Minun sauna paloi viime yönä. Anteeksi; ystäväni vastasi. Jokainen hänen puheen vuoro alkoi anteeksi pyynnöllä, myös loppui, anteeksi. Joskus sanoin hänelle, käytät anteeksi sanaa liikaa, anteeksi', oli vastaus. Hän oli parantumaton tapaus.
Anteeeksi tämä aloitus, nyt juuri kun toisaalla keskustellaan näistä anteeksi pyynnöistä, mutta kun en muista missä ketjussa niin kirjoitin tämän aloituksen saadakseni kertoa anteeksi ystävästäni, anteeksi. Anteeksi jos varastin aiheen, Anteeksi.
Ärsyttäviä muotisanoja monasti huomaan käytettävän kunnes tapahtuu kyllästyminen, tämmöstä tämä on.
Anteeeksi tämä aloitus, nyt juuri kun toisaalla keskustellaan näistä anteeksi pyynnöistä, mutta kun en muista missä ketjussa niin kirjoitin tämän aloituksen saadakseni kertoa anteeksi ystävästäni, anteeksi. Anteeksi jos varastin aiheen, Anteeksi.
Ärsyttäviä muotisanoja monasti huomaan käytettävän kunnes tapahtuu kyllästyminen, tämmöstä tämä on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsuudesta muistan tapauksen mummolasta, olin joka kesä mummon marjakaveri ja meillä oli hyvin läheinen lämmin suhde, kirjeet kulki talviaikana ja sitten kesällä tehtiin kaikenlaista yhdessä.
Hänen naapurissa oli no, ehkä 40-45v nainen asui vanhempiensa kanssa ja mummo oli pyytänyt hänet kylään, sain vain pienen vinkin että älä sitten kysele mitään ennen kuin vieras lähtee.
Ensimmäiseksi tämä vieras käveli vesihanan alle pesemään käsiä, kuivasi huolellisesti ja meni istumaan, muutaman minuutin päästä pesu toistui, ja se jatkuin sen puoli tuntia mitä hän vieraili.
Minun kihelmöivä uteliaisuus sai vastauksia mummolta, siinä keskusteltiin ja asia sai tuli minulle selväksi, se on sairaus.
Lapsuudessani oli paljon sairaita kotihoidossa, tämän jälkeen on ollut paljon muitakin tapauksia ihmeeksi asti, silloin sairaat hoidettiin kotona, niin kauan kun pystyttiin.
nauraen sanon: saat anteeksi! Olis kyllä kiusallista kuunnella anteeksi pyytävää usein.
Se, mikä huvittaa on se rohkeus millä tällaisenkin aloituksen tekee.
Tuosta muistui mieleeni eräs kerta, jolloin yhteenoton jälkeen puolisoni kanssa yritimme päästä yhteisymmärrykseen.
Asiaa en edes muista, mutta aina tulen muistamaan miten hän sanoi:** Niin, minä olen tällainen.**
Vaatimattomasti todeten.
Jotenkin se tuntui hyvältä, siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin, omanlaatuisia me kaikki olemme, kun sen vain pystyy itse näkemään:D
onkin oman itsen vikojen sekä näkeminen että myöntäminen.
Rohkeintakin.
Ei pidä kuitenkaan kaiken aikaa pyytää anteeksi. Hyväksy vikasi ja yritä selviytyä niistä tai niistä huolimatta.
Jokahetkinen anteeksipyyteleminen ei ole tervettä.
Aloittajan tuttava kaipaisi varmasti ammattiauttajaa. Hän tuntee olevansa aina väärässä kaikissa tilanteissa.
Hän ei voi hyvin.
Työssä valtiolla, vanhapoika, ehkä on ongelmia mutta en ole ihan varma itsestänikään niin en voi toista mennä sanomaan ongelmaiseksi. Viisautta voi olla hupsu käytös, naiset paljastavat nopeammin kiinnostaako raha vai mies. Hyväntuulisuus aina, se oli se hyvä puoli kaverissa.
Niin kauan kun huomaa oman omituisuutensa ja erilaisuutensa, on vielä toivoa. Ja tosiaan tiedostaa ne itse. Ja eihän se kenenkään toisen vika ole jos minä olen tallainen........ siis miksi pyydellä anteeksi.
Mutta sairaus mikä sairaus.
Eräs sukulainen( kaukainen) nais ihminen kiroili joka toisen sanan.
Pohjimmiltaan hän oli tosi hyväntahtoinen, vieraanvarainen ja ystävällinen. Mutta - tuntuu liioittelulta- joka toinen sana oli per.... tai saa..... niin kuitenkin oli. Tapa, mistä lie tullut. Niine sanoineen hautaan hänkin meni, minne lie päässyt, ei ole tullut kertomaan.
silloin mitään kummallista itsekään näe, kuule, koe.