Onko teille sattunut eteen aivan uskomattomia eläinlääkäreitä? Esimerkiksi että ovat suositelleet marsulle paastoa, vaikka marsun elimistöhän ei sellaista kestä? Tai että ell on muuten vaan ollut tosi inhottava?
Kerran vein marsun eräästä muusta syystä eläinlääkärille, ja ell sitten totesi että voitais samalla vähän leikata känsiä pois. Sanoin, että niitä kyllä leikellään ihan kotona ja että ei ole tarvetta, mutta ell piti päänsä ja tarttui marsun toiseen etutassuun. Niinhän siinä sitten kävi, että marsu säikähti ja nykäisi tassun pois, jolloin känsä repesi. Verta tuli oikein kunnolla ja ell vain pahoitteli, että "oho". Pisti todella raivoksi, koska ensinnäkään en ollut antanut tähän lupaani ja toiseksi ell vähätteli tilannetta kun marsulla tassu vuosi verta valtoimenaan (onneksi sitten kotimatkalla tyrehtyi..). Kotona piti sitten siivota ensin häkki oikein kuuraamalla kun pelkäsin, että haavaan voi mennä likaa.
Toisella kertaa (sama ell kun muualla ei ollut aikoja tarpeeksi nopeasti) vein marsun vastaanotolle koska se aristeli mahaansa. Ell tunnusteli marsun vatsaa oikein kunnolla kourimalla, samalla kun marsu huusi tuskasta. "Joo täällä on tällainen patti", ell totesi ja kaivoi sormiaan yhä syvemmälle marsun mahaan. Vastasimme että selvä, ok, siellä on kasvain joka on ilmeisesti tulehtunut. Pyysin samalla, ettei ell tarpeettomasti tuottaisi marsulle tuskaa. "Älä sinä vingu siinä vaan anna minun tehdä työni", oli ell:n vastaus samalla, kun kaivoi marsun mahasta kasvaimen muodon näkyviin. Ja marsu kiljui todella tuskissaan. Olin raivoissani, sillä tuohon paineluun ei ollut enää yhtään mitään tarvetta -kasvain oli todettu ja silti ell vain jatkoi tunnustelua. Saatiin antibioottikuuri, mutta ei kipulääkettä. "Ei marsulle mitään kipulääkettä kannata antaa, kun ei siitä tiedä onko enemmän haittaa vai hyötyä", ell sanoi. Tietysti uskoin, mutta vähän myöhemmin luin että tuo uskomus on ihan hölynpölyä. Marsumme parani siis kyllä antibiooteilla, mutta kärsi varmasti silti tarpeettomasta tuskasta vielä vähän aikaa. Että jee.
Tämän eläinlääkärin takia marsu pelkää nyt aina, kun se haistaakin eläinlääkärin vastaanoton. Samalla vastaanotolla kolmannen kerran käydessämme (tällä kertaa eri ell, tosi kiva ja mukava) marsu alkoi heti täristä kun ell otti sen käsittelyyn. Ell silitteli marsun päätä ja yritti jutella hiljaa ja rauhoittavasti, mutta näki selvästi että marsun tila lähenteli paniikkia aika vahvasti. ONKO MIKÄÄN IHME??
Tämä kaikki tapahtui Toijalan Eläinlääkäriasemalla. Kyseisen kauhueläinlääkärin piti olla oikein marsuihin erikoistunut, mutta ei se koulutuskaan kyllä kerro yhtään mitään siitä kuinka hyvä lääkäri on. Nimeä ei varmaankaan saa tällaisessa yhteydessä mainita, mutta sanon vain että kyseessä on ulkomaalaistaustainen nainen. Jos tuolla käytte, niin olkaa varuillanne...
Kerran vein marsun eräästä muusta syystä eläinlääkärille, ja ell sitten totesi että voitais samalla vähän leikata känsiä pois. Sanoin, että niitä kyllä leikellään ihan kotona ja että ei ole tarvetta, mutta ell piti päänsä ja tarttui marsun toiseen etutassuun. Niinhän siinä sitten kävi, että marsu säikähti ja nykäisi tassun pois, jolloin känsä repesi. Verta tuli oikein kunnolla ja ell vain pahoitteli, että "oho". Pisti todella raivoksi, koska ensinnäkään en ollut antanut tähän lupaani ja toiseksi ell vähätteli tilannetta kun marsulla tassu vuosi verta valtoimenaan (onneksi sitten kotimatkalla tyrehtyi..). Kotona piti sitten siivota ensin häkki oikein kuuraamalla kun pelkäsin, että haavaan voi mennä likaa.
Toisella kertaa (sama ell kun muualla ei ollut aikoja tarpeeksi nopeasti) vein marsun vastaanotolle koska se aristeli mahaansa. Ell tunnusteli marsun vatsaa oikein kunnolla kourimalla, samalla kun marsu huusi tuskasta. "Joo täällä on tällainen patti", ell totesi ja kaivoi sormiaan yhä syvemmälle marsun mahaan. Vastasimme että selvä, ok, siellä on kasvain joka on ilmeisesti tulehtunut. Pyysin samalla, ettei ell tarpeettomasti tuottaisi marsulle tuskaa. "Älä sinä vingu siinä vaan anna minun tehdä työni", oli ell:n vastaus samalla, kun kaivoi marsun mahasta kasvaimen muodon näkyviin. Ja marsu kiljui todella tuskissaan. Olin raivoissani, sillä tuohon paineluun ei ollut enää yhtään mitään tarvetta -kasvain oli todettu ja silti ell vain jatkoi tunnustelua. Saatiin antibioottikuuri, mutta ei kipulääkettä. "Ei marsulle mitään kipulääkettä kannata antaa, kun ei siitä tiedä onko enemmän haittaa vai hyötyä", ell sanoi. Tietysti uskoin, mutta vähän myöhemmin luin että tuo uskomus on ihan hölynpölyä. Marsumme parani siis kyllä antibiooteilla, mutta kärsi varmasti silti tarpeettomasta tuskasta vielä vähän aikaa. Että jee.
Tämän eläinlääkärin takia marsu pelkää nyt aina, kun se haistaakin eläinlääkärin vastaanoton. Samalla vastaanotolla kolmannen kerran käydessämme (tällä kertaa eri ell, tosi kiva ja mukava) marsu alkoi heti täristä kun ell otti sen käsittelyyn. Ell silitteli marsun päätä ja yritti jutella hiljaa ja rauhoittavasti, mutta näki selvästi että marsun tila lähenteli paniikkia aika vahvasti. ONKO MIKÄÄN IHME??
Tämä kaikki tapahtui Toijalan Eläinlääkäriasemalla. Kyseisen kauhueläinlääkärin piti olla oikein marsuihin erikoistunut, mutta ei se koulutuskaan kyllä kerro yhtään mitään siitä kuinka hyvä lääkäri on. Nimeä ei varmaankaan saa tällaisessa yhteydessä mainita, mutta sanon vain että kyseessä on ulkomaalaistaustainen nainen. Jos tuolla käytte, niin olkaa varuillanne...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tainnut eläinlääkärillä olla tiedot ja taidot kohdallaan. Marsun suoli ei kestä paastoa. Muutoinkin käsittely kirjoittamasi perusteella vaikutti olevan epäasiallista. Onneksi omalle kohdalle ei ole tuollaista sattunut.
Siis tuo ensimmäinen kohta oli vain esimerkki, jonka luin/kuulin joskus enkä enää muista lähdettä. Mutta kaikki muu tapahtui siis meille.
Tuolle eläinlääkärille emme todellakaan enää mene, sillä hänen syytään on se että marsumme pelkää nyt eläinlääkäreitä paljon enemmän kuin ennen hänen käsittelyynsä joutumista. Mutta jos tuonne paikkaan soittaa ja sanoo omistavansa marsun, hänen hoitoonsa ohjataan lähes automaattisesti koska hänellä on ns. kokemusta eksoottisista eläimistä.
Mutta eivät ne muutkaan mahdollisuudet Valkeakoskelta käsin ole ihan sellaista kuin haluaisi -kunnan eläinlääkäri ei voisi vähempää välittää muuta kuin myöhemmin saatavasta palkkiostaan ja Profivetistakaan en ole oikein muuta kuvaa saanut kuin että raha on tärkein osa asiasta. Tampereella Tammelan Eläinlääkäriasemaa kokeillessamme meidät periaatteessa unohdettiin hoitohuoneeseen, kun hoitava lääkäri ei muistanut sanoa että menkää odotustiloihin odottamaan lääkkeitä ja diagnoosipapereita....
Mutta meillä marsut lähti ekan kerran lääkäriin heinäkuussa. Kahdella kolmesta oli oireita (hengitys vinkui, yskitti), joten varmuuden vuoksi vietiin kaikki kolme. Lääkäri tutki marsuja, mutta koska ne eivät juuri sillä hetkellä oireitaan näyttäneet, lääkäri katsoi mua oudosti ja suurinpiirtein nauroi (koska eihän alaikäisen selityksiä tarvitse tosissaan ottaa...?). Sanoi vaan, ettei sillä ole minkäänlaista kokemusta marsuista. Joten olisikohan sitten kannattanut ottaa selitykset tosissaan, minulla kun on melkein 10 vuotta marsuja ollut. Lähetti sitten marsut kotiin.
Tästä käynnistä oli kulunut kuukausi, kun vanhin marsuni alkoi pissaamaan verta ja valittamaan kipuja. Soitto eläinlääkäriin, missä samainen mies, joka aikaisemmin marsujani "hoiti" vastasi. Selitin oireet, sain pienet voivottelut, mutta en eläinlääkärin aikaa, vaan luurin korvaan. Silloin päätin, että kyseisessä lääkärissä emme enää käy muuten kuin koirien rokotuksissa, muuten lääkäri sitten vaihtuukin, vaikka onkin pidemmällä. Hyvää hoitoa marsu lopulta saikin, kun marsuihin perehtynyt lääkäri löysi virtsatietulehduksen ja määräsi oikean hoidon, eikä vain passittanut oireineen kotiin. Samaisesta lääkäristä lähti myös yksi kolmesta marsustani tuhkaukseen reilu kuukausi sitten, osasivat käsitellä surua aidosti, toisin kun aikaisemmasta lääkäristä olisi saanut todennäköiseti vain tekopyhät voivottelut