www.rakennuslehti.fi
Liimahirsien laadunvalvonnassa puutteita 27.11.2003
Liimahirsien käyttö on viime aikoina lisääntynyt nopeammin kuin massiivihirsien. Teknologia ei ole uutta, mutta liimasaumojen laadussa esiintyy yllättävän paljon ongelmia. Laadunvalvonta on vapaaehtoista, minkä seurauksena markkinoille päätyy myös heikolla ammattitaidolla valmistettuja tuotteita.
”Ongelmia on nimenomaan liimahirsissä, ei niinkään massiivihirsissä”, Osmo Makkonen SFS-Sertifiointi Oy:stä sanoo.
Suomessa toimii kymmeniä liimahirsituotteita valmistavia yrityksiä. Niistä runsaat kaksi kolmannesta on järjestänyt laadunvalvontansa vallitsevien standardien mukaisesti tarkastettavalla tavalla. Liimaustekniikoita on kaksi, kylmäpuristus- ja kuumapuristusliimaus. Kylmäpuristusta käyttävät tyypillisesti pienet yritykset.
”Kuumaliimauksessa liimahirsien puristusaika on vain muutamia minuutteja, kun se kylmäpuristuksessa on viitisen tuntia. Oli tekniikka kumpi tahansa, asiakkaan kannattaa varmistaa, että hirret ovat asianmukaisesti laatutarkastettuja ja testattuja”, tuotantopäällikkö Eero Lauhikari Pudasjärvellä toimivasta Kontiotuote Oy:stä sanoo.
Kontiotuote on toinen alan kahdesta suuresta – toinen on Honkarakenne. Kontiotuotteen osuus on noin 20 prosenttia runsaan 150 miljoonan euron kokonaismarkkinoista. Liimahirren osuus Kontiotuote Oy:n tuotannosta on 40 prosenttia, loppu koostuu massiivihirrestä.
Lauhikarin mukaan liimahirren kysyntä on suhteellisesti kasvanut, koska lopputuotteesta saadaan liimaamalla vähennettyä hirren halkeilua. Massiivihirteen verrattuna liimahirren tuotantoon liittyy useita työvaiheita, joiden hallinta ei ole itsestään selvää kokeneellekaan hirsivalmistajalle.
Kaikki riippuu liimausprosessista
Liimahirsi muodostuu yleensä kahdesta tai kolmesta lamellista, joiden yhteispaksuus on paksuimmillaan 250 millimetriä. Tehtaalla tehtävä liimasauma on pystysuuntainen. Jotta sauman tartuntalujuus on riittävä myös käyttöaikana, liimojen mahdollisuudet ja rajoitukset on tunnettava.
Ensinnäkin tuotantotilojen lämpötilan on oltava mahdollisimman tarkasti säädetty 20° C:een. Liimattavan puun oikea lämpötila ja kosteus ovat vähintään yhtä tärkeitä tekijöitä. Myös puun höyläysjäljen suhteen on syytä noudattaa SFS-Inspecta Sertifiointi Oy:n tiukkaa laadunvalvontaohjetta, jonka mukaan aallon syvyys ei saa ylittää 0,025 mm:ä.
Liimauksen jälkeinen prosessiaika koostuu avo-, puristus- ja jälkikovettumisajasta. Puristukseen sauma saatetaan viivytyksettä; liimatyyppi ja lämpötila vaikuttavat avoaikaan, jonka tulee olla liiman valmistajan ohjeiden mukainen. Puristusaika määräytyy käytettävän teknologian mukaan. Jälkikovettumisaikaan puolestaan vaikuttavat liimatyyppi ja lämpötila. Liiman valinnassakin voi sattua virheitä. Kemiallisesti kovettuvat MUF- eli melamiini-urea-formaldehydi –liimat soveltuvat hirsien liimaukseen, samoin liimapuupalkeissa yleisesti käytettävät PRF- eli resorsioli-fenoli-formaldehydi –liimat.
”Fysikaalisesti kovettuva PVAC-liima saattaa myös kelvata, mutta asia on syytä varmistaa liimatoimittajan kanssa. Oli liima mikä tahansa, tärkeintä on, että sen säänkestävyys on luotettavasti testattu”, Osmo Makkonen SFS:stä toteaa.
SFS-Inspecta Sertifiointi Oy:lle tulee vuosittain kahdesta viiteen kyselyä liimasaumojen aukeamisista. Kaikki kyselyt ovat tähän asti liittyneet niin sanottujen villien valmistajien tuotantoon. Enin osa laatuvirheistä johtuu SFS:n Wesa Huuskan mukaan sekä laiminlyönneistä että tietämättömyydestä.
”Tilannetta markkinoilla parantaisi esimerkiksi se, että ympäristöministeriö liittäisi rakentamismääräyksiin kohdan, joka velvoittaisi liimahirsien valmistajat järjestämään laadunvalvontansa asianmukaisesti”, Wesa Huuska toteaa.
Vesa Tompuri
Liimahirsien laadunvalvonnassa puutteita 27.11.2003
Liimahirsien käyttö on viime aikoina lisääntynyt nopeammin kuin massiivihirsien. Teknologia ei ole uutta, mutta liimasaumojen laadussa esiintyy yllättävän paljon ongelmia. Laadunvalvonta on vapaaehtoista, minkä seurauksena markkinoille päätyy myös heikolla ammattitaidolla valmistettuja tuotteita.
”Ongelmia on nimenomaan liimahirsissä, ei niinkään massiivihirsissä”, Osmo Makkonen SFS-Sertifiointi Oy:stä sanoo.
Suomessa toimii kymmeniä liimahirsituotteita valmistavia yrityksiä. Niistä runsaat kaksi kolmannesta on järjestänyt laadunvalvontansa vallitsevien standardien mukaisesti tarkastettavalla tavalla. Liimaustekniikoita on kaksi, kylmäpuristus- ja kuumapuristusliimaus. Kylmäpuristusta käyttävät tyypillisesti pienet yritykset.
”Kuumaliimauksessa liimahirsien puristusaika on vain muutamia minuutteja, kun se kylmäpuristuksessa on viitisen tuntia. Oli tekniikka kumpi tahansa, asiakkaan kannattaa varmistaa, että hirret ovat asianmukaisesti laatutarkastettuja ja testattuja”, tuotantopäällikkö Eero Lauhikari Pudasjärvellä toimivasta Kontiotuote Oy:stä sanoo.
Kontiotuote on toinen alan kahdesta suuresta – toinen on Honkarakenne. Kontiotuotteen osuus on noin 20 prosenttia runsaan 150 miljoonan euron kokonaismarkkinoista. Liimahirren osuus Kontiotuote Oy:n tuotannosta on 40 prosenttia, loppu koostuu massiivihirrestä.
Lauhikarin mukaan liimahirren kysyntä on suhteellisesti kasvanut, koska lopputuotteesta saadaan liimaamalla vähennettyä hirren halkeilua. Massiivihirteen verrattuna liimahirren tuotantoon liittyy useita työvaiheita, joiden hallinta ei ole itsestään selvää kokeneellekaan hirsivalmistajalle.
Kaikki riippuu liimausprosessista
Liimahirsi muodostuu yleensä kahdesta tai kolmesta lamellista, joiden yhteispaksuus on paksuimmillaan 250 millimetriä. Tehtaalla tehtävä liimasauma on pystysuuntainen. Jotta sauman tartuntalujuus on riittävä myös käyttöaikana, liimojen mahdollisuudet ja rajoitukset on tunnettava.
Ensinnäkin tuotantotilojen lämpötilan on oltava mahdollisimman tarkasti säädetty 20° C:een. Liimattavan puun oikea lämpötila ja kosteus ovat vähintään yhtä tärkeitä tekijöitä. Myös puun höyläysjäljen suhteen on syytä noudattaa SFS-Inspecta Sertifiointi Oy:n tiukkaa laadunvalvontaohjetta, jonka mukaan aallon syvyys ei saa ylittää 0,025 mm:ä.
Liimauksen jälkeinen prosessiaika koostuu avo-, puristus- ja jälkikovettumisajasta. Puristukseen sauma saatetaan viivytyksettä; liimatyyppi ja lämpötila vaikuttavat avoaikaan, jonka tulee olla liiman valmistajan ohjeiden mukainen. Puristusaika määräytyy käytettävän teknologian mukaan. Jälkikovettumisaikaan puolestaan vaikuttavat liimatyyppi ja lämpötila. Liiman valinnassakin voi sattua virheitä. Kemiallisesti kovettuvat MUF- eli melamiini-urea-formaldehydi –liimat soveltuvat hirsien liimaukseen, samoin liimapuupalkeissa yleisesti käytettävät PRF- eli resorsioli-fenoli-formaldehydi –liimat.
”Fysikaalisesti kovettuva PVAC-liima saattaa myös kelvata, mutta asia on syytä varmistaa liimatoimittajan kanssa. Oli liima mikä tahansa, tärkeintä on, että sen säänkestävyys on luotettavasti testattu”, Osmo Makkonen SFS:stä toteaa.
SFS-Inspecta Sertifiointi Oy:lle tulee vuosittain kahdesta viiteen kyselyä liimasaumojen aukeamisista. Kaikki kyselyt ovat tähän asti liittyneet niin sanottujen villien valmistajien tuotantoon. Enin osa laatuvirheistä johtuu SFS:n Wesa Huuskan mukaan sekä laiminlyönneistä että tietämättömyydestä.
”Tilannetta markkinoilla parantaisi esimerkiksi se, että ympäristöministeriö liittäisi rakentamismääräyksiin kohdan, joka velvoittaisi liimahirsien valmistajat järjestämään laadunvalvontansa asianmukaisesti”, Wesa Huuska toteaa.
Vesa Tompuri
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä kun ajattelin jotta lamellihirsitalo kestäisi satoja vuosia. Ei taida liimat kestää edes 10-vuotta, vai repsahtaako ne jo vuodessa?
Taidan tulla järkiini...7/%¤%¤"#%¤/)/!!½!
Hyvä kun joku tuo tällaista faktaa tiedoksi.
Sen lisäksi,ettei massiivi-ja liimahirsi täytä tämänpäivän lämpöarvojakaan ilman lisäeristystä omakotitaloksi saa kaupanpäälisiksi liimasta irtoilevat lamellilankut.
Mitenkähän se " talon" jälleenmyyntiarvo ????
kun panee sitä seinään 600mm paksuudelta.