ongelma hänen mielestään miten typerä tai häpeällinen tahansa.
Jotenkin tuolla lailla voit yrittää kertoa sen vielä hänelle. Niin ja voit yrittää arvaillakin hänelle ja katsoa sanooko mihinkään kyllä tai ehkä, ei-vastauksen sijaan. Koska en tiedä millainen persoona hän on, joidenkin kohdalla onnistuu lypsääminen ja toisille se. Jotkut jos jättää rauhaan, he rohkaistuvat sitä kautta ja kokevat siten saavansa puhua ihan oma-aloitteisesti.
Kaiken syy ei loppujen lopuksi ole sinä, vaan niinkuin joku sanoi, hän on itse kehittänyt ongelman mielessään jonka voi halutessaan purkaa. Oli se ongelma sitten jotain mitä ei haluisi sinun tietävän.
Ja miten pitkään pitäisi odottaa? Kyllä sen tietää. Tuskin nimittäin jaksat kovin kauaa elää ihan itsesikin vuoksi umpimuurin kanssa, joka ei viitsi kertoa mikä tähän on syynä sen puolelta. Joudut ehkä jossain vaiheessa kertomään hälle määrätietoisesti ettet voi sellaisen kanssa elää parisuhteessa koska eikö se ole hassua hänenkin mielestään. Hänen on vain tajuttava empatian kautta miltä sinusta tuntuu nyt koko touhu. Kunhan se ei mene syyllistämisen puolelle.
Anteeksi sekava txt. Vähän väsyneenä rustattu.
Vitsi vitsi :D Mutta voihan tuossakin olla perää, ettei tyttöystäväni ole kiinnostunut dieettijutuistani, tai on saanut niistä tarpeekseen.No, ei hän niin ole sanonut, tosin hän on tällä hetkellä niin vetäytynyt, ettei hän sano paljon muutenkaan mitään...
Hän itse puhui paljon terveyteen ja liikuntaan liittyviä asioita, siis silloin kun olin hieman runsaammissa mitoissa ja en harrastanut liikuntaa lukuunottamatta satunnaisia kävelylenkkejä hänen seurassaan.
Ruokavaliokin oli pikaruoka-osastoa ja hänet tavattuani, olen vasta oppinut syömään ja valmistamaan terveellistä kotiruokaa, siitä hänelle pinnat.
Tämä kaikki muutos mussa on siis hänen ansiotaan!Miksi hän siis pahoittaisi mielensä tai synnyttäisi omassa mielessään kriisin???
Olen pirteämpi, tyytyväisempi olooni, nää kaikki positiiviset hedelmät saa hän poimittavakseen, jos vaan poimisi!
En ole siinä muuttunut miksikään, että nyt positiivinen energiani kohdistuisi enemmän ulkopuolelle kuin ennen.Hän on edelleen tärkein ja eikä laihtuminen ole mielestäni noussut hattuun.Nyt meillä on enemmän jotain jaettavaa ja yhteistä, tuntuu siis kummalliselta että laihtumiseni tuhoaa suhteemme...
En oikeasti tiedä kumpi taktiikka olisi parempi häneen, odottaa hänen vapaaehtoista avautumista vai yrittää saada häneltä vastausta heittämilläsi "lypsyneuvoilla".Toisaalta hiljaisuus on painostavaa, ainakin mulle:(
Toivottavasti olet selittänyt hänellekin kaiken tuon.
Voit silti katsoa koko asiaa ulkopuolelta ja kyseenalaistaa sekin, onko kyse vain pelkästään sinun muuttumisesta. Vai onko kehiin tullut jokin tai joku mikä jollain lailla voi myös aiheuttaa oudon käyttäytymisen. En maalaile piruja, eikä sinun tarvitsisi pelätä mitään mutta ehkä on hyvä katsoa tilannetta yleiselläkin tasolla.
Ehkei hän odottanut sinun kehittyvän tuolla lailla. Eikä sen pitäisi tosiaankaan olla huono asia. Ihmiset ovat monimutkaisia, jotenka mustasukkaisuus, kateus, "reviirille tunkeminen" tai muu vastaava voi piipahtaa mielessä vaikka toinen sanoisi kuinka rakastavansa. Onhan se aika hassua, niin...
Voit myös tiedustella itseltäsi, millä lailla olet puhunut esim. muista laihtumisesi jälkeen jne. Mutta tuskin toinen laittaa muuria eteen pelkästään leuhkimisen, haukkumisen tai liiallisen innostuksen takia En siis meinaa että olisit tehnyt tuollaista. Joten jostain muusta voi olla kyse.
Vetäytymiselle on aina syy. Kaikkea voi spekuloida mutta vain hän tietää.
Positiivisuus on aina hyvästä ja jos jotkut ei kestä sitä, se kertoo jotain ärsyyntyneestä.
Yksi juttu on tärkeä.. Älä anna hänen ottaa sinulta energiaa. Tilanne voi nopeasti uuvuuttaa sinut henkisesti. Älä anna hänen unohtaa itseäsi. Vaikka toinen on kuinka rakas ja tärkeä tahansa, olet silti itse se tärkein ihminen elämässäsi, toivottavasti. Se taas on todella kaukana itsekkyydestä.
muutuit myös sisäisesti? Itsevarmuuden kohotessa positiivisen elämän muutoksen myötä voi niin sanotusti pissa nousta hattuun. Myönsit itsekin puheenaiheesi liikkuvan enemmän tai vähemmän dieettisi ympärillä. Eli onkohan hänen leppoisa tyttöystävä muuttunut jopa treenillään muille leuhkivaksi. Ei kukaan kauaa jaksa omilla asioilla leuhkivaa katsella saatikka kuunnella. Voisit katsoa peiliin ja tutkiskella ja miettiä että onko sussa kenties muuttunut jotain mihi hän sinussa rakastui.
Älä käsitä väärin! Positiivinen elämän muutos ja liikunta ja ulkoilu ylipäänsä on hieno asia!
jokin aika sitten ketju, missä toinen valitti, että tyttis on muuttunut laihduttamisen myötä.
Haukkuu toisia läskiks ja sitärataa....
Koitin löytää keskustelun, mut ei se nyt löytynyt...suurinpiirtein kattelin 6 sivuu taaksepäin.
Otsikossa oli, jotain muuttumisesta muistaakseni.
Hienoa, että olet päässyt tavoitteeseesi. Luulen, että tyttiksesikin siitä tokenee, kun tottuu uuteen sinuun.
mielelläni olisin lukenut kyseisen ketjun!
Itse en siis koe muuttuneeni "huonompaan" suuntaan, leuhkaksi tai jotain.Se kai nyt on normaalia että pulppuaa intoa kun tuloksia syntyy.Mutta kuten olen kertonut, tyttöystäväni on liikunnallinen ja elää terveellisillä elämäntavoilla, niin uskoin hänen olevan hengessä mukana.Huomasin siis muutoksen hänessä vasta hiljattain, jättäessäni treenamisen vähemmälle...
Ja ei kymmenen kiloa kropasta kuitenkaan ole sama kuin vaikka 20kg.Muutos ei siis ole niin suuri, että ulkomuotoni olisi hurjasti muuttunut, että hän aamulla vierestäni herätessä säikähtäisi, että kuka tuo on! Ennenkuin sitten muistaisi että sehän on kaksi kertaa kapeampi tyttis, joka ei vie enää yli puolta tilaa sängystä, vaan saa ettii lakanoitten välistä että missä se on, no heh:)
olet viksu ja sulla on sydämen viisautta. Tästä paljastuu sitten, että teille on pesiytynyt kuopussyndrooma.
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1608506-esikoisen-mustasukkaisuus/
Se on niin karsee tauti, ettei siitä voi toiselle puhua, jos on ihanteita ja sitä ei edes itelleen halua myöntää.
Roppakaupalla rakkautta ja substraalia lienee ainoa toimiva lääke.
Erityishuomioo niinkauan, että tilanne palautuu normaaliksi.
Se puhuminen ei o nyt suotavaa, kun ei tota voi itelleen myöntää.
Jos mietit , miten se ajankäyttö ja muu oli ennen , kuinka paljon hän on menettänyt alkuperäisestä huomiostasi prosessin aikana.
Eli rakastakaa toisianne. Mutruhuulisuus aiheuttanee aluksi lievähköö torjumista ja muuta, mutta älä anna sen masentaa, hää susta kumminkin tykkää ja se torjuminen lienee jonkinlaista testaamista, et tykkääkkö tarpeeksi.Jossain oli, että yksi huonojuttu vaatii 5hyvää juttua, että unohtuisi. Eeikun kimppuun vaan;D