Tuhkaa.

On hiljaista – kuollutta.

Jäljellä on enää tuhka
sievästi pussissa.

Ei tassujen ääntä, ei syviä
huokauksia, ei ainuttakaan
haukahdusta.

Vain pieni määrä tuhkaa.

Koirasta, joka oli kaikessa
mukana.

Kiire loppui ja elämä menettää
hetkeksi merkityksensä.

Miten tästä kulkea eteenpäin?

------------

Runo on muistoruno koiralleni, joka kuoli syliini sydänkohtaukseen aamuyöstä pyhäinmiestenpäivänä lääkityksestä huolimatta. Tuhkien palautuminen kotiin muistuttaa menetyksestä.
4311
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Sanaton... en keksi mitään lohdutukseksi. Joten istahdan sun viereen hetkeksi, ollaan vaan hiljaa.

Ihana runo. Voimia sulle, ja iso ruttaus.

Äänestä
  • Tunnevaihtelut ovat olleet todella laajat. Välillä olen ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Ei niin elämänhaluisen koiran pitäisi kuolla ennen aikojaan :(. Pääasia on kuitenkin, ettei poju ole kärsimässä ja että olin viimeisellä hetkellä tukena.

    Vielä pitkän aikaa tulen kaipaamaan kumpaakin koiraani. Jos elämäni olisi toisella mallilla, niin ottaisin yhden tai kaksi käppänää elämääni. Nyt keskitytään muuttamaan elämää niin, että se olisi jossakin vaiheessa mahdollista. Lähes kuudentoista koirallisen vuoden jälkeen on vaikeaa olla ilman koiraa. Vaikka koirallisena olo sitoi, niin kyllä nuo koirat myös paljon antavat elämään.

    Vaikka olisi aikaa olla näillä palstoilla, niin olen tullut "allergiseksi" mielipiteille ja valituksille. Siksi aion jatkossakin olla poissa, vaikka onhan keskustelijoissa aina "helmiäkin" :) ja ihmisiä, joilla on oikeasti vaikeaa.

    Äänestä

  • mahdotonyhtalo" kirjoitti:

    Tunnevaihtelut ovat olleet todella laajat. Välillä olen ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Ei niin elämänhaluisen koiran pitäisi kuolla ennen aikojaan :(. Pääasia on kuitenkin, ettei poju ole kärsimässä ja että olin viimeisellä hetkellä tukena.

    Vielä pitkän aikaa tulen kaipaamaan kumpaakin koiraani. Jos elämäni olisi toisella mallilla, niin ottaisin yhden tai kaksi käppänää elämääni. Nyt keskitytään muuttamaan elämää niin, että se olisi jossakin vaiheessa mahdollista. Lähes kuudentoista koirallisen vuoden jälkeen on vaikeaa olla ilman koiraa. Vaikka koirallisena olo sitoi, niin kyllä nuo koirat myös paljon antavat elämään.

    Vaikka olisi aikaa olla näillä palstoilla, niin olen tullut "allergiseksi" mielipiteille ja valituksille. Siksi aion jatkossakin olla poissa, vaikka onhan keskustelijoissa aina "helmiäkin" :) ja ihmisiä, joilla on oikeasti vaikeaa.

    On täytynyt olla vaikeaa katsella toisen kärsimystä vierestä, kun ei sille voi selittää mistä johtuu :// Ja vielä kaksi kertaa. Onhan ne turrit perheenjäseniä tavallaan, elämänkumppaneita, vaikkakin vain lyhyen elämän.

    Täällä netissä löytää aarteita laidasta laitaan :)) Koetan itte ajatella että ne jotka ärhentelee ovat ne joilla on oikeasti vaikeata. Auttaa kummasti. Mukavaa kun täällä piipahdat kuitenkin :)

    Äänestä

  • Putkivalo kirjoitti:

    On täytynyt olla vaikeaa katsella toisen kärsimystä vierestä, kun ei sille voi selittää mistä johtuu :// Ja vielä kaksi kertaa. Onhan ne turrit perheenjäseniä tavallaan, elämänkumppaneita, vaikkakin vain lyhyen elämän.

    Täällä netissä löytää aarteita laidasta laitaan :)) Koetan itte ajatella että ne jotka ärhentelee ovat ne joilla on oikeasti vaikeata. Auttaa kummasti. Mukavaa kun täällä piipahdat kuitenkin :)

    Tiedät, että voit aina tavoittaa minut oikeasta elämästä. Pidänhän vielä yhteyttä osaan palstalaisista.

    Kuoleman kokemukseen kuuluu myös voimakas elämänhalun tunne ja en halua tuhlata sitä virtuaalimaailmassa :). Mukavampaa tapailla ystäviä ja tehdä jotakin mukavaa heidän kanssaan. Unohtaa menneet. Sellaiset asiat, jotka eivät ole pysyneet mukana tähän päivään asti.

    Pärjäile! Täällä kyllä pärjätään, kunhan annan aivojen ja ajatusrakennelmien tuulettua :D.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mahdotonyhtalo* kirjoitti:

On hiljaista – kuollutta.

Jäljellä on enää tuhka
sievästi pussissa.

Ei tassujen ääntä, ei syviä
huokauksia, ei ainuttakaan
haukahdusta.

Vain pieni määrä tuhkaa.

Koirasta, joka oli kaikessa
mukana.

Kiire loppui ja elämä menettää
hetkeksi merkityksensä.

Miten tästä kulkea eteenpäin?

------------

Runo on muistoruno koiralleni, joka kuoli syliini sydänkohtaukseen aamuyöstä pyhäinmiestenpäivänä lääkityksestä huolimatta. Tuhkien palautuminen kotiin muistuttaa menetyksestä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu