Solun luovutus

Siis sä saat satasen-pari kulukorvauksia ja ne munasolun vastaanottajat maksavat itsensä kipeiksi klinikalle. Klinikka vetää rahat välistä (ja onhan ne hoidot muutenkin kalliita lääkkeineen).

Mieti asia loppuun asti. Kun lapsi on 18 v. saa tietää nimesi jne ja voi seurata elämääsi (ja sisarusten eloa) ja sinä et saa välttämättä tietää hänestä ellei hän itse halua.

Luovutuksessa on myös riskinsä.

Mie luovutin munasoluja syksyllä ja itse en joutunut mitään maksamaan. Pienen korvauksen luovutuksesta saa ja kulukorvauket maksetaan. Itse kun asuin melkein klinikan vieressä, ei niitä paljoa tullut. Itse luovutin yksityisen klinikan kautta ja hoito oli erittäin yksilöllinen. Henkilökunta oli mukavaa ja muutaman käynnin jälkeen tuntui että, kaikki hoitajat tunsivat. Eli jos mahdollista luovuttaa ykityisen klinikan kautta, niin suosittelen.

Hoitojakso meni erittäin hyvin ja mitään ongelmia ei pistämisien kanssa tullut. Mulla on piikkikammo ja se vähän jännitti. Hoidon aikana huomasin pystyväni pistämään itseäni, koska tiesin mitä teen. Mutta verikokeet ja tippa olivat sitten pelottavampia. Tipan laitto ei onnistunut hoitajilta, joten lääkäri joutuisen sen sitten pistämään. Hoitajien jäljiltä tuli isot mustelmat, mutta kun tippa oli saatu kiinni ja lääkeaineet pistetty tulemaan kaikki on aikalailla unholassa sen jälkeen. Yhden päivän joutuu ottamaan sairaslomaa. Ainakaan itse en olisi kyennyt samana päivänä töihin.

Itse en ole miettinyt, että mitä tapahtuu parinkymmenen vuoden päästä. Omalla kohdalla asiat on aina järjestynyt ja uskon niin tulevaisuudessakin tapahtuvan. Itse luovutin soluja, en lapsia, joten jos tulevaisuudessa joku tulee etsimään, niin siinä sitten katsotaan mitä tapahtuu. En odota kenenkään tulevan etsimään itseäni, joten en sen takia ajattele tulevaisuutta siltä kantilta. Niinkuin sanoin aikaisemmin, en kadu luovutusta, mutta tuskin tulen uutta luovutusta tekemään. Tämä ei johdu prosessista, vaan siitä, että petyin kuinka vähän minulta tuli munasoluja.