Olen ostamassa ulkoista USB-kovelevyä varakopiointiin. Miten on niiden yhteensopivuus Linuxin kanssa? Voiko käydä niin että se ei toimikaan Linux-koneessa?
(Yleensä kun jonkin oheislaitteen hankkii, niin sen toimivuudesta oman tietokoneen kanssa ei voi olla varma jollei sitä ole erikseen mainittu laitteen papereissa tms. Esim. kun ostin laserin, niin sen mukana tuli ajurit Wintoosalle, Linuxille ja Macille. Katselin kaupassa muutamia levyasemia. Linuxia ei ollut mainittu niiden parin laitteen pakkauksessa joita oli tarjolla ko. putiikissa.)
(Yleensä kun jonkin oheislaitteen hankkii, niin sen toimivuudesta oman tietokoneen kanssa ei voi olla varma jollei sitä ole erikseen mainittu laitteen papereissa tms. Esim. kun ostin laserin, niin sen mukana tuli ajurit Wintoosalle, Linuxille ja Macille. Katselin kaupassa muutamia levyasemia. Linuxia ei ollut mainittu niiden parin laitteen pakkauksessa joita oli tarjolla ko. putiikissa.)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaikki USB levyt toimii kunhan tökkää piuhat kiinni.
Hyvä on jos noin on. Mulla on ollut joskus joidenkin USB-laitteiden kanssa ongelmia joidenkin koneiden kanssa. (Lähinnä känny ja jotkin muistikortinlukijat. Tosin juurin näitä ongelmalaitteita en ole kokeillut Linux koneeseen.)
..irroittaa turvallisesti ennen levyn fyysistä irroitusta, koska se turvaton levyn riuhtaisu saattaa pimentää koko levyn niin windosissa kuin linuxissa.
Se että kovalevy näkyy omana hakemistonaan omassa koneessa on vasta puoli totuutta. Toinen totuus on se että jos sitä haluaa käyttää esim. automaattiseen varakopiointiin, niin onko siihen saatavilla sopivaa ohjelmaa Linuxille?
Katso esim. tätä tuotetta:
http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=5233
Sitä sanotaan:
* Samsung Auto Backup
* SafetyKey
* SecretZone
* Sisältää USB-kaapelin ja virtalähteen
* Toimii Windows 2000 Pro / XP / Vista / 7 Mac OS X 10.4.8 (tai uudempi) -käyttöjärjestelmissä
Minua erityisesti kiinnostaa Safety Key ja Secret Zone, sillä mulla on aika paljon luottamuksellista tietoa koneissani. Toimiiko nekin Linuxissa, vai oliko vastauksesi vain olettamista eikä tietoa?
(Itseasiassa tarvitsen ulkoista kovalevyä useamman koneen varakopiointiin joista vain kaksi on Linux koneita.)
Tuttua muistitikkujen yms kohdalta... ja koskee myös Macia joka on yksi varakopioitavista koneista.
Eli unmount ennen irooitusta.
Varmuuskopiointiohjelmia Linuxille on kuin pilven syrjää. Mitään kummallista ei tarvitse ellei halua täysautomaattista tietyin ajoin tapahtuvaa varmistusta. Siihen aina päällä olevat verkkolevyt sopivat paremmin. Pelkkä cp komentokin on hyvä. Rsync on vielä parempi
Kyseiset ohjelmat eivät toimi Linuxissa. Osta Windowsille oma kopiolevynsä. Eri levyt vähentävät sähläyksen määrää. Myös siksi että Linux pitää omista tiedostojärjestelmistään vaikka ymmärtääkin Windowsin NTFS ja FAT systeemeitä. Samoin Mäkki. Windows ei puolestaan ymmärrä kuin omiaan. Tietysti voi Windowsille ja Linuxille tehdä omat osiot levylle. Toisaalta USB-levyt ovat halpoja.
Linuxin varmuuskopiolevy kannattaa suojata Linuxin oman LUKS standardin mukaan. Siinä koko osio salataan cryptsetup ohjelmalla. Kun LUKS-salattu levy kiinnitetään koneeseen niin kone kysyy salasanaa ja sen saatuaan ottaa salatun osion käyttöön. Salasanan voi myös tallentaa koneelle niin että seuraavalla kerralla salattu levy otetaan käyttöön automaattisesti.
Mikäli koneella on sellaista tietoa mikä ei missään tapauksessa saa päästä ulkopuolisten tietoon, kannattaa Linux asentaa uudestaan salatulle levylle. Teknisesti olisi mahdollista tehdä se jälkeenpäinkin mutta uudelleenasennuksessa asennusohjelma hoitaa vaikeat asiat.
Näihin levyn mukana tuleviin salausohjelmiin tulee suhtautua suurin varauksin. Ne ovat suljettua koodia eikä kukaan tiedä mitä ne todellisuudessa tekevät. Mikäli on tarve käyttää Linuxin LUKS salattuja levyjä Windowsissa niin käytä Freeotfe nimistä ohjelmaa. Jos käytössä on Myös Mäkki niin sitten salaukseen on käytettävä Truocrypt ohjelmaa koska sen saa kaikille kolmelle käyttöjärjestelmälle.
Freeotfe ja Truecrypt ovat avointa koodia, käyttävät tunnettuja ja paljon testattuja menetelmiä. Nämä ovat niitä harvoja todella suositeltavia ohjelmia. Lisäksi ovat ilmaisia. Mutta varoituksen sana. Mikäli salasana unohtuu niin hyvissä salausohjelmissa ei ole mitään keinoa saada tietoja ulos. Salasanoista on todellakin pidettävä hyvä huoli.
Tähän päivään asti olen varakopioinut työkonetta ja kotikonetta ristikkäin, eli työkoneessa on kotikoneen varakopio ja päin vastoin. Työkone on Linux ja kotikone Mac. Kummassakin on enimmäkseen aivan erityyppisiä asioita. Ongelmana on se että kotikoneessa on niin paljon valokuva yms, että ristikkäin kopiointi ei enää onnistu työkoneen tilan puutteen takia, joten päätin hankkia ulkoisen levyaseman jossa on riittävästi tilaa. Eli levyasema tulee ensisijaisesti Macin varakopiointiin mutta Linux on hyvä bonus siinä. Toinen syy on se että ristikkäin varakopiointia on voinut tehdä vain silloin kun työkone (kannettava) on ollut kotona. (Voihan sen teoriassa tehdä etänäkin, mutta käytännössä se on liian hidasta ja hankalaa.) Muutakin varakopiointitarvetta on, mutta tuossa tärkeimmät.
Lähinnä tuossa Linux yhteensopivuudessa hain sitä, että mainostavat että levyasema voi olla salasanan takana ja salattu. Eli jos levy näkyy pelkkänä omaan koneeseen mountattuna hakemistona, niin silloinhan levy vääriin käsiin jouduttuaan on kenen tahansa uteliaan tutkittavissa. Eli tämän salasanasysteemin pitäisi olla koneriippumaton. (Jos käyttää esim. mainitsemaasi terminaalin cp-komentoa, niin eihän siihen liity salasanoja.)
Toisaalta osa dokumenteista on sellaisia, joita saatan tulostella tai editoida kummassa koneessa tahansa. Eli Linuxin ulkoiselle asemalle tallettamat datat pitäisi voida lukea myös Macilla ja päin vastoin. (Esim. Open Officen odt-dokumentit.) Eli levy ei saisi olla koneriippuvasti salattu. Levyaseman salasana syötön pitäisi olla koneriippumaton. (Muistelen nähneeni mainoksen levyasemasta jossa itse asemassa oli näppäimistö salasana syöttöä varten. Se nyt ainakin on koneriippumatonta.)
Tällä hetkellä kun varakopioin ristikkäin dataa, niin arkaluotoista dataa sisältävistä Macin kansoista teen aina Macin levytyökalulla salatun levytiedoston jonka kopion Linux-koneeseen. Tällä tavalla tiedot ovat turvassa vaikka ne joutivat vääriin käsiin, mutta näiden salattujen levytiedostojen manuaalien teko ennen joka varakopiointia on aika työlästä. Olisi kiva jos nämäkin kansiot voisi tallettaa sellaisinaan USB-levyasemalle niin että niihin pääsee käsiksi vain salasanalla - mutta mistä koneesta tahansa.
Aiemmassa viestissä mainitsin, että yhdessä Samsungin asemassa mainitaan että asemassa on mm. "SafetyKey" ja "SecretZone". Ilmeisesti tuo mainitsemaasi kaikkiin käyttiksiin saatava Truocrypt -ohjelma korvaisi nuo? Vai mitenköhän laitetoimittajien salaus mahtaa toimia laitteen käyttäjän näkökulmasta. Kauhean kinkkinen se ei voi olla jotta tavallinen tossun kuluttajakin pärjää sen kanssa.
Latasin äsken Maciini mainostamasi Truocryptin. Ohjelman juju ei auennut heti.... vaatii ilmeisesti syvällisempää perehtymistä että mistä on oikein kyse ja mitä pitää tehdä. Tuli eteen ikkuna jossa on 'slotteja' 'volumea' yms "nörttikamaa" jolla saa joka mummon pyörryksiin.
Laiton työpöydälleni koekansion jonka olisin halunnut tallettaa salattuna muistitikulle. Siinäpä pähkinä purtavaksi.
Koko levyosion salaavissa ohjelmissa on ideana se että salauspalikka tulee levyn ja käyttöjärjestelmän väliin. Kun käyttöjärjestelmä kirjoittaa levylle data meneekin bittisekoittimen läpi. Lukiessa taas sama sekoitin purkaa salauksen. Käyttäjälle levy näkyy aivan samanlaisena kuin tavallinenkin levy. Usein puhutaankin "läpinäkyvyydestä". Näin levy pysyy salattuna kaikissa tilanteissa eikä levylle jää selväkielistä tietoa vaikka virtakatkon seurauksena.
Tätäkin kirjoittelen koneella, jonka koko kiintolevy on salattu. Vain pieni /boot osio on salaamaton, josta potkaistaan kerneli käyntiin. Sitten se kysyy salasanaa. Oikealla salasanalla käyttöjärjestelmä alkaa nähdä lopun levystä selväkielisenä. Käynnistys jatkuu normaalisti eikä käyttäjä sen jälkeen edes huomaa mitään. Oikein kätevä systeemi läppäreissä, joilla on tapana joutua rosvojen käsiin. Koneen saavat mutta eivät tietoja.
Näistä levyn mukana tulevista ohjelmista en osaa sanoa mitään. Maailma on pullollaan huonoja ja vielä huonompia salausohjelmia. Salaus on äärimmäisen vaikea ja monimutkainen juttu. Kunnollisen salausohjelman on täytettävä ainakin seuraavat kaksi ehtoa. Lähdekoodin pitää olla julkista, jolloin ohjelman toiminta voidaan tarkistaa. Salauksessa on käytettävä vain hyvin tunnettuja ja paljon testattuja menetelmiä ja algoritmeja.
Itse suojaan kaikki USB-tikut ja -levyt Linuxin omilla työkaluilla koska käytössä on vain Linux-masiinoita. Truecryptiä on tullut vain testailtua Linux- ja Windows-koneissa. Mäkistä ei ole kokemuksia.
Nyt kun sinulla on Truecrypt asennettuna ja tikku valmiina, tee tikusta salattu. Paina nappia "Create volume". Ohjelma opastaa sitten eteenpäin.
Kun tikku on valmis niin valitaan tikulla oleva osio ja liitetään se mount-komennolla.
Selvisihän tuon käyttö. Se tekee täsmälleen saman asian kuin mitä Macin levytyökalulla voi tehdä - mutta kymmenen kertaa sekavammin. Ohjelman käyttäjälle ei ole mitään syytä näyttää slotteja ja volumeita ja mieletöntä kontrollipaneelia valikoineen kun homman voi tehdä tälläkin periaatteella:
- Levytyökalusta valitaan "Uusi levytiedosto". Sen jälkeen sille syötetään nimi, haluttu koko ja salasana. Sen jälkeen se onkin valmiina työpöydälläsi. Eikä mitään muuta.
- Kun haluat lukea tai kirjoittaa tähän salattuun levytiedostoon, niin kilkkaat sitä hiirellä. Aukeaa ikkuna johon pyydetään salasanaa. Salasanan syötön jälkeen levytiedosto on auki ja voit raahata sinne tai pois sieltä tiedostoja kuten mistä tahansa kansiosta.
Unmounttaamalla kansio on taas kiinni. (Esim hiiren oikealla napilla "Anna levy" tai raahaamalla hiirellä se pois.)
Taas kerran ihmettelen miten "nörttilähtöisesti" jotkut tekevät softaa. Koodin laatimiseen pannaan paljon "paukkuja", mutta ei viitsitä yhtään ajatella sen käytettävyyttä. TrueCryptin aukaisun jälkeen saa "kojetaulun" jossa on vaikka mitä eikä yhtään tiedä mitä pitää tehdä. Tosin sitten kun on päässyt jyvälle, niin ohjelmaa voi käyttää. (Tosin Linux nörtit tekee yleensä softaa itselleen, eikä muille. )
Silloin kun videonauhurit tuli, niin mun kaverin nauhuri oli niin monimutkainen käyttää, että sitä ei ensin osannut käyttää edes insinööri vaikka luki käyttöohjeet. Mun videonahuri oli taas niin helppo, että sitä osasi heti käyttää kuka tahansa ilman käyttöohjeita. Kummassakin nauhurissa oli täsmälleen samat ominaisuudet.
Ostin sitten teran levyaseman kun sattui ostoskeskuksessa kohdalle tarjouksena.
Kun lätkäisin sen Maciini kiinni niin tuli heti mieleen että voi hemmetti, eikö kaikki näykään kaikille koneille. Syynä oli tämä ikkuna:
http://personal.inet.fi/koti/kx/LaCie.png
Valitsin kakkosvaihtoehdon kun kerran käytössä on Linux, Wintoosa ja Mac.
Sen jälkeen kokeilin siirtää levyaseman Linuxiin. Siinä näkyy molemmat partitiot.
Sitten kokeilin sitä Windowsiin. Se näkee vain exchange partition.
Levyn saisi näkymään ilmeisesti kaikille koneille formatoimalla se FAT32:eksi - mutta ehkä noin on hyvä kun Wintoosa ei ole aktiivikäytössä.
Truecryptin ulkoasu johtuu varmaankin siitä että se on alunperin Windows-ohjelma ja Windowsissa on niitä levyasemakirjaimia. Kun homma portataan Mäkille tai Linuxille niin rakenteen säilyttämiseksi tarvitaan näitä slotteja.
Mäkin tuntemukseni on huomattavan vähäistä mutta minulla on se käsitys ettei siinä ole vakiona työkalua, jolla saadaan aikaan sektorikohtainen salaus vaan tehdään suuri tiedosto, joka sitten näkyy osiona. Tiedot toki pysyvät salassa. Onpahan vai muutama ylimääräinen kerros välissä.
Varsinainen ongelma onkin siinä ettei käyttöjärjestelmien kesken ole mitään sopimusta standardista, jota kaikki käyttäisivät. Kaikilla on omat systeeminsä. Sitten on vielä kasapäin erilaisia salausohjelmia ja niillä omat virityksensä. Ehkä yhteensopimattomuus on osin jopa tarkoituksellista.
Ilmeisesti tuossa jälkimmäisessä se exchance on fat32 muotoon formatoitu jolloin Windowskin ymmärtää sen ja se LaCie volume on Macin "normaali" formaatissa jota Windows ei ymmärrä mutta Linux ilmeisesti ymmärtää. Koko levyn saisit näkymään kaikille tuossa FAT muodossa jos formatoit koko levyn siihen mutta ongelmana tiedostokokorajoitus (ja muutenkin FAT on vähän huono noin isoille levyille).
En tiedä osaako Mac lukea/kirjoittaa NTFS levyjä, jos osaa niin silloin se olisi toimiva muoto koko levylle (Linux lukee ja kirjoittaa sujuvasti tuota uudempien Windowsien vakioformaattia).
Plarasin aseman manuaalia ja löysin siltä tämän kohdan:
http://personal.inet.fi/koti/kx/FileSystemFormats.png
Siinäpä tyhjentävä vastaus.
"Mäkin tuntemukseni on huomattavan vähäistä mutta minulla on se käsitys ettei siinä ole vakiona työkalua, jolla saadaan aikaan sektorikohtainen salaus vaan tehdään suuri tiedosto, joka sitten näkyy osiona."
En minäkään ole törmännyt sellaiseen, mutta onko siitä mitään hyötyä että salaus on sidottu levyn fyysisiin sektoreihin? Eihän levyn sisäisellä rakenteella pitäisi olla mitään tekemistä tiedon salaamisen kanssa.
Tuolla samalla macin levytyökalulla voi tehdä myös salaamattomia levytiedostoja ( joiksi mac niitä kutsuu). Nekin ovat ovat varsin hyödyllisiä. Esimerkiksi ohjelmien asennuspaketit tulevat usein sellaisissa.
en muistitikkuja, tai usb-modemeja ja molempia olen käyttänyt niin perkeleen kauan, että luulis nyt joskus jonkun hajonneen jos sellainen mahdollisuus kerta on.
vai onko sulla, tai sun tutuillas joskus käyny niin?
Salattu levyimagetiedosto antaa aivan saman turvan kuin oikeakin salattu levyosio. Systeemi vain on monimutkaisempi kun käytössä on useampia kerroksia päälletysten. Se syö hieman enemmän tehoa ja tuo hiukan suuremman riskin esimerkiksi virtakatkotilanteessa.
Se miksi suosin sektorikohtaista salausta on sama kuin eräällä Linux-gurulla, joka kehotti osiomaan levyt cfdiskillä koska se tekee "kauniita" osiotauluja.
Ei ne tikut siitä hajoa jos ei unmounttaa. Mutta tieto saattaa "mennä rikki". Jos sulla on paljon dataa kirjoitettavana muistitikulle, niin kirjoitus saattaa olla näennäisesti valmis, mutta datan "poltto" vielä kesken. Siis data on vasta kirjoituspuskureissa, ei tikun eeprommilla. Jos tässä vaiheessa tempaiset tikun pois, niin tulee virheitä. Kun unmounttaat tikun ja unmount on tehty, niin voit olla varma että kaikki on valmista siinä vaiheessa kun irrotat tikun.
Tuo unmount on käytännössä "irrota turvallisesti".
Mitä hajoamiseen tulee, niin mulla on käynyt niin että tieto ei olekaan ollut vielä valmiina tikulla kun olen tempaissut sen epähuomiossa liian hätäisesti pois.
Periaatteessa ei ole edes järkevää kirjoitta kaikkea "pikkuhilsedataa" tikulle sitä mukaa kun sitä tulee, vaan isommissa kokonaisuuksissa. (Tikun eeprommiahan voi polttaa vain lohko kerrallaan.) Periaatteessa kirjoituspuskurissa saattaa majailla dataa pitkiäkin aikoja ennen kirjoitusta. Sitten vasta vähän ennen kuin tikku tms irrotetaan, niin hommat viimeistellään.
Kuten tässä ketjussa jo mainittiin, niin tökkää kiini vain. Ulkoiset kovalevyt on alustettu vfat tai fat32 muotoon. joten yli 4000mt tiedostoja ei voi siihen tallentaa. Ulkoinen on helppo alustaa johonkin muuhun muotoon jos tuo rajoitus aiheuttaa ongelmia. ext3, ext4 tai NTFS joka on microsoftin uudempi.
Linux ei tarvitse windowsin tapaan erillisia ajureita vaan linux:ssa on omat sovellukset millä tulostimia ja usb-levyjä liitetään ja käytetään.
1. Huomasin, että Linux kone ei osaa mountata tätä asemaa ollenkaan lennosta. Joskus se mounttaa sen bootin jälkeen ja joskus ei.
2. Linux koneella ei näytä olevan oikeuksia kirjoittaa tämän levyn isommalle HFS-partitiolle. Vain luku on sallittu. Kun muutan sen oikeudet Macissa, että kaikille on sallittu luku ja kirjoitus, niin silti Linux väittää että ei oikeuksia kirjoittaa.
Linux koneen root näkee että omistaja on 501. Kun yritän muuttaa tätä, niin tulee ilmoitus että omistajaa ei voi muuttaa koska kyseessä on read-only disk. Eli voi kettu - Linukkaa pystyy bak uppaamaan vain 32 gigaa eli tuolle exchange partitiolle. (Exchange partitiona maksimikoko oli 32 gigaa.)
Kannattaa hankkia ulkoinen kiintolevykotelo jossa on USB- ja eSATA-portit. Suuret tietomäärät liikkuvat huomattavasti liukkaammin SATA-väylässä kuin USB:ssä. Koteloon voit laittaa haluamasi SATA-väyläisen kiintolevyn, itselläni on Barracuda LP (ST31000520AS) 1TB kiintolevy varmuuskopiolevynä.
Tavallisissa eSATA-porteissa ei ole virransyöttöä, mutta senhän 3,5" kiintolevykotelot tarvitsevat joka tapauksessa.
Mac minissä ei ole saatavilla SATA-väylää ainakaan ulospäin. Levyasema on jo hankittu ja varakopiot tehty. Nopeus ei ole olltu oneglma mun tietomäärillä. Kaikki meni taustalla muun työn ohessa.