Tuntuu todella hölmöltä kirjoittaa tänne,kun oikeastaan ei ole mitään "ongelmaa"...
Pohdituttaa,että mistä voin tietää olevani valmis sitoutumaan? Oon 17-vuotias,ja asunut poikaystäväni kanssa yhdessä kohta puoli vuotta. Suunnitelmissa olisi ehkä mennä lähiaikoina kihloihin,mutta mietin vain sitä, että miten voin tietää olevani valmis? Ajatus ei ahdista,mutta en halua mennä kihloihin, ellen ajattele että haluan saman ihmisen kanssa naimisiin ja lapsia yms. Pelkään siis että tämä on vielä rakkauden ensihuumaa tms. ja että jossain vaiheessa kaikki alkaa mennä huonommin....Toivottavasti ei,koska kihlaus on itselleni tosi iso juttu,lupaus avioliitosta, eikä mikään teinikihlat "hei nyt on sormukset jeee"
Miten siis voi tietää olevansa valmis?
Pohdituttaa,että mistä voin tietää olevani valmis sitoutumaan? Oon 17-vuotias,ja asunut poikaystäväni kanssa yhdessä kohta puoli vuotta. Suunnitelmissa olisi ehkä mennä lähiaikoina kihloihin,mutta mietin vain sitä, että miten voin tietää olevani valmis? Ajatus ei ahdista,mutta en halua mennä kihloihin, ellen ajattele että haluan saman ihmisen kanssa naimisiin ja lapsia yms. Pelkään siis että tämä on vielä rakkauden ensihuumaa tms. ja että jossain vaiheessa kaikki alkaa mennä huonommin....Toivottavasti ei,koska kihlaus on itselleni tosi iso juttu,lupaus avioliitosta, eikä mikään teinikihlat "hei nyt on sormukset jeee"
Miten siis voi tietää olevansa valmis?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitte ku et mieti enää tämmösiä "pikkuasioita". Kyllä sitte tajuat ku sen aika on.
Sitten kun sä et enää emmi asiaa ja pystyt itsellesi sanomaan olevasi valmis siihen, sit vasta oot valmis! Niin se vaan menee:)
Itse seurustelin 5 vuotta saman miehen kanssa ja kihlojakin suunniteltiin... Onneksi emmin, koska erohan siitä sitten myöhemmin tuli. Joten vinkkini on, että jos vähäkin tuntuu siltä, ettet ole valmis, niin älä ihmeessä. Itsellenikin kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, enkä siksi ollut varma uskallanko. Nyt olen tyytyväinen, että kerrankin kuuntelin itseäni.
Niin kai se on :D välillä vaan tuntuu etten itsekään tiiä mitä ajattelen.. välillä onnesta soikeena ajatuksesta, ja välillä taas miettii että mitä jos se ero sieltä tuleekin...:< mutta kiitos kaikille vinkeistä,katsotaan nyt mitä tapahtuu.... :)
Neuvo, älä harkitsekaan lasten hankkimista. Maailmassa on jo tarpeeksi kärsimystä. Haluatko olla itsekäs ja hankkia lapsen, jotta sinusta on mukavaa, kun on veriperillisiä ja samalla antaa lapsen nähdä tulevaisuuden ongelmat?
Adoptoi mieluummin. Maailmassa on jo nyt moninkertainen määrä ihmisiä mitä pallo pystyisi vetämään jos kaikki kuluttaisivat kuin soomalaiset.