eli tilanne olisi seuraava: vanhempani myivät talonsa nelisen vuotta sitten, asuttuaan siinä reilut 30 vuotta ja joka on lapsuuden kotini. Ikinä meillä ei haissut "tunkkaiselle" ja sairastelimme todella vähän. Nyt uudet asukkaat ovat sairastelleet paljon ja tehneet taloon hometutkimuksen, talon alapohja on täysin homeessa ja syyksi on todettu rakennusaikainen virhe. Vanhempani eivät ole taloa rakentaneet ja heillä ei todellakaan ole ollut tietoa virheestä, talon rakentaja on jo haudassa. Uudet omistajat vaativat kaupan purkua, se on ymmärrettävää sillä korjauskulut ovat varmasti yli puolet kauppahinnasta mutta onko heillä oikeus vaatia kuluja kaikesta parannuksesta joita ovat taloon tehneet? Ja onko vanhemmillani oikeus saada ns. vuokraa talosta siitä ajasta jonka ovat asuneet talossa? Piha esimerkiksi on aivan hirveän näköinen nykyään, kaikki puut kaadettiin kerralla(isoja koivuja 8 kpl), voisiko tuolla olla merkitystä että vesi on alkanut kertyä alapohjaan ja onko kellään kokemusta voisiko tällaistä mitenkään toteen näyttää? Talo on rakennettu 1964, ja on laatan päälle tehty. Tarvitsisin pikaisia neuvoja, koska minusta vanhempieni asianajaja ei ihan osaa hommaansa ja uusien asukkien kanssa ei voi asiasta edes keskustella, tosin ymmarrän myös heidän turhautumisensa, mutta en heidän valheitaan, mutta sana sanaa vastaan on aika heikoilla.....
neuvoja kaivataan pikaisesti
peppis78
18908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yleisesti ottaen:
- Piilovirheiden osalta ei ole merkitystä sillä, ovatko vanhempasi olleet tietoisia siitä tai eivät eikä myöskään sillä, että vanhempasi eivät ole siihen syyllisiä.
- Ostaja voi vaatia jotain korvauksia tekemistään muutostöistä, mutta harvemmin todellisuudessa onnistuu kaupanpurkutilanteissa.
Mutta toisaalta:
- Talo on rakennettu vuonna 1964. Ostajan pitää ymmärtää, että sen ikäisessä talossa on valtavasti korjattavaa ja myös varautua siihen ostaessaan talon. Melkein kaikki rakenteet omakotitalossa ovat elinkaarensa päässä viimeistään 50:ssä vuodessa ja vaativat joka tapauksessa uusimista. Eri asia on tietysti, jos ostajalle on ilmoitettu, että kaikki peruskorjaukset on tehty (katto uusittu, salaojat uusittu jne..).
Noin vanhassa talossa ei kaupanpurku välttämättä onnistu, vaikka korjauskustannukset olisivat yli puoletkin myyntihinnasta. Kaikki, mitä he ovat korjanneet ovat myös parantaneet tasoa, jota vanhempasi eivät joudu korvaamaan, jos kaupanpurkua ei tule.
Vanhempasi kannattaisi yrittää saada sovintoratkaisu aikaan. Oikeudenkäynnit ovat raskaita ja voivat tulla kalliiksi. Jonkinlainen hinnanalennus on varmaan paikallaan. Sen jälkeen ostaja voi hakea Valtion asuntorahastolta korjausavustusta homeongelman poistamiseksi.
Tärkeätä on myös, että vanhemmillasi on nimenomaan asuntokauppoihin perehtynyt juristi. Kuka tahansa asianajaja ei selviä näissä hommissa.
Olette kaulaanne myöten paskassa. Ihan perusjuttu, ostaja osti, tarkoituksena rahastaa. Vanha ok- talo, se ei koskaan ole virheetön. Mutta kun ostaja tekee kauppakirjat niin, että on ostanut "uudenveroisen talon". Ja hyväkuntoisena sitä tietenkin on myytykin..
Hankkikaa asianajaja, oikeuteen se menee kuitenkin.
Hirvittävän paljon vanhempia ihmisiä pitää yllä viimeisillä tekohampaillaan ok- taloja pitkin suomea. Syy just se, että ei uskalla myydä korvausvaatimuksien takia. Pitäs, siis pitäs, aina olla erittäin yksiselitteinen kuntoarvio talosta, ennen kuin sen edes uskaltaa myydä. Mulla itellä on vanhemmilta peritty, kohtuu kuntoinen ok- talo- ONgelmana appivanhemmat. Piru, lähempänä yheksää kymppiä. Vanhan talon ne sai myytyä muijan siskolle, kuntoineen. Ongelma on ok- talo kirkolla. Ei kovin vanha, mutta ei hyvässä kunnossa. Ne ei voi muuttaa vanhustentaloon, koska ne ei uskalla myydä sitä!!!!
Mä ostaisin sen talon, jos ois rahaa. Ikävä puoli, se on 600 kilometrin päässä missä nyt asun ja käyn töissä.
Vanha talo on vanha talo, aina, on niissä vikansa. Te olette nyt tilanteessaq, että teitä rahastetaan. Paskan kun osti, ei tarkoita nykyään sitä, että ostaja teki virheen. Myyjästä tehdään syyllinen. Ja syyllinen maksaa, ei ostaja. Näitä tapauksia oikein tehtaillaan nykyisin. Pökkäytetään vanhempia ihmisiä ku n niillä tulee aika myydä talonsa. SItten aletaan just käräjöimään ne. Ei vanhukset osaa. Niitä kusetetaan aina. Perusajatus kai tollakin ostajalla on saada se tontti mahdollisimman halvallla, purkaa vanha talo, laittaa jokin siporextalo tilalle, ja myydä se sitten kovaan hintaan pois.
Otan osaa, teitä kusetettiin.
Kiitos viesteistänne, omat vanhempani ovat vielä työelämässä eivätkä ole vielä kuutta kymppiä nähneet, mutta siltikin jotenkin tuntuu että juuri rahastuksen maku on koko jutussa.....olisko kellään suositella hyvää asianajajaa joka todella osaisi nämä asiat?
Nimimerkki el, tiedätkö että jos kaupanpurkuun mennään pystyvätkö sitten myös vanhempani hakemaan korvausavustusta tuolta Valtion asuntorahastolta sillä talohan jää heille käsiin?
Mielelläni myös kuulen lisää kommentteja niin hometalojen myyjiltä ja ostajiltakin....
Tässä asiassa tuntuu vaan elämä niin epäoikeuden mukaiselta:(
ja siinä ajassa saa uusi asukas jo mittavaa vauriota aikaan.
Mikä on lattiarakenne? Siis kaikki kerrokset anturasta lattian päälysteeseen? Onko salaojia, kellaria? Millaisella paikalla, millainen maaperä?
Jo yhden ison lehtipuun kaato voi muuttaa oleellisesti maan kosteuskäyttäytymistä. Myös lattian sisäpinnan uusiminen vois riehaannuttaa homeen valloilleen ja pilata vuodessa satavuotiaan lattian (Panu Kaila, Talotohtori).
Talo on normaalilla maaperällä, vesistöjä ei ole lähellä, ei edes jokia tai puroja, metsän laidalle, suoperäistä maastoa on vajaan puolen kilometrin päässä, paikka on ison valtatien varrella, mäen alla muttei missään notkossa. Uudet asukkaat todellakin kaatoivat kaikki suuret koivut 2008 keväällä ja sitten se 2008 syksy oli tosi sateinen, silloin varmaan sitä kosteutta on sinne alkanut kertyä sillä rakensivat takan taloon vuonna 2007 ja silloin ovat kyllä joutuneet avaamaan ainakin vähän lattiaa sillä takan perustukset ovat joutuneet tekemään. Mutta olisiko tuohon jotain ihmistä joka voisi antaa lausunnon tmv. tuosta puuasiasta?
Talo on rakennettu v.1964 ja siellä on siis laatta ja sen jälkeen n. puolen metrin "tyhjä" tila jossa purua tai villaa, sen jälkeen normaalit koolaukset ja lattiapintana parketti. Vanhempani vaihtoivat tuon parketin 2003 alkuvuonna ja silloin lattia oli auki ja kaikki ok, talo on siis myyty 2006 kesällä. Kellaria ei ole, on normaali yksikerroksinen talo jossa käyttövintti ja salaojat on uusittu 90-luvun lopulla, samoin katto ym. joten mielestäni oli todella hyvässä kunnossa oleva talo kun sen myivät ja silloin ihmettelin miten vähän siitä saivat, nyt olen tyytyväinen etteivät saaneet enempää...ja ennen kuin joku taas laukoo totuuksia niin myivät talon sen takia että rakensivat uuden unelmapaikkaan suuren vesistön rannalle jossa isäni on viettänyt lapsuutensa.....
Mielellään vielä lisää mielipiteitä ja neuvoja tarvitaan.....kiitos kuitenkin jo kaikille vastanneille:)
mutta 8 isoa koivua kyllä "imee" vuorokaudessa järkyttävän määrän kosteutta maaperästä.
ne uudet asukkaat on itse kyseisen ongelman aiheuttanu.
Pitää vaan keksiä kuinka. Ovatko huolehtineet salaojista jne.
Jos tuon lattian osittaisen aukaisun (ja sen, ettei sillon ole mitään löytyny) voi todistaa niin kyllä vahvasti näyttää että kyse on uusien asukkaiden tekemisten seurauksista.
Näiden vanhojen talojen kanssa tulee myös miettiä paljonko talosta on maksettu ja miksi, hinnanalennuksissa ja korvauksissa kun kai on usein kyse siitä, vastaako hinta kuntoa.
On kyllä tässä tapauksessa ostajilla, etenkin kun vanhempasi voivat todistaa että kaikki oli kunnossa kolme vuotta ennen kauppaa. Itse en usko puiden suojaavan ihan siinä määrin kuin tämä toinen vastaaja, sen sijaan juuri salaojien kunnossapidon laiminlyönti voi aiheuttaa massiivisenkin vahingon yllättävän lyhyessä ajassa. Kuvauksesi perusteella talon sijainti ei ole paras mahdollinen (mäen alla), mutta jos se on pysynyt terveenä neljänkymmenen vuoden ajan ennen kauppaa, niin ei se vahingoittuminen siitäkään voi johtua.
En kyllä käsitä tuollaisia kirjoitusksia. Myyjästä tehdään syyllinen ?????
Tuollaiset asiat pitäisi lähteä ratkaisemaan siltä pohjalta, että mitä sitten jos vaurio olisi
paljastunut vaikka juuri ennen kuin laittoivat myyntiin. Mitä silloin olisi tapahtunut. Talo olisi
pitänyt joko korjata tai myydä korjattavaksi. Hinta olisi ollut ihan toinen. Nyt talo on myyty ja piilevä vaurio paljastunut.
Myyjä on myydessään saanut isomman hinnan kuin mitä talon todellinen arvo olisi ollut.
Ei kukaan ostajan tule saamaan kaikkia korjauskuluja myyjältä jos olisivatkin niin tyhmiä että lähtisivät
vaatimaan. Ne kulut jotka oikesti korjaukseen menevät ovat myyjän vastuulla, pintamateriaaleista osa, jos talo on nyyt juuri sisäpuoleltaan remontoituna.
Tuo toinen kirjoitus siitä että talo on jo käyttöikäsnä päässä on myös ihan puuta paskaa.
Jos talo olisi käytöikänsä päässä niin eihän sitä voitaisi sitten enää myydessä laskea minkään arvoiseksi.
Eihän kukaan osta taloa ajatellen että ostan tuon ja korjaan sen täydellisesti. Halvemmaksi tulee uuden talon rakentaminen.
Kiinteistökauppoihin on saatava joku ihan täydellinen lakimuutos, sellainen jossa talo hinnoitellaan aina
ikävähennyksen kanssa, riipuen siitä mitä peruskorjauksia ja korjauksia on tehty.
Tuollaisen vanhan talon "arvo" nousee juuri sen verran mitä kattojen panelointi, seinien tapetointi ja lattiapinnoitteiden uusiminen muutoinkin myyntihintaan vaikuttaa. Se mitä runkoihin ym joudutaan tekemään on homevaurioin korjaamiseksi välttämätöntä, eikä nosta talon arvoa tai pidenä käyttöikää.
Valitettavaa se on aina ostajalle sekä myyjälle, että tuollaista löytyy mutta lähtökohtaisesti pitäisi
ajatella juuri niin että mitä jos vaurio olisi löytynyt oman omistyuksen aikana, ei olisi pystynytkään
myymään ja tappio olisi tullut joka tapauksessa myyjän (aikaisemman omistajan) maksettavaksi.
Ostaja voi koittaa vaatia ja kusettaa, myyjä on kuitenkin korvausvelvollinen siltä
osin kuin talo ei ole ollut sen kaltainen mitä myydessä on oletettu.
Eihän sulla itelläs ole elämäsi aikana säästetyt omat omaisuudet kyseessä. Kaupat tehdään siitä kuntoisesta tavarasta kuin markkinahinnoilla kaupat tehdään. Sitten on pikkunilkit, jotka keksii töiksen vikoja jo ostamastaan tavarasta. Siis oikein työkseen. Sitten kun tarpeeksi vikoja on keksitty. sitten käräjille.
HALOO; missä ostajan vastuu typeristä kaupoistaan? Eihän se tyhmä missään muussakaan asiassa ole myyjä, vaan se ostaja. Kannattiko ostaa tojota? Autot nyt tahtoo mennä rikki vanhemmiten. Ei autoissa tai missään muussakaan asiassa ole tuollaisia porsaanreikiä. Asuntokaupoissa kyse on siitä, että myyjät ovat siis aina yksityishenkilöitä, joku asuntovälittäjä muka välissä.
Minne ne asuntovälittäjät muuten häipyy kun kauppakirjat on kirjoitettu??
Sähän luulet olevasi joku asuntovälittäjä. Mitäs sitten tuumit, jos laki muuttuu, ja sua aletaan haastelemaan käräjille viis vuotta sitten tekemistäsi asuntokaupoista, kun olet myynytkin virheellisen tuotteen?
No varmasti käsitän. Maksoin selkeästi alueen keskihintaa korkeamman hinnan talosta, joka oli
täysin kunnossa ja remontoitu. Pian hankinnan jälkeen paljastuikin se että talo oli rakenteistaan
vesivahinkojen jäljiltä homeessa ja vahinkojen jälkeen nostettu vain vakuutusyhtiön korvaukset, jotka käytetty ihan muuhun kuin vaurioiden korjaamiseen. Kaikki vauriot olivatkin nyt sitten siistien pintamateriaalien takana. Todellakin elinikäiset säästöt jo menneet, terveys ja kaikki muukin.
Myyjä tässä tapauksessa on se joka on kusettanut ja jolla ei talous ole vielä heilahtanut mihinkään suuntaan. Pääsi kovalla hinnalla eroon läpipaskasta, eikä myyjälee aiheudu mitään kuluja ennenkuin se viimeinen nuija on lyöty pöytään.
Aivan turha lähteä heti yleistämään että ostaja kusettaa. Kyllä se yleensä on niin että kumpikaan ei lähtökohtaisesti kuseta, vaan ne vauriot on oikeasti piileviä. Sitten vaan alkaa harmittamaan kun pitäisi alkaa antamaan takaisin jo saatuja rahoja.
Tässä aloittajana olleen vanhemmat ovat turvassa jos todellakin on niin että vaurioita ei ole ollut
heidän omistusaikanaan. Se selvinnee oman remontin aikaisista kuvista ja tutkimuksista. Myyjillä on oikeus käydä paikanpäällä ja saada selvitys kaikesta mitä on löytynyt. Jos ostajilla ei ole kuvia tai muuta dokumenttia, eivätkä päästä paikanpäälle katsomaan, ei heillä ole näytöä väitteidensä tueksi.
Jos selviää että kosteus on tullut ostajan omistusaikana, ei asia etene mihinkään vaatimukseen.
Ei kukaan ole niin idioottti, että lähtee sellaista edes yrittämään.
Ihme selvänäkijöitä täällä kun tuomitsevat asioista tietämättä aina kaiken
Kun vanhempasi vaihtoivat parketin vuonna 2003, oliko silloin vain purettu parketti pois (ilmeisesti joku 23mm paksu koolauksiin kiinnitetty lautaparketti ?), vai oliko eristeitä myös tarkistettu ?
Jos siellä on todettu syyksi jokin rakennusaikainen virhe, niin miten se on lausuntoon kirjoitettu ?
Onko alapohjasta otettu useampia näytteitä vai miten on todettu että koko alapohja on täysin homeessa ? Onko home niin massiivista että se näkyy selkeästi esim valokuvissa ?
Jos alapohjassa on purueriste niin sehän saattaa kostua ja luovuttaa kosteutta pois tiettyyn rajaan saakka, kunnes menettää ominaisuutensa ja alkaa sitten homehtumaan. Jos siellä alapohjassa on ollut pientä kosteutta ja sitten salaojat uusittu, jolloin alapuolisen kosteuden pääsy loppunut, on eriste alkanut pysyä kuivana ja home alkanut levittää itiöitä.
Alapohjassa on saattanut olla hometta jo vanhempiesi asumisaikana, mutta tuon takan muuraamisen jälkeen on sitten muuttunut ilmanvaihto, sillä takka vaatii paljon korvausilmaa ja se on sitten aiheuttanut sen että myös alapohjan kautta on alkanut korvausilman mukana tulemaan itiöitä huoneilmaan ja oireilu alkanut. Syy ei tuossa tapauksessakaan ole ostajan, sillä takan muuraaminen ei ole aiheuttanut homehtumista.
Onko nyt tuon hometutkimuksen aikana havaittu kosteutta alapohjassa, vai onko se ollut kuiva ?
Onko hometta havaittu muualla kuin alapohjassa ?
Kaupanpurku tuossa tapauksessa tuskin tulee menemään läpi, joten kun vanhempasi saavat korjauskustannusarvion, niin kannattaa neuvotella korjauskulujen jakamisesta alapohjan osalta.
Etenkin jos siellä on purueriste, niin silloin eriste vaihtuu nykyaikaiseksi ja siitä tulee tasonparannusta. Jos siellä on purueriste ja sen päälle on joskus laitettu eristevillaa, niin se on ollut taas sitten rakennusvirhe.
Piilevä virhe on kuitenkin löytynyt ja korvausvastuu on olemassa jos se on todettu aiheutuneen
jo vanhempiesi omistusaikana. Korjauskustannuksiin osallistuminen tuntuu tietty pahalta mutta oikeuden kautta tulee kulut kasvamaan. Korjauskulut saattavat muutaman vuoden päästä osoittautua aika paljon pienemmäksi kuin maksettavaksi tulevat asianajokulut ja sitten se vasta harmittaakin. Koittakaa saada asia ratkaistua neuvottelemalla ja jos ei osapuolten kesken onnistu niin sitten mieluummin jonkin kuluttajalautakunnan kautta. Ei pääse asianajajat asialla tienaamaan.
Ehdottomasti käykää paikanpäällä itse toteamassa asia, se helpottaa paljon asiaan suhtautumisen
kannalta ja sen onko ostajan vaatimus turha vai aiheellinen.
Luulisin, että melkeinpä kaikissa vastaavalla tavalla rakennetuissa alapohjissa on hometta (mikrobeja) betonin päällä olevassa eristeessä. Kun betonilaatta on alhaaltapäin eristämätön, se on kylmä. Kun lämmin, kostea sisäilma kulkeutuu betoniin saakka, vesihöyry tiivistyy vedeksi betonin pintaan. Homehtumisen asteesta, asujien herkkyydestä ja ilmanvaihdosta riippuu tuleeko oireita vai ei.
Jos lattiana on ollut aikaisemmin lankkulattia, jo lattian vaihtaminen parkettiin on saattanut rikkoa herkän tasapainon. Eli kosteus on kulkeutunut edelleen ilman mukana betonilaatan pintaan, mutta parketti on estänyt kosteuden kulun toiseen suuntaan (huoneilmaan). Tässä olis ollut hyvä, jos myyjä olisi tiennyt, että kyseessä on riskirakenne ja kertonut sen ostajalle. Puiden kaataminen voi aiheuttaa maakosteuden lisääntymisen, mutta ei siitä voi uusia omistajia syyttää. Kyllä talon pitää kestää puuttomallakin tontilla. Salaojien mahdollinen huoltamattomuus/toimimattomuus on sen sijaan merkittävä tekijä.
myin 1950 luvulla rakennetun omakotitalon. Siihen oli 90luvun vaihteessa tehty sauna ja suihku. Tuulettava alapohja (n:1,5 korkea tyhjä tila alakerran lattian alla) suihku tila oli vuorattu lasikudulla(ei ainakaan vesi mennyt seinien läpi) ja laatat seinään. Talo toimi helkutan hienosti. 15vuotta asuttiin ja sitten tuli uudet asukkaat. Meni muutama vuosi ja asunnosta alkoi löytyä kosteutta ja hometta. Pihan perällä oleva oja oli tukittu, kaikki pihan puut oli kaadettu, seinän vierustaan istutettu koriste pensaita ja köynnöksiä. Tuosta ala-kerran tilasta oli tehty lämmin tila, ei päässyt ilma enään kiertämään luonnolliseen tapaan.
Ostaja vaati kaupan purkua. Asia meni oikeuteen ja niin kauan kun vakuutysyhtiön rahat riittivät käytiin oikeutta. Kun vakuutusyhtiön rahat loppuivat, tuli päätös, että nämä ovat uuden asukkaan aiheuttamat ongelmat, ei tarvitse purkaa kauppaa.
No tuossa on kyllä koitettu saada omat virheet muiden maksettavaksi.
Miten tuo teidän juttu edes meni oikeuteen saakka ? Asianajaja taisi olla taas kerran täysin tietämätön rakennusteknisistä asioista, eikä ilmeisestikään teetetty kattavaa asiantuntijan lausuntoa.
Jos tuulettuva alapohja muutetaan kertomasi mukaisesti, on lopputulos aivan selvä.
Eihän tuollaisessa tapauksessa voi kukaan vähälläkään järjellä varustettu lähteä mitään vaatimaan,
niin jos asianajajaa kuunnellaan niin tietty. Asianajajahan saa palkkionsa kävi päämiehen miten tahansa.
Alkaa enemmän ja enemmän tuntua siltä että tuo asianajaja > oikeudenkäynti tie ei koskaan
ole oikea ratkaisu.
Ostajan lakitekninen avustaja lienee entinen asianajaja, nykyinen lakihenkilö. Hän tunnetusti auttaa näitä "saalistajia". Ja se todella rahastaa.
Niin rahastaa sekin, joka koittaa saada myyjän täysin vastuistaan vapaaksi. Vaikka myyjä itse olisikin aluksi
haluksas osallistumaan korjauskuluihin, saa lakihenkilö kyllä pään käännettyä. Sitten lähdetään käräjille vetoaman kaikkeen mahdolliseen kyseiseen kohteeseen kuulumattomaan ja kulut kasvavat. Sittenm hävitään käräjäoikeus ja maksettavaksi jää omat ja ostajan asianajokulut ja siitähän sitten pitää lähetä valittamaan hoviin. Mitä helkuttia, asianajokuluthan on jo suuremmat kuin hinnanalennus.
Pakko katsoa loppuun saakka ja lakihenkilö senkun hieroo käsiään. Lakihenkilön pitäisi pyrkiä sopuun ja oikeudenmukaisuuteen, paskat. Käräjöinti on vaan peliä, jossa ei osapuolet merkkaa mitään. Tärkeintä on vain saada se sulka hattuun ja kusettaan minkä kerkeää, sillä todellisesta tilanteestahan myyjän lakihenkilö ei tiedä mitään.
Asianajailla on edes joku valvonta. Näillä lakihenkilöillä ei ole mitään valvontaa. Ja sen kyllä huomaa!