Onhan se myönnettävä että ikä pakkaa päälle ja tapahtumia riittää. Näin usvaisena päivänä mietin ystäväpiirin vähentymistä. Eivät he mihinkään pakoon ole juosseet vaan elämä on päättynyt tavalla ja toisella yleensä sairauksiin. Sitäpä tämä elo 70v on luopumista sukulaisista, ystävistä, tuttavista. Nyt on jäljellä vain muutamia tosi hyviä ystäviä.
Korvaavia juttuja on löydettävä kerhoista, harrastuksista, matkatuttavista jotta on edes jonkinasteinen ihmissuhde verkosto säilyy. Miehet näköjään helposti lankeavat jonkun asettamaan ketunrautaan, heillä on kysyntää koska meitä naisia on vapaalla pilvin pimein. En ole yksin vaan kaikilla vanhentuessa on sama ongelma edessä jäädä yksin.
Onneksi on hyviä konsertteja varsin näin joulun alla, monet artistit ovat kiertueella rahahimoisina, ne usein jätän väliin. Nyt on tulossa Anneli Sarin ja Amadeuksen upea musikaali Taivaan portit lähipaikkakunnalle jonne aion mennä. Myönteistä palautetta on tullut kaikkialta missä musikaalia on esitetty.
Toden ilmaistakseni, pieni alakulo majailee mielessäni, odotan kun kuuta nousevaa joulukuun tuovan jotain valoa näihin marraskuisiin päiviin.
Korvaavia juttuja on löydettävä kerhoista, harrastuksista, matkatuttavista jotta on edes jonkinasteinen ihmissuhde verkosto säilyy. Miehet näköjään helposti lankeavat jonkun asettamaan ketunrautaan, heillä on kysyntää koska meitä naisia on vapaalla pilvin pimein. En ole yksin vaan kaikilla vanhentuessa on sama ongelma edessä jäädä yksin.
Onneksi on hyviä konsertteja varsin näin joulun alla, monet artistit ovat kiertueella rahahimoisina, ne usein jätän väliin. Nyt on tulossa Anneli Sarin ja Amadeuksen upea musikaali Taivaan portit lähipaikkakunnalle jonne aion mennä. Myönteistä palautetta on tullut kaikkialta missä musikaalia on esitetty.
Toden ilmaistakseni, pieni alakulo majailee mielessäni, odotan kun kuuta nousevaa joulukuun tuovan jotain valoa näihin marraskuisiin päiviin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tällä netillä on suuri merkitys itselleni ja toivottavastim myös muille. Täällä tapaa miellyttäviä ja osaavia kirjoittajia, sinutkin Lorena. Yksinäisyyshän pienenee puoleen jos sen jakaa jonkun kanssa.
Käytit hyvää ilmaisua, ketunraudat. Hyötyajattelulla liikkeellä olevia tuntuvat olevan kaikki. Kaikki hyvät naiset ja miksei miehetkin on viety.
Tiedän, että tällaisen lievän kohteliaisuuden tai ystävllisyyden jakaminen katsotaan pahaksi ja muita loukkaavaksi.
Parempaan en pysty, pystykää muut!
Muistammeko hyvän nettiystävämme senõra Lyylin toteamuksen "tässä iässä ei ole miehiä tai naisia, kaikki ovat ihmisiä"! Siinä sitä elämänviisautta koko annos.
Niitä ketunrautoja on liikkeellä milloin missäkin, viimeksi Tallinnan reissulla, tosin tyylikkäästi oikealta sivuutettu! Hauskaa juttu seuraa sitä joskus kaipailee. JassÅ, puhuimme ts pälpätimme Estonia teatterin konserttitarjonnasta, aina sitä avara katseisemmaksi tulee uusia ihmisiä tavatessa.
Muistaakseni sinä Ruuneperi olit senõran oikea sydänystävä, vai muistanko väärin? Tälläkin palstalla on monia tuttuja tullut ja mennyt, jotkut kyllästyvät kirjoitteluun vai mikä lie syy. Aiheita tulee ulkomaailman tapahtumista riittämiin kunhan vain keksisi mikä saittilaisia kiinnostaa aiheena. Ei tässä auta muu kun kaamos katkolle ja ulkoilemaan (lenkkarit jaloissa), ulkoruokinnan olen tietoisesti välttänyt koska on pidä niistä puoliavoimista syöttökaukaloista.
Senora lyyli oli ensimmäinen tapaamani henkilö palstalla ja hän toi minut tänne kuin kissanpojan. Lyyli oli kaikkien palstalaisten suosiossa, korjoitti elävästi ja avoimesti lapsuudestaan ja elämästään.
Runoistani lyyli piti ja sellaisen hän vaati joka aamuksi.
ainoa mihin en osaa ottaa kantaa on tuo ketunrauta-ajattelu. Tuntuu kyyniseltä ajattelulta, että hyötytarkoituksella pyydystetään kumppania! Taloudellinenko hyöty, vai eri tarpeiden kohtaaminen kahden ihmisen välillä?
Aina--- niin olen kokenut ihmissuhteessa, joutuu antamaan itsestään, tunteensa, huolenpitonsa ja vastuunsa toisen hyvinvoinnista konkreettisestikin.
Nyt en tietenkään tunne ns. sinkkuelämää, parisuhteessa eläneenä koko ikäni:) Mieluimmin koen tunteiden
saattaneen minut yhteen kumppanieni kanssa! Toki järkisyyt täytyy olla mukana siinäkin.
No, kolmasti on minutkin saatu sitten loukkuun, jossa ensimmäiselle pyöräytin kolme lasta-- olin vaimo ja kumppani 27 v. Sitten 16 v, ehtoisa emäntä yhdelle rontille, jonka heivasin:D ja viimeksi 14v vanhukselle, jonka elämää sulostutin loppuun saakka!
Ei--ei ikinä noin. Rakkaus,-- tuo sokea ja laskelmoimaton puhdas tunne on minut vienyt yhteen toisen ihmisen kanssa. Olkoon tyhmän naivia tai ei, olen aina nähnyt toisen tarpeen, en pelkkää hyötyä.
Ja saanut olen lämpöä ja rakkautta jota olen tarvinnut. Elämää olen palvellut, antanut varauksetta itseni ja saanut vastakaikua:D
Tämä nettikirjoittaminen on tärkeä minullekin, lievittäen yksinäisyyttä. Mutta sama ihminen olen vieläkin,
tunteiden mukaan elävä, ja naiviin luottavainen.
Koen saaneeni täälläkin paljon.
Melko tarkalleen viikon päästä elämme täyden kuun aikaa. Näin siltikin, vaikka taivas olisi pilvessä kuin vällyn peittämänä.
Ainakin hevosmiesten tietotoimiston mukaan miehillä on vain 144 hormoonia. Siitä voi olla etua näin hämäränhyssyn aikaa elellessä.
Musiikki on aivan erikoinen maailmansa. Heti herättyä huomaa 'sisäisen jukeboxin' olevan päällä. Jotain piilotajunnan suojamekanismi voisi olla kyseessä?
http://www.youtube.com/watch?v=0tvqxWuCWrc&feature=related
Illan terveisin! sinisirkku-
kirjoitustasi Lorena, että jaksat näin keksiä keinoja vaikka konserteista. Niin, ne ystävät, jotka ovat jäljellä, ovatkin kultaa kalliimpia, sen on oivaltanut.
Monimutkainen on ihmisen sisin, emme pysty suhteuttamaan painolastia, mikä mieleemme ajoittain tulee. Minäkin sanon alakuloksi, kun tuntuu ettei joskus millään jaksaisi mielialaansa nostaa, yrittää ajatella, että monella alakulon ja oikean masennuksen syyt monin verroin suuremmat kuin itsellä.
Kuka kestää mitäkin ja mitenkin, ulospäin ei kuitenkaan haluaisi alakuloaan näyttää, kun päinvastoin olisi hyvä jaksaa vielä olla, edes jonkin aikaa, se entinen minä, joka tuntui jaksavan mitä vain.
Samoin kuin fyysinen minämme väsyy tuomalla esiin näitä, tällä hetkellä vielä pieniä krämppiä, verrattuna monen nuoremmankin suuriin vaivoihin ja sairauksiinkin, niinhän väsyy psyykemmekin.
Pakko ryhdistäytyä, monta on asiaa nyt jaksettavana minullakin tässä lastensuojeluasiassa.
Lauantain Hesarissa kirjoitti eräs nuori koskettavan kirjoituksen, Huostaanotettuna ikävöin kotiin. Hyvin samantapainen on tämä minun lastensuojelutapaukseni, laitoksiin heittelemisistä. Surullisinta on, että näin on ollut pakko tehdä, kun "oikeaa" kotia ei ole, se on rikki. Yritän jaksaa vastata tuohon kirjoitukseen, kunhan kerään voimia taas, ehkä siitäkin olisi apua jollekulle nuorelle.
No, mielessäni on soinut tämän aamua Kirkan " Sä surun pyyhit silmistäni pois, kuin totta olla kaunis uni vois. Mä kesken kiireen hellän hymyn nään, vain siksi vielä uskon elämään.
Anna mulle voimaa kestää tulevaa. Jätä vielä päivään lämpö tämän yön, että jaksan jälleen kestää arjen työn."
Hyvä kun Lorena* muistutti tuosta Taivaan portit konsertista. Turkuun se tuleekin jo 26.11, joten liput pitää mennä hankkimaan.
Näin se on että joulukorttilista lyhenee lyhenemistään ja on vaan hyväksyttävä. Tuonne perheraamatun nahkakansien väliin on kertynyt iso läjä kuolinilmoituksia. Äskettäin olin vanhemman veljen leskivaimon hautajaisissa. Hän oli läheisistäni se jonka kanssa vielä muistelimme yli 50 vuotta vanhoja asioita. Äitini asui kuolemaansa asti lapsuuden kodissani veljen perheen kanssa, joten veljen vaimolta sain kuulla monia asioita, joita äiti oli hänelle puhunut ja minä en ollut ehtinyt äidiltä niitä kysellä.
Yhtään läheistä ei ole enää siitä minua 10 vuotta vanhemmasta sukupolvesta jäljellä.
Mutta pari hyvää ystävää rittää mainiosti muiden tuttavien lisäksi. Tyttäreni on vain 20 v minua nuorempi ja on aina valmis kaveriksi retkille,teatteriin ym.
Kyllä tänä pimeänä aikana kotona tulee oltua paljon, eikä minulle kotona aika pitkäksi tule. Kun vuoroin vieraissa käydään, 3-4 tuntia kuluu mukavasti jutellen. Voihan tässä mielessään jo joulua alkaa valmistelemaan ja suunnittelemaan.
Kun on jotain murheita jotka mieltä kalvavat, menee yöuni. Nyt heräsin jo klo kolme nukuttuani vain 2,5 tuntia. Siksi olen jo näin varhain koneellani.
Katselin aamu-TV 3. Lenita Airisto jaksaa aina olla myönteinen luoda jopa sädehtivän ilmapiirin ympärilleen missä hän milloinkin liikkuu. Kiva oli kuulla hänenkin ottavan toisinaan 12 tunnin yöunia silloin kun siltä tuntuu. Nukun 12 tunnin yöunia silloin kun unta riittää niin pitkäksi aikaa, mutta silloin kun aamulla herää on pompattava ylös siinä silmänräoäyksessä. Istahdan nojatuoliin venyttelemään ja vähitelleen unen rippeet katoavat silmistä, sitten kahvin keittoon ja aamulehteä lukemaan.
"Kaveritkin katoavat vanhainkotiin, hautaan
ulkomaille, taikka jonkun harpun ketunrautaan.
Viini miltään maistu ei, ja tuskaa tuottaa laulu.
Aamuin peilikuva on kuin kubistinen taulu.
Yhtään kunnon ohjelmaa ei TV:ssäkään enää,
vähemmänkin upeat naiset = miehet näyttää pitkää nenää.
Kaveri elää omillaan ja kuorsaa aamuyöllä,
halailuja irtoo vasta ankaralla työllä!
Myönnetään me matkustamme ihaninta kautta.
Maistuu vielä elämä, askareitten, ulkoilujen,
tuottaessa hyvän mielen päiviin".
(Runo löydetty eläkeväen kurssilta).
ketunrauta löytyi:D humoristisesta kavereiden kaipuusta! Olihan hyvä, kun oli hieman vaikeaa tulkita sitä sinun ajatukseksesi, joita yleensä on leimannut kepeä optimistisuus.
Hyvä runo, vaikka halien saaminen onkin ankaran työn takana:DDDDD