http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia/1135238893376
Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia
........................
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen,
sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Kosonen ja Räihä pohtivatkin sitä,
mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei välttämättä olisikaan
oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa, vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla.
Väärälle alalla taas voi päätyä siksi, että koulutukseen valitaan väärin perustein.
......................
Monella opettajaksi aikovalla on tutkijoiden mielestä myös halu esiintyä.
"Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä.
He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."
Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.
Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä. Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.
Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.
"Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä.
Joku puolestaan poltti päreensä.
Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo.
Koska valintakokeiden kehittäjät pitivät kykyä selvitä kiperistä tilanteista nykyopettajalle tärkeänä ominaisuutena, opettajien valintakriteereitä päätettiin Jyväskylässä muuttaa.
Motivaatio ei enää saanut merkitä yhtä paljon kuin ennen.
"Joillakin on esimerkiksi kyky nähdä vika jatkuvasti toisessa.
Ihmistä, joka ei pääse tällaisesta irti, ei pidä kouluttaa", Räihä sanoo.
Pekka Kosonen kuvailee tilannetta psykologin näkökulmasta:
"Kyky vastaanottaa ympäristön viestejä on synnynnäinen, mutta se voi pilaantua esimerkiksi traumaattisten kokemusten takia. Pitäisi karsia ne, joilla tämä kyky on vaurioitunut ja joille on muodostunut liian vahvoja puolustusmekanismeja."
____________________________
Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia
........................
Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen,
sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.
"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Kosonen ja Räihä pohtivatkin sitä,
mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei välttämättä olisikaan
oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa, vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla.
Väärälle alalla taas voi päätyä siksi, että koulutukseen valitaan väärin perustein.
......................
Monella opettajaksi aikovalla on tutkijoiden mielestä myös halu esiintyä.
"Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä.
He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."
Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.
Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä. Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.
Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.
"Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä.
Joku puolestaan poltti päreensä.
Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo.
Koska valintakokeiden kehittäjät pitivät kykyä selvitä kiperistä tilanteista nykyopettajalle tärkeänä ominaisuutena, opettajien valintakriteereitä päätettiin Jyväskylässä muuttaa.
Motivaatio ei enää saanut merkitä yhtä paljon kuin ennen.
"Joillakin on esimerkiksi kyky nähdä vika jatkuvasti toisessa.
Ihmistä, joka ei pääse tällaisesta irti, ei pidä kouluttaa", Räihä sanoo.
Pekka Kosonen kuvailee tilannetta psykologin näkökulmasta:
"Kyky vastaanottaa ympäristön viestejä on synnynnäinen, mutta se voi pilaantua esimerkiksi traumaattisten kokemusten takia. Pitäisi karsia ne, joilla tämä kyky on vaurioitunut ja joille on muodostunut liian vahvoja puolustusmekanismeja."
____________________________
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.jylkkari.fi/2010/11/jyvaskylassa-hyllytetty-vaitoskirja-kelpasi-tampereelle/
Jyväskylässä hyllytetty väitöskirja kelpasi Tampereelle
Jyväskylän OKL:n tutkija Pekka Räihä vei väitöskirjansa Tampereen yliopistoon, koska Jyväskylässä tiedekunta ei lähettänyt työtä esitarkastajille.
.......................
___________________________________________
http://www.oaj.fi/pls/portal/docs/PAGE/OAJ_INTERNET/01FI/05TIEDOTTEET/03JULKAISUT/VARPU.PDF
...........................
Opettajan perustehtävä on opettaminen. Työssään hän kuitenkin kohtaa lasten ja nuorten pulmatilanteita, jotka hankaloittavat opettamista ja edellyttävät tukitoimia.
Opettajan ei edellytetä selviytyvän yksin vaikeissa tilanteissa. Osa ammattitaitoa on hakea yhteistyötä muiden ammattilaisten ja vanhempien kanssa.
Opettaja voi kuitenkin arastella lasta koskevan huolen puheeksi ottamista vanhempien kanssa, etenkin jos huoli liittyy perheen elämäntilanteeseen. Puheeksi ottamista voi estää myös pelko siitä, että oma huoli onkin perusteeton. Pitäisi ikään kuin ensin kerätä riittävä määrä havaintoja tai todisteita. Jos vielä paikalliset hyvät yhteistyöverkostot puuttuvat, huolta saatetaan kantaa yksin pitkäänkin.
Huolen vyöhykkeet
Miten sitten arvioida lapsen avun tarvetta? Eräs mahdollisuus on käyttää Stakesissa kehitettyä huolen vyöhykkeistöä. Sen avulla kuka tahansa lasten ja nuorten kanssa työskentelevä työntekijä voi tunnustella lasta koskevaa huoltaan.
Vyöhykkeistö on jaettu neljään osaan sen mukaan, minkälainen on työntekijän lapsesta kokema huoli:
1) ei huolta, 2) pieni huoli, 3) harmaa vyöhyke ja 4) suuri huoli.
........................
___________________________________
http://www.varpu.fi/index.phtml?s=660
Opetusalalla varhainen puuttuminen ulottuu laajalle
Varhaisen puuttumisen malli, jossa opetusministeriö on ollut mukana alusta lähtien, on antanut ministeriön työskentelyyn oman lisänsä täydentämällä monia jo vireillä olleita hankkeita. Yhteistyö verkostossa on lisännyt tietoa ja tuonut uusia näkökulmia, opetusneuvos Jussi Pihkala sanoo.
Varhaisen puuttumisen periaatteena on, että aikuisen on puututtava lasten ja nuorten ongelmiin, kun hän sellaisia huomaa. Tässä mielessä koulu on erinomainen yhteisö: siellä lasten ja nuorten tukena on aikuisia, vieläpä monen alan ammattilaisia. Opettaja, kuraattori, opinto-ohjaaja, terveydenhoitaja ja oppilaat muodostavat oppilashuoltotyöryhmän, jonka tulee jo lain mukaankin kokoontua säännöllisesti. Joskus mukana on sosiaalityöntekijäkin. Pihkalan mukaan parhaassa tapauksessa ryhmä on rehtorivetoinen.
Opetusalalla varhainen puuttuminen ulottuu laajasti monille aihealueille, oppimisvaikeuksista aina sosiaalisiin ja emotionaalisiin ongelmiin asti. Ikähaarukkakin on leveä, esiopetuksesta melkein aikuisikään saakka. Yksilöiden ohella varhaisen puuttumisen tulisi kohdistua myös koulun toimintakulttuuriin. Sille, miten ehkäistään esimerkiksi koulukiusaamista, tulee olla säännöt ja ohjeet. Osapuolilla on oltava yhteinen käsitys, miten kiusattua autetaan ja miten kiusaaja saadaan lopettamaan toimintansa.............
KOULUMAAILMASSA
TODELLISUUDESSA TOIMII JA TOIMI ...........
________________
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2008/8/sivu/20.htm
Puheenvuoro
Vakava vetoomus:
Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista
ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä:
Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.
Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita.
Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan.
Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen:
Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli.
Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
Pitää puuttua omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa.
Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.
Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään.
Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.
Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten.
Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!
Rekisterit voivat olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia.
Opetushallituskin
joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.
Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri.
Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan
laittomia rekistereitä.
Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia.
Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin?
Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?
Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä.
Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta.
Kulkevatko luettelot näkyvillä?
Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?
Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus.
Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.
Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset.
Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä.
Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on?
Onko kysytty lupa?
Miten rekisteriin vienti perustellaan?
Miten rekistereitä säilytetään?
Miten merkinnät saa pois?
Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta,
ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.
Laittomat ohjeet kumottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.
Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita.
Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.
Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta.
Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä.
Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!
TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes
ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04130.pdf