Hei. Tulossa on pitkä vuodatus, mutta arvostaisin, jos joku jaksaisi antaa vinkkejä, mitä mun kannattais tehdä. Eli olen farmaseuttilinjalla, mutta olen aina halunnut myös proviisoriksi. En ole onnistunut kahdesta yrityksestä huolimatta edelleenkään pääsemään proviisorilinjalle, mutta aion yrittää yhä. Niille, jotka eivät tiedä sisäänpääsystä proviisoriksi, sinne voi pyrkiä farmaseutti ja yo-pohjalta. En ole vielä valmis farmaseutti, joten voin pyrkiä vielä kerran yo-pohjalta, joka on huhujen mukaan helpompi. Ongelmanani on kuitenkin se, että valintakokeeseen on kauhean vaikea valmistautua omien kurssien ohella, jos meinaan valmistua kolmessa vuodessa ammattiini.
Nyt olen kehittänyt suunnitelman, jossa minulla olisi enemmän aikaa valmistautua valintakokeeseen. Eli ajattelin siirtää kevään opiskelut syksyyn ja valmistautua vasta sittenkin kolmessa ja puolessa vuodessa. Näin uskon, että minulla olisi suuremmat mahdollisuudet päästä proviisorilinjalle. Minua kuitenkin harmittaa jättää kurssit opiskelukavereideni kanssa käymättä, koska valmistautuisin vasta puoli vuotta myöhemmin. Onko tämä noloa valmistautua muita myöhemmin? Mutta toisaalta voisinhan opiskella (sekä valmistautua) ja pyrkiä proviisorilinjalle samanaikaisesti, mutta silloin uskon mahdollisuuteni päästä sisälle tutkintoon olevan pienemmät.
Eli suuri kysymys, jos haluaisitte tosi kovasti johonkin ammattiin, olisitteko valmiita lykkäämään valmistumistanne puolella vuodella ja käymään jotkut kurssit yksin? Koska farmaseuttilinjassa on kovemmat vaatimukset en haluaisi katua ja joutua pyrkimään siinä sitten myöhemmin. Suunnitelmissani olisi myös prepata kemiaa Kemian laitoksella, koska minulla on sinne vapaa sivuaineopinto-oikeuskin.
Ensimmäinen suunnitelmani opintojen lykkäämisestä tuntuu järkevimmältä, mutta tuntuu haikealta opiskella puoli vuotta yksin. Mutta eikö se olisikin sen arvoista, jos pääsisin haluamalleni linjalle? Pelkään myös kovasti, että jos nyt käyn seuraavana keväänä siis farmasian ruotsin (ruotsissa olen vielä tosi huono, että vaatii varmasti ponnisteluja minulta), farmakoterapian ja muita farmasian kursseja ja yritän samalla lukea itseäni proviisorikiintiöön, vedän itseni ihan piippuun. Eikä sekään ole järkevää... Käyn lisäksi töissä samanaikaisesti. Olen myös miettinyt sitä, että yo-pohjalta tuonne on kovin vaikea päästä, sillä sisään otetaan vain 10 henkilöä 200 hakijasta valintakoekiintiössä. Ja minunhan on pakko pyrkiä valintakoekiintiössä, koska yo-arvosanani ovat huonommasta päästä.
Mitä teen, meenkö siis preppamaan kemiaa ja lykkään opintoja ja yritän kerrankin elämässäni tosissani sisälle? Kauhuani lisää se, että tiedän todella 50 muuta jotka haluavat myös proviisoriksi ja sisälle otetaan vain kuitenkin 10. Lisäksi tietenkin on myös kymmeniä uusia yo-oppilaita, joissa on myös varmasti joitakin jotka haluavat proviisoriksi.
Nyt olen kehittänyt suunnitelman, jossa minulla olisi enemmän aikaa valmistautua valintakokeeseen. Eli ajattelin siirtää kevään opiskelut syksyyn ja valmistautua vasta sittenkin kolmessa ja puolessa vuodessa. Näin uskon, että minulla olisi suuremmat mahdollisuudet päästä proviisorilinjalle. Minua kuitenkin harmittaa jättää kurssit opiskelukavereideni kanssa käymättä, koska valmistautuisin vasta puoli vuotta myöhemmin. Onko tämä noloa valmistautua muita myöhemmin? Mutta toisaalta voisinhan opiskella (sekä valmistautua) ja pyrkiä proviisorilinjalle samanaikaisesti, mutta silloin uskon mahdollisuuteni päästä sisälle tutkintoon olevan pienemmät.
Eli suuri kysymys, jos haluaisitte tosi kovasti johonkin ammattiin, olisitteko valmiita lykkäämään valmistumistanne puolella vuodella ja käymään jotkut kurssit yksin? Koska farmaseuttilinjassa on kovemmat vaatimukset en haluaisi katua ja joutua pyrkimään siinä sitten myöhemmin. Suunnitelmissani olisi myös prepata kemiaa Kemian laitoksella, koska minulla on sinne vapaa sivuaineopinto-oikeuskin.
Ensimmäinen suunnitelmani opintojen lykkäämisestä tuntuu järkevimmältä, mutta tuntuu haikealta opiskella puoli vuotta yksin. Mutta eikö se olisikin sen arvoista, jos pääsisin haluamalleni linjalle? Pelkään myös kovasti, että jos nyt käyn seuraavana keväänä siis farmasian ruotsin (ruotsissa olen vielä tosi huono, että vaatii varmasti ponnisteluja minulta), farmakoterapian ja muita farmasian kursseja ja yritän samalla lukea itseäni proviisorikiintiöön, vedän itseni ihan piippuun. Eikä sekään ole järkevää... Käyn lisäksi töissä samanaikaisesti. Olen myös miettinyt sitä, että yo-pohjalta tuonne on kovin vaikea päästä, sillä sisään otetaan vain 10 henkilöä 200 hakijasta valintakoekiintiössä. Ja minunhan on pakko pyrkiä valintakoekiintiössä, koska yo-arvosanani ovat huonommasta päästä.
Mitä teen, meenkö siis preppamaan kemiaa ja lykkään opintoja ja yritän kerrankin elämässäni tosissani sisälle? Kauhuani lisää se, että tiedän todella 50 muuta jotka haluavat myös proviisoriksi ja sisälle otetaan vain kuitenkin 10. Lisäksi tietenkin on myös kymmeniä uusia yo-oppilaita, joissa on myös varmasti joitakin jotka haluavat proviisoriksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi välität siitä, että joutuisit puolivuotta jälkeen muista ja opiskelemaan yksin. Ei aina kannata mennä niiden kavereiden mukaan, varsinkaan kun kyse on omasta unelmasta. Miksi kysyt tyhmiä täällä, kun itsekin sanot, ettet halua katua ja hakea myöhemmin. Aijotko tulevaisuudessa hakea työpaikkojakin muiden mukaan?
Moi,
ilman muuta kannattaa lykätä opinnot ja panostaa kokeeseen. Puoli vuotta elämästä ei ole mitään. Tsemppiä:)