He olivat jo maanneet K niin kuin kuolema-asennossa.
Ikiaikaisen puun latva tavoitteli taivasta, eri ilmansuuntaan harottavat alaoksat olivat painuneet raskaina kohti maata, juuret kylkiin. Sinä kesänä kuusi oli heidän kotinsa, majansa mainen.
Poika oli jo nostanut hieman hankalasti tosin ripakinttunsa osin kuusen runkoa vasten.
Tyttö nyhjötti sikiöasennossa, ja hänen irokeesinsa kaari maalautui pojan rintamusta vasten kuin verenpunainen avohaava.
- Hei, voidaanhan me tehä se seuraavaks niinki, ett ollaan oikeest napit vastakkain, tyttö kihersi ja alkoi napittaa valmiiksi vapaalla kädellään pojan ylisuurta paitaa.
- Shhh!
- Silleen, ett mä oon sun päällä ja...
- Shhh! O hiljaa...
Poika nosti hieman päätään, jäi katsoa jäkittämään pupillit suurina, kaulajänteet pinkeinä kohti latvusta.
Tyttökin nosti päätään, kurotti husaisemaan pojan hiuksista kuivuneita, teräviä havunneulasia.
- No, ei sitt, jos sä et haluu mua enää...
- Siis, voi v...n nymfo! Kuuletsä tota?
- Ai, että sun sykkees on nousussa? tyttö sanoi ja painoi korvansa taas, entistä tiukemmin pojan luista rintakehää vasten.
- Zudum, zudum, zudum...dum,dum,dum...
- Etsä tosiaan kuule sitä?
- Kuulen mä! Dum, dum, dum… Sull alkaa mennä tosi lujaa...
- Eiku tota!
Poika tempoi jalkansa rungolta, kellautti tytön päältään ja sinkosi itsensä oksien välistä pystyyn.
Tipsun, tapsun, tussun tuu… tipsun tapsun, tussun tuu...
Tyttökin yritti nousta, jymähti kipeästi polvilleen.
- Siis missä v...n välissä sä oot taas ehtiny vetäseen jotaki muutaki ku mua...
TIPSUN, TAPSUN, TUSSUN TUU... TIPSUN TAPSUN, TUSSUN TUU...
- Siis mitä fucking...? Nyt muuten taas mentiin!
Ensin rungolle ilmestyi nahkahihnoista riippuvat kiikarit. Sitten yksi runsaskarvainen pitkäkyntinen koura. Sitten säkkikankainen hihansuu. Sitten toinen koura, joka tavoitteli yhtä alimmista oksista. Sitten villisti kikkarainen ja takkuinen hiuskuontalo.
- Lastensuojeluvirastosta, hyvää päivää!
Ikiaikaisen puun latva tavoitteli taivasta, eri ilmansuuntaan harottavat alaoksat olivat painuneet raskaina kohti maata, juuret kylkiin. Sinä kesänä kuusi oli heidän kotinsa, majansa mainen.
Poika oli jo nostanut hieman hankalasti tosin ripakinttunsa osin kuusen runkoa vasten.
Tyttö nyhjötti sikiöasennossa, ja hänen irokeesinsa kaari maalautui pojan rintamusta vasten kuin verenpunainen avohaava.
- Hei, voidaanhan me tehä se seuraavaks niinki, ett ollaan oikeest napit vastakkain, tyttö kihersi ja alkoi napittaa valmiiksi vapaalla kädellään pojan ylisuurta paitaa.
- Shhh!
- Silleen, ett mä oon sun päällä ja...
- Shhh! O hiljaa...
Poika nosti hieman päätään, jäi katsoa jäkittämään pupillit suurina, kaulajänteet pinkeinä kohti latvusta.
Tyttökin nosti päätään, kurotti husaisemaan pojan hiuksista kuivuneita, teräviä havunneulasia.
- No, ei sitt, jos sä et haluu mua enää...
- Siis, voi v...n nymfo! Kuuletsä tota?
- Ai, että sun sykkees on nousussa? tyttö sanoi ja painoi korvansa taas, entistä tiukemmin pojan luista rintakehää vasten.
- Zudum, zudum, zudum...dum,dum,dum...
- Etsä tosiaan kuule sitä?
- Kuulen mä! Dum, dum, dum… Sull alkaa mennä tosi lujaa...
- Eiku tota!
Poika tempoi jalkansa rungolta, kellautti tytön päältään ja sinkosi itsensä oksien välistä pystyyn.
Tipsun, tapsun, tussun tuu… tipsun tapsun, tussun tuu...
Tyttökin yritti nousta, jymähti kipeästi polvilleen.
- Siis missä v...n välissä sä oot taas ehtiny vetäseen jotaki muutaki ku mua...
TIPSUN, TAPSUN, TUSSUN TUU... TIPSUN TAPSUN, TUSSUN TUU...
- Siis mitä fucking...? Nyt muuten taas mentiin!
Ensin rungolle ilmestyi nahkahihnoista riippuvat kiikarit. Sitten yksi runsaskarvainen pitkäkyntinen koura. Sitten säkkikankainen hihansuu. Sitten toinen koura, joka tavoitteli yhtä alimmista oksista. Sitten villisti kikkarainen ja takkuinen hiuskuontalo.
- Lastensuojeluvirastosta, hyvää päivää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lastensuojeluviranomainen asettui jaloilleen.
- Kun mennään perse edellä kuusipuuhun, niin alas tullaan pää edellä. Havuja perkele, hän mutisi itsekseen,
oikoi säkkikankaansa, aukaisi läppärisalkkunsa, kiinnitti hetkeksi huomionsa mokkulaan ja otti yhteyttä.
Tyttö ja poika olivat jo pääkadulla, pistelivät rivakasti, tasatahtia kädet toistensa lanteilla kohti seurakuntakeskusta. Sieltä saisi tänään EU-kassin ja edullisen päivän ainoan lämpimän aterian.
- Eiks oiski kiva, ett elämiseen riittäis ett ahmittas vaan toisiimme, kihersi tyttö. Tai se, ett ku salaa pujahdetaan kauppakeskuksen vessaan pika...pusulle, eiku pesulle. Puhtaus o puoli ruokaa, sano mummoki, ku viel eli.
- O hiljaa.. mun tarttee ajatella, sanoi poika ja irtosi tytöstä. Työnsi kätensä taskuihinsa.
- Siis niinku toisess taskuss kolme euroo. Ja toisess parikytsenttii..
- Joo, ja niinku hiphoppari ja täysgoottiko sitä sitt olla pitäs? kysyi tyttö ja alkoi taas kiehnätä.
Poika sanoi:
- Nyt sitt ollaan auki.
- Mutt onhan meill toisemme. Ja viel jaoss EU-pussit, tyttö hymyili.
- Just. Ne EU-pussit. Siit mulle tulikimieleen ... Hei, älä lähe viel. Katotaan, jos mä saisin viel jotain aikaseks. Mä teen mitä tahansa sun puolest, uskotsä?
Tyttö uskoi.
- Mä poikkeen vähän viell tossa diakonissan toimistoss. Onhan mulla sentään se parikytsenttii..
- Meneeks siinä kauan, tyttö kysyi.
- Se vähän riippuu siitä mistä roikkuu, sanoi poika ja meni.
Tyttö kurkisti muovipussiin. Päällimmäisenä sikanautaa.
Poika viipyi.
Mikäli tarina jatkui lineaarisesti, niin hieman tuntui sekalaiselta.
Minun makuuni liian kuvailevaa tekstiä ( esim. "eri ilmansuuntaan harottavat", "raskaina kohti maata").
Lisäksi muutamia häiritseviä tai kliseisiä sanavalintoja, jotka varmasti tuntuvat tuovan tarinaan lisää pontta, mutta lukijaa vain ärsyttävät > ikiaikainen, majansa mainen, K niin kuin kuolema-asennossa (mikä uiddu muuten on kuolema-asento?)
Kertomuksen lähtökohta on kuitenkin mielenkiintoinen (joskin puu asuinpaikkana taitaa olla aikalailla käytetty metafora). Fiksaamaan ja höyläämään, niin eiköhän tuosta vielä hyvä tule. Tsemii vain jne.
Mukavaa muutenkin saada tänne pitkästä aikaa tekstinpoikastakin arvosteltavaksi. Piristää palstaa kaiken useasti jauhetun kustantamoläpinän ohessa. Itsellä toki rohkeus ei riitä omien tekstien pistämiseen.
- Missä v...ssa sä viivyit noin kauan? tyttö kysyi pojalta.
Poika nosteli vähän vielä housujaan ja sanoi:
- Just siellä! Ja ennenkuin tyttö ehti vastata mitään, poika jatkoi:
- Ne tulee kohta hakeen meitä. Päästään molemmat talveks johonki lämpimään.
- Ja mehän ei sinne takasin mennä!
- Ei ni, poika sanoi ja katseli ovelle päin.
- Hei, kuule, älä nyt ala... ei me oltas tälleen noin niinku pitemmän päälle pärjätty yhes. Jotaki oli vaan niinku yksinkertasesti tehtävä.
- Siis niinku mitä sä tarkotat? Et kai sä jumalauta menny ja...?
- Jep, sanoi poika ja halasi tyttöä tiukasti.
Sinitakkisilla oli tekemistä, että saivat heidät revityiksi erilleen toisistaan.
(Iltalehtikään ei uutisoinut mitään kyseiseen tapaukseen liittyvistä yksityiskohdista.)
---
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010112012733999_uu.shtml
Kiitän, siitäkin.
Suoraan ruudulle. Fiilailematta tai höyläilemättä, mutta fiilaten ja höyläten.
Ja uusintana:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010112012733999_uu.shtml
Kaikenkaikkiaanhan etsivä lienee jo hakemansa löytänyt. Saamansa opetukset ja pelastuksensa.
Loput zoomeina harhailevat...;D