Aiheesta katkeruus ei taida ollakaan paljon puhuttu tällä palstalla. Minkälaisia ajatuksia teillä on aiheesta liittyen onnettomuuteen, jonka olette kokenut? Kyllä minua joskus harmittaa, kun ajattelee, että ilman eräiden ihmisten ajattelemattomuutta ja leikkaavien lääkäreiden tumpelointia käteeni ei nytkään sattuisi kirjoittaessani tätä viestiä.
Miten olette ajatelleet asian omalla kohdallanne?
Miten olette ajatelleet asian omalla kohdallanne?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En pystynyt moneen vuoteen edes kirjoittamaan nimikirjoitustani kunnolla, en kuorimaan perunoita yms.
Muuttui koko elämäni.
Ai että miten nyt?
Tulikin toisenlainen, parempi elämä.
Ota asiallisesti.
Lopeta märehtiminen (eihän se auta mitään), anna niille anteeksi, jotka aiheuttivat sinulle kaiken , ota uusi suunta ja uudet mietteet.
Kyllä se siitä!
Kiitos kannustavasta viestistäsi. Voitko kertoa, että minkälainen onnettomuus sinulle on tapahtunut? Onko sinulla vielä tällä hetkellä joitakin onnettomuudesta johtuvia rajoitteita?
Itse olen opetellut kolmesti kävelemään.
Linkkasin (toinen jalka oli 5 senttiä pitempi) yli 20 vuotta ihan vain sen takia, kun minua makuutettiin autokolarin jälkeen kolme kuukautta, ja sinä aikana pääsi kasvamaan mojovat luupiikit jotka tekivät liikunta rajotteisen minusta.
Taistelin ja en lyönyt päätäni seinään, vaan kuljin sillä mitä oli niin kauan kunnes kipu kaatoi minut takaisin leikkauspöydälle. Tänään on kaikki hyvin ja opin olemaan nyt hetkessä. Turha on jäädä katkeraksi, koska siinä vain pilaa omaa elämäänsä.
Miten autokolari tapahtui? Kiitos ajattelemista herättävästä viestistä.