...jotka puhuvat meistä sanoilla "lesboihmiset" yms. En minäkään puhu sanoilla "heteroihminen" tai muuta sellaista. Mun mielestä toi koko juttu -että homoutta ja lesboutta yritetään kokoajan korostaa jotenkin- on täysin.. naurettavaa. Jos joku on hetero, ei tulla sanomaan: "hei olen hetero!". Mutta jos on homo tai lesbo niin se pitäisi sitten heti jotenki ilmoittaa. Herätkää. Tavallisia ihmisiä mekin, ei siinä ole mitään erilaisuutta.
Ja homoparaatit? Ei heteroillakaan heteroparaateja?? Ei se ole lailla kielettyä asua saman sukupuolen edustajan kanssa, miksi siis sitä korostaa joka sekunti?
Puhun vain siksi, että olen itse elänyt paljon onnellisemmin, kun lakkasin toitottamasta. Olen minä, elän elämääni, niinkuin kaikki muutkin. Enkä ole tehnyt mitään väärää, eikä mun tarvitse mitenkään todistaa itteäni kokoajan muille. Se on tosi helpottavaa :) Toivottavasti edes joku on samaa mieltä.
Ja homoparaatit? Ei heteroillakaan heteroparaateja?? Ei se ole lailla kielettyä asua saman sukupuolen edustajan kanssa, miksi siis sitä korostaa joka sekunti?
Puhun vain siksi, että olen itse elänyt paljon onnellisemmin, kun lakkasin toitottamasta. Olen minä, elän elämääni, niinkuin kaikki muutkin. Enkä ole tehnyt mitään väärää, eikä mun tarvitse mitenkään todistaa itteäni kokoajan muille. Se on tosi helpottavaa :) Toivottavasti edes joku on samaa mieltä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Elän naisen kanssa.
Juuri näin!
*Enkä ole tehnyt mitään väärää, eikä mun tarvitse mitenkään toitottaa itteäni kokoajan muille.Se on tosi helpottavaa :) *
Mä niin tunnen samoin ja kihlattuni myös
suurin osa meistä asuu ja elää ihan hissukseen toitottamatta parisuhteessa.Eikä ole tarvetta toitotella kenellekkään mitään.
Sitten on laumasielut ja leikkianargistit. Paraatit ovat jonkun asian julistamista ja esiin tuomista.Homoja ja lesboja on ollut aina. mitä sitä sen enempää julistelemaan omaa ihanuuttaan. Kommunistit ovat marssineet siitä lähtien kun kokivat olevansa erilaisia ja eri mieltä . Vappu on työläisten juhla.
Pitäisikö olla heteroiden päivä ja marssi, äitien päivä ja isien päivä on jo, marssi sillekkin.
kukaan pakota käyttämään tollasia ilmauksia tai marssimaan missään paraateissa. ite en marssi enkä ole "lesboihminen". sen tyyppinen kollektivismi ei sovi mulle. mut ymmärrän kyllä niitä, joille se sopii ja joiden elämäntilanne on erilainen kuin mun.
ehkä lesbous on myös joillekin vähän kuin uskossa olemista - et täytyy erottua valtaväestöstä ollakseen olemassa, saarnata kaduilla ja toreilla,terävöittää omaa erilaisuuttaan. jos se antaa olemassaolon tunnun jollekulle, niin kuinka sen voisi kieltää;)
Kun valtaosa väestöstä on heteroita, niin monille tulee tarve erottautua. Joka paikassa heteroutta pidetään yleensä automaattisena vaihtoehtona, satelee kyselyitä että joko on poikaystävää tms. Kyllä minä ymmärrän, että siinä vaiheessa tulee tarve toitottaa, että hei, asiat voi olla toisinkin. Itse en kuulu näihin paraatimarssijoihin vaan haluan elää elämääni tekemättä lesboudestani sen kummempaa numeroa. Mutta ymmärrän kuitenkin heitäkin, joille se on "sydämenasia".
Mitäs naurettavaa siinä on jos jotkut toitottavat että tällaisiakin ihmisiä täällä yhteiskunnissa elää?
Anna heidän puhua ja ilmaista itseään, huomautella ja marssia. Homomarssit on ihan syystä syntyneet, aivan kuin työväenmarssitkin aikanaan.
Minä pidän heitä arvossaan koska ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että olemme päässeet eroon esim. tautiluokituksesta ja kriminalisoinnista homouden suhteen. Ja viimeaikaisista tapahtumista päätellen, paljon on tehtävää vielä edessäpäin.
Jos joutuisit vankilaan tai hullujen huoneelle, vain siksi kun olet lesbo, ei enää naurattais.
Jos kaikki LGBT:t eläisivät hissuksiin, "julistamatta", piilossa elämäänsä, niin pian kaiken maailman päivi räsäset ja muut kiihkoilijat saattaisivat kääntää aikaa taaksepäin; LGBT:t sairaalaan tai vankilaan, LGBT:tä saa syrjiä ja pahoinpidellä ilman vastuuseen joutumista, mitään LGBT bileitä, kapakoita nettideittejä, nettikeskusteluja ei tietenkään sallittaisi. Ja näinhän huonolla mallilla asiat ovat vielä monessakin valtiossa yhä edelleen. Kannattanee siis vähän marssia ja julistaa ihan jo heidänkin puolestaan täällä missä se on mahdollista.
Ei ole loppujen lopuksi kovinkaan pitkä aika siitä, kun LGBT:tä pidettiin Suomessakin sairaina, kun ensimmäisiin heidän (meidän) bileisiin vain rohkeimmat uskalsivat luikahtaa salavihkaa jne. Nykyinen kohtalaisen hyvä tilanne maassamme ei todellakaan ole itsestäänselvyys, kuten moni nuorempi saattaa kuvitella.
Mutta eihän asiaa toki ole pakko jatkuvasti toitottaa, olenpa itsekin "kaapissa" esim. työelämässä, ihan vaan koska se tuntuu helpommalle tavalle olla työyhteisössä. Tosin satunnaisissa LGBT-väkeä käsittelevissä kahvipöytäkeskusteluissa yritän kyllä pikkasen oikoa työkamujen stereotyyppisiä, monesti hyvin virheellisiä mielipiteitä ja olen antanut ymmärtää, että itse hyväksyn kaikenlaiset aikuisten ihmisten keskeiset vapaaehtoisuuteen perustuvat seksuaalisuuden ilmentymät. Itse en kaikkeen lähtisi mukaan, mutta en ryhdy kieltämään muilta niitäkään seksileikkejä, jotka eivät minua innosta. Kukin tavallaan. Ehkä jotkut työkavereista ovat tästä saattaneet ihan oikein päätellä todellisen seksuaalisensuuntatuneisuuteni.
Itse olen nuoruudessani tunnistanut lesbouteni silloin, kun se vielä oli sairausluokituksessa määritelty psyykkiseksisairaudeksi ja jolloin ei juurikaan saanut mitään tietoa asiasta tai että olisi ollut julkilesboja/homoja "roolimalleina", joten ehkä osittainen kaapissa elämiseni on jossain määrin ymmärrettävämpää tätä taustaa vasten.
Kenenkään ei ole pakko marssia tai kertoa homoudestaan/lesboudestaan tms. kenellekkään, mutta kannattaa miettiä vähän asiaa ja tutustua historiaan, niin ehkäpä sitten ymmärtää heitäkin, jotka marssivat ja "toitottavat" LGBT:taan.
Niin siis ap kirjoittaja ei tule huomanneeksi sitäkään, että meillä ylipäänsä on tällainen palsta, jossa voidaan nauraa itsellemme ihan vapaasti.
Nauruhan on kivaa ja mukavaa että naurattaa, mutta millä mielellä kertoo paljon ihmisestä itsestään. Ehkä ap on vielä kovin nuori, eikä osaa katsoa asioita eri kannoilta.
Hän saa kuitenkin vapaasti ilmaista mielipiteensä, joutumatta kivitetyksi kirkonmenojen tyyliin.
Hänellä on myös itsellään vapaus päättää haluaako leimautua vai leimataanko hänet väkisin, kuten muinoin suomalaisissa kyläyhteisöissä.
ihmisten joukossa. Kukaan ei varmaankaan kulje kyltti selässä. Tapahtumat ovat ihan ok, niille jotka haluavat osallistua. Vähemmistöt muuten eivät juuri julkisuutta saa. On hyvä, että meidätkin on huomioitu ja oikeesti valtaväestö tajuaa meidänkin olemassa olon. Meitä on Suomen maassakin hyvin paljon. Jos mitään julkiisuutta ei olisi, niin ei meidän oikeuksiakaan koskaan voisi vaatia. Jokainenhan voi itse päättää omasta kaapissa tai kaapittomasta olostaan. Elämä heteromaailmassa lesbona ja parisuhteessa pienellä paikkakunnalla vaatii joskus hirvittävän paljon huumorintajua ja suvaitsevaisuutta myös niitä kohtaan jotka tuomitsevat. Se on heidän ongelmansa ei meidän. Me porskutamme eteenpäin onnellisena jos se joitakin häiritsee niin tulkoot sanomaan.. vielä ei kukaan ole tullut vuosienkaan jälkeen valittamaan meidän erilaisesta perheestä.
kaikki homoseksuaalit olisivat aina eläneet kuin sinä? Luuletko että tänäpäivänä puhuttaisiin homoasioista tai oikeuksista? Saisitko sinä olla vapaasti mitä olet ilman että jos jäät kiinni homoseksuaalisuudesta sinut kiikutetaan vankilaan tai mielisairaalaan? Mitä jos kukaan ei olisi ajanut näitä asioita, eikä kukaan kerro ja näytä nuorille että on ok olla homo eikä sitä tarvi hävetä, että muitakin on. Sinusta se on naurettavaa?
Kyllä mie ajattelen että marssit on hyviä juttuja. Niin paljon homofobiaa löytyy täältä suomen maasta, että kyllä asian eteen työtä pitää tehdä. Mielestäni on hienoa, että ihmiset jaksavat aktiivisesti nähdä vaivaa niin pienin kuin suurinkin elein, jotta tästä suomesta (ja joskus muustakin maailmasta) voisi tulla parempi paikka elää.
Itse olen kokenut niin paljon haukkumista ja syrjintää ja hengellistä väkivaltaa homouteni takia, että minua ei ainakaan naurata.. En pidä siitä, että joudun pelkäämään puolisoni ja itseni takia julkisilla paikoilla etenkin pimeällä, jos vaikka joku sairas ihminen päättää tulla hakkaamaan sen homouden pois meistä känni(tai ei)päissään. Se ei vaan ole reilua.
Itse unelmoin tulevaisuuden Suomen maasta, jossa ei enää oletettaisi kaikkien olevan heteroja, ja homojen ilmaisevan heti homoutensa, että voidaan leimata ja juosta karkuun, kun pelätään että nyt se yrittää iskeä minut. Tai entäs minkälainen asema transsukupuolisilla ja transgendereillä on täällä? Paljon on vielä tehtävää, että jokainen saisi olla oma itsensä ilman suurempia hälinöitä.. :)