Työstin muutamia liimalevyjä (pöydänkansia) koivulankuista, puu oli kuivaa ja hyvälaatuista. Viimeistelynä höyläys ja huolellinen hionta, pintaan pari kerrosta osmocoloria.
Nyt, noin puolen vuoden kuluttua osa liimasaumoista on kohonnut sieltä täältä ylemmäksi, jotka tuntee helposti pyyhkäisemällä kädellä pöydän pintaa. Liimalevyn päästä näkee syiden kuviot, mutta en näe yhteyttä tiettyyn suuntaan osoittavalla syyllä ja kohonneella liimasaumalla. Osa liimalevyn soiroista on sydänpuuta, mutta ko. kohdat eivät temppuile säännönmukaisesti. Onko jollakulla samoja ongelmia/ratkaisuja seuraavaa pöytää varten?
Nyt, noin puolen vuoden kuluttua osa liimasaumoista on kohonnut sieltä täältä ylemmäksi, jotka tuntee helposti pyyhkäisemällä kädellä pöydän pintaa. Liimalevyn päästä näkee syiden kuviot, mutta en näe yhteyttä tiettyyn suuntaan osoittavalla syyllä ja kohonneella liimasaumalla. Osa liimalevyn soiroista on sydänpuuta, mutta ko. kohdat eivät temppuile säännönmukaisesti. Onko jollakulla samoja ongelmia/ratkaisuja seuraavaa pöytää varten?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiinnostaisi lähinnä mitä liimaa olet käyttänyt, ja kuinka leveäksi jätit koivulankut ennen liimausta? Itse pidän koivussa maksimileveytenä 40mm jos jotain liimailee, riippuu tosin siitäkin että millaiseen käyttöön tulee.
Nyt kuitenkin vaikuttaisi sellaiselta että puu ei ollut täysin kuivaa, vaan kosteusprosentti oli sallittua suurempi, jolloin kosteus pyrkii pois, ja liima turpoaa.
Huonekalukäyttöön tuleva koivu tulee kuivata joko tasalämpöisessä sisätilassa ainakin n.10 vuotta, tai sitten koneellisesti kuivausuunissa kuivaten. Itse käytän lähinnä uunikuivattua, sillä itselläni yrittäjänä ei ole aikaa/ tilaa kuivata suuria määriä koivua kymmeniä vuosia.
Liima oli työväenopiston hankkimaa, eli luultavasti halvinta pvac-liimaa. Liimattujen soirojen leveys oli 42 mm.
Puut ostin sahalta "kuivina". Pinot vedettiin pois kuivaimesta odotellessani, jonka jälkeen ne maleksivat opiston varastossa muutaman viikon. Ei ole oikein aikaa eikä tilaa kuivailla puita kovin pitkään..
ei ole niin yksinkertainen tuote kuin äkkipäätään luulisi. Levyn paksuuden ja säleiden leveyden suhde on oleellista kuinka levy säilyttää muotonsa materiaalin laadun ohella.
Parhaiten muotonsa säilyttää säteen suunnassa sahatuista soiroista tehty levy. Puu elää toki tällöinkin mutta suhteellisesti eläminen on suurinta paksuus-suuntaan nähden joka ei ole niinkään haitallista. Näin tulisi aina tehdä liimapuulevy jos se altistuu kosteusvaihteluille. Tämä tapa ei ole se taloudellisin tapa valmistaa liimapuulevyä materiaalimenekin suhteen mutta ainoa oikea jos levy altistuu kosteusvaihteluille.
Huonekalupuun kosteuden tulisi olla 8-10%, puusepänkuivaksikaan väitetty ei tätä aina ole.
"Osa liimalevyn soiroista on sydänpuuta..."
Syy voi olla tässä. Materiaalin tulisi olla tasalaatuista, sydänpuu elää vähemmän kuin pintapuu. Liimalevy tulisi tehdä tasalaatuisesta, virheettömästä (jännittettömästä) tavarasta.
siinä, että puu kutistuu kuivuessaan. Eli puun kuivuminen on jatkunut levyn liimaamisen jälkeen. Kosteuden vaihtelu pun kuivuessa vaikuttaa eniten pintapuuhun ja vähiten liimasaumaan jossa puun solut ovat liiman kyllästämiä.
Koivu kutistuu kuivuessaan tangentin suuntaan n. 7 %, säteen suuntaan n 3,5 % ja pituussuuntaan n. 0,3 %