Olen työskennellyt muutamissa paikoissa henkkarina. Mielestäni jotain pitäisi tehdä reilun palkkauksen turvaamiseksi. Eri paikoissa olleena tiedän, miten erilaisia asioita voi kuulua työnkuvaan. Joku paikka voi sisältää lähinnä virkistyskäyntejä, jolloin tietystikin työ on helpompaa ja vähemmän vaativampaa. Sen sijaan jossakin paikassa avustajan harteille sysätään vastuuta kaikesta mahdollisesta. Esim. monissa laitoksissakaan lähihoitajalla ei ole asiaa lääkekaapille. Näin olen ymmärtänyt. Sen sijaan henkkarina ollessaan voi joutua täyttelemään dosettia, pitämään kirjanpitoa lääkkeistä, tilamaan ja hakemaan uusia, sekä pitämään huolta että reseptit ovat voimassa. Avustaja voi myös joutua oman harkinnan mukaan tekemään päätöksiä muusta lääkehuollosta, eli päättämään, milloin joku ylimääräinen lääke on tarpeen ja arvioida sivuvaikutuksia. Avustajan kuuluu tarkkailla esim. verenpainetta tai verensokeria, ja kyetä tekemään itsenäinen päätös milloin on otettava yhteyttä lääkäriin. On pystyttävä arvioimaan sen hetkistä tilannetta, vaikka mitään koulutusta ei alalta olisikaan. Silti kummassakin tapauksessa palkkaus on sama, vaikka vaativuus on aivan eri luokkaa. Tämän lisäksi henkkari työskentelee yleensä yksin. Apua raskaankaan henkilön hoitamiseen ei siis ole tarjolla. Mitä jos avustaja kesken työpäivän venähdyttäisi selkänsä ja kuupertuisi lattialle? Mitä jos avustettava kupsahtaisi kesken suihkureissun tuolista lattialle? Siinähän olet sitten yksin pohtimassa, miten tilanteesta selvitään. Sellaisiakin avustettavia nimittäin on, ketkä eivät kykene käyttämään puhelinta tai huutamaan apua.
Mielestäni on täysin epäreilua, että henkkaria ei tunnu koskevan mitkään normi-säännöt, mitä muissa töissä pidetään jopa itsestäänselvyytenä. Henkkari joutuu monesti tekemään yksin sellaisetkin asiat, mitkä laitoksissa ehdottomasti tehdään kaksin. Palkkaus on sama riippumatta työtehtävistä. Muissa hommissahan palkkaus nousee työn vaativuuden mukaan. Henkkarina saman palkan saa elokuvissa käymisestä ja raskaista hoitotehtävistä. Lisäksi jotkut avustettavan lähiomaiset saattavat juoksuttaa omilla asioillaan. Yhtenäinen puolentunnin ruokataukokin voi olla mahdoton toteuttaa. Jotain pitäisi tehdä asioiden korjaamiseksi!
Mielestäni on täysin epäreilua, että henkkaria ei tunnu koskevan mitkään normi-säännöt, mitä muissa töissä pidetään jopa itsestäänselvyytenä. Henkkari joutuu monesti tekemään yksin sellaisetkin asiat, mitkä laitoksissa ehdottomasti tehdään kaksin. Palkkaus on sama riippumatta työtehtävistä. Muissa hommissahan palkkaus nousee työn vaativuuden mukaan. Henkkarina saman palkan saa elokuvissa käymisestä ja raskaista hoitotehtävistä. Lisäksi jotkut avustettavan lähiomaiset saattavat juoksuttaa omilla asioillaan. Yhtenäinen puolentunnin ruokataukokin voi olla mahdoton toteuttaa. Jotain pitäisi tehdä asioiden korjaamiseksi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Henkkarin hommissa on vaihtuvuus niin suurta, että kukaan ei oikein jaksa/viitsi jäädä rakentamaan reilumpaa systeemiä. Vaihtuvus johtuu tietenkin noista sun mainitsemista seikoista ja muistakin, eli noidankehä on valmis. Toimivaan systeemiin pitäis vaikuttaa päättäjätasolla, mutta eipä noi vammaisten asiat näytä tarpeeksi kiinnostavan.
Mä en työssäni aikoinani törmännyt siihen että olisi pitänyt osata katsoa lääkkeet kohdilleen, mutta eniten työsuhdettani rassasi se, että jouduin kokoajan olemaan tarkkana työsuhteen ehdoista. Kaikesta piti osata ottaa itse selvää. Työnantajani oli todella tietämätön ja piti mutu-arvioitaan totuutena, tai sitten vetosi edellisten avustajiensa kanssa olleisiin toimintatapoihin. Kiukutteli tai mökötti, jos asia ei ollutkaan niinkuin hän oli olettanut. Vähitellen kävi ilmi, että nämä aiemmat avustajatkaan eivät olleet edes vuoden päiviä työssä. Kiva kun työnantaja ja työnohjaus oli tota luokkaa.
Koko työsuhteen laatukin oli mulle lopulta yllätys. Menin ilmoituksen perusteella avustajaksi liikuntarajoitteiselle henkilölle. Missään välissä haastattelussa tms. ei käynyt ilmi, että avustettaja oli myös henkisesti sillä tasolla että kaikki paperihommat, virallisten asioiden selvittely ja välillä ajattelukin jäi avustajan hommiksi. Avustettava päinvastoin korosti haastattelutilanteessa fiksuuttaan ja aloitteellisuuttaan ja eihän mulla ollut keltä kysyä, kun edellisillä avustajilla on vaitiolovelvollisuus ja mitään esimiestä ei ole - tai onhan se avustettava esimies siinä.
Päättäjien pitäisi kyllä ottaa huomioon, että kyse ei ole pelkästään vammaisten asioista, vaan myös työntekijöiden asioista mitkä kumminkin tekevät rehellistä työtä. Ei ole kenenkään etu, että työntekijät vaihtuvat kun mitään omia oikeuksia ei ole. Ja miksi ihmeessä laitoksessa toimiva lähihoitaja on jotenkin arvokkaampi kuin henkkari?
Kuulostaa tutulta tuo, että avustaja saa myös toimia työnantajansa aivoina ja tehdä ja toimitella kaiken maailman viranomaisasioita ja valvoa jopa rahankäyttöä. Pahimmillaan tilanne johtaa juuri tuohon mökötykseen, kun avustaja ilmaisee oman kantansa. Ajatushäiriöistä kärsivä työnantaja saattaa esim. haluta tuhlata viikkorahansa samantien, ajattelematta että rahaa tarvitaan myös seuraavina päivinä esim. pakollisiin taksimatkoihin. Sitten seuraavana päivänä purnataan, kun avustaja on kehoittanut jättää jonkun tavaran kauppaan.
Siivoojatkin saavat palkkaa työn vaativuuden mukaan, miksi sitten ei me avustajat?
Pahin kompastuskivi tässä onkin juuri mainitsemasi "ajatushäiriöistä kärsivä työnantaja"!!! Hei haloo!!! Missä muualla sysätään työnantajan asema ja vastuu ihmiselle, joka ei ilman apua saa omiakaan asioitaan hoidettua?! Pahimmillaan vielä sellaiselle, jolle nousee työnantajan rooli hattuun. Tää on totaalista piittaamattomuutta päättäjien taholta ja se naamioidaan vielä avustettavien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden taakse. Ei ihme, että kunnon avustajia (pysyviä sellaisia) on vaikee saada!
Ja mä lisään tähän, että ilmeni että kaikki tekemättä jääneet asiat olivat aina ja poikkeuksetta sen entisen henkkarin syytä. Ihan kiva ois tietää mitä kaikkea hoitamattomia laskuja ym. mun piikkiin laitettiin kun seuraava astui remmiin. Suoraan sanottuna tosi epäreilu maku jäi suuhun työsuhteesta.
Nimenomaan! Ja näille ihmisille kun ei edes järjestetä muuta kuin vapaaehtoisia kursseja liittyen työnantajuuteen, hyvällä säkällä kerran vuodessa. Ja sielläkin on mukana vain aktiivisimmat ja pärjäävimmät ihmiset. Monesti noita viranomais- ym. asioita voi joutua hoitamaan myös omalla ajallaan tai omaan laskuunsa. Pysyvimmät avustajat ovatkin luonteeltaan sellaisia, että heitä ei tunnu häiritsevän mikään epäkohta, kunhan vain palkka tulee ajallaan ja on jotain sinne päin, mitä sen pitäisi olla. He ovat juuri niitä, joille oma vapaa-aika on vähemmän tärkeää työnantajan hyvinvoinnin rinnalla. Ne ketkä eivät epäkohtia siedä, vaihtavat työpaikkaa heti kun paremman saavat.
Itseasiassa tuo palkkauksen suhde työn vaativuuteen on sairaanhoitoalalla ongelma kaikkialla- missään et mainittavasti voi kehittää palkkaustasi vaikka työnkuvasi sisältäisi mitä. Tämä ei tietenkään ole koko totuus, vaan on paikkoja, missä paikallinen toimija on asiaan puuttunut ja palkkausta voi kehittää työn vaativuuden mukaan, mutta lähtökohtaisesti tilanne on tasapäinen ja palkka sama toimipisteestä/työnkuvasta riippumatta.
Henkilökohtaisten avustajien ensimäinen TES astuu voimaan 1.12.2010. Alkuvaiheessa sopimus ei ole yleissitova, vaan koskee niitä työnantajia, jotka ovat järjestäytyneitä.
Niin: Elikkä on myös niitä työnantajia,jotka osaavat hoitaa työsuhdeasiat asiallisesti.