Elämämme kohtasivat sattumalta olosuhteissa jossa ei olisi edes ollut sopivaa paljastaa ajatuksiaan. [Vaikka elämässä on kokeiltava...] Kaikki kommunikaatio käytiin omissa rooleissamme jotka kuuluivat vallinneeseen tilaan... Yhteys oli, ajatusmaailma ja elämänasenne. Tunneälyä molemmilla ymmärtämään, että välillämme oli kipinää. Molemmat varmasti ymmärsivät päivittäin niistä pienistä eleistä, vahingossa tehdyistä toiminnoista ja sotkeutuneista sanoista että mielnkiintoa on. Ainakin viehätystä riittävästi ylläpitämään mielenkiintoa josta ei koskaan tehty konkreettista. Hyvä niin vaikka olenkin katkera. Järki ja tunteet kun eivät kohtaa.
Meillä molemmilla oli ja on edelleen omat ihmissuhteemme. Tuskimpa sinäkään tiesit minun olevan todellisuudessa lesbo? Miten olisitkaan voinut tietää mitä minun sisimpäni kokonaisuus on ihmissuhteideni takia (henkilökohtainen kirous ja ahdistua).
Kyl mä muistan sut aina!
Ei kumpikaan ole tyhmä vaikka ääneen tekiskin mieli järjen takia sanoa, että paska puhetta koko ajatus, et jotain olis meidän välillä. Haluaisin edes suudella sua. Vaikka toisaalta välitän niin paljon, et vaikka suudelmasta ei koskaan tulis tietään sinun lähimpäsi niin kokisin rikkoneeni jotain todella ainutlaatuista ja kaunista.
Mitä sinä nyt haluat?
Meillä molemmilla oli ja on edelleen omat ihmissuhteemme. Tuskimpa sinäkään tiesit minun olevan todellisuudessa lesbo? Miten olisitkaan voinut tietää mitä minun sisimpäni kokonaisuus on ihmissuhteideni takia (henkilökohtainen kirous ja ahdistua).
Kyl mä muistan sut aina!
Ei kumpikaan ole tyhmä vaikka ääneen tekiskin mieli järjen takia sanoa, että paska puhetta koko ajatus, et jotain olis meidän välillä. Haluaisin edes suudella sua. Vaikka toisaalta välitän niin paljon, et vaikka suudelmasta ei koskaan tulis tietään sinun lähimpäsi niin kokisin rikkoneeni jotain todella ainutlaatuista ja kaunista.
Mitä sinä nyt haluat?
Vastaukset 27
Vanhimmat
olet katkera ettei ole ollut konkretiaa vaik olet varattu?? Ja ootko lesbo tosiaan, taidat kuitekin olla varattu miehelle? Kuvaavaa on tuo suluissa oleva ajatuksesi..elämässä on kokeiltava.
ihan siltä, kun olisi asiasi huudettu megafonilla stockan katolta ja sitten ihmettelisit, että ai säkin tajusit, että ihan lesbo? ja te muutkin? No mutta ei tietenkään, ei kukaan mitään sopimattomia ole sanonut, mitään sellaista, mitä pitäisi selvittää tai anteeksi pyytää tms. ei lesbolandiassa ei.
Minä myös muistan sut aina ;) Viimeksi eilen kun soitit yhden kappaleen mulle, niin tajusin, että taitaa sulla sittenkin olla tunteita myös mua kohtaan. Vaikka oonkin varattu, niin tahtoisin myös päästä kokemaan tuon suudelman, jota olen jo kauan odottanut. Ehkä tulee vielä se hetki, sopiva hetki, kun olemme kahden. Ehkä hieman viiniä, niin se voisi saada aikaan hieman rentoutumista. Odotan!!
tuli hyvin vahva tunne tuosta tekstistä, että pohjautuu hyvinkin kuultuun ja siitä lainattu mielleyhtymiä, samantyylinen asia tuli mieleen, kun Toivolan Jania haastateltiin radiossa ja hän ja radiotoimittaja puheet kääntyivät siihen, miten mahtavaa ja ihanaa olisi, jos voisi johonkin toiseen ihmiseen törmätä ja tutustua ihan kaikessa rauhassa, rauhallisessa ympäristössä, hengittää samaa ilmaan, pikkuhiljaa oppia tuntemaan toinen, ilman baari sähinää ja esittämistä, saisi olla oma itsensä jne. hmm, tuollaista rauhassa tutustumis juttuahan oli hyvinkin voimakkaasti ilmassa..., mutta homoseksuaaleillahan on tapana surutta lainailla ja muokata asioita ja esittää sitten ihan omina juttuina ja kokemuksina.
Suudelmat ovat aina hyvä vaihtoehto, aina.
En oo varma voitko olla se jota olen viime päivät mielessäni pyöritelly. Kaikki kieltämättä sopii kohdalle ihan viimeistä sanaa myöten. Yhteys oli ihan käsittämätön ja se kaikki miten koko tilanne meni saa hymyn mun huulilleni aina kun ajattelen sitä. Koin että olit erittäin mielenkiintoinen ihminen ja mieltäni jäi ainoastaan painamaan että en tullut kysyneeksi sun sukunimeä. En oikein keksi miten saisin yhteyden suhun kun en voi sitä ihan mennä noin vain keneltäkään kysymään. Se herättäis liikaa kysymyksiä. Mutta tarvin hiukan vinkkiä oletko se juuri sinä. Kerro edes koska me tavattiin? Ja hiukka jotain lisä vinkkiä!!!
Samassa veneessä ollaan täällä. Tuskaa ja epätoivoa. Silti pientä haaveajattelua, että jos sittenkin... mutta EI, niin ei tule koskaan tapahtumaan. Ehkä jonain päivänä olemme kypsiä sille, valmiita, mutta sitten on jo myöhäistä, aika valuu jo käsistä. Liian monta elämää on välissä, niitä emme voi uhrata :(.
Olet silti minulle se ainoa oikea. Näen sen silmistäsi. Tunnistin sinut heti vaikka kesti hetken aikaa tajuta... Sekoitit elämäni :( :). Mutta muista että olet aina mukanani. Toivottavasti luet tämän.
tuollaisista viesteistä tulee aina tämä mieleen:
"Kohteen vastaväitteet ja välinpitämätön tai suorastaan vihamielinen käytös subjetia kohtaan koetaan outoina ja ristiriitaisina, mutta ne eivät kykene horjuttamaan subjektin vakaumusta siitä, että objekti "todellisuudessa" kuitenkin rakastaa häntä ja harhaluuloja siitä, että subjektin ja objektin suhde on yleisesti tunnettu ja tunnustettu (meillä on suhde puheet jne.) Yksi merkille pantava seikka on myös se, että potilas on täysin vakuuttunut, että aloitteentekijä on ollut nimenomaan tämä henkilö eikä potilas itse (hän katsoi minua merkillisesti)."
Valitettavasti. Harvoin puheet ja teot kohtaa ja olisivat sanojensa takana, siis suorassa vuorovaikutuksessa. Jäävät vain ajatustensa vangiksi pudoten harhoihinsa.
sitä, että kaikkien tekojen ja tempausten jälkeen saattaa taas muutaman päivän, viikon jälkeen kuvitella kaiken taas olevan "hyvin" ja suhteelle on nyt otollinen tilanne, on siis "valmis", siis kaikesta tekemistään ja todellisuudesta huolimatta. Ei normaali ihminen toimi noin, kyllä normaali ihminen tietää, milloin pitää ensisijaisesti ymmärtää tekonsa ja todellisuus ja sen jälkeen vasta miettiä tunteeko rakkautta tms.
Tuollainen on riippuvuutta sen suhteen, että kovasti vain haluaisi ihailua toiselta ja kun sitä ei saa, alkaa selittäminen tai käsittämätön kostaminen tavalla tai toisella, ei pysty siis jättämään toista rauhaan ja siirtymään pois toisen elämästä, koska ei ole kykyä ottaa vastuuta sen enempää tunteistaan kuin teoistansakaan, alkaa vain aina uudestaan ja uudestaan kuvitella tunnevaikutelmia ja sitä, miten pystyisi sekä tekemään että saamaan sellaisen tunnevaikutelman että itsellä olisi hyvä olla. Mihinkään järkevään vastuulliseen selvittelyyn ei ole kykyä. Luulotellaan vain, että ne tapahtumat ovat jossain toisaalla ja tämä harhamaailma olisi se todellisempi.
Mutta turha teille sinänsä on mitään selittää, te toimitte tuolla harhaisella tavalla eikä teille mikään jakeluun mene, samaa mantraa uudestaan ja uudestaan ja kaikki tietysti ihan "salassa". Naurettavaa paskaa. Tuossa mietittiikin erään toisen viestin myötä, että miten jotkut viitsii, yrittää vedettää ja vihjailla tietävänsä tiettyjä asianlaitoja ja sitten ikäänkuin selän takana vähän naureskellaan, nyt se uskoo näihin juttuihin ja saadaan sille tietty tunnevaikutelma, voi kun se aina uskoo näihin juttuihin? siis vuodesta toiseen samaa sepustusta ja lopputulos on mikä? Ihmiset on saatu hyväksymään harhaisissa kuvitelmissa olevien ihmisten puheita ja he nauttivat niistä ja upposivat täysillä mukaan. Ei vastuutaan tunne kukaan, on vain hauska seurata kun "yksin pistää hyvin kampoihin" niin ajatella!
todeta miljoonannen kerran, että ei todellakaan ymmärretä sitä eroa, mikä on tavallisen ihmisen ihmismäisellä käytöksellä ts.kohteliaisuudella, tasapainosuudella ja sillä, että sellainen todentaisi ns."rakkautta"?
Ei voi kukaan tosissaan kuvitella saavansa suhteen jonkun kanssa, jota menee julkisesti halventamaan ja vielä sallii laajemman sekä itseään että toista kohtaan halveksinnan, kun turpaan pitäisi mennä tekijöitä laittamaan tai normaalissa yhteiskunnassa nostamaan syyte. Jos todella harhautuu tuollaiseen menoon mukaan, niin se on todellakin tervemenoa, jos ja kun se uppoaminen on niin todellista, että alkaa uskomaan tuollaisiin harhaisten ihmisten esittämiin ajatusrakennelmiin ja kuvittelemaan että sen mukaan pitäisi elää ja toimia?
Ja mikä erityisen halveksittavaa, kun tuollaisilta ihmisiltä itseltään kysyy asiasta, kuten tein edellisen tapauksen kanssa, niin kieltäydytään puhumasta, ei muka tiedetä, ei nähdä missään tapahtumassa mitään vääryyttä mitä pitäisi selventää tai anteeksipyytää, odotetaan vaan vaikka vuosi ja uskotellaan että joku nyt voisi olla suhteelle otollinen tilaisuus? siis kaikista teoista huolimatta että ei tarvitsisi anteeksipyytää ja ottaa vastuuta tekemisistään, niin sellainen on todella paksua.
Te olette pahasti uponneet noiden tekijöiden luomaan harhamaailmaan, kun katsotte vaikka 2000-luvun alkupuolen tekstejä, niin huomaisitte, miten fiksuja ja syvällisiä kommentteja siellä on (ihan lesboilta niin) ja siellä on jo silloin puhuttu paljon sellaisia asioita, joita nuo tempauksien arkkitehdit nyt esittävät suurina "löytöinä", he siis ovat täysin idiootteja ja sotkevat kaikki asiat ja ovat oikeasti saaneet ihmisiä/yhteisöjä vedettyä paljon alaspäin ja taantumuksellisuuteen, se on fakta ja kyllä pitäisi herätä todellisuuteen ja ymmärtämään tämä asia.
Minun kanssa ei ole kenelläkään mitään tekemistä, jos alkaa vähäänkään uskottelemaan, että voisi mennä tuohon harhaiseen valheellisuuteen mukaan eikä pysty näkemään noiden tekijöiden tekemien asioiden vääryyttä tai ei ole valmis tarvittaessa puolustamaan itseään ja vastustamaan noita häirikköjä tavalla tai toisella, tätä nykyä mielellään näkisin heidät joko hirttopuussa tai sitten oikeussalissa, en mitään siltä väliltä. Rakkaus on tietysti itsessään hieno asia ja on surkeaa kun ihmiselon tärkeimpiä kokemuksia tahrataan ja tallataan vääristelyllä ja julksilla halventamisilla. Jotain sairasta, ei vaan aivan sairasta!
ihmiset, tietyn piirteen omaavat ihmiset eivät kykene reagoimaan siten kun odottaisi. Jos heille esim. sanoo, että niin mutta hän puhuu ja levittää sinusta halveksittavalla tavalla juttuja, niin heillä saattaa vain nenä nyrpistyä ja loukkaantuvat itse tilanteeseen, ei siihen että joku toimii asiattomasti. Koska kieltävät sen mahdollisuudenkin, että joku heitä vastaan voisi toimia sillä tavalla, koska itse ovat jollain tasolla riippuvaisia ko.henkilön miellyttämisestä.
Eivät siis pysty todentamaan tosiasiaa, koska silloinhan asiaa pitäisi jotenkin käsitellä tai toimia. Eikä siinä mitään jos antaa piut pait sille, mitä joku tekee, mutta se että uskottelee ettei sellaista tapahdu tai on valmis siitä valehtelemaan niin se menee jo liian pitkälle (kuten esim. siskoni tämän asian yhteydessä, koska oli jollain tavalla halukas miellyttämään omaa "viiteryhmäänsä", josta tosin nyt taitaa olla pihalla, sellaistahan se..).
Toisentyyppinen ihminen kokeen tuollaisen asiattoman toiminnan siltä kantilta, että eipäs tulla kaventamaan elintilaani, pilaamaan elinympäristöäni (että mitä helvettiä te kuvittele olevanne!?), ne sanomiset sinänsä voi sivuuttaa, mutta ei sitä, että aletaan uskottelemaan että jonkun ihmisen elintilaa voisi pienentää ja kuvitella, että joku ei olisi ihmiselonsa arvoinen, siis oman elämänsä arvoinen, muiden ei siihen tarvi puuttua. Kukin tapojensa mukaan, mutta mitta se on ihmiselläkin ja toimet sen ratkaisee.
tai laitan emailin, enpä vastaakaan.
Niinpä, tuollainen käytös jossa esitetään tietyille tahoille ihan mitä tahansa, mutta sitten kun pitäisi sanomistaan vastata, ollaan ulapalla ja odetaan vain, että toinen olisi velvoitettu liittämään itsensä sellaiseen ihmiseen, joka menee liian pitkälle esittämään toisesta julkisia arvosteluja.
Halventaa siis toisen ihmisarvon ensiksi tuolla käytöksellä ja sitten perään sillä, että esittää, että ei ymmärrä mitään, ei ole velvoitettu vastaamaan teoistansa. Odottaa vain sitä, että toinen mukautuisi jollain tavalla asiaan. Ei kuulkaa ei. Tuollainen on liian anteeksiantamatonta käytöstä, jota ei voi sivuuttaa, ei millään. Kuka tekee mitään raukkamaisten seuralla? väistää silloin kun se todellinen ihmisen mitta punnitaan. Se, mitkä on arvot ja miten on niitä valmis puolustamaan. Häpeällisesti siirtyy pois tulilinjalta johon toisen on saattanut. Eikä ole rohkeutta taistella vastaan, edes niillä keinoilla mitä normaali yhteiskunta vielä kaiketi sallii, tekemään periaatteelisen päätöksen siitä, että tietyt alhaiset ihmiset ei rupea liikoja kuvittelemaan voivansa tehdä mitä mieleen juolahtaa. Tosin tämähän ei todistettavasti ole normaali yhteiskunta, niin sitäkin suuremmalla syyllä tulisi kohdistaa tai auttaa tuhoamaan tuollainen haitallinen tekijä pois kuvioista, kerran ilmiselvästi tunnettuus tekijä on aivan toisella tasolla kuin "tuntemattoman" kanssa. Sehän on tullut selväksi. Häpeällistä ja vastuutonta käytöstä.
Samassa veneessä. Ei muiden elämiä välissä. Ajatustyö tehty. Ihastuin, vihastuin, hämmennyin, ajattelin, kielsin, ikävöin, ikävöin, säikähdin, ilahduin, havahduin, ynnäsin, ymmärsin, hyväksyn. Liian paljon merkitseviä sanoja. Huomaatko sinä, näitkö..kuinka paljon minä tunnen? (Kerronko tämän joskus?) Taatusti ja vaikka tavuttaen, kun kysyt minua kahville..vaikka..tai.... Lähden kanssasi kyllä ja vaikka kuuhun. Maailma voisi olla meidän. Unelmissa on joskus vain yksi vika, että ne voivat olla vain omia, Ikiomia
Ethän luovuta vielä? Lupaa minulle.
kirjuuttelee taas ittesä kanssa !!
.. olen jo luovuttanut...
luki, että menneet tulee nyt jättää taakseen, huh, hyvä juttu. Bye bye
suuresti, että joku pitää tuollaista tekstistä, että ihan plussaa pitää antaa, vaikka sortuu siihen kaikkeen pahimpaan, että latelee tunnetilojaan ja esittää olevansa kovin jotain, mutta sitten kuitenkin, tämän toisen pitäisi pyytää kahville? (jolla siis ei ehkä ole ollenkaan tuollaisia tunnetiloja), tehdä se aloite, jolloin toinen haluaa vain olla passivoitunut hurmioituneessa tilassaan ja toisen pitää sen ehdoilla toimia, ettei tuo hurmioitunut tunnetila laukeaisi.
Aikajanalla oikeasti tapahtuu paljon sellaisia asioita, joissa ihmiset voivat kokea paljon asioita, vaikka rakkautta jossain mitassa, mutta ei sitten loppupeleissä enää esim. hyväksyntää toista kohtaan, koska toinen ei vastaa niitä arvostuksia, joista odottaa hyvän suhteen muodostuvan. Tuo on tärkeä asia ja se pitäisi ymmärtää. Toisen mitätöinti nyt ei ihan pikkuasia ole. Tätä nykyä en edes harkitse suhteisiin menemistä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät ole valmiita laittamaan kaikkea likoon myös sen suhteen, että on toimittava hyvin voimakkaasti häiritseviä tekijöitä vastaan ja tiettyjä henkilöitä kohtaan, jos siihen ei ole valmis, mitään jakoa ei ole, enkä arvosta sellaisia henkilöitä millään tavalla. Se on nyt päätetty.
Harva tajuaa, miten naurettavaa on esim. julkistaa asioita ja saada ihmiset toimimaan sen pohjalta. Kun tässä esim. kävelin äitini kanssa kaduilla tässä pari päivää sitten, ihmettelin että miksi hän saa niin paljon katseita osakseen, no katsos kun ihmiset uteliaisuuttaan halusivat nyt tietää, että minkänäköinen nyt tämä kuuluisa lesbo on, joka näitä juttuja on levitellyt ym. Ei kun tämähän on vain netissä tehty "paljastus" eihän tämä nyt vaikuta kenenkään normaaliin elämään, ei tietenkään ei. EIkä kukaan tiedäkään mitään jne. Siis jos ei sen vertaa ymmärrä, että toimii noita levittäjiä vastaan, niin ei mitään tekemistä ole meikäläisen kanssa, se on varma. (Tämän jälkeen voin odottaa, että se lesboaktivoituminen ja kiinnostus lässähtää saman tien, mutta hyvä niin).
kuulostaa niin tutulta...yli neljä kuukautta siitä kun viimeksi näin ihastukseni kohteen,silti pyörii mielessä.Millonkohan unohdan ja herään päiväunilta todellisuuteen?
Erittäin hyvin sanottu. Asiallista. Kiitos:)
Eli nyt sitten menet ja pyydät häntä vaikka sitten kahville, mihin vaan. Unelmat voivat hyvinkin olla yhteisiä, mutta totta niistä ei tule jos kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta.
Olisin halunnut olla sun tuttu, kaveri, ystävä... ihan mitä vaan, mutta en ois halunnut kadottaa sua kokonaan. Luulin että oltais voitu jatkaa niinku ennenki, mutta näin vaan kävi. En unohda sua koskaan, vaikken enää ikinä kuulisi susta!
Iihan sama juttu,
minä sekosin ja ihastuin tai oikeastaan rakastuin (mutta sinulle en sitä tunnusta). Paljastin itseni ja kynsille sain, pahasti. Elin harhassa, että sinäkin välittäisit minusta samalla tavalla. Se oli vaikea myöntää, että niin ei todellakaan ollut.
Olisin jo valmis unohtamaan erimielisyytemme, mitä ne sitten olivatkaan. Ne johtuivat lähinnä siitä, etten ymmärtänyt sinua, tai en ymmärrä vieläkään. Silti, olisi kiva jutella, parantaa maailmaa ja olla tukena, jos nyt olosuhteesi ovat hankalat. Mutta, sinä et kaipaa, et halua olla ystäväni, et mitään. Ole rauhassa, mutta tiedä, että olen aina täällä tarvittaessa sinua varten.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011
mairittelevaa ihmiseltä, jos väittää ettei ymmärrä, ilmeisesti ei ole edes välittänyt ottaa selville, kun noin epämääräisesti asian ilmaisee. Mutta tuosta jotenkin tuli mieleen eräs tapaus, joka erehdyttävästi muistuttaa edes mennyttä kissanpentuani, kaiken sen uhmaakkaan käytöksen takia, kissallani siis pentuna, oli tapana kuseskella vaatekaappiin ennenkuin oppi hiekkalaatikolle tekemään, jotenkin eräs tapaus kaikkine käytöksineen ja eleineen muistuttaa kissanpentua, senpä takia välillä huvittaa suuresti, muuten ei, toisinaan voi tietysti muistuttaa ilvestä.
Tämä on testi, nyt kun kohtaatte "ihastuksenne" niin miltä tuntuu tietää, että toinen saattaisi ajatella teitä "kissanpentuna", voitko kohdata ihan rennosti ja niinkuin ei mitään, vaan onko tarve blokata se ajatus pois ignooraamalla koko ihminen, koska tuollaisten sanojen käyttö nyt ei ole miellyttävää, eikä ole suotavaa ilmaista muille, että käytöksessä olisi ns.parantamisen varaa ja hän kyllä kokee itsensä koko ajan ilveksenä?
oispa mielettömän ihanaa saada tietää HÄNESTÄ tämmöinen asia... mutta ei, en usko ._. varattu olen itsekkin ja hän, HÄN on tukevasti naimisissa ja ja niin edelleen. mutta nyt vaan kävi näin, olen tahtomattani rakastunut(?) ihastunut ainakin, hyvin, hyvin vahvasti. ajatukset ja tunteet hurjassa vuoristoradassa aina kun näen HÄNET... samalla todella huono omatunto tyttöystäväni takia, vaikka tiedän, ettei tunteille mahda mitään... toivon vaan että tämä ihastus menee ohi nopeasti (tätä on kestäny jo monta monta kuukautta..) miten on voinu käydä näin? tämä iski kun salama kirkkaalta taivaalta ja kaikella mahdollisella ja mahdottomalla voimallaan..
Haluan hipaista sinua taaas vahingossa:) haluan tujotella ihaniin silmiisi, haluan sinut.
No kukapa ei haluaisi!:) Ota pois vaan.
On jännittävää, miten voikin onnistua poimimaan toisen kirjoituksista merkityksellisiä yksityiskohtia ja melkein uskomaan, että viestin on kirjoittanut ihminen, jota itse kaipaa ja josta haaveilee pitkänkin ajan jälkeen, meidän tapauksessamme yli vuoden. Nytkin kirjoitan aivan kuin se olisit sinä, vaikka se on häviävän epätodennäköistä. Kohtaamisemme muutti minua syvältä ihmisenä, ja vaikka elämässäni on nyt muita läheisiä ihmisiä, tulen aina rakastamaan sinua ja muistan sinut elämäni jokaisena päivänä. Vaalin muistoja ja kaunista tunnetta kuin kalleinta aarrettani. Parempaa lahjaa en ole saanut kuin rakkauden sinuun ja kokemuksen siitä, että sinäkin rakastit minua, vaikkei siitä koskaan mitään konkreettista seurannutkaan. Tavallaanhan niin oli hyväkin, tai ainakin oikein. Toivon kaikkea hyvää ja lämmintä elämääsi.