elämä pilalla

olen todella pahoillani puolestasi. On ollut varmasti aivan kauheaa kuulla, ettet voi ikinä saada omia biologisia lapsia. Saako kysyä sen verran, että mikä tähän on syynä?

Ei elämäsi kuitenkaan tuohon kaadu, lupaan sen! Tuossa on varmasti sulattelemista, mutta uskon, että ajan myötä opit elämään ajan kanssa. Tämän varmaan tiesitkin, mutta ainahan on olemassa vaihtoehdot keinohedelmöitys ja adoptoiminen. Se ei tietenkään korvaa sitä tosiasiaa, ettet voi koskaan nähdä omia piirteitäsi lapsessasi. On myös paljon naisia, jotka eivät halua lapsia, joten olen varma, ettet joudu erakoitumaan omaan yksiöösi loppuelämäksesi! Usko pois, tuska helpottaa jonain päivänä. Paljon voimia sinulle! ♥

tulla isäksi adoption tai lahjotettujen siittiöiden kautta..isyys on niiiiin paljon enemmän muutakin kuin biologiaa. Toki tuollainen teito masentaa mutta muitakin vaihtoehtoja tosiaan on..

Sinulla on varmasti raskasta ja hienoa että jaksoit kirjoittaa tänne. Tiedän hyvin miltä tuntuu, kun elämällä ei tunnu olevan tarkoitusta. Minulla on auttanut, kun lopetan miettimisen mikä tarkoitus elämälläni on. Kuulostaa yksinkertaiselta, enkä väheksy tunteitasi. Olen kova pohtimaan asioita ja ahdistun. Silloin toivon olevani eläin, joka ei mieti mitään ylimääräistä vaan menee vaan hetki kerrallaan eteenpäin. Ajatukset on vaan ollut pakko sulkea pois. Ajattelen itseni joskus hirveän pienenä pisteenä maailmankaikkeudessa ja ongelmani ovat ihan mitättömiä, ainoastaan pääni sisällä. Tai mietin elämääni sivusta katsoen. Kuin joku kertoisi tarinaa. Esim kohdallasi: Sille oli kauhean kova pala kun ei saakaan lapsia, mutta se poika ei pitkäksi aikaa lannistunut vaan nyt sillä on kuitenkin iso perhe tai muuta hienoa. Mitä vaan keksit tarinan jatkoksi.
Kehotan nyt että hemmottelet itseäsi, teet vain asioita jotka tuntuvat todella mukavilta ja joista nautit. Olet täysin ansainnut sen. Jos nautit luonnosta, mene metsään. Käy juttelemassa jollekin psykologille jos paikkakunnallasi on mahdollisuus. Jos käyt koulua on koulun puolesta teillä varmaan psykologi.
Ehkä jonain päivänä eteesi astuu erittäin ihana nainen. Ja monen kauhistukseksi vastaavassa tilanteessa sanoo olevansa yksinhuoltaja. Siinähän moni mies luikkii pakoon. Mutta sinullapa onkin vahvuutta tutustua naiseen ja sen lapseen/lapsiin. Sinusta tulee heille hyvin tärkeä ja haluat tehdä kaikkesi perheesi eteen.
Ei isyys ole pelkkiä siittiöitä tai geenejä. Moni biologinen isä on peto lapsilleen. Oikea isä on se joka kasvattaa ja rakastaa lasta.
Voimia sinulle ja muista että olet arvokas ihminen :)

On hämmästyttävää lukea tekstiäsi. Elämä pilalla? Kuinka niin?

Itselläni on ikää parikymmentä vuotta enemmän ja olen tiennyt suurin piirtein niin kauan kuin olen osannut mitään ajatella, että en halua lapsia. Tämän johdosta ei ole tullut mieleenikään, että minun pitäisi viettää elämäni kerrostaloyksiössä erakkona tai hautoa itsemurhaa. Ei todellakaan.

Annat jotenkin ymmärtää, ettei sinulla olisi mahdollisuutta parisuhteeseen asian takia. Näkemys on erikoinen, koska on loppujen lopuksi olemassa paljonkin naisia, jotka eivät halua lapsia. Onnekseni minäkin löysin tällaisen naisen ja yhteiseloa on kestänyt jo 15 vuotta. Tunnen muitakin samoin ajattelevia naisia.

Sinun kannattaisi ehkä tosiaan käydä jossain terapiassa, koska kuulostaa vähän siltä, että kärsit masennuksesta. Minun on vaikea nähdä mitään tosiasiallista _syytä_ moiseen. Ilmeisesti olet muuten terve? Eikö valittaminen tunnu kohtuuttomalta, voisit miettiä, millaisista vammoista monet muut ihmiset joutuvat kärsimään. Lapsen hankinta tuskin olisi sinulle tuossa iässä vielä ajankohtaista muutenkaan (tuskin ainakaan kymmeneen vuoteen), joten ylipäätään tunnut murehtivan ennenaikaisesti, sen sijaan että eläisit parasta nuoruuttasi.

Oletko pitkäänkin ajatellut, että aiot aikanaan hankkia biologisia lapsia? Mistä syystä? Lasten hankkiminen on yhteiskunnassamme monella tapaa niin normi, ettei tällaista kysymystä edes kysytä. Mutta itse ajattelisin pilaavani elämäni nimenomaan silloin, jos minulla olisi lapsia. Maailmassa on niin paljon muutakin kiinnostavaa ja omasta mielestäni mielekkäämpää kuin perheenisän rooli. Jos itse haluat aikanaan isäksi, on sinulla siihen joka tapauksessa mahdollisuus ainakin adoption kautta.

Mutta mietipä ennen sitä ratkaisua vaikka näitä:

- Perheellisellä ihmisellä on varsin vähän omaa aikaa, varsinkin, jos pitää käydä töissäkin. Minulla esimerkiksi on vaikeuksia saada aika riittämään arjessa ilman lapsiakin. Olisi sietämätön ajatus vaihtaa omiin harrastuksiin käytetty aika lasten harrastuksiin (kuskaaminen treeneihin jne., tätähän se perheellisten elämä on).
- Lapsesta on 20 vuoden vastuu ja elinikäinen huoli - se ei lopu, vaikka lapsi olisi jo aikuinen.
- Mitä enemmän saman katon alla asuu väkeä, sitä rauhattomampaa ja riitaisampaa elämä siinä kodissa AINA on.
- Lapset asettavat vanhempien seksielämälle monia rajoituksia. Pienten lasten vanhemmat eivät saa juuri olla rauhassa keskenään, elleivät sitten varaa hotellihuonetta kerran vuodessa ja anna lapsia isovanhemmille tms. hoitoon.
- Maailma kärsii väestöräjähdyksestä. Nettolisäys (syntyy enemmän kuin kuolee) väestöön on 6,7 miljoonaa ihmistä kuukaudessa, siis enemmän kuin Suomen väkiluku. Suomalainen rasittaa länsimaalaisen kulutustason mukaisesti planeettaamme oleellisesti enemmän kuin kehitysmaan lapsi. Lapsen tekemättä jättäminen on ympäristöteko. Tällä menolla tukahdutamme ainoan kotimme. Kärjistäen sanottuna, ihminen on kuin maa-planeetan syöpäkasvain.
- Lapset ovat usein julmia toisilleen (koulukiusaaminen jne.). Vanhempana tällaiset murheet olisivat myös sinun murheitasi.
- Odotusaikana ja synnytyksessä voi mennä moni asia vikaan: keskenmenot, kehityshäiriöt, synnytyskomplikaatiot, joista voi jäädä äidille pysyviä haittoja... Näitä tapahtuu jatkuvasti, niistä vain ei jostain syystä niin paljon puhuta. Paljon voi tapahtua tuossakin sellaista, jonka jälkeen on "elämä pilalla".
- Lapset ovat kiittämättömiä. Vanhemman osa on siksi epäkiitollinen. Joskus aikuisena osa lapsista ymmärtää, mitä vanhemmat ovat heidän eteensä joutuneet uhraamaan, suuri osa ei varmaan silloinkaan. Mietipä, millaista on olla päivästä päivään tekemisissä jonkun murrosikäisen, kiittämättömän vetelyksen kanssa (ehkä liikaa vaadittu, ikäsi huomioon ottaen ;-)
- Tietynlainen epäkiitollisuus näkyy siinäkin, että ei riitä, että järjestät lapsen eteen syötävää. Lapsi täytyy vielä erikseen maanitella syömään sitä. Ja vanhempi lapsi taas saattaa tylysti tuomita koko sapuskan syömäkelvottomaksi, riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa ja rahaa tuon aterian eteen on käytetty.

Jne., jne., listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lapsissa on toki jotain hyvääkin, mutta ennen kaikkea vanhemmuus on aivan valtava uhraus, jonka käsittämättömän moni ihminen on valmis tekemään, vaikka nykyaikana siihen ei olisi mitään pakkoa, kun seksuaalisuutta voi toteuttaa ilman tällaisia jälkiseuraamuksia.

Elämä on yksinkertaisesti helpompaa ilman lapsia. Omalla kohdallani olen varma, että olen onnellisempi näin, ja koen ratkaisun olevan myös ympäristösyistä oikea. Elämäni on täynnä mielekästä sisältöä ilman lapsia - ongelmaksi koen lähinnä, ettei aikani riitä kaikkeen siihen mielenkiintoiseen, mitä haluaisin tehdä.

Mihin ihmeeseen niitä lapsia tarvitaan? Siinä on kysymys, johon en ole keneltäkään saanut kunnon vastausta, vaikka olen ikäni tätä asiaa pohtinut ja monen kanssa asiasta keskustellut. Lisääntymisen ei tarvitse olla elämän tarkoitus ja sisältö.

Sinua on kohdannut kova suru, joka on surtava pois. Kellään ei ole oikeutta sitä vähätellä. Mutta älä anna itsesi uskoa, että nuo ovat sinun vaihtoehtosi. Maailma on loppujen lopuksi tulvillaan erilaisia vaihtoehtoja 17-vuotiaalle miehenalulle, joka ei valitse niitä totunnaisimpia ratkaisuja ja sulje muita ovia matkan varrelta. Luultavasti nelikymppinen sinä muistelee tuota 17-vuotiasta nuorta miestä toivoen kovasti voivansa lähettää sille viestin, jossa kertoo, miten hienosti asiat lopultakin järjestyivät - ja ehkä juuri siksi, ettei elämä edennytkään tutun kaavan mukaan! Se meidän jokaisen pitäisi tällä palstalla muistaa, mutta vaikeaa se on niin kauan kuin on surua jäljellä.

Älä koskaan ajattele, että olisit alempiarvoinen ja muiden tiellä, sitä ei lapsettomuus sinusta tee. Olet ihan yhtä paljon mies kuin muutkin miehet. Mieheys tulee muista teoista kuin siitä, onnistuuko siittämään lapsen. Moni onnistuu siinä, muttei sitten kykenekään kantamaan vastuuta tuosta uudesta elämästä.

Sure suru pois, hae apua masennukseen ja sitten kulje omaa tietäsi pää pystyssä. Kanna vastuuta niistä läheisistä, joita sinulla on ja joita sinulle matkan varrella tulee. Saat nähdä, että matkan varrella on paljon ihmisiä, joita juuri sinä kiinnostat, ja jotka arvostavat sinua sen vuoksi mitä olet - eli paljon muuta kuin jokin spermapankki. Voimia matkalle!

Kun sä sen kakaran teet, niin pari kertaa vaunuissa työnnät ulkona ja sitten se kuume on ohi ja kaljoille pubiin.
akalle jää kaikki.On kokemusta nä näkemistä. ennen vietiin kersatosta Konnunsuota kuokkimaan, mutta nyt saa heittää valtiolle. Tulee ihan Siperian vankireiri mieleen.