En ole kenellekkään aikaisemmin puhunut, vaikka haluaisin siis kasvotusten. Käyhän tämä näinkin mutta ahdistaa pitää asioita sisällä. Mutta silti olen kuullut että nuorena koetut asiat eivät kerro välttämättä seksualisesta suuntautumisesta ja niitä ei oteta huomioon koska aivot ovat ehkä välittäneet vääränlaista viestiä. Tai ei ole tarpeeksi kehittynyt ymmärtämään ja että monilla pojilla on joku "homo-vaihe" kerran elämässä.
Miksi minusta tuntuu että homovaiheeni on ollut päällä jos pienestä pitäen? Miksi en edelleenkään tunne vetoa naisiin? Miksi en kiihotu niistä samalla tavalla kuin miehistä? Tätä on jatkunut jo niin pitkään ja minua rasittaa kun nuorten palstoilla sanovat " et voi tietää vielä olevas homo ku oot niin nuori, älä ny vaa pilaa elämääs"
No olenhan vasta 16 vuotias mutta monen mielestä jo henkisesti kehittynyt aikuisen tasolle. Minulle tehtiin jotain tutkimuksia 11 vuotiaana jolloin olin 13 vuotiaan tasolla. En tiedä siltikään voinko sanoa itseäni homoksi tai heteroksi tai bi-seksuaaliksi. EN pelkää olevani homo. Olisi vain helpotus asettua aloilleen mutta jokapäiväinen elämäni kärsii tästä "mikä hitto minä olen" jutusta. Voihan tämä kuulua johonkin teinikehitys vaiheeseen mutta inhoan sitä joka tapauksessa.
Olen paljastunut jo nykyään entisessä kaveriporukassani homoksi, koska minä onneton menin paljastamaan asian yhdelle pojalle jonka luulin olevan homo. Ehkä hän on mutta ei itse hyväksy sitä. Sen käytös vaan oli sellaista homomaista ja varsinkin ne ahdistavat katsekontaktit ja hiplaamiset. Ajattelin että jos se olis halunnu alottaa suhteen tai jotain mutta oishan mun pitäny tajuta että ei sen ikäsen kanssa pysty alottaa mitää tai se on mahdotonta koska mä olen, noh hieman pulska mutta kuullemma muuten komea. Ei hänkään mikään komistus ollut mutta koska en itse ole pinnallinen ihminen sattuneesta syystä niin ei se olisi haitannut. Noh nautin niistä ihanista hetkistä sen brunetten kanssa vaikka mtiään erikoisempaa ei tapahtunut. Toivottavasti hän sai niistä flirteistä jotain itselleen.
Asiasta olisin halunnut puhua isäni kanssa mutta myöhemmin tajusin että olisi ollut maailman suurin virhe. Varsinkin kun isä ei tunne minua kun hän ei ole asunut ikinä luonamme. Tapaan häntä joskus mutta ei se niin läheinen ole. Ympärilläni on liikaa naisia. Isoveli ei edes yritä olla veli vaan haluaa olla vieras aina kun tulee käymään ja tasan tarkkaan hän on viimeinen henkilö jolle asiasta puhuisin. Naisten ja tyttöjen kanssa olen saanut höpöttää ihan tarpeeksi ja nykyisin haluan vain vältellä heitä. Olisi kiva puhua jollekkin miehelle tai samalla aaltopituudella olevalle pojalle. Mutta ei sellaisia minun elämässäni ole. Sukulaisetkin asuvat niin kauan enkä niidenkään kanssa haluaisi puhua tästä asiasta.
En halua huijata enkä toisaalta pettää tai peittää todellista minääni. Jos olen homo niin olen. En voi mitään koskaan siihen olen syntynyt ja se minä haluan olla. Mutta olenko silti liian nuori sanomaan, että olen homo?
Miksi minusta tuntuu että homovaiheeni on ollut päällä jos pienestä pitäen? Miksi en edelleenkään tunne vetoa naisiin? Miksi en kiihotu niistä samalla tavalla kuin miehistä? Tätä on jatkunut jo niin pitkään ja minua rasittaa kun nuorten palstoilla sanovat " et voi tietää vielä olevas homo ku oot niin nuori, älä ny vaa pilaa elämääs"
No olenhan vasta 16 vuotias mutta monen mielestä jo henkisesti kehittynyt aikuisen tasolle. Minulle tehtiin jotain tutkimuksia 11 vuotiaana jolloin olin 13 vuotiaan tasolla. En tiedä siltikään voinko sanoa itseäni homoksi tai heteroksi tai bi-seksuaaliksi. EN pelkää olevani homo. Olisi vain helpotus asettua aloilleen mutta jokapäiväinen elämäni kärsii tästä "mikä hitto minä olen" jutusta. Voihan tämä kuulua johonkin teinikehitys vaiheeseen mutta inhoan sitä joka tapauksessa.
Olen paljastunut jo nykyään entisessä kaveriporukassani homoksi, koska minä onneton menin paljastamaan asian yhdelle pojalle jonka luulin olevan homo. Ehkä hän on mutta ei itse hyväksy sitä. Sen käytös vaan oli sellaista homomaista ja varsinkin ne ahdistavat katsekontaktit ja hiplaamiset. Ajattelin että jos se olis halunnu alottaa suhteen tai jotain mutta oishan mun pitäny tajuta että ei sen ikäsen kanssa pysty alottaa mitää tai se on mahdotonta koska mä olen, noh hieman pulska mutta kuullemma muuten komea. Ei hänkään mikään komistus ollut mutta koska en itse ole pinnallinen ihminen sattuneesta syystä niin ei se olisi haitannut. Noh nautin niistä ihanista hetkistä sen brunetten kanssa vaikka mtiään erikoisempaa ei tapahtunut. Toivottavasti hän sai niistä flirteistä jotain itselleen.
Asiasta olisin halunnut puhua isäni kanssa mutta myöhemmin tajusin että olisi ollut maailman suurin virhe. Varsinkin kun isä ei tunne minua kun hän ei ole asunut ikinä luonamme. Tapaan häntä joskus mutta ei se niin läheinen ole. Ympärilläni on liikaa naisia. Isoveli ei edes yritä olla veli vaan haluaa olla vieras aina kun tulee käymään ja tasan tarkkaan hän on viimeinen henkilö jolle asiasta puhuisin. Naisten ja tyttöjen kanssa olen saanut höpöttää ihan tarpeeksi ja nykyisin haluan vain vältellä heitä. Olisi kiva puhua jollekkin miehelle tai samalla aaltopituudella olevalle pojalle. Mutta ei sellaisia minun elämässäni ole. Sukulaisetkin asuvat niin kauan enkä niidenkään kanssa haluaisi puhua tästä asiasta.
En halua huijata enkä toisaalta pettää tai peittää todellista minääni. Jos olen homo niin olen. En voi mitään koskaan siihen olen syntynyt ja se minä haluan olla. Mutta olenko silti liian nuori sanomaan, että olen homo?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kukaan muu kuin sinä pysty määrittelemään seksuaalisuuttasi, jos tunnet olevasi homo niin sit olet...
Ja et ole liian nuori
Ymmärrän että haluat turvallisen anonyymisti purkaa sydäntäsi. Asia on O.K. Mutta olet jo huomannut ettet ole saanut hyviä neuvoja lähellä olevilta. Rakenna ja kehitä hyvää omaa identiteettiäsi. Muiden neuvot jätä omaan arvoonsa.
Sanot olevasi homo, tai sitten et.
Sanot höpöttäneesi naisten kanssa ihan tarpeeksi, hmm. 16vuotias voi näin sanoa, mutta kovin aikuista se ei ole. Olen itse huomattavasti vanhempi ja oppinut jo aikoja sitten arvostamaan naisten kypsyyttä ihmissuhteissa ja muutenkin.
Paremmin voisi arvella, että jotkut naiset eivät välitä höpöttää kanssasi.
Mutta anna ajan kulua niin opit näkemään asiat oikeammassa valossa.
Äh mä kirjotin pitkän stoorin mut sit se katos. :-o Epäreilua. Mutta elä lannistu! Sä et todellakaan ole yksin. Meitä, jotka ollaan koettu samoja vaiheita ja jotka kokee parhaillaan, on monta. Kyl sä sit löydät kaltaistasi seuraa ja oikean, avoimen tuttavapiirin sit kun sun elämä lähtee kunnolla käyntiin, kun esim lähdet opiskelemaan suurempaan kaupunkiin, jossa sulla on paremmat mahdollisuudet tavata meitä kaltaisiasi vähemmistöön kuuluvia. Se on hienoa että ensimmäisenä toteat itsellesi hyväksyväsi itsesi sellaisena kuin olet. Siitä se lähtee. Pitää vain uskoa parempaan tulevaisuuteen, koska sitä se on, ja se on odottamisen arvoista.
Se mikä itse koet olevasi on vain ja ainoastaan sinusta kiinni. :) ei siis kannatta kuunnella jos joku sanoo että sinulla saatta olla menossa vain joku homovaihe elämässäsi. Jos tunnet olevasi homo niin sitten olet ja jos et tunne niin sitten et. Yksinkertaiseltahan se kuulostaa mutta kyllä sen identiteetin kanssa saa painia hetken... mutta sinäkin olet jo 16v ettei siinä tuskin ole mitään hirveää kriisiä enään menossa. itsekkin olen 16 ja homo JA siis tiedän olevani homo....... joten kenenkään on tuhra tulla sanomaan minulle että saattaa olla vain joku vaihe mutta tiedän ettei se ole koska ei ole koskaan tullut nainen mieleen sillä tavalla. On siis varmaan yhtä iso mahdollisuus minulla muuttua heteroksi kuin heterolla homoksi. Mutta sinustahan en tiedä ja eikä tarvitsekkaan... sen asian pitää olla vain sinulle selvä ja sinun pitää olla sen kanssa sujut :=) muut kyllä tulevat sitten perässä.
Tää sama juttuhan on jo kirjotettu tänne palstalle?
Siis lääketieteellistä määritelmää Homoseksuaalien tunnistamiseen ei ole olemassa. Jokaisella ihmisellä tulee omat tarpeet ja oman itsensä ilmaiseminen äärettömän tärkeäksi murrosiän alku vaiheilla, jolloin osa saattaa tutkia omaa seksuaalisuuttaan kokeilemalla erilaisia asioita.
Ei sun tartte hävetä tunteitas ollenkaan, vaan anna itelles aikaa kypsyä ja aikuistua ihan rauhassa. Seksuaalisen identiteetin tunnistaminen on osa kasvamista, eikä sitä kannata millään tavalla hoputtaa tai osoita sen enempää kuin itse haluaa.
On hyvä keskustella asioista jonkun aikuisen kanssa kuten nuoriso puhelimen henkiliden tai koulu terveydenhoitajan kanssa, jos tuntuu että kaipaat jonkun juttuseuraa asiasta.
Mutta kuten sanoit, jos oot homo niin oot homo, ja sellaisena syntynyt etkä voi asialle mitään on hyvä asenne asialle. Toisaalta kysyt ootko liian nuori vielä olemaan homo ja vastaus on helppo, KUKAAN ei ole liian nuori olemaan homo.
Kannattaa silti tutkia omia tunteitasi, sillä homous on osa ihmisen omaa personaalisuutta ja ainoastaan itse tiedät seksuaalisuutesi, jos olet kunnolla omaan itseesi tutustunut.