perhana! Täällä on aikaisemminkin ollut joitain avautumisviestejä, ja tässä on yksi lisää niiden jatkoksi. Aivan pakko vaan päästä purkamaan jonnekin. Jotenkin huomaa täälläkin, että enimmäkseen vain naiset avautuvat huolistaan ja murheistaan ja miehet jäävät taka-alalle. Ehkä me ei sitten olla sitä "avautuvaa sorttia" ja siksikin tuntuu, että pääsee tunteet patoutumaan ylitsepääsemättömiksi.
Tilanteeni on siis kaikessa lyhykäisyydessään mitä klassisin: olen ihastunut ystävääni, jonka tunteista en ole millään tasolla varma. Joskin harvemmin nämä tällaiset tuntemukset aivan tyhjästä syntyvät.... Vai? Tilanne on turhauttava siksikin, että ko. henkilö on minua huomattavasti nuorempi enkä tästäkään syystä uskalla ottaa asiaa esille. Ei välttämättä ole helpoin asia sulatettavaksi.
Huomaan, että minun on kohta pakko vältellä kyseisen henkilön tapaamista, sillä aina kulloisenkin tapaamisen jälkeen olen niin rikki, että kahvinkin keittäminen tekee vaikeaa. Tämähän se toisaalta sit onkin paradoksaalista, koska mieli tekisi nähdä toista vaikka kuinka, mutta mitä järkeä on kiusata itseään jos ei kerran uskalla sanoa toiselle päin naamaa.
Uskoisin, että tämä on "ongelma" monelle seksuaalivähemmistöön kuuluvalle, sillä kasvojen menettämisen yms. pelko on sen verran suuri ettei uskalle tunnustaa tai kertoa toiselle, samaa sukupuolta olevalle, omista tunteistaan. Ihan naurattaa koko asia tässä kirjoittaessakin, sillä olenhan jo aikuinen ihminen, ja vieläpä tunnettu suorasanaisuudestaan ja rehellisyydestä. Mutta kun ei niin ei.
Syvä huokaus.
Tilanteeni on siis kaikessa lyhykäisyydessään mitä klassisin: olen ihastunut ystävääni, jonka tunteista en ole millään tasolla varma. Joskin harvemmin nämä tällaiset tuntemukset aivan tyhjästä syntyvät.... Vai? Tilanne on turhauttava siksikin, että ko. henkilö on minua huomattavasti nuorempi enkä tästäkään syystä uskalla ottaa asiaa esille. Ei välttämättä ole helpoin asia sulatettavaksi.
Huomaan, että minun on kohta pakko vältellä kyseisen henkilön tapaamista, sillä aina kulloisenkin tapaamisen jälkeen olen niin rikki, että kahvinkin keittäminen tekee vaikeaa. Tämähän se toisaalta sit onkin paradoksaalista, koska mieli tekisi nähdä toista vaikka kuinka, mutta mitä järkeä on kiusata itseään jos ei kerran uskalla sanoa toiselle päin naamaa.
Uskoisin, että tämä on "ongelma" monelle seksuaalivähemmistöön kuuluvalle, sillä kasvojen menettämisen yms. pelko on sen verran suuri ettei uskalle tunnustaa tai kertoa toiselle, samaa sukupuolta olevalle, omista tunteistaan. Ihan naurattaa koko asia tässä kirjoittaessakin, sillä olenhan jo aikuinen ihminen, ja vieläpä tunnettu suorasanaisuudestaan ja rehellisyydestä. Mutta kun ei niin ei.
Syvä huokaus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin tuttu tilanne :( onko kyseessä vapaa-ajan ystävä vai kenties työkaveri? mikä on teidän huomattava ikäero? olen itse ihastunut työkaveriini kuka on mua reilut 5vuotta vanhempi, ja toisen suuntautumisesta niin vaikea ottaa selvää...
vapaa-ajalta tunnen ystäväni. Ikäeroa taitaa olla kahdeksan vuotta, molemmat olemme kuitenkin parin ja kolmenkympin haarukassa.
Pakko tarttua taas tähänkin kun ihan samantyyppisiä ajatuksia itsellä! Siis, olen niin syvästi ihastunut erääseen ihmiseen, ollut kohta vuoden verran, niin että tilanne on tosiaan siinä pisteessa, että ihastuminen ei ole enää pelkästään "ihanaa", vaan todella raastaavaa välillä, kun saa nähdä toisen aina muutaman kerran viikossa, muttei mitään enempää, ja ne hetket tuntuvatkin sitten niin ohikiitäviltä. Ja monesti näiden tilanteiden jälkeen olen itsekin kuten kuvailit, "rikki". Ja sitten mietin että en voi enää jatkaa hänen näkemistään kun se aiheuttaa näin suuria tunteita, ja turhautumista.. vaikka toisaalta ei mitään muuta haluaisikaan kuin vain nähdä toista!! Ja mielessä pyörii koko ajan..... :/
Minullakin tilannetta hankaloittaa monet tekijät, joista ikäero tosiaan yksi, itse kun taas olen 10 vuotta nuorempi ihastustani, vaikkakin sentään jo hyvin 25 paremmalla puolella. ;) Kasvojen menettämisen pelko tässä kai kuitenkin se suurin juttu lienee, miksi tunteistaan on niin vaikea kertoa... ja myös pelko siitä että toinen "pelästyisi". :S
Niin tällaista se sitten on.