Äit ja issäin läht täst männee. Hyö ko ol jo se verra vanhoi, et hyö päät jättää tää meille ja männä itte kaupunkii johki betoniluukkuu lukkee Hesarii. Hyö o varmaa iha oikees: mitä tääl ihminen asuut korves mittää ympärillää muuta ko mettää ja elikoita. Elikoistaki puolet vaa omia. Muut harhailoot pitki korpia ja rajaseutuja, venättää maata ja vähä miunkii. Hyö o vappait. Heil ko o kaupat lähel ja puulaaki, ni ei tällee tartte metis harhailoo.
Velipoja kans miul o sellane joka kesäne manööveri, et myö männää marssie mettää kossupullo kaa ja vuorotahtii kaaetaa kirveil petäjä. Sit myö karsitaa ja kannetaa tää jöllikkä talli taakse taapelii. Kukkaa ei oo kysynnä, et mitä vaste.
Ei myö kyl elettäs sisko ruuil, sil hääko tekkeep vaan nauriist ja lantust jottai soset ja puhhuup nii et kukkaa ei ymmärrä terveeks. Nii mie ain huomaa häne tullee kyllää, ko hää papattaap ko räpätin. Haiseepki iha myrkyl.
Hyö molemmat ellääp siel isos maailmas ja o jottait tappiloi. Täst mie e sillee ymmär. Mie vaa heit kuuntele. Ylleesä heil o paljo assii, ja miul vähä vähempi, ko tääl ei sillee mittää tapahu.
Oha täst aikoje saatos mänt ukkoo ohi iäst läntee ja tult takasi jottai toisii ukkolot perässää. Mut eihä täs mitää järkee oo olt, ko ainostaa mie tähä jäi ja muut män mänemisiää. Eihä tuo tehaskaa tuol muuta tee ko loimottaat taivaarannas ko juhannushiillos. Humisoop talviyös ko helevetti, puskee savvuu. Kai siel viel jottai tapahtuup. Emmie vaa tiiä et mitä.
Joskus talvisi, ko mie kävele pakkaskannol tuos järve ylitte ja nouse vaara lael, ni mie istaha tutul kannol ja paa olle hiljaa. Joskus mie oottele siis tunnin, toissinaa kaks. Eihän miul mikkää kiirus oo mihkää. Myö karjalaiset ostataa olla hissuksee. Ko aika o heil tult täytee, ni hyö tulloop sielt mettärajast luumuilemast, kiertelööp siin aikas. Ja ko mittää ei tapahu, ni hyö tullee syömää käest. Hyö os sussii. Mut kesäl heit saa ootella vaik viiko. Sillo hyö ei tuu.
Mut täst älkää työ huuelko kylil mittää, sil hyö muute tulleep ja keittääp miust ulkohuussiisa maalii ja sannoovat viel kylil, et tuopa tuossa tanssiip sussie kans. Ehä tälläst kestäs kukkaa. Mie mittää ossaa tanssii, vaik oha noita naissiiki tääl käynt. Vaa eipä heit tääl mikkää pitele. Männeevät ja nousseevat siivillesä ku aamukurjet usvasilt pelloilt. Tälläst meil tääl Ruokolahel, ikkäänku perhettä perustellaa perusteettomast.
Velipoja kans miul o sellane joka kesäne manööveri, et myö männää marssie mettää kossupullo kaa ja vuorotahtii kaaetaa kirveil petäjä. Sit myö karsitaa ja kannetaa tää jöllikkä talli taakse taapelii. Kukkaa ei oo kysynnä, et mitä vaste.
Ei myö kyl elettäs sisko ruuil, sil hääko tekkeep vaan nauriist ja lantust jottai soset ja puhhuup nii et kukkaa ei ymmärrä terveeks. Nii mie ain huomaa häne tullee kyllää, ko hää papattaap ko räpätin. Haiseepki iha myrkyl.
Hyö molemmat ellääp siel isos maailmas ja o jottait tappiloi. Täst mie e sillee ymmär. Mie vaa heit kuuntele. Ylleesä heil o paljo assii, ja miul vähä vähempi, ko tääl ei sillee mittää tapahu.
Oha täst aikoje saatos mänt ukkoo ohi iäst läntee ja tult takasi jottai toisii ukkolot perässää. Mut eihä täs mitää järkee oo olt, ko ainostaa mie tähä jäi ja muut män mänemisiää. Eihä tuo tehaskaa tuol muuta tee ko loimottaat taivaarannas ko juhannushiillos. Humisoop talviyös ko helevetti, puskee savvuu. Kai siel viel jottai tapahtuup. Emmie vaa tiiä et mitä.
Joskus talvisi, ko mie kävele pakkaskannol tuos järve ylitte ja nouse vaara lael, ni mie istaha tutul kannol ja paa olle hiljaa. Joskus mie oottele siis tunnin, toissinaa kaks. Eihän miul mikkää kiirus oo mihkää. Myö karjalaiset ostataa olla hissuksee. Ko aika o heil tult täytee, ni hyö tulloop sielt mettärajast luumuilemast, kiertelööp siin aikas. Ja ko mittää ei tapahu, ni hyö tullee syömää käest. Hyö os sussii. Mut kesäl heit saa ootella vaik viiko. Sillo hyö ei tuu.
Mut täst älkää työ huuelko kylil mittää, sil hyö muute tulleep ja keittääp miust ulkohuussiisa maalii ja sannoovat viel kylil, et tuopa tuossa tanssiip sussie kans. Ehä tälläst kestäs kukkaa. Mie mittää ossaa tanssii, vaik oha noita naissiiki tääl käynt. Vaa eipä heit tääl mikkää pitele. Männeevät ja nousseevat siivillesä ku aamukurjet usvasilt pelloilt. Tälläst meil tääl Ruokolahel, ikkäänku perhettä perustellaa perusteettomast.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos vuan soppii nii mie jään tähe... luppaan istuu iha hiljaa!