Onko kenelläkään kokemusta tapettien naulaamisesta kiinni puuseinään? Käsitykseni mukaan silloin joskus muinoin (1800-luvun lopussa/1900-luvun alussa) tapetit kirjaimellisesti naulattiin kiinni porvariskotien hirsiseiniin, kyätössä oli tietysti sellaisia ihan pieniä nauloja. Etuna oli se, että poismuutettaessa ti sisustusta vaihdettaessa tapetit pystyttiin ottamaan kätevästi seiniltä, joko mukaan uuteen asuntoon tai mahdollisesti toiseen huoneeseen. Kyllä siellä varmaan jotain liisteriä tai vastaavaa käytettiin hieman alla mutta kuitenkin vain hieman, jottei tapetti olisi revennyt irrottaessa.
Tämä on sinänsä hyvin jännä idea, sillä loisteliaimmat tapetit ovatkin aika kalliita nykyaikanakin. Olen nimittäin aina halunnut seinille oikein hienot tapetit, mutta kuka tietää: ehkäpä tulevaisuudessa muutan isompaan puutaloon ja muutenkin ihminen on ailahtelevainen. En välttämättä pidäkään samoista tapeteista enää 10 vuoden päästä. Tottahan se on, että naulattaessa tapetteihin jää pienet reiät, mutta ajattelin, että kun joka tapauksessa elämä kuluttaa, niin ostan rullan tai pari samaa tapettia ylimääräistä, niin voi sitten vaihtaa kuluneen tapetin helposti uuteen.
Kokemusta, vai olenko ainoaa laatuani tämän ajatuksen suhteen?
Tämä on sinänsä hyvin jännä idea, sillä loisteliaimmat tapetit ovatkin aika kalliita nykyaikanakin. Olen nimittäin aina halunnut seinille oikein hienot tapetit, mutta kuka tietää: ehkäpä tulevaisuudessa muutan isompaan puutaloon ja muutenkin ihminen on ailahtelevainen. En välttämättä pidäkään samoista tapeteista enää 10 vuoden päästä. Tottahan se on, että naulattaessa tapetteihin jää pienet reiät, mutta ajattelin, että kun joka tapauksessa elämä kuluttaa, niin ostan rullan tai pari samaa tapettia ylimääräistä, niin voi sitten vaihtaa kuluneen tapetin helposti uuteen.
Kokemusta, vai olenko ainoaa laatuani tämän ajatuksen suhteen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voihan sitä toki kokeilla.
Pinkopahvitushan perustuu osaltaan tuohon naulaamiseen, asiasta kauheasti tarkemmin tietämättä.
Mahtaakohan nykypäivän tapetit kestää naulailemista.. Mielenkiintoinen idea jokatapauksessa :D
kyse tuolloin 1800-luvulla oli joko pinkoppahveista jotka sitten tapetoitiin taikka sitten kankaista jotka pohjamaalattiin ja koristemaalattiin tapeteiksi paikanpäällä. tavan paperi/vinyylitapettia voipi olla hieman hankalaa ja tarkoituksenmukaisetonta naulata. mutta käytännossä sekoitat nyt tapetit pinkopahveihin.
Nitojalla seinään. Hyvää tulee :D
Naulaaminen on vanha konsti, jo Pekka ja Pätkä elokuvassa syötiin ensin liisteri (oli hyvää) ja sitten tapetit naulattiin seiniin.
Ihan hyvä ajatus, tosin jos seuraava asunto olisi isompi, jäisi seinät vajaiksi.
Elokuvassa Pekka ja Pätkä maalareina, naulasivat tapetit neljän tai viiden tuuman nauloilla seinälle.
Mutta asiaan, Pinkopahvin tarkoitus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Yleensä pinkopahvi naulattiin peittämään hirsi- tai lautaseinä. Koska vanhoissa taloissa on ilman vaihtuvuus on painevoimaista, monesti myös pinkopahvin ja seinän välissä on ilmavirta, mikä pitää seinän sisällä olevat sahanpurut kuvina (pinnassa pinkopahvi, lautaseinä, tervapaperi sahanpuru).
Pinkopahvin voi maalata ja tapetoida. Joissakin tapauksissa kosteutta saatuaan pinkopahvi näyttää erittäin huonolta. Ei kuitenkaan kannata poistaa vaikka olisi kuinka allokkoista.
tuollaisella konetoimisella huopakatenaulaimella sais hienot saumat, pitää tiheesti naulata, ettei kersat revi papereita seiniltä, kovin huomaamaton tuollainen sauma ei ole, vaan väliäkö sillä, onhan omaperäinen:)
Vanhoja pinkopahveja voi kyllä kiristellä, jos lainehtii siksi, että on seinän laskeutumisen takia liian iso. Pahvi pitäisi irrottaa, kostuttaa, ja naulata paikoilleen, kuivuessaan se sitten kiristyy,eli pingottuu, ihan sileeks seinäks, siitä nimi pinkopahvi.
... entä huonekorkeus uuden ja vanhan välillä - olisi aika erikoista, jos joutuisi tekemään jatkopätkiä uuteen seinään :)
... ja aikakin tekee tehtävänsä - rullalla oleva tapetti ei päivety samalla tavalla kuin seinässä oleva :)
mieti nyt vielä