Katkolle

Tunnen sen verran monta alkoholistia että tuo on niin tuttua turinaa.
Alkoholistin tunne-elämän kehitys on jäänyt lapsen asteelle. Kaikki tuntemani alkkikset ovat juuri yhtä itsekkäitä, lyhytpinnaisia, ahneita oman navan ympärillä pyörijöitä kuin tämä katkolle-porukka.

Minäminäminä! Aina ensin tulee minä ja sitten minä. Ja miten heitä on väärin ymmärretty ja kohdeltu kaikkialla. Laitetaan kaksi alkkista vastakkain istumaan ja keskustelemaan. Jälkeenpäin ei kumpikaan muista mitään toisen puheista vaan ainoastaan sen mitä on itse sanonut.

Tyypillisin tapaus on se tumma nainen joka suuttuu joka asiasta ja menee aina peiton alle murjottamaan ja odottamaan että joku tulisi hyvittelemään. Ja vierailupäivänä hän sanoi että ihan sama vaikka ei tytär tulisikaan katsomaan, että ei paljoa kiinnosta.
Tuollaista äitiä ei toivoisi kenellekään.
Siitä lesbosta en sano mitää ettei mene haukkumiseksi mutta voi hyvänen aika mikä möllikkä!

Aika vastenmielinen koko ohjelma loppujen lopuksi. Vaikka näitä kuinka paljon autettaisiin niin mikään ei riitä. Hyvin sanoit että kossupullo taitaisi olla ainut mikä kelpaisi. Tulisi vilkettä kinttuun ja pilkettä silmään.
Ne kaksi nuorta tyttöä olisivat vielä pelastettavissa ja varsinkin se tyttö jolla on kaksi lasta on aidosti joutunut kokemaan kovia. Heille toivon olevan apua tästä ohjelmasta.

Olipa surkeaa katsottavaa tuo viimeinen jakso eli 3 kuukautta sarjan kuvausten jälkeen. Kaikki oli rekahtanut. Osa vähemmän ja osa enemmän. Pysäyttävä oli tämän nuorehkon mies henkilön tapaaminen. Oven aukaisi karmeassa kankkusessa tärisevä ja huonossa kunnossa oleva laihtunut ihmisraunio. Ja oli jo kuitenkin sarjan kuivan kauden aikana saanut niin terveen lookin..huh huh säälittävää..