Moi! Mitä mieltä olette ihanteellisestä isästä, joka hakee ja vie ja tuo 17 vuotiasta lastaan harrastuksiin joka viikonloppu tarkkojen aikataulujen mukaisesti. Lapsi asuu äitinsä luona arkipäivät, mutta isälle ei tällä järjestelyllä jää lainkaa ns. vapaita vkonloppuja. Itse olen yrittänyt saada tilaa meidän keskinäiselle suhteelle, mutta sitä ei tunnut millään löytyvän - hänhän on ideaali-isä. Eikö tässä jo mennä liiankin pitkälle jossain määrin, mielestäni avomieheni (jonka kanssa en asu samassa osoitteessa vaan eri paikkakunnalla) käyttäytyminen viestisi jostain läheisriippuvuudesta jota olen lukenut olevan tyypillistä nimenomaa yh- isille. Hän on omasta tahdostaan toteuttanut em. käytäntöä kun erosi lapsen äidistä 15 vuotta sitten. Meidän suhteemme tässä sivussa kuihtuu, kun minun pitäisi viikonloppuisin aina matkustaa hänen luokseen ollakseni hänen kanssaan. MInun on ollut vaikea saada häntä ymmärtämään että kahdenkeskistä aikaakin tarvittaisiin - ja viikonloput alkavat olla 4-kymppiselle naiselle kullan arvoista aikaa palautua raskaasta työviikosta. En millään jaksa kun teini kuuntelee BigBrotherit yms muut telkusta yömyöhään. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaani vaan keskustelumme tyssää aina siihen, että minun ei pidä tulla hänen ja lapsen väliin - ja siihen kuinka voin olla niin kehittymätön aikuinen että olen kateellinen hänen lapselleen antamastaan ajasta: Olen umpikujassa, ja mietin eroa. Harmi että olisin todella välittänyt miehestä, mutta olen kuin purkki hyllyllä joka odottaa ottajaansa, kunhan teini aikuistuu ja lähtee - ja isä tarvitseekin jonkun uuden "kaverin". Onko teillä kokemusta tällaisestä ilmiöstä/miten selvisitte?
uusperhe ja tunnollinen isä
kypsää vai ei?
19819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos kyse olisi yhteisestä lapsestanne, niin miten toimisit? Toimi myös nyt niin riippumatta siitä, että on miehesi lapsi. Mutta jos tilane on ylitsepääsemätön, niin eroa.
Miten niin avomiehesi, jos ette edes asu yhdessä?
Minä ottaisin sinuna hatkat siitä yksinkertaisesta syystä, että en olisi tilanteeseen lainkaan tyytyväinen.
Jos suhde joskus vuosien päästä olosuhteiden muututtua alkaisi uudelleen, niin ok sitten. Tämänhetkinen systeemi ei sovi sinulle ja sillä siisti. Keskustele toki miehen kanssa asiasta vielä kertaalleen kaikessa rauhassa.
Tässä on ihan turha kinata siitä, onko isän toiminta "oikein" vai "väärin". Se on hänen toimintatapansa.
älä luule että se mies irrottaa otettaan siitä lapsestaa vaikka hän olisi 50v.Merkit ovat sellaiset että hän kuljettaa ja hoivaa sitä lastaan läpi elämänsä.Kohta on autokoulut ja ajokorttien hankinnat ja arvaa kuka ne hänelle hommaa???.Sitten autovakuutukset,ajoneuvoverot ,auton huollot,ym.ym.Jos lapsi haluaa muuttaa pois kotoaan niin näillä näkymin se on avomiehesi joka sen asunnon hänelle hankkii.Jätä se mies siksi aikaa kunnes hän saa lapsensa omilleen ja jos sen jälkeen haluatte jatkaa niin siitä vaan.Nyt sinuna kyllä alkaisin elämään OMAA elämää.
Ei ole sun asia morkata ja arvostella. Kuule ON HYVIN TÄRKEÄÄ ETTÄ VANHEMMAT OVAT KIINNOSTUNEITA LASTENSA TEKEMISISTÄ JA HARRASTUKSISTA.
Jos tämä isä on, niin siinä taas jollekin aihe kiukkuamiseen ja erittäin suureen mustasukkaisuuteen.
Hyvät isät tukevat lapsiaan. MOnet isät pitävät harrastuksia lasten hoitopaikkoina, vievät ja jättävät sinne ja hakevat,
Nyt ei puhuta hoitopaikkaikäisestä vaan lähes täysi-ikäisestä.
Oletko lukihäiriöinen vai váin noin helvetin tyhmä ??????????????????????????
..välttämätöntä jotta kaikki pyörii ja jotta koko poppoo on pidemmän päälle onnellinen. Teidän yhteinen aika ei ole keneltäkään pois, vahvistaa teidän keskinäistä sidettänne ja näin ollen koko perheen onnellisuutta.
Jos miehesi ei ymmärrä irrottaa mistään aikaa teille kahden kesken, se on huonompi homma. Minä olen vaatinut tätä ja olen varma että se on yksi syy miksi tämä touhu meillä onnistuu. Vapaita viikonloppuja yksi kuukaudessa, ei ole liikaa vaadittu :). Ja kun kyseessä on jo viittä vaille aikuinen tapaus, ei pikkuinen lapsi.
Vaadi yhteistä aikaa, jos et sitä saa eikä miehesi ymmärrä tarpeitasi, ei hän varmaan ymmärrä tarpeitasi jatkossakaan.
Tuli vaan mieleen,miten mahdetaan pärjätä ydinperheissä,kun lapsia ei voi siirtää minekään pois jaloista miksikään päiväksi.Lapsellisten ihmisten elämä kun tuppaa olemaan sellaista,että ne lapset on olemassa.
tuo malli on jatkunut jo 15 vuotta,ei tule olemaan helppoa sitä muuttaa..Varmaan isällä on ollut suhteita ennen sinuakin,ovatko kaatuneet samaan?
Ex-anopilla on samankaltaisia tilanteita.Paitsi että miehen tytär on jo lähes 30v ja korkeasti koulutettu,mutta halutessaan saa isänsä pomppimaan ihan miten haluaa.
Kiitti kommeteista, halusin kuulla kokemuksia tällaisesta tilanteista, joissa varmasti moni muukin tarpoo. Mielestäni lapsen ikä on ratkaiseva, luonnollisesti huolenpito ja hoiva muuttuu kasvamisen myötä ja on totta sekin että tietyissa tapauksissa voi ennustaa että kun kyseessä on henkilön ainut lapsi, joka saa asiat kuten tahtoo - niin ennuste todennäköisesti on vanhemmallakin iällä se että "isä maksaa", jos näin karrikoiden asia ilmaistaan. En tiedä onko ikuisuuskysymys se onko parisuhde tärkeämpi kuin vanhemman ja lapsen suhde, vaiko eikö niiden pitäisi olla yhtä tärkeät vaakakupissa - tällaistakin keskustelua täällä on käyty. Mutta jokainen tekee elämänsä ratkaisut ja valinnat ja sitten elää niiden mukaisesti. Kyseisessä tilanteessa koen että jään osattomaksi, sivurooliin ja suhteen tulevaisuus (saatikka edes haaveet yhteisestä lapsesta) ovat jossain tuulien teillä.
Tai se suhde ei ole sitova ja vieläpä uskonnollinen siunaus. Harva haluaa enään tyytä vähään vaan pitää saada kaikki. Voi helvetti ettei ihminen siedä mitään sivurooliin jäämistä vaan pitää olla keskipisteenä ja kakarallahan se onnistuu jos ei muulla. Hae kuule lapseton mies jos pakkomielteesi on noin kova ettet tunne muuten eläväsi ja parisuhdetta luovavasi kuin yhteisen kakaran avulla.
Pikaratkaisuksihan hankkiudut paksuksi jos ei ikä anna myöden. Eikö sulla ole ennestään kakaroita vaan pitääkö niitä nyt saada jonkun sellaisen kanssa jolla on ennestään? En ole koskaan ymmärtänyt sellaisia ihmisiä joilla ei parisuhde onnistu ilman yhteisiä kakaroita.
Mun pitää saada nyt ja kaikki heti tai en ole onnellinen. Voisiko elämää elää jollain muulla tapaa kuin kaiken saaden mitä haluaa? Juu se yhteinen aika haetaan silloin kun on kaksi lapsetonta ihmistä ja harjoittelee yhteiselämää kymmenenkin vuotta mikä olis niin kuin normaalia mutta ei ole normaalia että enään uusperheissä vaaditaan yhteistä aikaa vaan siä saadaan silloin tällöin jos aika suopea.
on toiminut 15 vuotta noin, niin tuskin hän sinun takiasi tapojaan muuttaa. Hänhän on sen sinulle suoraan sanonutkin. Sinun ei kannata tehdä tulevaisuudensuunitelmiasi sen varaan, että mies muuttuu.
Normaaliperheessä äiti on vain iloinen siitä, että isä antaa aikaansa ja huolenpitoaan lapsille - ikään katsomatta. Ei se ole läheisriippuvuutta vaan perhekeskeisyyttä.
17-vuotias on kohta 18-vuotias ja saa ajokortin. Sen jälkeen hän voi kulkea itse harrastuksissaan. En kutsuisi isän kuljetushalua läheisriippuvuudeksi vaan totuksi tavaksi ja vastuuntunnoksi.
Tee testi. Jää omalle asunnollesi viikonlopuksi. Montako viikonloppua pitää odottaa, että mies haluaa tulla tapaamaan sinua ? Siitä tiedät kuinka vakavissaan hän on sinun suhteen.
Niin, tai siitä tietää kuinka usein tarvitsee naispuolista seuraa.... Katso mielummin kuinka nopeasti ottaa yhteyttä kuullakseen miten sinulla menee yms. ilman, että pitää päästä vaakatasoon.
älä pompi enää miehen tahdon mukaan, vaan jää kotiin viettämään viikonloppua. Ole tavoittamattomissa, sulje kännykkä. Minä tein aikoinaan näin, silloin vain ei ollut vielä kännyköitä, mutta otin puhelimen irti seinästä. Olin sitkeästi kotona kolme viikonloppua, kunnes mies soitti työpaikalleni ja kyseli mikäs nyt närästää. Sanoin suorat sanat ja se suhde päättyi siihen. Halusin tärkeämmän roolin miehen elämässä, mutta vastaukseksi sain aina, että odota kultapieni kunnes lapset ovat kaikki täyttäneet 18 vuotta, sitten on sinun vuorosi. Minun olisi pitänyt odottaa 5 pitkää vuotta. Olin noina yksin viettäminäni viikonloppuina ehtinyt ajatella asioita ja omaa elämääni todella perusteellisesti ja tiesin ansaitsevani parempaakin. Oivalsin myös, että mies oli käyttänyt minua hyväkseen, kelpasin kyllä kun mies kaipasi seksiä, muuten sain olla sivussa odottamassa vuoroani.
Mies kyllä soitteli minulle muutamaan kertaan ja halusi päästä takaisin elämääni, mutta pysyin lujana. Joidenkin vuosien kuluttua tapasin miehen sattumalta, hän oli edelleenkin yksin ja myönsi tehneensä virheen, kun edellytti naisystävän odottavan kiltisti vuosikausia vuoroaan hänen hoivatessaan lapsiaan täysi-ikäisyyteen. Mies kuoli pari vuotta sitten, edelleenkin yksinäisenä.
Minä olen onnellisesti naimisissa. Olen miehelle kuningatar. Nautin elämästä täysillä.
kundi voi jo olla yksinkin, niin pääsette omiin juttuihinne ja voitte vaikka olla yönkin poissa.
Kummallista ettei miehesi kaipaa mitään muuta menoa kun pojan harrastukset, aikas tylsät viikonloput teillä pelkkää teinin paapomista ja telkun tuijotusta.
Itse olin jo muuttanut pois kotoa tuon ikäisenä kun kävin koulua toisella paikkakunnalla.
Tuon ikäisen pojankin luulis jo olevan kiinnostunut tytöistäkin harrastuksen ja isän lisäksi.
lapsen hyville vanhemmille, vaikket itse pysty koskaan samaan omies kans
Jotkut vaan ajattelevat lastensa parasta myös silloinkin kun ero tulee ja uudet suhteet alkaa painostamaan ja arvostelemaan toisten elämää.
Keskity sinä omiisi, ja anna miehen ja exän tehdä omat ratkaisut.
Uskon miehen exänkin olevan niin fiksu ettei edes arvostele ja hauku sun lapsiis ja tekemisiäs yhtä railakkaasti kun sinä.
Katkeruus ja epätoivo tekee tepposia, ja kun pelko on vielä päällä omasta asemasta, niin hyvä tapa on yrittää haukkumalla saada mielenrauha itselleen, vaikka tekee siinä pellenhomman ja itsestään typerän.
lissu se jaksaa jauhaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
oma blogi ja kirjoita sinne tuota paskaa yöt ja päivät läpeensä.........
Suosittelen joko www.eroperhe.net tai www.uusionni.net palstoja. Saapi paljon asiallisempia ja kokemuspohjaan perustuvia vastauksia.