Helou!
Huonona päätöksentekijänä ja ikuisena lapsena opiskelun suunnittelu on minulle edelleen polttava kysymys. Unelmia ja mielihaluja on, mutta ne monesti vaihtelevat (joskus jopa päivittäin) ja vain tietyt asiat pysyvät niissä muuttumattomina.
Olen 20-vuotias ja opiskelen tällä hetkellä yliopistolla hallintotiedettä, mikä ei todellakaan ole minun juttu. Olen jättänyt pääaineeni suosiolla sikseen ja opiskelen satunnaisia peruskursseja, metodiopintoja ja psykologian perusopintoja. Tämä oli väliaikaisratkaisu, koska intissä ei oikein kyennyt lukemaan mihinkään, ja johonkin oli päästävä.
Psykologia on ollut voimakas kiinnostuksen kohde jo pitkään, mutta vain kiinnostuksen kohteena. Terveydenhuollon sektorilla en halua toimia. Lähinnä ihmiset kiinnostavat. Pidän puhumisesta, tutustumisesta ja muiden seurasta. Lopulta kaikki asiat, missä lähtökohta on psykologinen, ovat mielestäni kiinnostavia - hypnoosi, manipulointi, tunneäly, opettaminen, mentalismi, NLP, you name it.
Toisaalta tavoitteeni ovat pitkälti yritysmaailmaan sijoittuvia. Isäni on yrittäjä, äitini on menestynyt liikenainen. Olen tottunut tiettyyn toimeentulotasoon ja haluan vielä enemmän. Tahdon nimeni lehteen, tahdon olla oman alani huipulla. Olen kunnianhimoinen, mutta kiinnostuksen kohteeni eivät ruoki kunnianhimoa. Minua ei kiinnosta hallinnolliset asiat, politiikka tai talous. Tahdon yritysmaailmaan jotain muuta reittiä.
En usko sellaisiin vastauksiin, että "kauppis on ainut tie yritysmaailmaan". Yrityksissä on paikkoja ties kelle ja jos on tarpeeksi hyvä ihan missä tahansa, niin on mahdollisuus menestyä. Itse en vain tunnu löytävän sitä punaista lankaa, jota lähteä seuraamaan.
Se mitä ehkä eniten kaipaisin, olisi todisteita siitä, että muutakin reittiä kuin kauppatiedettä opiskelemalla voi menestyä. Jos setäsi tai serkkusi on menestynyt liikemies, mutta on opiskellut luokanopettajaksi, psykologiksi, kasvatustieteilijäksi tai elämysmatkaoppaaksi, kerrothan siitä minulle? :)
Kiitoksia kaikille, jotka osaavat tunkea neuvovaa sormeaan tähän minun soppaani!
X
Huonona päätöksentekijänä ja ikuisena lapsena opiskelun suunnittelu on minulle edelleen polttava kysymys. Unelmia ja mielihaluja on, mutta ne monesti vaihtelevat (joskus jopa päivittäin) ja vain tietyt asiat pysyvät niissä muuttumattomina.
Olen 20-vuotias ja opiskelen tällä hetkellä yliopistolla hallintotiedettä, mikä ei todellakaan ole minun juttu. Olen jättänyt pääaineeni suosiolla sikseen ja opiskelen satunnaisia peruskursseja, metodiopintoja ja psykologian perusopintoja. Tämä oli väliaikaisratkaisu, koska intissä ei oikein kyennyt lukemaan mihinkään, ja johonkin oli päästävä.
Psykologia on ollut voimakas kiinnostuksen kohde jo pitkään, mutta vain kiinnostuksen kohteena. Terveydenhuollon sektorilla en halua toimia. Lähinnä ihmiset kiinnostavat. Pidän puhumisesta, tutustumisesta ja muiden seurasta. Lopulta kaikki asiat, missä lähtökohta on psykologinen, ovat mielestäni kiinnostavia - hypnoosi, manipulointi, tunneäly, opettaminen, mentalismi, NLP, you name it.
Toisaalta tavoitteeni ovat pitkälti yritysmaailmaan sijoittuvia. Isäni on yrittäjä, äitini on menestynyt liikenainen. Olen tottunut tiettyyn toimeentulotasoon ja haluan vielä enemmän. Tahdon nimeni lehteen, tahdon olla oman alani huipulla. Olen kunnianhimoinen, mutta kiinnostuksen kohteeni eivät ruoki kunnianhimoa. Minua ei kiinnosta hallinnolliset asiat, politiikka tai talous. Tahdon yritysmaailmaan jotain muuta reittiä.
En usko sellaisiin vastauksiin, että "kauppis on ainut tie yritysmaailmaan". Yrityksissä on paikkoja ties kelle ja jos on tarpeeksi hyvä ihan missä tahansa, niin on mahdollisuus menestyä. Itse en vain tunnu löytävän sitä punaista lankaa, jota lähteä seuraamaan.
Se mitä ehkä eniten kaipaisin, olisi todisteita siitä, että muutakin reittiä kuin kauppatiedettä opiskelemalla voi menestyä. Jos setäsi tai serkkusi on menestynyt liikemies, mutta on opiskellut luokanopettajaksi, psykologiksi, kasvatustieteilijäksi tai elämysmatkaoppaaksi, kerrothan siitä minulle? :)
Kiitoksia kaikille, jotka osaavat tunkea neuvovaa sormeaan tähän minun soppaani!
X
Vastaukset 8
Vanhimmat
Psykologia
Psykologia sopii oikein hyvin käsi käteen taloustieteiden ja yritysmaailman sekä hyvien tulojen kanssa. Työ- ja organisaatiopsykologiaa ja konsultiksi siis! Sinne minäkin ;)
Johtaminen psykologia. Johtamisen opinnoissa ymmärtääkseni sovelletaan paljon psykologiaa. Lisäksi viestinnän/viestintätieteiden (ja painotus organisaatioviestintään) opinnot saattava olla hyvä lisä.
Miksi tahdot rahaa, mainetta ja mammonaa yrityselämässä, muttet selvästikään ole valmis pistämään tikkua ristiin niiden hyväksi? Hyväksyisit vaan, että joskus on tehtävä töitä ja opiskeltava vähemmänkin kiinnostavia asioita. Jos tahdot opiskella jotakin yritysmaailmaan liittymätöntä, sinun olisi parempi varautua, ettet viisikymppisenä ehkä löydä itseäsi sieltä pörssiyhtiöiden johtoryhmästä. En minäkään teekkarina voivottele, etten saa töitä kansallisteatterista tai lakimiestoimistoista.
Terve!
Kiitoksia kaikille hyvistä kommenteista!
Perusteekkarille sitä, että psykologian opiskelu ja ylipäätänsä sisälle pääseminen on kaikkea muuta kuin laiskottelua ja helppoa elämää. Muistutuksena, että psykalle pääsy on aika kiven takana ja menneinä vuosina ollut haastavampaa kuin kauppikseen ;) Ainut mitä minä tässä haluan tehdä, on lähestyä yritysmaailmaa itseäni kiinnostavasta näkökulmasta.
Sitä tuossa mietiskelinkin, että kyllä se psykologia johtamisen ja bisneksen kanssa voi kulkea aika hyvin käsi kädessä. Hienoa, että täältä löytyi muita samanlaisia ajatuksia kannustimeksi!
Kyllähän se niin on, että se oma persoona ja suhtautuminen ja yrittäminen vaikuttaa siihen, mihin elämässä päätyy. Maisterin paperit on aina maisterin paperit oli ala mikä hyvänsä. Ehkä siksi parempi opiskella juuri sitä mikä itseä kiinnostaa.
Näillä puheilla, the case is closed :) Rohkaistuin tekemään lukusuunnitelman psykologian pääsykokeiden varalle ja räjäytin itseni vauhtiin lukemisessa. Syksyllä tulen istumaan luennoilla, jotka eivät vaan kiinnosta minua suunnattomasti, vaan johtavat myös siihen kaipaamaani yritysmaailmaan :) Sivuaineiksi johtamista ja ehkä markkinointia. Syventävät psykologian opinnot työ- ja organisaatiopsykologiaan keskitettyinä. Näillä mennään!
X
Psykologian alan tutkijaksi, kouluttajaksi, opettajaksi, henkilöstökonsultiksi jne. Vaihtoehtoja on monia.
"Terveydenhuollon sektorilla en halua toimia. Lähinnä ihmiset kiinnostavat. " on omaan korvaan täysin ristiriitainen ilmaisu. Terveydenhuollon sektorilla tapaa nimenomaan niitä ihmisiä: puhutaan, tutustutaan, arvioidaan. Nimeä tosin sillä ei saa.
Jos liike-elämä kiinnostaa, niin sitten kannattaa valita psykan ohessa opiskeltavat aineet sen mukaisesti ja keskittyä kandissa/gradussa syventävissä sille puolelle. Sen alan psykan töissä on muistaakseni myös parhaimmat palkat, muutenhan psykologit ovat enemmän tai vähemmän palkkakuopassa koulutuksen pituuteen nähden.
Koulutus on lopulta vain hyvin pieni ponnahduslauta. Enemmän siihen maineeseen, mammonaan ja haasteeseen vaikuttaa oma persoona, rohkeus tarttua, tulla ja mennä, tehdä epätavallisia valintoja. Mikään koulutus ei aseta sinua sokeasti tietylle polulle, jos pidät silmäsi auki.
"Koulutus on lopulta vain hyvin pieni ponnahduslauta. Enemmän siihen maineeseen, mammonaan ja haasteeseen vaikuttaa oma persoona, rohkeus tarttua, tulla ja mennä, tehdä epätavallisia valintoja. Mikään koulutus ei aseta sinua sokeasti tietylle polulle, jos pidät silmäsi auki. "
Aivan.
Mulla on esimerksiki ollut yhdellä työpaikalla henkilöstökoulutusta vetämässä konsultti, joka oli koulutustaustaltaan teologi. Ja sanotaan nyt varmuudeksi, että kyseessä oli pankki- ja rahoitusalan työpaikka, ei todellakaan esim. mikään seurakunnan duuni tms.
Hei! Jos ikinä tulet näkemään tätä viestiä, olisi erittäin hienoa ja tärkeää kuulla miten opintosi ovat edistyneet sillä kuulostat aivan minulta ja minulla on sama ongelma edessäni!!!