Mä tiedän, että tänne on ihan turha kirjoittaa, koska tulen tod. näk. saamaan vastaukseksi vain pelkkää trollausta ja "tapa ittes"-tyyppistä tekstiä, jota pahoinvoivat nuoret tänne kirjottaa.
Mutta siis pointti on se, ettei vaan jaksa enää mitään. Kaikki asiat häiritsee ja ärsyttää niin paljon, että menee hermot ja itkettää kokoajan. Mulla on joka syksy tämä sama juttu, ihan kuin olisi 3 kk kestävät menkat. Päätä särkee, mahaan sattuu, itkettää, hermot on kireällä ja väsyttää.
Kävin kolmena peräkkäisenä syksynä psykologilla ja viime syksynä sain lääkkeet, mutta eipä ole auttanut yhtään. En näe oikein mitään ratkaisua tähän ongelmaan... Viime syksynä masennus johti ranteiden viiltelyyn, itsemurhan yrittämiseen ym.
Onko joku kokenut saman?
Mutta siis pointti on se, ettei vaan jaksa enää mitään. Kaikki asiat häiritsee ja ärsyttää niin paljon, että menee hermot ja itkettää kokoajan. Mulla on joka syksy tämä sama juttu, ihan kuin olisi 3 kk kestävät menkat. Päätä särkee, mahaan sattuu, itkettää, hermot on kireällä ja väsyttää.
Kävin kolmena peräkkäisenä syksynä psykologilla ja viime syksynä sain lääkkeet, mutta eipä ole auttanut yhtään. En näe oikein mitään ratkaisua tähän ongelmaan... Viime syksynä masennus johti ranteiden viiltelyyn, itsemurhan yrittämiseen ym.
Onko joku kokenut saman?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä on ainakin yksi joka on kokenut samaa. Mistähän paha olosi voisi johtua vai eikö sille ole mitään nähtävissä olevaa syytä? Itse 18-vuotiaana naisenalkuna jo, lievitän omaa masennustani ja paskaa fiilistä/elämää sillä että harrastan kovasti kaikkea, käyn kuntosalilla, kuvaamassa ja kävelyillä, kuuntelen hyvää musiikkia ja yritän vain päästä pois siitä vitutuksesta kaikin mahdollisin keinoin. Kerran kokeilin lääkkeitä, mutta eivät minulla auttaneet yhtään. Ainoa mikä muuttui, oli että paino nousi. Just näin. Onko sulla kotona vaikeaa vai etkö oikein pidä itsestäsi? Kaikki neuvot mitä mä antaisin, antaisi taatusti joku muukin, eli mene takaisin terapiaan tjms tai puhu koulukuraattorille, ja näemmä olet kuitenkin hoidon piirissäkin ollut. Koita vain tehdä niitä asioita mistä pidät ja elät juuri sitä elämää mitä haluat niin ainakin olo muuttuu edes hiukan paremmaksi. :) Tsemiä sulle... Kerro toki ihmeessä ajatuksiasi lisää... :)
Masennukseni johtuu varmaan siitä, että alotin tänä syksynä uudessa lukiossa, enkä saanut yhtään kavereita sieltä... Olen siis kaikki välitunnit, hyppytunnit ja oppitunnit yksin. Vapaa-ajallakin näen van yhtä kaveria todella harvoin. Yksinäisyys saattaisi siis olla se suurin tekijä.
Kun kaikki oleskelee aina tiiviissä porukassa, eikä puhu/huomioi minua, jos liittäydyn heidän seuraansa ja alan juttelemaan heille :(
No voi paska... :/ Itsekin aloitin juuri uudessa lukiossa enkä ole sieltä varsinaisesti kavereita saanut. Välitunnit menee itsekseen, tosin kyllä juttelen jonkun verran muille. Entä joku harrastus? Joku missä voisi olla ns. samanhenkisiä ihmisiä kuin sinä? Niin kuin aiemmin mainitsin, ainakin itselläni auttaa suuresti kun käy jossain esim. kuntosalilla tai semmosella purkamassa vähän huonoa oloaan, ja samantyyppisiä ihmisiä löytyy myös joiden kanssa jutella ja niin edes päin. On kyllä hankala tilanne sulla...koetko olevasi erilainen kuin muut? Onko sulla kavereita ees koulun ulkopuolella? :/
Mulla on yksi kaveri koulun ulkopuolella, mutta näen häntä todella harvoin. Olen aina yksin kotona. Sisarukset on jo ajat sitten muuttaeet pois.
Koulupäivän jälkeen menen vaan suoraan kotiin nukkumaan, kun olen niin väsynyt, eikä kenelläkään koskaan ole minulle aikaa. Entiset ystäväni ovat saaneet uusia kavereita, minkä takia heillä on aina kiire, eivätkä he ehdi tapaamaan minua vapaa-ajalla.
Haluaisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, esimerkiksi jotain ohjattua liikuntaa kuntosalilla, mutta sielläkään ei ole kiva käydä yksin :(
Koen olevani melko erilainen kuin muut. Olen jollain tapaa avoimempi, keskustelen helposti monista asioista, ja olen pirteä, oma itseni. Se vaan ei näytä riittävän. Muut saa kavereita todella helposti, mutta minua ei koskaan kuunnella, minut suoranaisesti ignoorataan joka kerta, kun yritän olla ystävällinen tai alan juttelemaan muille. Luen todella paljon, ja olen ns. "älykkö", en ole perehtynyt omanikäisteni juttuihin. Juon silloin tällöin (tosin ihan eri porukassa, eräiden tuttujen kanssa, joilla ei yleensä ole minulle aikaa), mutta muuten oleskelen ihan yksinäni. En kai sitten vaan ole mikään erityisen valovoimainen persoona, joka saa helposti uusia kavereita...
ei vittu tapa ittes jo oikeesti, tollanen saatanan itsesääliä kaipaava paska vuodattaa kyyneleitä jossain netissä ja yrittää saada sääliä ja huomiota ei jumalauta hahahaha kuole pois vaa perkele mee afghanistanii kattoo sotaa ku siel ammutaa ja tapetaa ihmisii huviksee ja siel ei itketä tai viillellä ranteit auki mitä vittua tuut inisee tänne
Voit vaikka kerrankin ystävällisyyttäs painua muualle purkamaan ittees.
Täälläkin koetaan samaa, nyt oon kärsinyt kunnon masennuksesta elokuusta lähtien.
Mikään ei tosiaan tunnu miltään, ja sitä ihmettelee, miks mä vielä oon täällä... Ärsyynnyn itsekin tosi helposti, saatan ruveta itkemään todella helposti... tunteita on vaikea kontrolloida, en osaa käsitellä niitä enää. Ja sehän johtaa sitten viiltelyyn ja itsetuhoisiin ajatuksiin minullakin.
Mulla ei oo ennen ollut varsinaista syksymasennusta, joka on ilmaantunut vain syksyisin. Mutta masennusta on ennenkin ollut. Nyt se on vaan paljon syvempää.
Lopetin lukion, sillä en jaksanut enää. Kävin koulupsykologilla koko ajan kun ehdin siellä lukiossa olla. Nyt odotan ensimmäistä tapaamista terapeutin kanssa.
Toivon todella, että pääset parempaan kuntoon. Toivon sitä myös itselleni ja kaikille muille masentuneille.
Luulenpa, että jää nähtäväksi ketkä selviävät tästä hengissä. Itsestäni en tiedä. Puhun vaan suoraan:)