En ymmärrä mitä ystävyys tarkoittaa koska kavereita minulla on ollut aina enemmän tai vähemmän mutta, en usko kenenkään olleen koskaan minulle kuin ystävä. Minun mielestäni sellainen ei ole ystävyyttä että, nähdään aina baarissa tai keikoilla muttei koskaan ihan selvin päin ihan vaan vaikka leffailtaa viettäen.. Sitten on näitä kavereita joidenka kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa ja kivoja päiviä sekä hauskoja hetkiä on ollut paljon ja PUFFF se katoaa jonnekkin.. Joku tai jokin tulee aina väliin ja se loppuu se hauskanpito.
Mitähän sitä pitäisi tehdä tai millainen pitäisi olla että kelpaisi ystäväksi edes yhdelle ihmiselle?
En tiedä mikä minussa on sitten vikana. En ole tyhmä enkä mitenkään tuomitseva vaan aina yritän olla se tuki ja turva, se hauska kaveri jolle pystyy puhumaan kaikesta ja autan aina jos suinkin osaan ja voin..
Järjestän kivoja yllätyksiä ja synttäreitä ja juhlia ihan muuten vain yms..yms.... Silti mikään ei riitä koskaan. Omat serkutkin tekee ohareita ja esittää hyvää kaveria kunnes tulee joku kenestä hyötyvät vielä enemmän.. Mielestäni ei ole reilua että, minä olen se joka auttaa, tarjoaa (vaikken mitenkään vakavarainen olekkaan), kuskaa ilmaiseksi ja kuskaa ylipäätään koska, minulla nyt sattuu olemaan kortti sekä auto, enkä juurikaan kiitosta saa.. Inhottaa ja ahdistaa tämmöinen "alistaminen" ja hyväksikäyttö.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Mitä ystävyys on?
8
746
Vastaukset
- syksynpeikko
Hei! Mulla on tavallaan sama tilanne. Kavereita kyllä on siellä ja täällä, mutta ei tod. yhtään luottoystävää! Ja näin on aina ollut, mutta useimmiten edes kaipaa sellaista. Oon tarpeeks monta kertaa kokenut sen, että kun uskoudun "ystävälleni", sen tietää kohta kaikki! Siksi kai olen itse niin varovainen noissa ihmissuhteissa, eikä mikään pääse ystävyydeksi enää kehittymään. En koe että mussa ois jotain vikaa kun en kelpaa ystäväksi, vaan etten itse sellaisia kaipaa...
Nykyään oon jo naimisissa, ja yleensä me hengataan keskenämme...käydään viihteellä yhessä. Välillä mies käy omien kaveriensa kanssa (kun oon töissä) tai välillä sen kavereita on meidän mukana, mut aika harvoin. Omia kavereitani näen about kerran vuodessa. Tämä siksi, etten jaksa olla aina se, joka ehdottaa tapaamista...sitten kun pidän bileitä, niin aina joku kaverini saattaa tulla, mut ite ne ei pyydä mihinkään!
Mulla oli ala-asteella yx bestis, mut se puhui aina selkäni takana asioitani muille kavereilleen ja valehteli mulle. Yläasteella meillä oli oikein suuri riita ja välirikko. Sit meni vuosia, ettei oltu tekemissä. Aikusina löydettiin toisemme, ja olin tosi iloinen siitä, kunnes kerran poikakaverini petti mua sen kanssa! Molemmat salas sen puoli vuotta ja oli kuin ei mtn, kunnes tää jätkä sitten kertoi mulle. Kaverille kun ilmotin tietäväni, se tietysti kovin pyytelee anteeks, mut päätin sillon et tää suhde on ohi! Vielä kun kuulin, et se oli parille yhteiselle kaverillemme kertonut ihan eri version tapahtuneista, kuin mulle....!
Reilu vuosi sitten aloimme mieheni kanssa tavata paljon yhtä kaveripariskuntaa. Olin iloinen siitä, ja heidän kanssaan oli hauskaa. Keväällä teimme yhteisiä kesäsuunnitelmia, sovimme yhteisestä (isosta) hankinnasta. Minä ja miehemme maksoimme osuutemme ja heidän piti maksaa osansa myöhemmin. Kesällä he sitten vetäytyivätkin hankkeesta ilmoittamatta meille mtn, ja kun loppukesästä kysyimme rahoja, he sanoivat etteivät osallistukaan! Jouduimme itse maksamaan heidänkin osuutensa... Sen jälkeen en ole halunnut olla tekemisissä heidänkään kanssaan, vaikka kovin se muija on joskus kännipäissään anteeksi pyydellyt.
Yhdelle kaverille menin kesällä kertomaan arkaluontoisen asian ja sen jälkeen hän muuttui tosi etäiseksi, eikä ole suostunut ehdottamiini tapaamisiin. Kadun että kerroin, se oli selkeästi liikaa hänelle.
Niinpä nyt olen siinä pisteessä, etten oikeen kavereihin luota! Siksi pidän tahallaan välit ei-niin-läheisenä. Kirjekavereita mulla taasen on aina ollut ja heihin voin luottaa ja kertoa kaiken! :) Ei tästä sulle varmaan mitään hyötyä ollut -sori siitä-, mutta halusin vaan kertoa oman tarinani siitä miksi mulla ei ole ystäviä...- Pettynyt ystävyyteen
Kuulostaa kyllä niin suoraan omasta elämästäni kerrottuna.. Minä vietän kanssa suurimman osan vapaa ajastani avomieheni kanssa ja hänen kavereidensa kanssa. Ärsyttää vaan kun olen aina ainoa naispuoleinen olento siinä porukassa ja tulee aina semmoinen tunne että hidastan menoa ja etteivät he voi olla ja touhuta rehellisesti omana itsenään kun olen paikalla... Siksi vietänkin aikaa monesti yksin ja poistun paikalta jotta saa edes miesystäväni pitää kavereiden kesken hauskaa vaikken minä itse niin voi tehdäkkään.
Ons ekumma homma vaikka kaikkensa yrittää ja järjestää kaikkea kivaa niin koskaan ei kelpaa.. Kukaan "kavereistani" ei ole koskaan järjestänyt minulle mitään. No en minä sitä kaipaakkaan mutta edes silloin kun minulla on vaikka syntymäpäivä ja järjestän illavietto ohjelmaa kutsuen porukkaa niin saan kyllä ihan yksin istua senkin illan kotona.. Muut menee viettämään tyttöjeniltaa johon minua ei taaskaan ole kutsuttu..
Pelkään että miesystävälleni käy raskaaksi tämä minun ystävättömyys koska hän se on joka joutuu itkut ja katkerat sanat kuulemaan ja minua aina lohduttamaan.. Hän aina miettii mikä olisi järkevin vaihtoehto tehdä tai mennä että minkän viihdyn. Vaikkei hänen aina tarvitsisi minua ajatella jos kaverit soittelee ja pyytää johonkin..
Onneksi minulla on perhe joka jaksaa tukea ja kuunnella. Voi aina mennä lapsuudenkotiin joka ei onneksi ole niin kauhean kaukana ja viettää heidän kanssaan iltaa. Harmi vain kun pikkusiskoni on niin paljon nuorempi ettei hänen kanssaan aina pysty kaikkea tekemään mutta iloa hänestä on ollut todella paljon- Esimerkiski leffaillat ja peli-illat hän viettää usein meillä minun seuranani.. :)
Kiva kun kerroit minulle oman tarinasi ja olen hyvin pahoillani siitä miten niin sanottu kaverisi petti poikaystäväsi kanssa sinua. Todella törkeää käytöstä ja minä en pystyisi antamaan koskaan sitä anteeksi kummalleekkaan.. On hyvä tietää etten ole maailman ainoa ihminen jossa ei mielestään ole vikaa mutta ystäväksi ei kelpaa.. Ei sillä että toivoisin koskaan kenellekkään mitään tällaista mutta ehkä mekin löydämme joskus ihan oikeita ystäviä.
Mistä päin kirjoittelet? :) - ellica
Pettynyt ystävyyteen kirjoitti:
Kuulostaa kyllä niin suoraan omasta elämästäni kerrottuna.. Minä vietän kanssa suurimman osan vapaa ajastani avomieheni kanssa ja hänen kavereidensa kanssa. Ärsyttää vaan kun olen aina ainoa naispuoleinen olento siinä porukassa ja tulee aina semmoinen tunne että hidastan menoa ja etteivät he voi olla ja touhuta rehellisesti omana itsenään kun olen paikalla... Siksi vietänkin aikaa monesti yksin ja poistun paikalta jotta saa edes miesystäväni pitää kavereiden kesken hauskaa vaikken minä itse niin voi tehdäkkään.
Ons ekumma homma vaikka kaikkensa yrittää ja järjestää kaikkea kivaa niin koskaan ei kelpaa.. Kukaan "kavereistani" ei ole koskaan järjestänyt minulle mitään. No en minä sitä kaipaakkaan mutta edes silloin kun minulla on vaikka syntymäpäivä ja järjestän illavietto ohjelmaa kutsuen porukkaa niin saan kyllä ihan yksin istua senkin illan kotona.. Muut menee viettämään tyttöjeniltaa johon minua ei taaskaan ole kutsuttu..
Pelkään että miesystävälleni käy raskaaksi tämä minun ystävättömyys koska hän se on joka joutuu itkut ja katkerat sanat kuulemaan ja minua aina lohduttamaan.. Hän aina miettii mikä olisi järkevin vaihtoehto tehdä tai mennä että minkän viihdyn. Vaikkei hänen aina tarvitsisi minua ajatella jos kaverit soittelee ja pyytää johonkin..
Onneksi minulla on perhe joka jaksaa tukea ja kuunnella. Voi aina mennä lapsuudenkotiin joka ei onneksi ole niin kauhean kaukana ja viettää heidän kanssaan iltaa. Harmi vain kun pikkusiskoni on niin paljon nuorempi ettei hänen kanssaan aina pysty kaikkea tekemään mutta iloa hänestä on ollut todella paljon- Esimerkiski leffaillat ja peli-illat hän viettää usein meillä minun seuranani.. :)
Kiva kun kerroit minulle oman tarinasi ja olen hyvin pahoillani siitä miten niin sanottu kaverisi petti poikaystäväsi kanssa sinua. Todella törkeää käytöstä ja minä en pystyisi antamaan koskaan sitä anteeksi kummalleekkaan.. On hyvä tietää etten ole maailman ainoa ihminen jossa ei mielestään ole vikaa mutta ystäväksi ei kelpaa.. Ei sillä että toivoisin koskaan kenellekkään mitään tällaista mutta ehkä mekin löydämme joskus ihan oikeita ystäviä.
Mistä päin kirjoittelet? :)mistä päin sä olet?
- Pettynyt Ystävyyteen
ellica kirjoitti:
mistä päin sä olet?
Tampereen kupeesta..
- Syksynpeikko
Pettynyt ystävyyteen kirjoitti:
Kuulostaa kyllä niin suoraan omasta elämästäni kerrottuna.. Minä vietän kanssa suurimman osan vapaa ajastani avomieheni kanssa ja hänen kavereidensa kanssa. Ärsyttää vaan kun olen aina ainoa naispuoleinen olento siinä porukassa ja tulee aina semmoinen tunne että hidastan menoa ja etteivät he voi olla ja touhuta rehellisesti omana itsenään kun olen paikalla... Siksi vietänkin aikaa monesti yksin ja poistun paikalta jotta saa edes miesystäväni pitää kavereiden kesken hauskaa vaikken minä itse niin voi tehdäkkään.
Ons ekumma homma vaikka kaikkensa yrittää ja järjestää kaikkea kivaa niin koskaan ei kelpaa.. Kukaan "kavereistani" ei ole koskaan järjestänyt minulle mitään. No en minä sitä kaipaakkaan mutta edes silloin kun minulla on vaikka syntymäpäivä ja järjestän illavietto ohjelmaa kutsuen porukkaa niin saan kyllä ihan yksin istua senkin illan kotona.. Muut menee viettämään tyttöjeniltaa johon minua ei taaskaan ole kutsuttu..
Pelkään että miesystävälleni käy raskaaksi tämä minun ystävättömyys koska hän se on joka joutuu itkut ja katkerat sanat kuulemaan ja minua aina lohduttamaan.. Hän aina miettii mikä olisi järkevin vaihtoehto tehdä tai mennä että minkän viihdyn. Vaikkei hänen aina tarvitsisi minua ajatella jos kaverit soittelee ja pyytää johonkin..
Onneksi minulla on perhe joka jaksaa tukea ja kuunnella. Voi aina mennä lapsuudenkotiin joka ei onneksi ole niin kauhean kaukana ja viettää heidän kanssaan iltaa. Harmi vain kun pikkusiskoni on niin paljon nuorempi ettei hänen kanssaan aina pysty kaikkea tekemään mutta iloa hänestä on ollut todella paljon- Esimerkiski leffaillat ja peli-illat hän viettää usein meillä minun seuranani.. :)
Kiva kun kerroit minulle oman tarinasi ja olen hyvin pahoillani siitä miten niin sanottu kaverisi petti poikaystäväsi kanssa sinua. Todella törkeää käytöstä ja minä en pystyisi antamaan koskaan sitä anteeksi kummalleekkaan.. On hyvä tietää etten ole maailman ainoa ihminen jossa ei mielestään ole vikaa mutta ystäväksi ei kelpaa.. Ei sillä että toivoisin koskaan kenellekkään mitään tällaista mutta ehkä mekin löydämme joskus ihan oikeita ystäviä.
Mistä päin kirjoittelet? :)Vantaalla asustelen, vielä hetkisen... Kohta on lähtö n. 50 km "landemmaksi". Olen siitä toisaalta hyvin tyytyväinen, että pääsen näistä piireistä ja naapureista eroon! :D Suunnittelen taas jo tupareita/grillijuhlia kesäksi, kun tykkään niitä järkätä, mutta saapa nähdä ketä tulee...No, ainakin mieheni kavereita varmaan! ;) Toivottavasti.
Jos haluut meilailla, voin käydä tekemässä uuden meiliosotteen jonka voin julkasta tässä..?! :) - Pettynyt ystävyyteen
Syksynpeikko kirjoitti:
Vantaalla asustelen, vielä hetkisen... Kohta on lähtö n. 50 km "landemmaksi". Olen siitä toisaalta hyvin tyytyväinen, että pääsen näistä piireistä ja naapureista eroon! :D Suunnittelen taas jo tupareita/grillijuhlia kesäksi, kun tykkään niitä järkätä, mutta saapa nähdä ketä tulee...No, ainakin mieheni kavereita varmaan! ;) Toivottavasti.
Jos haluut meilailla, voin käydä tekemässä uuden meiliosotteen jonka voin julkasta tässä..?! :)Se on niiden häpeä jos kutsusta huolimatta kehtaavat olla tulematta ja kohtelevat toisia sillä tavalla!
Ollaan me niitä paskiaisia korkeammalla ja osallistutaan kiusallammekin jokaisiin kissan ristiäisiinkin mitä ikinä kukaan keksii järjestää ja näytetään muille mallia vaikkei ne osaa mallia ottaakaan! :)
Kyllä meilailu kuuloistaa hyvältä. Asiaa kun näyttäisi jonkin verran olevan. :) - olliolliolliloliol
Pettynyt ystävyyteen kirjoitti:
Se on niiden häpeä jos kutsusta huolimatta kehtaavat olla tulematta ja kohtelevat toisia sillä tavalla!
Ollaan me niitä paskiaisia korkeammalla ja osallistutaan kiusallammekin jokaisiin kissan ristiäisiinkin mitä ikinä kukaan keksii järjestää ja näytetään muille mallia vaikkei ne osaa mallia ottaakaan! :)
Kyllä meilailu kuuloistaa hyvältä. Asiaa kun näyttäisi jonkin verran olevan. :)Mulle käynyt juuri samoin kun viestiketjun aloittajalle. Silloin seura kelpasi ja soiteltiin ja käytiin oven takana kun tarvittiin kuskia tai kuskia ja autoa. Sellaisia ystäviä on paljon jotka ainoastaan morjestavat kadulla. Sitten kun kysyy tai soittaa tai pyytää jotain, saa naurua päin naamaa tai ei vastata ollenkaan. Joskus on jopa sanottu päin naamaa että olen tyhmä. Tai huudettu selän takaa "yes se lähti" kun poistuin baarissa seurasta. Sitten vaimo haukkuu kun en ole käynyt kenelläkään kaverilla kylässä 15 vuoteen, eikä ole mitään paikkaa minne mennä jos on vapaa-aikaa. Sitten kun yrittää olla tekemissä, lyödään henkisesti turpaan. Mikä voima saisi vielä yrittämään, että saisi jostain ystävyyttä. Joskus tekisi mieli ottaa jotain kaulasta kiinni, puristaa ja itkeä. Jokainen on erilainen, ja tiedän että jotkut ihmiset tykkäävät minusta ja minulle on sanottu se ja olen huomannut sen. Mutta miksi se jää siihen. Pelkkiin sanoihin tai postikortteihin. Kyllä silmä vähän kostui kun facebookissa tuli parikymmentä synttäri onnittelua. No tarvii varttua taas vuosi...
- syksynpeikko
Pettynyt ystävyyteen kirjoitti:
Se on niiden häpeä jos kutsusta huolimatta kehtaavat olla tulematta ja kohtelevat toisia sillä tavalla!
Ollaan me niitä paskiaisia korkeammalla ja osallistutaan kiusallammekin jokaisiin kissan ristiäisiinkin mitä ikinä kukaan keksii järjestää ja näytetään muille mallia vaikkei ne osaa mallia ottaakaan! :)
Kyllä meilailu kuuloistaa hyvältä. Asiaa kun näyttäisi jonkin verran olevan. :)Vähän kesti (en oo ehtinyt tääl käymään), mut täs ois osote: [email protected]
Saa meilailla kaikki jotka haluu aiheesta (tai sen vierestä) jutustella! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oulaisten vaalit, hyvä alku mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan.
Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus64205Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va1152536Jos tapaisimme uudelleen?
niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J681068Mies pyysi rahaa
Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?198984- 39942
Mites nyt suu pannaan
Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va38901- 47884
- 36846
Taas Lieksassa tyritty
Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke119825Nähdäänkö ensi viikolla
paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.35802