Nahka-asiaa.. :)

Juu, mutta muista koirat ovat yksilöitä. Niin siis itselläni ei ole nahkaa, mutta siskollani on. Hänen koiransa ei tietääkseni pelkää mitään eikä itse asiassa haukukkaan, kun joskus tosi harvoin. Jos vertaa siskoni molempia koiria(nahka ja pehko), niin kyllä pehko haukkuu enemmän ja se ei tykkää aseiden siitä laukauksista. Mutta ainahna koirat voivat säikähtää outoa kovaa ääntä.
Käy tutustumassa kasvattajiin ja vieraile nettisivuilla. Paikan päällä näet minkä luonteisia koirat ovat ja voit kysellä. Hyvällä kasvattajalla on tietenkin esim. terveet ja hyvä käytöksiset koirat. Tarkoitan sitä että niiden luonne on hyvä(ei agressiivinen tai pelokas). Hyvä kasvattaja osaa neuvoa ja pitää koirista hyvää huolta.
Mielestäni nahka ei tarvitse erikoista kasvatusta. Aivan normaalia kasvatustahan on se, että käyttää sitä tapaamassa muita pentuja ja koiria ja tietenkin ihmisiä. Ja aikalailla automaattisesti koira voi oppia esim. imurin ääneen.
En usko että paimennusviettiin voi vaikuttaa. Paimenkoira paimentaa, se on sillä verissä. Ja itse en sillei näe paimennusvietissä vikaa. Lasta ja koiraa ei tietenkään koskaan saa jättää kahdestaan. Siskolla on tällä hetkellä vauva ja koirat on suhtautunu siihen hyvin, vaikka ennen eivät ole paljon lapsia tavanneetkaan. Ja aikalailla, ainakin meillä kun oli collie, niin se paimensi vahtimalla. Ja ainakin siskon koirista pehko tekee niin, eikä se vakavaa ole.
Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua. Ja painotan että koirat ovat yksilöitä. Tiedän nahkoja jotka haukkuvat kamalasti, mutta sitten on tämä siskon koira joka ei oikeastaa hauku ollenkaan. Luonteen voi vaan arvioida pennun vanhempien mukaan.

Muista, että vaikka pentu olisi minkäluonteinen, niin se ottaa aina esimerkkiä vanhemmasta koirasta eli tässä tapauksessa jääräpäiseltä ja ilmeisesti haukkuherkältä koiralta.

Se mikä on hyvä kasvattaja kenenkin mielestä, on paljon kiinni siitä mitä kukin pennunhankkija etsii. Toiselle rauhallisempi koira on hyvä, toiselle terävä koira, jne. Eli mieti tarkkaan mitä ominaisuuksia haluat koiralta, sitten juttele monen kasvattajan kanssa ja kysele paljon, älä vain hyväksy vastauksia. Ja muista, että me ihmislapsetkin olemme keskenämme samassa perheessä erilaisia, koirasta ei välttämättä kasva sitä mitä kuvitellaan.

Kaikki koirathan on yksilöitä... Meidän nahka on nyt 3-vuotias uros, ja kaikki collie-kliseet pitää meidän kohdalla aika hyvin paikkana. Koira on herkkä kaikin tavoin. Maha menee kuralle pienistäkin ruokavalionmuutoksista ja myös koiran hermostuessa. Ja mistä se hermostuu? No, vähän kaikesta. :D Kovat äänet, vieraat tilanteet, matkustaminen, mopot, hilluvat lapset, skeitit, milloin mikäkin. Erikoista tästä tekee sen, että toisena päivänä joku asia ei ole yhtään järkyttävä, kun taas toisena päivänä se on maailmanloppu. Samalla uroksemme on kuitenkin aika omapäinen ja sellainen, että pyrkii hiljaisesti dominoimaan, jos mitenkään mahdollista. Ottaisi johtajan paikan, jos saisi. Toisaalta on herkkä reagoimaan ympäröivään tunnelmaan: ei tarvitse kuin tulla äkäisenä töistä kotiin, niin jo pojalla polvet tutajaa. :D Mutta vaikka on siis kovasti nynny, niin sisäistä tahtoa kyllä löytyy. Kouluttamisessa keskittyisin määrätietoisesti mutta lempeästi, kannustaen rohkeuteen ja pois peloista. Kuitenkin koira on suht iso, niin kouluttamisen täytyy tähdätä hyvään perustottelevaisuuteen ja johtaja-seuraaja-suhteen selkeyteen. Herkän luonteen takia sellainen armeijameininki ei ole paras tapa, vaan täytyisi yrittää säilyttää lempeä kannustava asenne koko ajan. Meidän poika on ainakin myös vähän "yksinkertainen" eli ei todellakaan mikään penaalin terävin kynä, mitä esimerkiksi temppujen opettamiseen tulee. Ongelmanratkaisukykyä ei ole nimeksikään. :D Perustottelevaisuus löytyi kyllä aika helposti, joten siinä ei mitään ongelmaa. Perusluonteeltaan koira on äärettömän kiltti ja lempeä, ei ole koskaan hyökkäillyt ketään vastaan. Omistautunut perheelleen 100%, tulee toimeen toisten koirien kanssa, rakastaa liikkumista, agilityä ja myös älytehtäviä, mutta ei voi huonosti, jos ei sinä -30 asteen pakkaspäivänä jaksa käydä muuta kuin pari kertaa talon ympäri. :) Maailman ihanin koirahan tuo on, ja kauniimpaa rotua saa hakea. Mutta tietysti iso koira on aina iso koira, kannattaa miettiä, jaksaako olla tarpeeksi aktiivinen ja kestääkö kantti ylipäänsä pentu- ja teiniaikaa, kun sisäsiisteys on vielä niin ja näin, teini on pureskellut sohvatyynyt hipuiksi yksin ollessaan tai oksentanut kuuteen kohtaan plyysimatolle, ja sitten pyyhkinyt loput päiväpeittoon. :DD Mutta onnea koiran valintaan! Suosittelen muuten kasvattajien kanssa sähköpostittelua, heiltä saa hyviä vinkkejä ja tarinoita mietintämyssyyn!

Meidän perheessä on nyt 10kk ikäinen nahkapoika. Kovin on aktiivinen ja impulsiivinen tapaus. Tarvitsee erikseen opettaa mitä rauhoittuminen on. Vinkuu ja haukkuu herkästi innostuessaan, eikä malta kovin paljon odotella vuoroaan esim. agilityssa. Meillä liikutaan paljon..juoksulenkit, agility ja vapaanaolo lenkillä (paras keino purkaa energiaa). Kerrostalossa asutaan..ei hauku kummemmin (opetuskysymys), nyt tosin mörköiässä hieman alkanut puhista ja pöhistä ihmeellisille äänille. Mörköikään kannattaa tustusta kirjallisuuden kautta, koska se pitää hoitaa hyvin. Hieman epävarma on tämä meidän nahka..hihnassa varmuus riittää, mutta vapaana kohdatessaan esim. vieraita ihmisiä alkaa pelottaa. :) Koirien kans tulee mainiosti toimeen ja tosiaan ihmisistä tykkää, eikä vieraiden kotiin tullessa ole epävarma.

Kannattaa tutustuttaa mahdollisimman moneen asiaan pentuna..autoiluun, julkisiin, ääniin, kerrostalon hisseihin, liukuoviin, eläinkauppoihin, kaupunkien keskutoihin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Mitä paremmin koiran sosiaalistaa sen onnellisempi sen kans olet. Koiran kanssa kannattaa kulkea mahdollisimman monessa paikassa. Myös erilaiset koirataphtumat ovat oivia keinoja sosiaalistaa koiraa. Koirapuistoja kannattaa pentuvaiheessa varoa..sieltä voi saada tautien lisäksi pahoja kokemuksia.

Lapsia ei meillä vielä ole, mutta tapaamiemme lasten kanssa tulee toimeen hienosti..aina ei vain muista, että lasten kanssa ollaan rauhallisemmin.

Tyytyväinen olen ollut omaan nahkaamme!