Olimme yhdessä vuosia ja nyt kuukausi sitten erosimme, hänen tahdostaan. Meillä on ollut riitoja ja uskottomuuttakin on esiintynyt. Nyt ero tuntuu niin pirun vaikealta ja sitä vielä lisää se, että kaverilla on jo uusi poikakaveri ja he seurustelevat. Varmaan suhde on ollut jo ennen kuin virallisesti erosimme. Kiire heillä on ollu kova ja kun me keskusteltiin aikoinaan asiasta, niin suhtautuminen oli jo silloin nuivaa.
Nyt vaan tuntuu siltä, että olen ollut todella nuija ja rakkaus on ollut yksipuolista ja epätodellista. Oletko sinä ajautunut samaan tilanteeseen? Miten olet selvinnyt eteenpäin? Pitäisikö oikeasti unohtaa kaikki vanha ja pyyhkiä hänet pois elämästä joka saralla, koska hänen käytöksensä loukkaa minua :( Viha on kääntynyt kostonhaluksi? En haluaisi kostaa, mutta saanko kostolla sielulleni hyvää? Miten teille on käynyt?
Nyt vaan tuntuu siltä, että olen ollut todella nuija ja rakkaus on ollut yksipuolista ja epätodellista. Oletko sinä ajautunut samaan tilanteeseen? Miten olet selvinnyt eteenpäin? Pitäisikö oikeasti unohtaa kaikki vanha ja pyyhkiä hänet pois elämästä joka saralla, koska hänen käytöksensä loukkaa minua :( Viha on kääntynyt kostonhaluksi? En haluaisi kostaa, mutta saanko kostolla sielulleni hyvää? Miten teille on käynyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No totuushan on se, että jättäjä on jo päätöksensä tehnyt ja eroahdistuksensa käynyt läpi, kun siirtyy tekojen tasolle. Se tekojen tasolle siirtyminen voi tapahtua rehellisesti toteamalla kumppanille, että tässähän se sitten oli tai se voi tapahtua veemäisesti aloittamalla seukkaaminen toisen kanssa ja lopulta keräämällä kimpsut ja kampsut yhteisestä luukusta, jolloin toiselle osapuolelle viimeistään selviää suhteen tila (sitä ei ole).
Niin tai näin jätetty putoaa aina tyhjän päälle, tulee jälkijunassa ja joutuu käymään joukon tunnetason mullistuksia läpi ennen, kun pääsee taas kiinni normaaliin elämään ja jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa jättäjä on jo hyvässä vauhdissa omalla suhderintamallaan. On muutettu yhteen, on kateltu ehkä jopa omaa asuntoa ja koiraa, on uusi tuttavapiiri ja paljon muuta. Eipä se yhtään ihmetytä, jos sellainen pistää vituttamaan. Ihan luonnollinen tunne sinänsä tuollaisessa tilanteessa.
Pyhimyksen sädekehästä ei ole mitään hyötyä arjessa, joten sitä on aivan turha kiillotella. Jos jättäjällä ei ole enää mitään tunnesiteitä sinuun, hänelle lienee ihan yks ja sama hailee päätätkö heittäytyä känkkäränkäksi ja toisaalta nuoleskelu ja heruttaminen lienevät nekin yhdentekeviä. Kumpikin, sekä tuittuilu että nuoleskelu, voivat tosin harmittaa vuoden, parin päästä, kun olet saanut etäisyyttä tapahtumiin. Unohda siis tapaus ihan oman mielenrauhasi vuoksi.
Parasta ottaa opiksi seuraavia suhteita silmällä pitäen; opi lukemaan toista ja kun tuntuu siltä, että jokin on suhteessa vinossa, niin se kannattaa ottaa heti esille. Suhteeseen kannattaa panostaa. Kun noin tekee, suhteen ulkopuoliset tekijät eivät pääse yllättämään ja jos erokin tulee, niin siihen päädytään sitten yhdessä ja sellainen on monella tapaa helpommin ylitettävissä.
Seurustelusuhteiseen yhdessäoloon kuuluu usein myös sydänsurut. Näin se vaan menee. Ikävä kyllä
että samaan olen päätymässä. Poikakaverin mukaan ei ole ollut mitään muuta, mutta käytös on muuttunut ja jäi kiinni valehtelusta asiaa sivuavassa jutussa. Luulen, että ei halua enää sinkkuvaihetta vaan vaihtaa uuteen lennosta. Paskamainen vaihe tämäkin kun ei voi enää luottaa...
Luonnollisesti kaivelee tuo. Lähdetään kuitenkin tosiasioista. Poikakaveria ei voi omistaa. Useimmat eronneet haluavat uuden suhteen heti ja monet kykenevät siihen. Älä ajattele uudesta suhteesta pahinta. Voit olla väärässä. Todennäköisyydet eivät ole puolellasi. Menetetty onni ei yleensä tule takaisin, mutta niitäkin on. Siksi siltoja ei kannata polttaa.
Tottakai riipi jäätävästi tunne, että rakas on toisen sylissä. Yksinäisyys tuntui pahalta ja hylätyksi tulemisen tunne. Oma arvottomuus kalvoi mieltä. Siitä syvästä kaivannosta on vain ponnisteltava ylös. Ystävät auttavat. Käy mielessäsi kaikki kaverisi läpi ja ota heihin yhteyttä. Yksin ei kannata jäädä suremaan. Älä väkisin yritä unohtaa tai ilkeillä. Saat parhaan rauhan, kun suret aidosti ja olet reilu. Vihan sijaan sano ääneen, mitä, miten ja miksi tunnet.
Lopeta loputon itsetutkiskelu siitä, miksi kaikki meni pieleen. Se ei kannata. Panosta mieluummin itseesi positiivisella otteella. Tietenkin eron takana on tylsä arki, kyllästyminen, riiidat jne. Niitä ei enää voi korjata, joten keskity tulevaisuuteen.
Nyt tärkeintä on rakentaa elämä uudelleen. Sinun pitää ponnistella löytääksesi uudelleen iloisen itsesi, joka nauttii elämästä. Se on tärkeää tulevaisuutesi kannalta. Löydä asiat, josta nautit ja opettele katsomaan valoisaa puolta elämästäsi.
Varmasti tulee flasbackeja, jolloin muistaa jonkun asian ja suru iskee puseroon. Ponnistelu kuitenkin kannattaa. Exäsikin mielestä olet kiinnostavampi, kun nouset jaloillesi. Älä kuitenkaan sorru pitämään exää menestyksesi mittana.
Sinä voit löytää uuden miehen. Tee siitä suhteesta parempi.